Voimme ja emme voi. On totta kai kyseenalaista, voiko menneisyydestä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä nykyhetkestä (koskaan), koska tilanteet ja persoonat niitä luomassa tai ratkaisuista päättämässä hyvin harvoin menevät yksi yhteen. Silti jonkinlaisia yleisiä linjavetoja voinee tehdä. Tosin edelleenkin tullaan siihen, että tulevaisuutta voidaan ennustaa luotettavasti vain jälkikäteen.
Siinä olen samaa mieltä, että Trumpin voiton, Brexitin, Ranskan presidentinvaalien, Halla-ahon pj-ehdokkuuden yms. "uuskonservatismin" tai "populismin" tai minkä tahansa nimityksen linjalle haluaakaan antaa, synnyn ja kannatuksen syiden ja perusteiden analyysille pitäisi uhrata PALJON aikaa ja vaivaa päättävissä elimissä. Jos ihmiset kokevat, että systeemi on rikki, päättäjien ja systeemin pitäisi havahtua ja a) pyrkiä korjaamaan mahdolliset virheet sekä b) viestiä ihmisille ymmärrettävällä tavalla. Nyt oikein kumpikaan ei (yleisellä tasolla) länsimaissa ole ns. "kansan syvien rivien" mielestä toteutunut, ja seuraukset ovat kaikkien nähtävissä.
Siinä taas en ole samaa mieltä, että Trumpin vastustaminen tai esim. Suomen vallitsevan järjestelmän kannattaminen = vihervasemmistolaisuus. Vihreistä tai vasemmistosta en edelleenkään erityisemmin perusta. Ymmärrän kyllä joitakin pointteja ja kykenen keskustelmaan ja jopa arvostamaan joitakin vihreitä tai vasemmistolaisia, mutta henkilökohtaisesti rohkenen olla eri mieltä.
