Kaupallinen vakoilu on yksi osa, mutta lustraatioajattelussa halutaan puhdistautua kylmän sodan aikaisesta tilanteesta, jossa osa kansakuntaa vajosi kokonaan totalitaristisen diktatuurin käpälään. Se toinen puoli oli Atlantin takana ja aika kaukana eikä voinut liikoja auttaa. Kunhan suuntaili ydinkärkiään, että saisi puskurivyöhykkeen grilliksi, kun Nikitat ja ykkösbemarit alkaisivat jyrrätä kohti Atlantin rantaa eli Norjaa.
Lustraation välttämättömyys, sillä nimenomaan itään me olimme laajassa mielessä rähmällämme, nousee siitä huolesta, että kykeneekö Moskova vieläkin vaikuttamaan suomalaisissa virkaportaissa sillä tavoin, että emme sitä juuri huomaa? Poliitikkoja ehtii aina edes vähän seuratakin.
Vakoojat, jotka olivat värvättyjä ja sopimuksen tehneitä, löytyvät operaatiokorteista. Kun tällaisia palkkatyöläisiä on vakoillut mille tahansa maalle, heidän kiinniottamisensa ja rankaisemisensa on ihan normaalia juristeriaa. KGB painosti jo 1950-luvulla Suomea jahtaamaan länsivakoojia. Minkä me mahdoimme, että heitä oli vähemmän aktiivisina. Oli kyllä. KGB-konsuli Golub painosti CIA:n Pendletonin kimppuun.
Kevennetään vähän.
Joskus sattui hauskoja juttuja. Jyväskyläläisen Kettusen tapaus alkoi aueta sattumalta, kun inkeriläinen agentti liftasi väärään kyytiin. Kyytiin miehen nappasi supon tarkastaja. Purkautui suuri juttu, jossa oli värvätty ilmavoimien kuvakeskuksen kapteeni ja tietolähteitä asetehtailta.
Kekkonen yritti kartella Golubia. Sitkeä Golub yritti kiertotietä ja värvätä Tabe Slioorin. Tabehan tunsi koko Helsingin herrat - siis ihan kaikki - joten Golub ajatteli saavansa mukavasti kaikenlaista tietoa. Ei Tabe ryhtynyt, mutta jatkoi herrojen kanssa ja hurmasi kuulemma Eric von Frenckellin piirtämällä liidulla kahdeksikon lattiaan vaivattomasti takapuolta pyöräyttäen. Samoissa juhlissa oli muuten Ruotsin prinssi Bertil, jota Tabe myös kävi tapaamassa...
No, vuonna 1961 Tabe päätti alkaa julkaista Jallu-lehdessä juttusarjaa "Miehet ja minä". Poliisi sai määräyksen takavarikoida jo myyntiin pääsyt lehti. Se tietysti epäonnistui ja nosti hälyn. Ennen seuraavaa numeroa asiaan tarttui Kekkosen määräyksestä supo. Kaksi etsivää sai päälliköltä tukun rahaa. He ajoivat Tampereelle Uuteen Kivipainoon ja ostivat Jallun oikovedokset, jotka vietiin Kekkoselle, joka niitä sitten uteliaana luki.
Mutta joo, tuossa jutussa ovat tärkeimmät länsirähmästelijät 1950-luvulta:
http://merkkihenkiloita.blogspot.fi/2009/05/john-raymond-ylitalo-suurlahettilas.html