No Me-109 oli kuuluisa siitä että sillä osuttiin kun oli potkurin navan läpi ampuva tykki. Paras ampui alas yli 300 vihollista.
Mersussa oli juuri yhtä paljon tehoa kuin tässä Supa Ponyssa.
Katso liite: 1820
Ja pointti oli?
Mersuja valmistettiin pyöreästi 36000 kappaletta ja niillä on lentänyt kymmeniä tuhansia pilotteja, osa huippuyksilöitä. Kone oli aikansa parhaita lajissaan. Vastustajina on ollut liittoutuneiden osin kirjavaa kalustoa vanhentuneista tiedustelukoneista kuljetuskoneiden kautta toki myös huippukoneisiin ja -pilotteihin. Muistaakseni koneen kehuttiin olevan vakaa aselavetti, ui siis vakaasti.
Sinä taas vertaat tuota omaa minikonetta, joka muistuttaa ww2 koneista kai eniten noita Volksjägereitä - pieni ja halvalla tehty ja piti mennä lujaa. Tosin ne eivät ehtineet mukaan kahinoihin. Miten tuollainen pieni kone mahtaa käyttäytyä lennettäessä, olisiko mahdolisesti levoton lentää? Miten tuon gatling-tyyppisen aseen rekyyli heiluttaa konetta? Millaiset ovat muuten lento-ominaisuudet taistelussa?
Kuten edellä olen jo kommentoinut, näissäkään ei tuo koon pienentäminen (esimerkkisi 42000 -> 650 kg) laske hintaa samassa suhteessa. Toki pienempi on varmasti halvempi, mutta silti nuo hintasi ovat täydellisesti tuulesta temmottuja.
Kun jotain teknistä laitetta aletaan miniatyrisoimaan, se vaatii normaalista poikkeavia ratkaisuja. Kun tuota pienoishävittäjää aletaan rakentamaan, siihen tarvitaan paljon tavaraa. Moottoria ei voi pienentää - se on perustavaraa, mutta kallis tehopaketti. Sitten tuo rakastamasi "fuili" jota sovittelet runkoon ja siipiin. Kun sinne siipeen/runkoon rakennetaan tankki, niin mihin sijoitetaan siivekkeiden kääntökoneistot, hydrauliputket, hydraulipumput ja -servot sekä hydraulinestesäiliöt? Siivissä sijaitsevien tankkien kohdella taas ei voine olla siipien sisäisiä tukirankoja kovin paljon, vaan siipi pitää rakentaa niiden ympärille. kun koneen piti olla pieni ja kevyt, täytyy rakenteiden olla ohuita ja viimeisen päälle lujia. Pitikös tämän olla puurakenteinen. No sitten kysytään rakenteilta vielä enemmän kallista suunnittelutyötä, rakenteiden ja materiaalien testaamista ja kehittelyä. Työ maksaa paljon, mutta näitähän Juke ei laske. Koneen piti mennä kovaa ja taistelussa liikehditään rajusti -> lisää lujuusvaatimuksia.
Hydrauliikkaa tarvitaan myös laskutelineiden kääntöön. Sisään kääntyville telineille tarvitaan oma tilansa, joita peittävät luukut, joiden on liikuttava. Lisää mekaanisia ja hydraulisia osia jotka vaativat tilaa ja painavat. Jaa, Jukehan panee ne toimimaan tietenkin sähköllä - tarvitaan edelleen vivustoja, moottoreita ja akkuja. Samat tilavaatimukset täälläkin ja nekin painavat.
Koneeseen oli sitten lusikalla ja liukuvoiteella ahdettu X-määrä ohjuksia. Nuo ohjukset oli stealth-vaatimusten takia sijoitettu runkoon, joten taas on lisää avattavia luukkuja koneistoineen, koneistot joka tuo ohjuksen ulos koneesta laukaisuhetkellä. Mitäs tää taas vaatikaan toimiakseen - niin laitteita, jotka painavat jotain ja jotka vaativat tietyn määrän tilaa.
Entäs sitten tykit tai konekiväärit? Jos netistä löytyy joku kiva ase joka on kevyt / muuten kiva, niin se pitää sovittaa koneeseen. Tarvitaan kiinnitysosia jolla se ympätään runkoon. Runkoon taas kohdistuu ampuessa rasituksia, jotka saattavat rikkoa sen hennon ja kevyen rakenteen -> painoa lisäävien vahvistusten suunnittelua, testausta, laskelmia, protoja. Nämähän eivät maksa tässä kuviossa mitään.
Kun tehdään pientä konetta, niin siinä ei voi sittän käyttää varmaan kovin paljon valmiita markkinoilla olevia osia ja komponentteja, ne kun ovat liian suuria ja painavia. Ei muuta kuin itse suunnittelemaan, rakentamaan ja testaamaan. Niiden tulee olla sitten luotettavuudeltaan riittävällä tasolla, riippuuhan niistä lentäjän henki. Mutta ei se mitään, komponentithan ovat sitten kevyitä ja Juken logiikan mukaan halpoja.
Koneeseen pitää sitten mahdutella elektoniikkaa, mittaristoja, antureita, radiolaitteita, asejärjestelmien tietokoneet, tutkalaitteet ja näiden vaatimat akustot ja generaattorit. Pilotillekin löytyi se kevyt heittoistuin. Sekin tosin varmasti vaatii oman asennusalustansa sopiakseen koneeseen.
On tietysti hienoa että Juke viitsii panostaa näihin suunnitelmiinsa, mutta näissäkin voisi olla jonkinlaista realismia. Tämä vaikuttaa näin inhorealistin silmiin pikkulasten leikiltä, jossa tytöt leikkii Barbeilla "Sit tää vois mennä tonne ja tää ottais tämän". - Tässä olis kiva moottori ja tuossa kevyt kokekivääri ja sit tää vois maksaa vaikka seitsemän omenaa!
Onhan tämä tietenkin nähty jo aikaisemmin ja noudattaa aikaisempaa linjaasi, jossa lentotukialukseksi suunnittelit peltihallia ponttoonilla - noin hieman kärjistäen.
En viitsi nyt alkaa selaamaan koko lankaa taaksepäin, mutta mainitsitko olevasi arkkitehti? Se taas selittää tuon lennokkaan ja todellisuudesta (hieman) irti olevan otteen tähänkin suunnitteluun, miksi antaa realismin turhaan rajoittaa ajatusten lentoa.
Toivotan sinulle onnea tällä uralla, rakenna nyt vaikka ensi yksikin Pöhäkkä tai joku muu kone. Tarjoan kaljat kyllä sitten. Niin, sinultahan puuttui ne aloitukseen menevät miljoonat. No myyt sitten niitä koneita kun ne onnistuvat ja menestyvät. Taikka jos ne menestyvät. Mutta jos jossia ei olis, niin lehmätkin lentäisivät. Hei niihinhän voisi laittaa vaikka ohjukset ja aurinkokennot selkään ja fuilia mahtuisi kivasti...
Kiitos ja anteeksi, en tule enää kommentoimaan. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi.
EDIT: Et siis edelleenkään halua avata noita teknisten ongelmien ratkaisuja, pusket vain ylimielisesti eteenpäin omalla ladullasi.