Kaupallinen vakoilu on yksi osa, mutta lustraatioajattelussa halutaan puhdistautua kylmän sodan aikaisesta tilanteesta, jossa osa kansakuntaa vajosi kokonaan totalitaristisen diktatuurin käpälään. Se toinen puoli oli Atlantin takana ja aika kaukana eikä voinut liikoja auttaa. Kunhan suuntaili ydinkärkiään, että saisi puskurivyöhykkeen grilliksi, kun Nikitat ja ykkösbemarit alkaisivat jyrrätä kohti Atlantin rantaa eli Norjaa.
Lustraation välttämättömyys, sillä nimenomaan itään me olimme laajassa mielessä rähmällämme, noudee siitä huolesta, että kykeneekö Moskova vieläkin vaikuttamaan suomalaisissa virkaportaissa sillä tavoin, että emme sitä juuri huomaa? Poliitikkoja ehtii aina edes vähän seuratakin.
Vakoojat, jotka olivat värvättyjä ja sopimuksen tehneitä, löytyvät operaatiokorteista. Kun tällaisia palkkatyöläisiä on vakoillut mille tahansa maalle, heidän kiinniottamisensa ja rankaisemisensa on ihan normaalia juristeriaa. KGB painosti jo 1950-luvulla Suomea jahtaamaan länsivakoojia. Minkä me mahdoimme, että heitä oli vähemmän aktiivisina. Oli kyllä. KGB-konsuli Golub painosti CIA:n Pendletonin kimppuun.
----
Mutta joo, tuossa jutussa ovat tärkeimmät länsirähmästelijät 1950-luvulta:
http://merkkihenkiloita.blogspot.fi/2009/05/john-raymond-ylitalo-suurlahettilas.html