Todennäköisyys selvitä ehjänä

Johtajalla on yleensä niin paljon muutakin ajattelemista, ettei oikein ehdi siinä sivussa pelkäämään.
Näin minäkin olen käsittänyt asian olevan. Tietysti riippuu ominaisuuksista, mutta luulen, että jos ylipäänsä kykenee hillitsemään itsensä, niin johtajan vastuu auttaa tosiaan paljon kovassa paikassa.
 
Luen aina mielelläni ja myös ajatuksen kanssa tekstejäsi. Olet meistä harvoja, joilla on selvästi oikeaa taistelukokemusta.
Olitko ryhmänjohtajana? Talvi- ja jatkosotien aikaisista muisteloista kumpuaa joistakin esiin ajatus, että johtajan on vastuunsa ja toimintavelvoitteensa vuoksi tavallaan helpompi painaa oma pelko taka-alalle. Mitä mieltä olet tästä?
Taisi olla muuten tämä Alpo Reinikaisen muistelmat.

Olin ryhmanjohtaja kylla.
Veli @Sardaukar sanoikin jo sen tuossa aiemmin, komentaessa ei muista taikka ehdi pelkaamaan. Kaikki tulee luonnostaan, koulutuksen kautta. Nyt toki puhun itsestani vain.
Laukauksiin, rajahdyksiin ja muuhunkin tavallaan korva tottuu. Opit tunnistamaan aania, ja myoskin nukkumaan, nauramaan, ja tarvittaessa itkemaan mikali on tarvetta.

Olen puolustanut Israelia ja sen ihmisia ja rajoja, enka koskaan ole hetkeakaan eparoinyt kaskyn tultua. En ole koskaan mennyt "tappamaan" ketaan, vaan olen aina toiminut sotilaana, velvoitteiden ja kaskyjen mukaan. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan lojaali tovereilleni, heille jotka toivat minut hengissa kotiin, niin heille jotka tulivat kotiin hengissa, kuin niille jotka menettivat sen puolustaessaan kotiaan. Me itkemme omaisten kanssa, me suremme yhdessa, me olemme aina yksi ja sama. Kaatuneet ovat ikuisesti osa meita ja me olemme osa heidan perheitaan, silla he tietavat, ettemme hylanneet omiamme.

Sotilas ilman lojaalisuutta (karkuri) on katalampi kuin pedofiili lastentarhassa. Han on syopa mika tappaa ja tuhoaa, ja aina vain omiaan...
 
Tuo samahan oli US Armyn ongelmana 2. maailmansodassa etenkin Euroopassa. Täydennysmiehet tulivat tipoittain yksikköön, usein kesken taistelun. Usein eivät edes tienneet muiden nimiä ennen kaatumistaan ja päinvastoin. Veteraanit taas eivät halunneet olla suuremmin tekemisissä täydennysmiesten kanssa, koska näillä oli suurin riski kaatua tai haavoittua heti kättelyssä. Yleisesti oli hyvää tuuria, jos sattuivat kokeneen kersantin alaisuuteen, jolla hyvällä tuurilla taas saattoi olla aikaa opettaa muutamia perusasioita ennen tulikastetta.

Ryssillä taas homma hoidettiin politrukkien toimesta, se järjetön hehkuttaminen kommunismin iloista hoiti tuon koheesion ylläpidon ja TT pistoolit sen toisen puolen, jos joku ei uskonut hehkuttamiseen.
 
Muistan lueskelleeni, että saksalaisten osalta toisessa maailmansodassa jalkaväestä kuolema tai eri asteinen haavoittuminen osui jopa 50%:lle sotilaista, mutta muissa aselajeissa tappiot olivat 10-20% luokkaa.

Itse olen tietenkin jalkaväessä. o_O Paikallisjoukoissa tuskin kuitenkaan tulee massiivisia tappioita.
 
Itse olen tietenkin jalkaväessä. o_O Paikallisjoukoissa tuskin kuitenkaan tulee massiivisia tappioita.

Itä-Suomen MAAK:t taistelevat viimeiseen mieheen, joka juoksee T-72:n alle kotitekoinen pommi sylissään. :camo:
 
Anteeks ny, mutta mää odotan seuraavalta kahinalta mitalia ja korpin natsoja.

Muoks: Mutta jää saamatta ku toi ikä!
 
Sota on kuoleman aikaa! Voihan sitä alistua ja antaa maansa sipuli- ja kaalimiehen höylättäväksi ja kuolla itse kurjan elämänsä päätteeksi muutamaa vuotta myöhemmin. Jos siis haluaa äidilleen, sisaruksilleen ja lapsilleen näin tehdä.

Voi myös taistella.

Unohtakaa selviytymiset ja muu huttu.
 
Sota on kuoleman aikaa! Voihan sitä alistua ja antaa maansa sipuli- ja kaalimiehen höylättäväksi ja kuolla itse kurjan elämänsä päätteeksi muutamaa vuotta myöhemmin. Jos siis haluaa äidilleen, sisaruksilleen ja lapsilleen näin tehdä.

Voi myös taistella.

Unohtakaa selviytymiset ja muu huttu.

Voi siellä pakolaisleirissä, tai vastaanottokeskuksessa sitten taputtaa itseen selkään kuinka on pelastanut kurjan elämänsä. Todennäköisesti tuollainen ihminen ei kykene lopettamaan pelkäämistään, vaan pelko ja sen vuoksi tehdyt ratkaisut varjostavat koko loppuelämää.
 
Olin ryhmanjohtaja kylla.
Veli @Sardaukar sanoikin jo sen tuossa aiemmin, komentaessa ei muista taikka ehdi pelkaamaan. Kaikki tulee luonnostaan, koulutuksen kautta. Nyt toki puhun itsestani vain.
Laukauksiin, rajahdyksiin ja muuhunkin tavallaan korva tottuu. Opit tunnistamaan aania, ja myoskin nukkumaan, nauramaan, ja tarvittaessa itkemaan mikali on tarvetta.

Olen puolustanut Israelia ja sen ihmisia ja rajoja, enka koskaan ole hetkeakaan eparoinyt kaskyn tultua. En ole koskaan mennyt "tappamaan" ketaan, vaan olen aina toiminut sotilaana, velvoitteiden ja kaskyjen mukaan. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan lojaali tovereilleni, heille jotka toivat minut hengissa kotiin, niin heille jotka tulivat kotiin hengissa, kuin niille jotka menettivat sen puolustaessaan kotiaan. Me itkemme omaisten kanssa, me suremme yhdessa, me olemme aina yksi ja sama. Kaatuneet ovat ikuisesti osa meita ja me olemme osa heidan perheitaan, silla he tietavat, ettemme hylanneet omiamme.

Sotilas ilman lojaalisuutta (karkuri) on katalampi kuin pedofiili lastentarhassa. Han on syopa mika tappaa ja tuhoaa, ja aina vain omiaan...
Shalom brother...

 
Väittäisin, että riittää. Olen minä kokenut porukan yhteenhitsaantumista jo muutamissa päivissä. Siis muidenkin kuin itseni taholta. Ja mitä olen varusmiehien kanssa puhellut, niin kovasti tuntuvat pitävän porukastaan. Tämä kaikki antaa minusta hyvän pohajn tositilanteessa tapahtuvalle loppusilaukselle.
Todellakin riittää :camo:
Veljellisesti tappituntumalla nukkuessa lähentyy kummasti. :D
 
Itä-Suomen Maakkilaisilla ei ole myöskään lupaa kuolla, jos kuolevat jää haamu ikiajoiksi metsästämään Venäläisiä Suomessa ja Karjalassa ja Haamu vapautuu tehävästään vasta kun alueet ovat palautettu.
 
Tosiaan jos omassa maassa joutuu taistelemaan on tilanne jo toisenlainen.
Moni sotilas kysyy itseltään "Mitä vanhemmat tekevät jos kuolen tai pärjääkö puoliso lasten kanssa" mutta jos omasta maasta puhe niin ajatus muuttu "Miten huonosti vanhemmilla tai puolisolla käy jos Venäläiset pääsevät sinne asti" jokainen tietää että Venäläisiä ei parane laskea sinne asti. Se tuo hommaan ihan uutta maustetta ja itse olen valmis tekemään kaikkeni venäläisten pysäyttämiseksi ja ajamaan ne viipurin taakse.
 
Keskiajalla moiseen oli lääke...pää pitää leikata pois, puukeppi sydämen läpi ja haudattava risteykseen, niin ne eksyvät eivätkä osaa kummittelemaan... :D
 
Itä-Suomen Maakkilaisilla ei ole myöskään lupaa kuolla, jos kuolevat jää haamu ikiajoiksi metsästämään Venäläisiä Suomessa ja Karjalassa ja Haamu vapautuu tehävästään vasta kun alueet ovat palautettu.

Juu. Se on hyvä määrittää susi 1 helposti löydettävään paikkaan. Helpompi kokoontua ja jatkaa taistelua. Helvetinportit taitaa olla aika selvä kokoontumispaikka?
 
Näin perjantain kunniaksi kommentoisin, että tämän ketjun aloitus oli täyttä paskaa. Piste.

Jokainen miettiköön itse omassa keskuudessaan edellisenä iltana ennen lähtöä homman niin, että ainokainen menee jos on mennäkseen, mutta päätyyn asti mennään. Aamen.
 
Back
Top