Totuuskomissio Suomeen? Tiitisen lista esiin. YYA-haamujen kaivaminen kaapista

Näinpään mutta kukahan se oli?
Brezhnev sai ensimmäisen halvauksensa 1975 ja tilanne paheni tasaisesti votkan ja unilääkkeiden vauhdittamana, kun Ustinov tuli vierailulle ja esitti sotaharjoituksia 1978 oli päämies jo pahasti kuutamolla. Keskeisinä pelureina olivat Ustinov, Gromyko ja Andropov. Andropovista tuli nokkamies Brezhnevin jälkeen, Gromykosta ei tullut kuningasta mutta tuli kuninkaantekijä kun Gorba nousi valtaan, Ustinov kerkisi kuolla.

Neukut yrittivät saada lisää vaikutusvaltaa Suomessa kaikilla muilla keinoilla paitsi raa'alla voimalla ja suurin vaara itsenäisyydelle olivat omat perskärpäset jotka tavoittelivat omaa valtaansa neukkuja myötäilemällä.

Tästä olisi mukava vaihtaa heti tähän päivään pienen esimerkkimutkan kautta. Aina hallinnon haukatkaan eivät yleensä päätä tai saa lennokkaita ajatyuksia ilman lobbausta. Yhdysvalloissa Irakin sodan ideologi Paul Wolfovitz sai tahtonsa läpi kenraalien jarrutuksesta huolimatta. Cheney, Bush ja Rumsfeld ostivat ja se oli siinä. Krimin operaation käski Putin, mutta ei hän yksin ollut. Itä-Ukrainan operaatiota ei tietenkään junaillut yksin joku jo virallisesta asemasta pudonneen GRU:n pomo. Takana on nykyajan Ustinov eli Sergei Shoigu. Ja Wolfowitzin tapaisia ideologeja riittää, Surkovia ainakin on epäilty.

Politiikka ei ole muuttunut Shakespearen kuningasnäytelmistä miksikään.

Topiikkimme mukaisesti siis täytyy ymmärtää, että kaikki Venäjän toimet eivät jatkossakaan tule olemaan ennustettavia ja huippurationaalisia. Se, millaisin henkisin ja moraalisin edellytyksin, ja millainen äly ja sivistys meidän päättäjillämme on, merkitsee valtavasti. Politiikka ei ole kasvottomien lakien tuomaa, vaan sitä hoitavat tavalliset ihmiset heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Mikäli menneistä oikeasti on opittu jotain, myös niitä keinoja joissa tehtiin hyvää eikä vain lanana oltu, sillä on merkitystä. Dialogilla on merkitystä, jos on kovia neuvottelijoita. Kylmäpäisiä virkamiehiä. Puhdistautuminen auttaisi taas perkaamaan valmiiksi mätiä rakenteita, jotka murtuvat heti, jos Sepe Susi vähän puhaltaa - tai jopa ovat asemissa avaamassa ovet.

Siitä on kyse.

Koskee myös länsisuuntaa, jos joku keulii ohi utvan.
 
Korhosen ajattelu oli rähmälläänoloa mutta puolustuskannalla joka suuntaan. Väyrynen taas oli täysin, siis 100%, itämies.
Näin minustakin. Korhonen korosti Suomen puolueettomuutta myös venäläisten suuntaan, mikä näitä tietysti ärsytti ja sai sitten Kekkosen siirtämään Korhosen sivuun.
 
Näin minustakin. Korhonen korosti Suomen puolueettomuutta myös venäläisten suuntaan, mikä näitä tietysti ärsytti ja sai sitten Kekkosen siirtämään Korhosen sivuun.

Kekkonen oli häikäilemätön poliitikko, mutta ei hän Korhosta ihan sivuun laittanut. Korhosen ulkoministeriys osui Miettusen kolmoseen 1976, mutta seuraavaan hallitukseen tuli Väyrynen. Ja helpolla tavalla, mikä näkyy Kekkosen sanoissa Korhoselle: "Olen kuullut, että et tule venäläisten kanssa toimeen. Saat lähteä."

Kekkonen teki, kuten Väyrynen, Pertunen ja Stepanov halusivat, mutta toisaalta ennakkoluuloton pelimies nimitti Korhosen ulkoministeriöön alivaltiosihteeriksi sanoen: "Sinä johdat ulkoministeriötä."

Väyrynen meni kaikkein pisimmälle. Aeroflotin konekaappauksen aikana heinäkuussa 1977 Stepanov ryntäsi lentokentälle (jossa hallitus piti hätäkokousta) ja alkoi johtaa Suomen tasavallan hallituksen kokousta Virolaisen, Uusitalon ja Väyrysen ollessa hoo moilasina. Sorsahan oli jossain lomalla. Kerrotaan, että lentokoneen eristänyt kenraali itki kuultuaan, kuka hallituksen kokouksessa heilui. Paikalle raahatulla ilmatorjuntayksiköllä oli käsky ampua, jos neuvostoliittolaiset yrittäisivät väkisin sotavoimalla kentälle ratkaisemaan tilannetta. Poliisin johtoyksikkö paikalla ymmärsi kenraalin turhautuneen raivon ja eristi sitten myös kentän sellaisilla ohjeilla, että Neuvostoliiton lähetystön porukka ei toista kertaa sinne päässyt.
 
Korhonen taisi olla napit vastakkain varsinkin Stepanovin kanssa. Niitä harvoja asioita, joista hän Kekkosta on arvostellut, on juuri se, että UKK antoi Stepanovin heilua niin vapaasti. Tämähän käyttäytyi melkein kuin jokin miehityshallinnon kenraalikuvernööri.
 
Korhonen on inhorealisti. Tänäänkin hän on puhtaan kissingeriläinen: suu säkkiä myöten, Venäjän vierestä emme pääse muuttamaan.

Korhonen kuitenkin kompastui Väyrysen tavalla vuonna 1991. Neuvostoliitossa oli se vallankaappausyritys. Esko Aho oli Koiviston kanssa suunnitellut jo sinänsä pehmeän kannanoton, mutta Korhonen, joka oli päivänpolitiikan ulkopuolella Kainuun Sanomien päätoimittajana, onnistui saamaan Yleisradiosta itselleen ohjelma-aikaa ikiomaa ulostuloa varten, Urkin kuva taustalla. Mitähän Koivisto siitä tuumi. Siinähän oli Väyrysellä ja Korhosella taas omiakin vallankaappauselkeitä. Mutta he laskivat väärin. Kaappauksen kukisti oppositiopoliitikko Boris Jeltsin.

Katsokaa ja järkyttykää. Se on tuo alin raina tuolla sivulla:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/0...oliiton-vallankaappausta-kieli-keskella-suuta
 
Korhonen on inhorealisti. Tänäänkin hän on puhtaan kissingeriläinen: suu säkkiä myöten, Venäjän vierestä emme pääse muuttamaan.

Korhonen kuitenkin kompastui Väyrysen tavalla vuonna 1991. Neuvostoliitossa oli se vallankaappausyritys. Esko Aho oli Koiviston kanssa suunnitellut jo sinänsä pehmeän kannanoton, mutta Korhonen, joka oli päivänpolitiikan ulkopuolella Kainuun Sanomien päätoimittajana, onnistui saamaan Yleisradiosta itselleen ohjelma-aikaa ikiomaa ulostuloa varten, Urkin kuva taustalla. Mitähän Koivisto siitä tuumi. Siinähän oli Väyrysellä ja Korhosella taas omiakin vallankaappauselkeitä. Mutta he laskivat väärin. Kaappauksen kukisti oppositiopoliitikko Boris Jeltsin.

Katsokaa ja järkyttykää. Se on tuo alin raina tuolla sivulla:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/0...oliiton-vallankaappausta-kieli-keskella-suuta
Voi luoja. 00-00.45 saakka oli ihan järkevää, mutta sit....
 
Realpolitik vie pitkälle mutta se on rajoitettu es m Kissinger naureskeli ETYK:in ihmisoikeuksia koskeville pykälille mutta myönsi myöhemmin olleensa väärässä niiden vaikutuksista.
Jälkiviisaana on helppoa sanoa että kaappaus oli tuomittu tuhoon, mutta sen aikana oltiin kusi sukassa niin valtakunnan korkeimmassa johdossa kuin KaiPR:n aukin hälytysosastossa. Olin itse toisessa. Korhosen ulostulo saattoi olla moraalisesti niin ja näin mutta ymmärrettävää.
 
Näissä jutuissa voisi toimia aika yksinkertaisesti: rehellisesti. Lustroiminen on naurettavaa, jos koko halvatun pakettia ei avata. Jos lustroidaan itäsuhteet niin pitää toimia samoin muidenkin suhteen.

Foorumilla on vallitseva näkemys siitä, että jos valtio b kuuluu Natoon, niin sieltä sitä ei mitään pahaa ole saatavissa eli voi huoletta heittäytyä höpöttämään mitä suuhun tulee. Ihan näin se ei matoisessa maailmassa kuitenkaan mene. Suomen etu pitä isi olla aina kirkkaana ykkösenä ja yhtälailla ne samiksetkin saattavat vedättää....vaikkeivät olisikaan hyökkäämässä panssarilautoilla Helsinkiin.
No, viranomaisyhteistyö länteen on Suomen ettu. Olemme osa länttä, eli EU:ta, ja meidän tulisi olla vielä vankemmin lännessä olemalla NATO:n jäseniä.

Suomen etujen pettäminen vakoilulla jonkun ulmomaisen palvelun puolesta on yhtä tuomittavaa oli sitten kyseessä läntinen tai itäinen palvelu.

Tiedusteluun ja vakoiluun kytkeytyy tänään aivan ilman muuta ja aina myös taloudelliset, kaupalliset ja teolliset intressit. Ei ole olemassa mitään isoa kuvaa, johon nuo kovin inhoittavat siviilimäiset jutut eivät kuuluisi oleellisesti mukaan. Otetaan pieni esimerkki. Ostetaan sotakamaa isolla rahalla maahan todella ystävällismielisestä valtiosta. Yhteistyö on ihanaa ja elo auvoisaa, rahaa palaa ja kumppanit tulevat mielisuosiolla vaikkapa nyt jonkun Patrian alihankkijan tykö. Alihankkija on erikoistunut tuottamaan jotain korkean teknologian himputinta, tuottaa jotain osana johonkin yhteiseen leegoon. Kumppani tutustuu oikein isolla T:llä firmaan ja sen avainhenkilöihin. Ja kasvittu, mitäs tapahtuukaan? Vuoden parin kuluttua tuo firma hoksaakin, että pari avainhenkilöä on vaihtanut työpaikkaa ja jostain helvetin syystä samoja härpäkkeitä tuottaakin jo kolme muuta putiikkia....miten ihmeessä?????

Suomalainen sinisilmäisyys on kotoisin jostain todella alkuperäisestä. Suomalainen katse on kuin lehmällä, kun pitäisi olla kuin haukka.

Noita on varmasti käynyt, mutta se on hölmöilyä liike-elämässä. Tekniset vempeleet voidaan suojata patentein tai mallioikeuksien avulla ja henkilöiden suhteen voidaan käyttää sopimusoikeudellisia keinoja. Toisaalta kilpailukielto voidaan vain ulottaa tietyksi ajaksi vaitiolovelvollisuus ei voi estää ammatinharjoittamista, ja yllämainitutkin rekisteröitävät suojat koskevan vain rajattuja aikoja. Ja jolleivät hilavitkuttimet saa rekisteröintisuojaa, eli niiden keksinnöllisyys on alhainen tai tuote ei mitenkään eroa muista tuotteista, niin homma pitää vain kuitata paska juttuna.

Maailma on pirun epäreilu ;)
 
Ei ole lähteitä esittää, mutta jossain länsieurooppalaisessa julkaisussa esitettiin vielä -80-luvulla, että Lappi on neukun lapikkaan alla. Kannattaa huomata se, ettei Nato olisi suinkaan jäänyt Laurina katsomaan Lapin joutumista neukun alle. Natolla oli itseasiassa tätä skenaariota varten pysyvät joukot Norjassa, briteissä, Hollannissa ja Kanadassa sitten vielä lisää. Lappi olisi ollut liian suolainen pala Natolle neukkujen hallussa ja kun karttaa katsotte, niin pitää ymmärtää miksi näin oli. Olisiko tuo muuttunut? Tokko.

Tuo Sutela kontra UKK voi pitää paikkansa. Tosin kannattaa olla vähän varovainen näiden tietojen kanssa. Kenraalien kiillotuskirjallisuuden volyymi on aina hämmentävää tasoa ja toiseksi UKK on ollut turvallisesti sen 30 vuotta Hietaniemessä......
Tuo artikkeli on aika pitkälle samansisältöinen Jukka Tarkan kuvauksen kanssa: http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/suomi-joutui-kuilun-partaalle/523046/
Tarkka tosin ei käsittele yhtä pitkää ajanjaksoa ja ei ole yhtä tarkka tapahtumien suhteen.

Kirjassa Den dolda alliansen, joka siis käsittelee Ruotsin salaista Nato-yhteistyötä kylmän sodan aikana, toimittaja ja kirjailija Mikael Holmström esittää että Ruotsin ja Naton operatiivinen suunnitelma pohjoisruotsissa olisi ollut, että Ruotsi pitää Kalix-linjan, ja NATO liikahtaisi sen pohjoispuolelta Ruotsin alueen yli vastaamaan neuvostojoukkojen offensiiviin. Kirjassa ei esitetä että siirryttääisiin maavoimilla Suomen puolelle, vaan Naton divisioona tulppaisi Kalix-linjan pohjoispuoleisen mahdollisuuden päästä Atlantille. Suunitelmissa oli lapin siltojen ja pohjanlahden satamien hävittäminen jos neuvostojoukot olisivat tulossa näitä käyttämään.
 
Vielä noista kylmän sodan hahmoista.

Väyrysen touhuja kannattaa seurata. Nykyään kaikki mitä tulee ulos näyttää olevan suoraan Tehtaankadun/Kremlin toivelistalta. Heidän henkilömappia hänestä haluaisin todella lukea ;)
 
Vielä noista kylmän sodan hahmoista.

Väyrysen touhuja kannattaa seurata. Nykyään kaikki mitä tulee ulos näyttää olevan suoraan Tehtaankadun/Kremlin toivelistalta. Heidän henkilömappia hänestä haluaisin todella lukea ;)

Väyrynenhän on Tiitisen listassa VAHVENNETULLA ja ISOILLA kirjaimilla :)
Näkeehän se jo miehen ulkonäöstä! Toinen silmä ottaa ohjeet Kremlistä ja toinen silmä vahtii länsimaita!
 
Entä ne jotka ovat rikkoneet lakia kansallisen turvallisuuden edistämiseksi?
 
Entä ne jotka ovat rikkoneet lakia kansallisen turvallisuuden edistämiseksi?


jossain säikeessä joku kirjoitti että "laki on sellainen miten se luetaan" jota voisi modata muotoon "laki on sellainen miten ja kuka sen lukee?" ... tämä on Suomessa huomattu sillä heti sodan jälkeen miehistä parhaat isänmaan sotilaat muuttuivat "maan pettureiksi" ja heidän oli lähdettävä muille maille vierahille, josta tuli kuitenkin heidän kotinsa ja jossa heitä arvostettiin hyvin korkealle toisin kuin heidät pettänyt entinen kotimaansa teki...
 
Viimeksi muokattu:
jossain säikeessä joku kirjoitti että "laki on sellainen miten se luetaan" jota voisi modata muotoon "laki on sellainen miten ja kuka sen lukee?" ... tämä on Suomessa huomattu sillä heti sodan jälkeen miehistä parhaat isänmaan sotilaat muuttuivat "maan pettureiksi" ja heidän oli lähdettävä muille maille vierahille, josta tuli kuitenkin heidän kotinsa ja jossa heitä arvostettiin hyvin korkealle toisin kuin heidät pettänyt entinen kotimaansa teki...
No nämäkin olisi hyvä selvittää mutta tarkoitin lähinnä tapauksia joissa rikos ei ole vanhentunut eikä henkilöä olla tuomittu. Näitäkin rupeaa löytymään jos kunnolla ruvetaan onnistuneesti penkomaan mutta jos pelkona on että totuuskomissio iskee omaan mustaan toimintaan niin voi olla että tiedon kaivaminen hankaloituu ihan yleisesti. Pitäisikö olla joku armoaika jonka aikana maanpetoksiin liittyen tietoa kertovat tai kuulusteltavat saavat armahduksen vähäisemmistä rikoksista jotka on tehty kansallisen turvallisuuden edistämiseksi?
 
Tietenkin. DDR:n osuus vakoilusta Suomessa oli ehkä noin prosentti.

Aivan. Ja taas kerran törmäämme tällaiseen pointtiin. Keskustelu ohjautuu "marginaaliosuuteen" jossain kokonaisuudessa ja se varastaa päähuomion. Ja tämän marginaaliosuuden lustroiminen on tässä mielessä yhtä tyhjän kanssa. Jos tuo marginaaliosuus lustroidaan ja siitä tulee hyvä mieli ja sellainen olo, että nyt on kaikki lustroitu ja valtakunnassa kaikki hyvin.....hienosti onnistuu.
 
Back
Top