Toinen maailmansota, yleinen keskustelu

Mikä mahtoi olla se -30-luvun henki ja eetos ylipäätään? Loppupuolle tultaessa ihan peruskansalaisetkin jo odottivat jotain tapahtuvan. Ollaanko taas vähän saman äärellä?

Kannattaa lukea Olavi J Paavolaisen "Kolmannen valtakunnan vieraana" .
Siellä on ajan henkeä aika tavalla.
Kuvaavaa oli esim kun 30. elokuuta -36 luettiin kaikissa Saksan katolisissa kirkoissa piispallinen paimenkirje, jonka Vatikaani oli tunnustanut. Kirjeessä Hitler nostettiin kristinuskon puolustajaksi ja bolševikit kristinuskon vihollisiksi.[12]
 
Eikö todellakaan Time tuntenut näiden heppujen ihmisoikeuskäsityksiä ja -tekoja? Vai mitä käsitettiin - 30-luvulla "ihmisoikeuskysymyksiksi" ylipäätään? Ei kai se Tietämätön yleisö sentään postiäänestyksellä valinnut ihan noin vaan randomilla näitä diktaattoreita komistamaan julkaisua?
Kannattaa lukea Olavi J Paavolaisen "Kolmannen valtakunnan vieraana". Siellä on ajan henkeä aika tavalla.
Kuvaavaa oli esim kun 30. elokuuta -36 luettiin kaikissa Saksan katolisissa kirkoissa piispallinen paimenkirje, jonka Vatikaani oli tunnustanut. Kirjeessä Hitler nostettiin kristinuskon puolustajaksi ja bolševikit kristinuskon vihollisiksi.
Yleisö ei silloin äänestänyt vaan palkitun valitsi Time-lehden perustaja Henry Luce. Ei saa myöskään syyllistyä nykyään yleiseen anakronismiin vaan katsoa Aatun saavutuksia palkinnon myöntämishetkellä 2.1.1939. Hän oli romuttanut Versaillesin epäreilun rauhansopparin ja tehnyt Saksasta jälleen suurvallan. Edellisenä syksynä olivat vanhat viholliset syöneet hänen kädestään Münchenin konferensissa. Ei se Itävallan liittäminen silloin maailman mielestä mikään paha juttu ollut, ainoastaan saksalaisen kansallisvaltion täydentäminen valmiiksi. Sama peruste sopi myös Tsekkien sudeettialueisiin; samoja saksankielisiä sielläkin asui. Reininmaan miehittäminen, josta kaikki alkoi, olikin ainoastaan suvereniteetin palautaminen Reichin omalle alueelle. Vasta lopun Tsekkoslovakin nielaiseminen maaliskuussa 1939 teki maailmalle selväksi, ettei Aatu tähänkään tule tyytymään. Britit mm. käynnistivät saman tien laajat varustautumisohjelmat, joista ehtivät pieneltä osin hyötyä jo syyskuussa 1940 Battle of Britainissa.

Vuoden Mies tarkoitti silloin siis vähän samaa, jos 60-luvun skidinä menin valittamaan vanhempien mielestä liian pienestä tapaturmasta. Silloin saatoin saada vastauksen: OLE MIES! Mitä tulee ihmisoikeuskäsityksiin, niin 1930-luvun Euroopan kaikissa isommissa maissa oli Britanniaa ja Ranskaa lukuunottamatta diktaattori, joka oli laittanut vastustajansa vankilaan. Hesasta katsoen lähin sellainen löytyi Tallinnasta. Juutalaisvainot ja kristalliyöt olivat jo alkaneet samoin kun Stalinin kansanmurhat, mutta jenkeistä katsoen ne olivat kaukaisia asioita, ehkä enemmän valtioiden sisäisiä juttuja.

Olavi Paavolaisen matkakirja herätti meillä laajaa huomiota, kun ei kansa ite päässy matkustamaan. Hän kirjoitti kuitenkin enemmän natsipuolueen omituisesta ideologiasta sekä juhlamenoista; ihmisoikeuksista en muista mainintoja. Nehän tosin laajemmin alkoivatkin vasta 1936 jälkeen. Katolinen kirkko otti oppia yhteenotoista Kustaa Vaasan ja Henrik VIII kanssa ja on siitä lähtien osannut aina liittoutua kulloistenkin vallanpitäjien kanssa.

Alla vielä Timen oma selitys, miksi Aatu palkittiin 1939.
 
1. maailmansodan jälkeen Saksa ja tynkä-Itävalta olisivat halunneet yhdistyä, mutta ranskalaiset torppasivat tämän, koska silloin Saksa olisi ollut sodan päätyttyä isompi ja väkirikkaampi kuin ennen sitä.
Itävallan hallinto vastusti yhdistymistä lähinnä koska he olivat itse fasisteja eivätkä halunneet alkaa soittamaan toista viulua. Vasta myöhemmin Anschluss muuttui Natsi-Saksan väkivaltaiseksi valtaukseksi...

addendum. Ja on tosiaan populaarihistorian vinkkelistä hankala hahmottaa ettei Hitler ollut 30-luvulla mikään anomalia joka nauraa röhöttäen hävitti Euroopan demokraattisen auvolan, vaan hitlereitä ja mussoliineja oli maanosa väärällään. Tännekin sellaista ihan tosissaan yritettiin kun kerran muuallakin.
 
Viimeksi muokattu:
Kannattaa lukea Olavi J Paavolaisen "Kolmannen valtakunnan vieraana" .
Siellä on ajan henkeä aika tavalla

Olen sen toki lukenut. Se kuitenkin kertoo Saksasta ja tietyllä tapaa suomalaisista. Mutta eipä se juuri voi otatella muita.

Aatun saavutuksia palkinnon myöntämishetkellä 2.1.1939. Hän oli romuttanut Versaillesin epäreilun rauhansopparin ja tehnyt Saksasta jälleen suurvallan. Edellisenä syksynä olivat vanhat viholliset syöneet hänen kädestään Münchenin konferensissa. Ei se Itävallan liittäminen silloin maailman mielestä mikään paha juttu ollut, ainoastaan saksalaisen kansallisvaltion täydentäminen valmiiksi. Sama peruste sopi myös Tsekkien sudeettialueisiin; samoja saksankielisiä sielläkin asui. Reininmaan miehittäminen, josta kaikki alkoi, olikin ainoastaan suvereniteetin palautaminen Reichin omalle alueelle

Eli tässä tullaan siihen -30-luvun henkeen ja sieluun. Saksan pyrkimyksille löytyi kuin löytyikin myös ymmärrystä. Oikeastaan vain NL ja Ranska isoista valtioista veti henkeensä, pieniä ei kuunneltu sitä vähää mitä nytkään. Tämä sulle mulle henki koitui myös Suomen osalle, kun Saksa ja NL sopivat etupiireistään ja loppu lukee kirjoissa.
 
Kuvaavaa oli esim kun 30. elokuuta -36 luettiin kaikissa Saksan katolisissa kirkoissa piispallinen paimenkirje, jonka Vatikaani oli tunnustanut. Kirjeessä Hitler nostettiin kristinuskon puolustajaksi ja bolševikit kristinuskon vihollisiksi.[12]
Bolsevikit nyt sattuivat olemaan avoimesti kristinuskon vihollisia, siinä missä Hitler oli valtaan noustuaan vakuuttanut kunnioittavansa kristinuskon ja kirkkojen asemaa yhteiskunnassa. Ennen pitkää Vatikaanille kuitenkin selvisi, että Hitlerin lupaukset olivat olleet yhtä tyhjän kanssa, ja katolisen kirkon ja natsien linnarauha päättyi palmusunnuntaina 1937 Saksan katolisissa kirkoissa luettuun paavi Pius XI:n kirjeeseen, jossa tämä tuomitsi natsien rotuopit ja uskontopolitiikan.
 
Tässäpä mielenkiintoisen tuntuinen dokkari. Tähän on koottu yhteen saksalaisten eri aselajien veteraanien 90-luvulla taltioituja haastatteluja. Mukana ainakin Adolf Galland ja Rudolf von Ribbentrop.



Fateful Struggle is neither a conventional documentary nor does it deliver objective reporting. Fateful Struggle is unique in its exclusive focus on a German perspective. The uncensored interviews of the Nazi combat generation were originally filmed during the 1990s for an oral-history project that was not intended for publication. The soldiers talk plainly and openly, without fear of censorship or the necessity for "political correctness", presenting views that would have been deleted from most other documentaries.
 

“Vereen kastettu hanki” ja muita enteitä:​

Sota-ajan Suomi täyttyi yliluonnollisista kokemuksista, jotka ennustivat kuolemaa, mutta toivat myös lohtua​


Satumaarit Myllyniemen Yliluonnollinen sota -kirjassa Suomen kohtalonhetket nivoutuvat enteisiin, ennusmerkkeihin ja selittämättömiin kokemuksiin.
Yliluonnollisia kokemuksia oli sota-ajan Suomessa poikkeuksellisen paljon.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vanhaan arkistomateriaaliin perustuva teos tarjoaa myös uudenlaisen näkökulman sotahistoriaan.


Pöllöjahevonen.jpg
 
Erikoinen anekdootti Berliinin Karlshorstissa pidettyyn Saksan antautumisseremoniaan liittyen.

Tilaisuus oli neuvostoliittolaisten vaatimuksesta järjestetty ja heidän organisoimansa. Tilanne muodostui tragikoomiseksi. Ranskaa edustanut kenraali sai hepulin kun näki että antautumissopimuksen allekirjoitushuoneesta puuttui Ranskan lippu (NL:n, USA:n ja UK:n liput oli). Saksaa edustanut sotamarsalkka Wilhelm Keitel kun näki ranskalaiset, totesi tämä: "Se tästä vielä puuttui."

Ranskalaiset nostivat äläkän puuttuvasta lipusta. Niinpä kovalla kiireellä askarreltiin sitten Ranskan trikolori natsilipun punaisesta osasta, valkoisesta pöytäliinasta ja sinisestä pioneerihaalarikankaasta. Ranskalainen kenraali poltti kuitenkin toistamiseen päreensä kun työn lopputuloksena syntyikin vahingossa Hollannin lippu.
 
Back
Top