letkuspede
Ylipäällikkö
Juuri eilen törmäsin erääseen keskusteluun, jossa väitettiin että punaistenlyhtyjen kahvilassa käy noin 1000 asiakasta päivässä ja valtaosa turisteja. Pössyttelyaineet ostetaan pimeästi, joten veroja ei tarvitse maksaa.
THL haluaa sallia huimausaineiden käytön
- Viestiketjun aloittaja Starpom
- Aloitus PVM
Nyt menee vaikeaksi ymmärtää mitä tahdot sanoa? Porno, turistit ja verot sekä pössyttely? Mikä aiheuttaa minkä?
letkuspede
Ylipäällikkö
Prostituutio tuo varmaan tauteja, turistit rahaa, mutta ainakin osa veroista jää maksamatta, koska ganja ostetaan sieltä mistä ennen laillistamista eli pimeiltä markkinoilta. Saitko?
Ja jotta kaikki synnit ei tulisi todeksi kannattaa ganja pitäää laittomana. Näinkö?
Oikeesti, miten kannabis liittyy huoraamiseen tai turismiin, olisiko syy kuitenkin sen laittomuus, ei itse aine?
Kuinka monta kertaa tuo Portugalin esimerkki on tänne linkattu kuin joku ylimaallinen mantra.
Portugalissa ei kysymys ole ollut huumeiden laillistamisesta vaan dekriminalisaatiosta.
Edelleenkin käytöstä tulee sakot ja merkintä rekistereihin.
Mitä tahansa lainsäädännöllistä liberalisointi tehdäänkin niin työelämässä uran kannalta käyttö on hyvin tuhoisaa.
Jos syyllinen tiedetään niin kyllä syytteetkin keksistään.
Heti kun on epäilys että joku käyttää niin hänestä pyritään pääsemään eroon tavalla taikka toisella.
Huumeiden puolustajilla on tapanan tosiasioiden iloinen sotkeminen.
Portugalissa ei kysymys ole ollut huumeiden laillistamisesta vaan dekriminalisaatiosta.
Edelleenkin käytöstä tulee sakot ja merkintä rekistereihin.
Mitä tahansa lainsäädännöllistä liberalisointi tehdäänkin niin työelämässä uran kannalta käyttö on hyvin tuhoisaa.
Jos syyllinen tiedetään niin kyllä syytteetkin keksistään.
Heti kun on epäilys että joku käyttää niin hänestä pyritään pääsemään eroon tavalla taikka toisella.
Huumeiden puolustajilla on tapanan tosiasioiden iloinen sotkeminen.
Jotain niin tuttua ajatusmaailmassasi on... natsit, Stalin...
Onneksi päästy eroon moisesta, Luxempurg laililisti kannabiksen: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/6b6d2504-aec6-4f3e-9087-1fec18727e40
Sveitsi ja Saksa tulossa kovaa vauhtia perässä.
Kerrotko mikä Portugalin mallissa on mennyt vikaan tai väärin? Kaikki tutkimukset kertovat toista? Mikä on sinun halu puhua paskaa, häpeäisit!
Koska en käytä alkoholia tai muitakaan päihdyttäviä aineita kahvia lukuun ottamatta, olisin valmis kokeilemaan kieltolakia vielä kerran. Alkoholi on Euroopassa mittava ongelma, jonka sosiaaliset, psykologiset, taloudelliset ja terveydelliset haitat ovat suuret. Alkoholin tilalle ehdotan kannabista. En ole ainetta koskaan kokeillut, mutta käyttäjät vaikuttavat harmittomilta ympäristölleen. Alkoholin merkittävä ongelma kannabikseen verrattuna on haittojen kohdistuminen muihin ihmisiin.
Alkoholikeskeisessä Euroopassa ei tule aina mieleen, että maailman väestöstä merkittävä osa elää ilman viinaa. Netistä nousee esiin luku, jonka mukaan puolet maailman väestöstä ei juo. En tiedä, voiko lukuun luottaa, mutta suuri se joka tapauksessa on. Eurooppalaisista ilman viinaa elää joka neljäs.
Uskon, että alkoholia käytetään ennen kaikkea lääkkeenä. Sitä juodaan, jotta päästäisiin pakoon todellisuutta tai jotta saavutettaisiin hallinnan kokemus siitä, että minulla on jokin keino paeta paskaa elämää. Jos ihminen ei kestä elämää selvinpäin, olisi viisasta ohjata hänet muille haittaa aiheuttavasta alkoholista kannabiksen käyttöön.
Kun niin moni ihminen pystyy olemaan juomatta viinaa, miksi eivät muutkin? Useimmilla kysymys lienee vain opitusta tavasta. En usko, että Suomen uskonnollisten yhteisöjen juomattomat käyvät kovaa henkistä taistelua pystyäkseen olemaan juomatta. He eivät ole koskaan edes opetelleet tapaa eivätkä siksi juo.
Kannatan siis siirtymistä viinasta kannabikseen ulkopuolisten ihmisten suojelemiseksi.
Vonka
Supreme Leader
Alkoholi on kova tappaja Suomessa.
YK:n tutkimuksen mukaan koko maapallon väestöstä 8%-10% addiktoituu johonkin päihteeseen. Suomessa addiktoidutaan erityisesti alkoholiin, mutta Laosissa addiktit ovat opiaattiriippuvaisia.
Näissä keskusteluissa monilla ovat käsitteet hukassa.
Paljon puhutaan Portugalin mallista. Hoidollisesti se on hyvä, mutta rangaistavuusmielessä ei edes eroa paljon Suomessa käytännössä olevasta tilanteesta. Vertaillaan Portugalin mallia Suomen malliin.
Portugali dekriminalisoi käytön vuonna 2001. Tänä päivänä Suomessa toimitaan käytännössä aika pitkälle samalla tavalla, vaikka hallussapito edelleen on kriminalisoitu. Rikoslaissa kun on kuitenkin säädetty mahdolliseksi jättää rangaistus tuomitsematta pienestä hallussapidosta. Ratkaiseva ero tulee hoidon vaatimuksessa mutta etenkin saatavuudessa. Suomessa sakon välttämiseksi riittää, että on halukas menemään hoitoon mutta ketään ei vaadita menemään minkäänlaiseen terapiaan eikä sellaista huumevieroitukseen ole välttämättä edes saatavilla, ainakaan niin paljon kuin Portugalissa.
Portugalissa huumeiden käyttö on kiellettyä. Poliisi myös puuttuu siihen, jos ihan iholle tai turistien silmiin menee spedeilemään. Käyttäjä saatetaan ottaa kiinni, ja hänet ohjataan seuraamuslautakuntaan. Seuraamuslautakunta on pelkästään hallinnollinen. Suomessa se on rikosoikeudellinen.
Yleisimmät rangaistukset ovat täysin samoja: varoitus/huomautus, yhdyskuntapalvelu tai sakko. Molemmissa maissa etenkin nuoret ohjataan puhutteluun ja lastensuojelullisten toimien piiriin. Lisäksi molemmissa maissa on käytössä matkustuskieltoon määrääminen, mutta Portugalissa sitä käytetään paljon herkemmin kuin Suomessa.
Portugalissa on käytössä hoitoonohjaus. Niin Suomessakin. Portugalissa seuraamuslautakunta määrää keekoilijan hoitoon ja Suomessa se taas menee niin, että syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen tai oikeus luopuu rangaistuksesta, jos henkilö sitoutuu hoitoon.
Portugalissa huumeiden käytöstä kiinni jääminen voi johtaa sosiaalitukien menetykseen tai tiettyjä paikkoja koskevaan lähestymiskieltoon aivan toisin kuin Suomessa. Suomessa voit luottaa siihen, että käyttöäsi rahoitetaan veromarkoin. Kuten alkoholin käyttöäsikin.
Portugalin mallin ja Suomen käytäntöjen suurin ero on siinä, että Suomessa huumeiden käyttäjille on tarjolla hyvin vähän yksilö-, pari- ja ryhmäterapiaa, ja Suomessa käyttäjät haluavat itsekin lääkehoitoa. Myös terveydenhuollossa suositaan medikalisointia, lääkehoitoa, sillä se on halvempaa kuin terapiaan perustuva hoito. Portugalissa jopa "viihdekäyttäjinä" itseään pitävät huumeiden käyttäjät taasen ohjataan sosiaaliseen ja psykologiseen arviointiin.
Portugalin mallin onnistumisen syy on koko järjestelmä, hoito, joka ei ole pelkkää medikalisaatiota. Muuten heidän dekriminalisointinsa ei ole "laillistamista". Myynti, tuonti ja vienti ovat edelleen rangaistavia juttuja.
Mitä sitten ovat Suomessa annettavat rangaistukset, jotka väittelijöiden mukaan "estävät hoitoon hakeutumisen" (pitäisi enemmän kysyä, että minkä vitun hoidon). No eivät tietenkään estä. Suomessa aikuiselle huumausaineen käyttörikoksesta seuraisi sakko, mutta hoitoon hakeutuneelle tai ensikertaiselle tulee vain huomautus. Nuorille ensi seuraus on puhuttelu. Usein toistuttua voi tulla sakko.
Portugalissa ei pyritä sakottamaan, koska narkinhan pitää sillloin lähteä hakemaan heti käsilaukku. Mutta jos hoitoonohjauksesta kieltäytyy, sakko tulee.
YK:n tutkimuksen mukaan koko maapallon väestöstä 8%-10% addiktoituu johonkin päihteeseen. Suomessa addiktoidutaan erityisesti alkoholiin, mutta Laosissa addiktit ovat opiaattiriippuvaisia.
Näissä keskusteluissa monilla ovat käsitteet hukassa.
Paljon puhutaan Portugalin mallista. Hoidollisesti se on hyvä, mutta rangaistavuusmielessä ei edes eroa paljon Suomessa käytännössä olevasta tilanteesta. Vertaillaan Portugalin mallia Suomen malliin.
Portugali dekriminalisoi käytön vuonna 2001. Tänä päivänä Suomessa toimitaan käytännössä aika pitkälle samalla tavalla, vaikka hallussapito edelleen on kriminalisoitu. Rikoslaissa kun on kuitenkin säädetty mahdolliseksi jättää rangaistus tuomitsematta pienestä hallussapidosta. Ratkaiseva ero tulee hoidon vaatimuksessa mutta etenkin saatavuudessa. Suomessa sakon välttämiseksi riittää, että on halukas menemään hoitoon mutta ketään ei vaadita menemään minkäänlaiseen terapiaan eikä sellaista huumevieroitukseen ole välttämättä edes saatavilla, ainakaan niin paljon kuin Portugalissa.
Portugalissa huumeiden käyttö on kiellettyä. Poliisi myös puuttuu siihen, jos ihan iholle tai turistien silmiin menee spedeilemään. Käyttäjä saatetaan ottaa kiinni, ja hänet ohjataan seuraamuslautakuntaan. Seuraamuslautakunta on pelkästään hallinnollinen. Suomessa se on rikosoikeudellinen.
Yleisimmät rangaistukset ovat täysin samoja: varoitus/huomautus, yhdyskuntapalvelu tai sakko. Molemmissa maissa etenkin nuoret ohjataan puhutteluun ja lastensuojelullisten toimien piiriin. Lisäksi molemmissa maissa on käytössä matkustuskieltoon määrääminen, mutta Portugalissa sitä käytetään paljon herkemmin kuin Suomessa.
Portugalissa on käytössä hoitoonohjaus. Niin Suomessakin. Portugalissa seuraamuslautakunta määrää keekoilijan hoitoon ja Suomessa se taas menee niin, että syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen tai oikeus luopuu rangaistuksesta, jos henkilö sitoutuu hoitoon.
Portugalissa huumeiden käytöstä kiinni jääminen voi johtaa sosiaalitukien menetykseen tai tiettyjä paikkoja koskevaan lähestymiskieltoon aivan toisin kuin Suomessa. Suomessa voit luottaa siihen, että käyttöäsi rahoitetaan veromarkoin. Kuten alkoholin käyttöäsikin.
Portugalin mallin ja Suomen käytäntöjen suurin ero on siinä, että Suomessa huumeiden käyttäjille on tarjolla hyvin vähän yksilö-, pari- ja ryhmäterapiaa, ja Suomessa käyttäjät haluavat itsekin lääkehoitoa. Myös terveydenhuollossa suositaan medikalisointia, lääkehoitoa, sillä se on halvempaa kuin terapiaan perustuva hoito. Portugalissa jopa "viihdekäyttäjinä" itseään pitävät huumeiden käyttäjät taasen ohjataan sosiaaliseen ja psykologiseen arviointiin.
Portugalin mallin onnistumisen syy on koko järjestelmä, hoito, joka ei ole pelkkää medikalisaatiota. Muuten heidän dekriminalisointinsa ei ole "laillistamista". Myynti, tuonti ja vienti ovat edelleen rangaistavia juttuja.
Mitä sitten ovat Suomessa annettavat rangaistukset, jotka väittelijöiden mukaan "estävät hoitoon hakeutumisen" (pitäisi enemmän kysyä, että minkä vitun hoidon). No eivät tietenkään estä. Suomessa aikuiselle huumausaineen käyttörikoksesta seuraisi sakko, mutta hoitoon hakeutuneelle tai ensikertaiselle tulee vain huomautus. Nuorille ensi seuraus on puhuttelu. Usein toistuttua voi tulla sakko.
Portugalissa ei pyritä sakottamaan, koska narkinhan pitää sillloin lähteä hakemaan heti käsilaukku. Mutta jos hoitoonohjauksesta kieltäytyy, sakko tulee.
fulcrum
Greatest Leader
Mutta eikö sosiaalituen menettämisestä synny sitten heti tarve näpätä lähin käsilaukku tai maastopyörä?
Moni näyttää järkyttyneen THL:n aloitteesta, mutta jotain kuitenkin tarttis tehrä. Melkein mikä tahansa muutos on parempi kuin nykyinen keinokatalogi, joka selvästi ei toimi kokonaisuutena.
Vonka
Supreme Leader
Kunhan nyt edes väki ensin keräisi datat. Mielipiteitä riittää.
kimmo.j
Respected Leader
Me jotka työskentelemme terveydenhuollossa, tiedämme, että nyky systeemi ei toimi ja sitä pitää muuttaa.
Käyttö on lisääntynyt, huumekuolemat lisääntyvät ja huumeisiin liittyvä rikollisuus näyttäisi kasvavan. Eikö tämä ole riidatonta.
Vonka
Supreme Leader
Et sitten ota kantaa malliin eli tuohon vertailuun?
kimmo.j
Respected Leader
Missään ei ole keksitty täydellistä systeemiä. Tilanne on kuitenkin niin surkea, että muutos on välttämätön tilanteen parantamiseksi.
Omasta mielestä paras malli olisi kiristää huumekaupan johtamisesta ja rahoituksesta annettavia tuomioita ja toisaalta poistaa rangaistavuus käyttäjiltä. En siis usko siihen narkkarin rankomiseen pelkän käytön tai siihen liittyvän hallussapidon perusteella. Pidän sitä lähinnä helppona suoritteiden keräämisenä.
Vonka
Supreme Leader
Noista olen samaa mieltä, mutta ihmettelen, miten jengi ei huomaa vertailussa, että paljon kehutun Portugalin mallin keskeisin ero Suomeen verrattuna on hoidollisessa resurssissa, ei enää vuosiin (käytännön tasolla) rangaistavuudessa.
Rangaistavuuden poistaminen on nykytilasta enää kosmeettinen toimi. Miksi hoitopolun tehostamisesta ei suostuta puhumaan yksityiskohtaisesti?
Keskusteluissa tuijotetaan ohi ytimen tyyliin "muutos tarvitaan". Pitää kertoa tarkemmin, millainen. Lisäkseni ei taida olla ketään, joka olisi vertaillut edes kahta mallia.
Kun hoitopolku on vähemmän medikalisoiva (lailliset huumeet) ja tärkeimmästä eli terapiaosalta kunnossa, tulee seuraavana addiktin hoitomyönteisyys. Sehän ei ole alkuun kummoinen. Siinä käyttö on paras asianajaja. Monet alkavat hakeutua hoitoihin vasta, kun ovat niin parkkiintuneita, että eivät löydä enää suonta.
Konkretiasta... Minnesota- ja myllyhoitomallit ovat tehokkaita. Lisää sellaista. Se vain maksaa.
kimmo.j
Respected Leader
Asia on toki monitahoinen, mutta itseni on vaikea pitää huumausaineiden hallussapito tuomiota kosmeettisena. Siis sen nuoren kannalta joka sen saa. Näkökulmakysymys.
Erilaisten hoitojen tehokkudesta en halua puhua, koska koen olevani vailla kokemusta ja tietoa niistä. Yleisen kokemuksen perusteella varoisin kuitenkin yhdenhoidon mallia.
Edit:Lisätty ajatus loppuun
Nuoriso- ja sosiaalityön resurssit leikattiin ysäri-laman aikana luuhun asti, mielenterveys- ja päihdekuntoutus meni samaan luiskaan. Nyt pohditaan sitten silmät kirkkaana että miksi huumeongelma räjähti käsiin. Voi voi.
Kriminalisointi ei varsinaisesti auta mitään, järjestäytyneeseen huumekauppaan voitaisiin kenties puuttua, jos rahanpesun torjuntaan panostettaisiin vakavammin. Ei voittoja -> ei järjestäytynyttä rikollisuutta. Sitä odotellessa.
Mutta ei se de-kriminalisointikaan sinällään ratkaise mitään ellei huumeongelma juuri syihin pureuduta.
Kriminalisointi ei varsinaisesti auta mitään, järjestäytyneeseen huumekauppaan voitaisiin kenties puuttua, jos rahanpesun torjuntaan panostettaisiin vakavammin. Ei voittoja -> ei järjestäytynyttä rikollisuutta. Sitä odotellessa.
Mutta ei se de-kriminalisointikaan sinällään ratkaise mitään ellei huumeongelma juuri syihin pureuduta.
Vonka
Supreme Leader
Juurisyy periaatteessa löytyy kysymällä, mihin ihminen ylipäänsä tarvitsee päihteitä.
Lamavuosina 1990-luvun alussa huostaanotettujen määrä nousi muutamassa vuodessa 1990 tasolta 2500 sijoitusta johonkin 14 000:een. Sitä pidettiin silloin katastrofina, ja nuorisotyöhön valmentavissa paikoissa ja Opettajankoulutuslaitoksessa kehotettiin varautumaan aivan uusiin lasten ja nuorten ongelmiin tulevaisuudessa.
Nykyisin huostaanotettujen kokonaisluku on vuositasolla 17 000+.
Tässä tilanteessa sitten vietiin lapsilta patit possuista.
En tarkoita tätä kausaaliselityksenä päihteidenkäytölle vaan ainoastaan yhtenä yhteiskunnallisena indikaattorina siitä, että turvallinen itsetuntoa tukeva kasvu on pahasti retuperällä. Vanhemmuus on ollut vakavassa kriisissä jo 30 vuotta. Perhe yhteiskunnallisena perusyksikkönä on kokenut haaksirikon.
Toinen ongelma on medikalisaatio. Kaikkeen tarjotaan jotain pastillia. Tässä mielessä Suomi on ainutlaatuinen eikä ole ihme, että meillä nuoria kuolee suhteellisesti enemmän kamaan kuin muualla. Kun nuoret haavoittuvat henkisesti, ja he tarvitsisivat pitkän psykologisen kuntoutuksen, he saavat hoitaa laaja-alaista kipuaan Subutexilla, ensin mahdollisesti laillisella ja sitten sopii jatkaa kadulla esim. Ranskasta salakuljetetulla. Mömmöbisnes, laillinen tai laiton, on Suomen juttu. Yhdysvalloissa taitaa olla vähän sama.
Lamavuosina 1990-luvun alussa huostaanotettujen määrä nousi muutamassa vuodessa 1990 tasolta 2500 sijoitusta johonkin 14 000:een. Sitä pidettiin silloin katastrofina, ja nuorisotyöhön valmentavissa paikoissa ja Opettajankoulutuslaitoksessa kehotettiin varautumaan aivan uusiin lasten ja nuorten ongelmiin tulevaisuudessa.
Nykyisin huostaanotettujen kokonaisluku on vuositasolla 17 000+.
Tässä tilanteessa sitten vietiin lapsilta patit possuista.
En tarkoita tätä kausaaliselityksenä päihteidenkäytölle vaan ainoastaan yhtenä yhteiskunnallisena indikaattorina siitä, että turvallinen itsetuntoa tukeva kasvu on pahasti retuperällä. Vanhemmuus on ollut vakavassa kriisissä jo 30 vuotta. Perhe yhteiskunnallisena perusyksikkönä on kokenut haaksirikon.
Toinen ongelma on medikalisaatio. Kaikkeen tarjotaan jotain pastillia. Tässä mielessä Suomi on ainutlaatuinen eikä ole ihme, että meillä nuoria kuolee suhteellisesti enemmän kamaan kuin muualla. Kun nuoret haavoittuvat henkisesti, ja he tarvitsisivat pitkän psykologisen kuntoutuksen, he saavat hoitaa laaja-alaista kipuaan Subutexilla, ensin mahdollisesti laillisella ja sitten sopii jatkaa kadulla esim. Ranskasta salakuljetetulla. Mömmöbisnes, laillinen tai laiton, on Suomen juttu. Yhdysvalloissa taitaa olla vähän sama.
kimmo.j
Respected Leader
Päihteiden käyttö ja nimeomaan se yletön käyttö lienee vanhempaa kuin tunnettu historia.
Syitä on enemmän kuin yksi, tai kaksi.
On vaikea puuttua siihen, että ihminen vain tykkää olla päihteessä.
Sosiaalisen pahoinvoinnin kohdalla lienee mahdollisuuksia, mutta siinäkin täytyiksi todennäköisesti tehdä jotain joka tulkittaisiin nykyisten lakien ja ihmisoikeuksien vastaiseksi. Lisäksi on ehkä hyväksyttävä, että pari sukupolvea on jo menetetty.
Vaikeita kysymyksiä joihin tuskin löytyy simsalabim ratkaisua, joten on tyydyttävä siihen mitä voidaan tehdä ja samalla yrittää kehittää lisää keinoja.
Vonka
Supreme Leader
Olen yrittänyt lähestyä asiaa syvemmin ja edes vähän hoidolliselta kannalta, vielä taustoittaen. Yleensä keskustelijat tarjoavat nimenomaan simsalabim-ratkaisua: dekriminalisaatiota ilman hoidollista kehitystyötä.