Tulisiko huumausaineet laillistaa?

Huumeitten käytön lopettaminen olisi viisauden alku. Mitenkähän kauppa on käynyt korona-aikana ja mihin hintaan irtoaa?


Poliisi teki viime vuonna yhä enemmän huumaus- ja lääkeainetutkimuksia liikenteessä – amfetamiinilöydökset yhä kasvussa
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotim...ssa-amfetamiiniloydokset-yha-kasvussa/838781/
KOTIMAA 15.4.2020 10:29
MARKUS LESKINEN

Vuonna 2019 poliisissa tehtiin tarkkuusalkometritutkimukset mukaan lukien noin 20 500 liikennejuopumustutkimusta, mikä on noin 500 tutkimusta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Hengitysilmasta tehtyjä tarkkuusalkometrimittauksia tehtiin viime vuonna noin 6 500, kun edellisenä vuonna niitä tehtiin noin 7 500.
Verinäytteistä tehtävien tutkimusten määrät olivat kasvussa, koska huumaus- ja lääkeainetutkimuspyyntöjä tehtiin edellisvuotta enemmän. Alkoholitutkimusten yhteismäärä vuonna 2019 (noin 13 200) on kuitenkin edelleen selkeästi suurempi kuin huumaus- ja lääkeainetutkimusten (noin 9 200).

Verenalkoholitutkimuksista 86 prosentissa tulos ylitti rangaistavuuden rajan, eli 0,5 promillea. Huumaus- ja lääkeainetutkimusten osalta 93 prosentissa näytteistä todettiin vähintään yksi huumaus- tai lääkeaine. Positiivisten huumausainenäytteiden ja rangaistavuuden rajan ylittäneissä alkoholitutkimuksissa suurin osa näytteen antajista oli miehiä.
Tyypillistä on, että positiiviseksi todetusta verinäytteestä todetaan useita eri aineita. Yleisimmät verinäytteissä todetut huumausaineet kuuluivat edelleen amfetamiinien ryhmään.
Amfetamiinilöydöksiä oli 5 640 näytteessä, mikä oli yli 500 tapausta enemmän kuin vuotta aiemmin. Metamfetamiinilöydöksiä oli 798 näytteessä, eli noin 200 tapausta vähemmän kuin edellisvuonna.
Seuraavaksi yleisin löydös oli kannabis, jota oli 1 806 näytteessä. Niiden määrä pysyi lähes ennallaan.
Yleisimmin todetut lääkeaineet kuuluivat bentsodiatsepiinien ryhmään. Niitä todettiin yhteensä 13 384 näytteestä. Niiden määrä kasvoi yli 700:lla.
– Lääkeainetapausten osalta on huomioitava, että kaikki positiivisiksi todetut tapaukset eivät ole liikennejuopumuksia, sillä lääkettä on voitu nauttia lääkärin määräämänä ja hoito-ohjeiden mukaisesti, kertoo rikosinsinööri Petri Varjos Keskusrikospoliisin Rikosteknisestä laboratoriosta.


Oulussa alkoi suuren huumejutun käsittely – Syyttäjä: Huumekauppaa johdettiin Serbiasta ja kannabista viljeltiin muun muassa Haapavedellä ja Hyrynsalmella
https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/...-muassa-haapavedella-ja-hyrynsalmella/838709/
OULU 14.4.2020 10:38 | PÄIVITETTY 14.4.2020 15:50
KALEVA

Oulun käräjäoikeudessa ryhdyttiin tiistaina käsittelemään laajamittaiseen kannabiksen viljelyyn ja myyntiin liittyvää rikosvyyhteä.

Siinä kaksi syyttäjää vaatii kaikkiaan kahdeksalle henkilölle tuomioita törkeistä huumausainerikoksista tai avunannosta törkeisiin huumausainerikoksiin.

Lisäksi he hakevat tuomioita useista lievemmistä rikoksista, kuten törkeistä väärennöksistä ja väärennösaineiston hallussapidosta.

Kannabiskasvattamo neljässä kiinteistössä
Syyttäjät väittävät jutussa, että Suomessa toimi ainakin vuosien 2016–2019 välisenä aikana järjestäytynyt rikollisryhmä. Sitä johdettiin Serbiasta ja se oli erikoistunut kannabiksen viljelyyn ja myyntiin.

Syyttäjien mukaan ryhmä lähetti Suomeen työläisiä viljelemään kannabista. He väittävät, että kasvatetut huumausaineet myytiin täällä useiden kilojen erissä ja maahan saapui kuriireja hakemaan myyntirahoja rikollisryhmän johtohenkilöille Serbiaan.

Erikoissyyttäjä Markku Heikonen kertoi oikeudelle, että ryhmässä on havaittavissa sukulaisuutta usean eri henkilön osalta.
– Kärjessä on perhe. He ovat kaikki käyneet Suomessa ja jossain määrin oleskelleetkin täällä. Heillä kaikilla on ollut oma roolinsa kokonaisuudessa, erikoissyyttäjä kuvaili.

Syyttäjien mukaan ryhmä hankki Suomesta käyttöönsä neljä kiinteistöä kannabiksen laajamittaista kasvatusta varten.
Lue myös: Syyttäjä kuvaili yksityiskohtaisesti, miten serbialaisjohtoinen rikollisporukka viljeli kannabista syrjäisillä paikoilla: "Tällainen toiminta näkyy sähkölaitoksilla"

Nuo kiinteistöt sijaitsivat Haapavedellä, Hyrynsalmella, Suomussalmella ja Kemiönsaaressa.
– Tällainen toiminta edellyttää hyvin organisoitunutta toimintaa. Myyntimäärät ovat olleet suuria ja siitä saadut rahatkin ovat olleet suuria, Heikonen selitti.

Syyttäjät vaativat, että rikollisryhmän toimintaa osallistuneiden syytettyjen tuomioita kovennetaan ryhmään osallistumisen vuoksi.

He haluavat, että vyyhdessä tuomitaan valtiolle rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä lähes 200 000 euron edestä. Lisäksi valtiolle vaaditaan muun muassa rikoksissa käytettyjen kiinteistöjen arvoja, vääriä asiakirjoja sekä vääriä rajanylitysleimasimia ja leimasintyynyjä.
Syyttäjien mukaan vyyhden rikollisessa toiminnassa hyödynnettiin vääriä ja väärennettyjä matkustusasiakirjoja.

Osa syytetyistä myöntää törkeitä rikoksia
Osa syytetyistä kiistää syytteensä.
– Päämieheni on tullut Suomeen tekemään laillisia töitä. Hän ei ole suunnitellut tai ollut mukana suunnittelemassa rikollista toimintaa eikä hän ole kuulunut järjestäytyneeseen rikollisryhmään, oikeustieteen maisteri Joel Eriksson kuvaili.
Hän avustaa miestä, jolle syyttäjät vaativat vyyhden pisintä eli 5–6 vuoden mittaista vankeustuomiota.

Erikssonin mukaan hänen päämiehensä ei ole osallistunut millään tavoin kannabiksen viljelyyn tai myyntiin. Hän sanoi, että mies työskenteli Suomessa maatiloilla sekä kalajokisessa baarissa ja pitseriassa.
– Viimeisimmän vuoden ennen kiinniottoaan hän oli töissä joka päivä kalajokisessa pitseriassa. Ei ole edes mahdollista, että hän olisi kovin aktiivisesti muita toimia tehnyt.

Osa syytetyistä puolestaan myöntää syyllistyneensä toiminnallaan törkeään huumausainerikokseen. He kiistävät kuitenkin esimerkiksi sen, että he olisivat osallistuneet järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan.

Oikeudenkäynti järjestetään videoneuvotteluyhteyden välityksellä peräti 12 eri paikasta. Siihen osallistuu osapuolia eri puolilta Suomea muun muassa vankiloista Vaasasta, Mikkelistä, Turusta ja Oulusta.

Käräjäoikeus käsittelee asian vahvennetussa kolmen tuomarin kokoonpanossa. Myös syyttäjiä on kaksi. Asian käsittelylle on varattu aikaa kahdeksan päivää. Tuomio annetaan myöhemmin.
Juttua päivitetty 15.49.

Kannabisvyyhdessä kasvitarvikkeita myyneen puolustus: Liiketoiminta tulee rinnastaa makeiskioskiin, kiinteistö ostettiin "hempaattiseen toimintaan"

Maksumuurin takaa muutama poiminta. Tämä on kerrassaan makea juttu.

OULU 15.4.2020 17:12
SUSANNA KEMPPAINEN
–Tämä tulee rinnastaa kioskiin, jossa myydään makeisia.

Näin kuvaili päämiehensä liiketoimintaa asianajaja Mikko Ravaska keskiviikkona Oulun käräjäoikeudessa, missä jatkettiin laajamittaiseen kannabisviljelyyn liittyvien syytteiden käsittelyä.

Ravaska puolustaa miestä, jonka syyttäjät väittävät auttaneen serbialaisjohtoista, kannabiksen laittomaan viljelyyn ja myyntiin erikoistunutta rikollisryhmää törkeässä huumausainerikoksessa.
...

Syyttäjien mukaan viherkasvitarvikeliikkeen pyörittäjä hankki viime kesänä Hyrynsalmelta neljännen kiinteistön, joka sekin oli määrä valjastaa laajamittaiseen kannabisviljelyyn.

Mies kiistää väitteen. Hänen mukaansa hän osti tuhannella eurolla netissä myynnissä olleen kiinteistön "hempaattista toimintaa" varten.

– Hempaattinen toiminta tekee tuotteita Suomen hyötykasveista, mies selitti poliisikuulusteluissa. Hän kertoi poliisille "hempaattisen" valmistavan kosmetiikkaa kotimaisesta hampusta, joka ei sisällä THC:tä eikä ole siten huumausainetta.
E79E847A-D847-438A-8831-0E18F00C587A.jpeg
...

Kuvassa varmaankin sitä hempaattosta ”kosmetiikkaa” :ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO:


Juolahti mieleen, että olisikohan se lööppilehtien sohvikin pyörinyt vain karkkikuvioissa? Mitenkähän nyt käy kun niksulta ei saa tikkaria, olisiko stefulla patukkaa tarjolla? ;)
 
Käsittääkseni saatavuudessa on ollut katkoksia ja heikentymistä. Ei kuitenkaan täydellista stoppia.
 
Onko kyseessä tämä tekoälyheppu?
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/e7e12451-8b29-4347-ab28-1d59b172f8d5
Miljoonakaupat tehnyt Petrus Pennanen sai tuta äkkirikastumisen karun seurauksen: ”Tuntemattomat ihmiset lähettelivät viestejä, että heitätkö 30 000 euroa”

No, Petruksen ei ole enää pakko tehdä ansiotöitä, joten hän voi vaikka keskittyä kannabispolitikointiin. Ganjalaiset äänestänevät häntä sitten.
 
Harmi, että tuo energia ja positiivisuus valuu hukkaan ganjamanjaamisessa. Mutta ei heitetä toivoa vielä, hänellekin on mahdollista havahtua pöllyn savusta ja löytää Oikea Polku. Ja ehkä hän voisi löytää muuta iloa elämään.
Petrus on aktiivinen monella politiikan osa-alueella, hänen poliittiset ambitionsa eivät rajoitu vain kannabisviljelijöiden edunvalvontaan.
 
Maksumuurijutusta pari henkosta ”hempaattista” toimintaa. Tässä on ilmeisesti tuotu ulkomaista työvoimaa tuotantopuolelle paikkaamaan osaamisvajetta. ;) :
Kuivatus katossa, kasvatus teltassa, ohjeita salaperäiseltä ”M2”:lta – Näin suuressa kannabisvyyhdessä valmistettiin marihuanaa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa
https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/...naa-pohjois-pohjanmaalla-ja-kainuussa/839133/

Syytetyn mukaan kasvatusprosessi kesti noin neljä kuukautta. Ensimmäisestä sadosta hän sai noin neljä kiloa marihuanaa, toisesta 3,5 kiloa.

– Viljely ei onnistunut, koska Suomussalmella ei ole puhdasta juomavettä.
Näin väitti Kylmäkosken vankilassa tutkintavankeudessa istuva mies tiistaina Oulun käräjäoikeudessa, missä jatkettiin serbilais-suomalaisessa rikosvyyhdessä nostettujen syytteiden käsittelyä.
Syyttäjien mielestä videoyhteyden välityksellä vankilasta kuultu mies toimi osana serbialaisjohtoista järjestäytynyttä rikollisryhmää. Tämä yritti viljellä Suomussalmella viime kesänä kahdella eri kerralla 166 kannabiskasvia.
Niistä olisi syyttäjien laskelmien mukaan saatu yli kahdeksan kiloa marihuanaa, mutta sato epäonnistui kasvitaudin vuoksi.
...
Syytetty kertoi olevansa ensimmäistä kertaa Suomessa ja tekemisissä huumausaineiden kanssa.
– Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta marihuanan viljelystä.
Epäonnisen kasvatusyrityksen jälkeen mies siirsi kasvatusvälineet Suomussalmelta naapurikuntaan Hyrynsalmelle syrjäiseen kiinteistöön. Hän oli aikeissa palata kotimaahansa, kun poliisi iski.
Syyttäjät väittävät, että rikollisryhmä oli hankkinut kannabiksen viljelyyn kiinteistöt myös Kemiönsaarelta ja Haapavedeltä.
Heidän mukaansa ryhmä lähetti Serbiasta Suomeen työläisiä hoitamaan käytännön viljelyä rakennuksissa.
...
Työläinen antoi puolen kilon vakuumipussit niitä Haapavedeltä hakemaan tulleille miehille ja piilotti rahat sovittuun paikkaan talossa. Euroja tuli yleensä "enemmän kuin kymmenen tuhatta".
– Minun tehtäväni ei ollut lähettää rahaa eteenpäin. Tehtäväni oli kasvattaa ja kastella.
Kun työläisellä tuli tarve päästä ruokakauppaan tai viljelmille tarvittiin tarvikkeita, ilmoitti hän siitä eteenpäin ja häntä tultiin käyttämään kaupassa. Kulut maksettiin kuittien perusteella takaisin.
– En saanut minkäänlaista palkkiota. Ajattelin useasti lähteä pois, mutta en uskaltanut. Minun oli pakko olla siellä.
 
Ei tulisi eli vastaus tuohon ketjun aiheeseen. Järki päässä ja jalat maassa-artikkeli laajemminkin aihepiiriin liittyen:

Suurin rakkaus oli amfetamiini
Pikkukaupungin poika Juha Lantz ajautui huumeidenkäyttäjäksi Valkeakoskella.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d0efb486-ad1b-4494-b1ac-7fb660223646
Riippuvuusasiantuntija Juha Lantz pääsi itse eroon huumeista 21 vuotta sitten. Tässä jutussa hän kertoo itsestään ja siitä, mitä jokainen ihminen voi oppia itsestään koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen aikana.

1980-luvun lopulla Valkeakosken Naakan yläasteella kävi koulua poika, jolla oli erittäin huono itsetunto. Hän tuli siitä huolimatta ihmisten kanssa hyvin toimeen ja harrasti urheilua, kuten jalkapallon pelaamista Valkeakosken Koskenpojissa.
Vanhempien avioero, koulukiusaaminen ja huono itsetunto olivat yhdistelmä, joka ajoi pojan hakemaan hyväksyntää koulun koviksilta. Hyväksyntää haettiin tupakalla, alkoholilla ja varastamisella.
Tämä poika oli Juha Lantz.
– Minulla porttiteoria toimi aika selvästi. Alkoholin kautta liuottimiin, sitten kannabikseen ja lopulta suurin rakkauteni oli amfetamiini.

Silloin elettiin jo 1990-lukua.
Lantz suoritti peruskoulun loppuun nippa nappa, mutta ammattikoulu jäi kesken.Lyhyitä työsuhteita Lantzilla oli, kuten hänen vanhempiensa työpaikalla paperitehtaalla, mutta niistä ei hänen mukaansa ole paljon kerrottavaa.
– Joka paikasta on tullut potkut.

Lantzin nykyinen asuinpaikka Tampere liittyy oleellisesti hänen huumeista eroon pääsemiseensä. Hän pääsi vuosituhannen vaihteessa pitkään, vuoden kestävään huumehoitoon, jonka aikana yhteydet vanhoihin kavereihin katkaistiin ja koko ympäristö muutettiin.

Hän on nyt ollut raittiina 21 vuoden ajan. Nykyään hän työskentelee sivutoimisena yrittäjänä, luennoi ja tarjoaa päihdevalmennusta. Lisäksi hän työskentelee Tampereen kaupungin lastensuojelussa.
Lantzille kävi niin kuin hänen mukaansa käy monelle entiselle päihderiippuvaiselle.
– Olen nähnyt paljon, paljon huumeidenkäytön lopettaneita ihmisiä. Kaikilla heillä on tarve antaa takaisin jotain yhteiskunnalle. Jotain, mitä on tuhonnut. On sisäinen tarve alkaa tehdä jotain hyvää.

Valkeakoski on raju
– Väkimäärään nähden Valkeakoski on aika raju paikka huumeidenkäytön suhteen, sanoo riippuvuusasiantuntija Juha Lantz.
Valkeakoski sijaitsee Pirkanmaalla, ja siellä asuu noin 20 000 ihmistä.
Tampereella asuva Lantz tuntee Valkeakosken tilanteen oman työnsä ja Valkeakosken opetusmaailmassa työskentelevien kontaktiensa kautta. Halusimme haastatella Lantzia, koska hän on pohtinut koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan vaikutuksia suomalaisten päihteidenkäyttöön ja riippuvuuksien syntyyn.

Lantzin mukaan poikkeusaika voi altistaa riippuvuuksille etenkin niiden ihmisten kohdalla, jotka jäävät muita helpommin koukkuun.
– Alkoholin myynti on lisääntynyt ja makeisten myynti on lisääntynyt. Nyt myydään enemmän asioita, jotka tuottavat nopeaa mielihyvää ja nopeita tunnemuutoksia, Lantz aloittaa.
Hänen mukaansa poikkeusaika tuottaa turvattomuuden tunteita ja pelkoja. Myös rutiinit hajoavat ja ihmissuhteet vähenevät. Elämään syntyy vajeita ja ikäviä tunteita, joita on helppoa alkaa paikata ja hoitaa nopeaa mielihyvää tuottavilla asioilla, kuten esimerkiksi alkoholilla tai makeisilla.
– Otetaan helposti huikka murheeseen, sitten menekin jo toinen. Sitten herätään aamulla, ja huomataan, että päivä on ihan samanlainen kuin eilinen, niin saattaa taas pari ottaa. Näin riippuvuuskäyttäytyminen saattaa lähteä kehittymään huomaamatta.
– Taustalla on aina tunteiden hoitaminen vääränlaisin tavoin.

Poikkeustilanne tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä
Koronapandemia on tuonut jokaisen maailman ihmisen elämään lisääntyneen epävarmuuden huomisesta. Se altistaa riippuvuuksille erityisesti ne, jotka ovat siihen muutenkin alttiimpia. Siksi hän kehottaa jokaista tarkkailemaan itseään ja omaa käyttäytymistään näinä poikkeusaikoina.

Lantzin mielestä aivot ovat ”laiska elin”, joka haluaa hetken helpotuksen tunteen aina uudelleen sen sijaan, että niiden pitäisi tehdä työtä asian eteen. Siksi koukku erilaisiin riippuvuuksiin syntyy jo aivokemian kautta helposti.
– Jos ongelma on se, että ei tiedetä miten elämäni tulee tästä jatkumaan, niin sitä aletaan ratkaista hetken unohtamisella ja hetken helpotuksella.
Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli. Lantz korostaa haastattelun aikana useaan otteeseen sitä, että koronapandemian tuottama poikkeusaika tarjoaa myös mahdollisuuden pysähtyä ja kohdata omat tunteensa.
– Jos huomaa, että on vaikea olla kotona omien tunteidensa kanssa, niin kannattaa alkaa tarkkailla sitä, miksi se on vaikeaa. Onko minulla huolia, pelkoja vai olenko turhautunut? Alkaa kohtaamaan sitä, mitä itsessä tapahtuu.
– Tämä on mahtava mahdollisuus oppia ja hyväksyä että tällainen tilanne tuottaa ikäviä tunteita.
Lantz kertoo esimerkkinä, että hänen kalenterinsa tyhjentyi luennoista kahdessa päivässä sen jälkeen, kun koronarajoitukset alkoivat.
– Oli aivan luontaista tuntea silloin pelkoa ja huolta. On tärkeää hyväksyä se.
Jokainen voi Lantzin mukaan oppia tarkkailemaan itseään ja omaa käyttäytymistään nyt poikkeusaikana.

Vinkit poikkeustilanteeseen
1. Tarkkaile ostoskäyttäytymistäsi. Älä osta kaappeja täyteen alkoholia, vaan pidä kulutus siinä, mihin olet tottunut. Jos sinulla on aikaisemmin ollut tapana ostaa kaksi saunakaljaa lauantaiksi, niin pysy siinä. Jos varastoit kotiin alkoholia, sitä tulee otettua helpommin.
2. Harjoittele tunteittesi tunnistamista ja hyväksymistä.
3. Pidä kiinni rutiineista. Jos olet tottunut heräämään seitsemältä töihin, niin herää silloin edelleen ja lähde vaikka lenkille. Jos et pääse kuntosalille, harrasta kotitreeniä.
4. Pidä ihmissuhteita yllä niin paljon kuin mahdollista. Soittele ja tapaa ihmisiä videopuhelujen avulla.
5. Liiku luonnossa. Se tuo luonnollista ja terveellistä mielihyvää.Mielihyvähormonit aktivoituvat ja parantavat hyvinvointia monella tasolla.
Lähde: Juha Lantz

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Valkeakosken Sanomat julkaisee koskilaislähtöisen Juha Lantzin asiantuntija-artikkelisarjan riippuvuuksista.
Valkeakosken Sanomat julkaisee koskilaislähtöisen Juha Lantzin asiantuntija-artikkelisarjan riippuvuuksista.

Valkeakosken Sanomat julkaisee koskilaislähtöisen Juha Lantzin asiantuntija-artikkelisarjan riippuvuuksista. MINNA ALA-HEIKKILÄ
Huumepolulle lähdetään jo hyvin nuorena
Valkeakosken nykyhetken huumetilanteesta Lantz on erittäin huolissaan.
– Olen ymmärtänyt, että tilanne on paha.
Lantzin mukaan maailma on muuttunut hänen omista huumeajoistaan paljon.Silloin huumepiirit olivat Valkeakoskella pienet. Kamaa käyttävät olivat oma porukkansa.
– Hyvinkin nuoret lähtevät huumepolulle. Nuoret alkavat käyttää huumeita jo 12–13 -vuotiaana, mikä on äärimmäisen huolestuttava suuntaus.
Lantzin mukaan niin Valkeakoskella kuin muuallakin huumeriippuvaisten hoitojärjestelmä tulisi saattaa ajan tasalle. Hänen mukaansa tarvittaisiin selvästi enemmän laadukasta laitoshoitoa.
– Me olemme menneet liikaa lääkepainotteiseen avohoitoon. Riippuvaista ihmistä lääkkeet auttavat harvoin, koska ne pitävät riippuvuusmekanismia yllä.

Lantzin mukaan aineista eroon pääsemiseen tarvitaan täydellinen ympäristön muutos. Jos riippuvainen pyörii samoissa porukoissa ja on kiinni vanhoissa käyttäytymismalleissa, ei mitään muutosta tapahdu.
– Kaikki riippuvaiset eivät parane, vaikka heidät laitettaisiin hoitoon, mutta jos kymmenestä 4 tai 5 paranee, he tuovat lähipiiriinsä ja yhteiskuntaan paljon muutosta.
– Jokainen laadukkaaseen hoitoon satsattu euro jättää ihmiseen jotain jälkiä.
Siksi Lantzin mukaan koronapandemian aiheuttaman poikkeustilan aikana palveluiden tarve korostuu. Jos alkoholiriippuvainen joutuu sulkeutumaan koronan takia omiin oloihinsa, niin pullo on silloin kaverina. Huumeriippuvaisten osalta poikkeusaika voi lisätä rikollisuutta, kun huumeiden hinnat kasvavat ja saatavuus vaikeutuu koronapandemian takia.

Mahdollisuus muuttaa suuntaa elämässä
Valkeakoskelle syntyneelle ja monessa kaupunginosassa asuneelle Lantzille koko kaupunki on tuttu. Nykyään Lantz käy Valkeakoskella tapaamassa täällä asuvia vanhempiaan ja siskoaan.

– Minulla on tietty tunneside Valkeakoskeen. Tykkään liikkua kaupungissa, kävellä Apialla ja pyöriä keskustassa.
Lisäksi hän on tehnyt osana työtään yhteistyötä Valkeakosken lastensuojelun kanssa.
Lantzilla on kanta julkisuudessa esiin nousseeseen ehdotukseen alkoholin myynnin lopettamisesta haittojen ehkäisemiseksi poikkeusajaksi.
– Ei ole itsessään hyvä ratkaisu, että lyödään hanat kiinni, koska riippuvuusongelmaiselle se olisi sama tilanne kuin jos heitettäisiin uimataidoton mereen.

Lantzin mukaan myyntiä voitaisiin rajoittaa, mutta silloin tärkeintä olisi, että tarjotaan jotain tilalle.
– Apua tarvitsevilla ihmisillä pitää olla jokin selkeä paikka, johon voi mennä juttelemaan. Muutos pitäisi tehdä ennakoidusti, niin että tietää mistä saa apua, kun myyntiä rajoitetaan.

Lantz kertoo, että hän joutui päihdehoitonsa aikana ensimmäistä kertaa elämässään pysähtymään kokonaan ja miettimään kuka on ja mitä elämältään haluaa. Koronapandemia on tarjonnut nyt saman tilaisuuden jokaiselle.
– Näin tämän mahdollisuutena etenkin ihmisille, jotka ovat menossa riippuvuuden pauloihin, mutta heillä on vaihtoehtoja tehdä asialle jotain. Tämä on mahdollisuus muuttaa suuntaa elämässä ja miettiä mitä elämältä haluan.
– Tarvitaan kuitenkin apua, että jokaisella on joku, jonka kanssa asiaa sparrata.

Miksi toinen koukuttuu ja toinen ei?
Ymmärrystä riippuvuudesta pitäisi lisätä Lantzin mukaan kautta yhteiskunnan, etenkin nuorien keskuudessa. Hän itse kokee antavansa esimerkiksi kouluvierailuilla päihdevalistuksen sijaan riippuvuusvalistusta.
– Miksi joku toinen koukuttuu, ja miksi joku toinen ei. Miten riippuvuuden voi välttää.
Lisäksi hänen mielestään nuorten päihteiden käytön ehkäisemisessä on tärkeää opettaa nuorille tunne- ja elämänhallinnan taitoja.
– Niillä lisätään nuorten hyvinvointia ja persoonallisuuden tervettä kehittymistä.
Koko yhteiskuntaan tarvitaan hänen mielestään lisää ymmärrystä ja avointa keskustelua riippuvuussairaudesta.
– Sitä pitäisi voida puhua yhtä avoimesti kuin vaikka reumasta tai sydänsairauksista. Riippuvuuksiin liittyy liian paljon häpeää ja salailua.

Kolme asiaa riippuvuuksista, jotka jokaisen tulisi tietää
1. Riippuvuussairaus ei ole kiinni ihmisen lahjoista tai älykkyydestä. Se ei ole moraalinen ongelma eikä tahdonvoiman ongelma. Riippuvuus syntyy, kun se palvelee jotain tarvetta, kuten epämiellyttävien tunteiden käsittelemistä tai itsetunnon ongelmia. Riippuvuus syntyy aina tarpeeseen.
2. Ongelma ei ole aineissa, vaan ihmisessä. Valtaosa ihmisistä pystyy juomaan alkoholia ongelmitta.
3. Alttius riippuvuuteen ei poistu. Kun on kerran sairastunut riippuvuuteen, alttius siihen pysyy hautaan asti. Riippuvuus löytää usein uuden kohteen, esimerkiksi alkoholista luopunut alkaa tehdä töitä hullun lailla. Siksi riippuvuus tarvitsee hoidon, jossa ihminen oppii ymmärtämään itseään ja elämään itsensä kanssa.
Lähde: Juha Lantz
 
Huumeet ovat hieman kuin koronavirus. Koronaviruksen tuhoja kannattaa lievittää ja ehkäistä, mutta samalla huomaa, kuinka koronaan suhtaudutaan eri tavoin kuin vanhoihin riskitekijöihin.

Koronaviruksen tapauksessa unohtuu liiallinen lihan mussutus, ylipaino, liikkumattomuus, liian vähäinen nukkuminen, jne. perinteiset riskitekijät. Suhtautumineen koronaan on erilaista.

Huumeiden tapauksessa unohtuu alkoholi ja tupakka, jotka tappavat Suomessakin aivan liian monia.
 
Viimeksi muokattu:
Lisähaitta tuottaa lisää kärsimystä. Syy-seuraussuhde on hyvin yksinkertainen. Kärsijöitä ovat käyttäjien lisäksi myös läheiset.

”En uskaltanut tai halunnut tietää totuutta” – Maijan poika alkoi käyttää huumeita 12-vuotiaana
https://www.is.fi/perhe/art-2000006493372.html
Maijan keskimmäinen lapsi ajautui huumekierteeseen vain 12-vuotiaana. Monen vuoden piina näyttää olevan tällä erää ohi, mutta helpolla pojan ongelmat eivät ole perhettä päästäneet.

– KESKIMMÄINEN lapseni oli jo lapsesta saakka elämyshakuinen. Sellainen, jolla piti olla jatkuvasti toimintaa ja pikkuisen vaaran tunnetta mukana, kuvailee Pohjois-Suomessa asuva Maija.

Kuolemattomuuden illuusio tuntui olevan alusta saakka läsnä pojan tekemisissä, mutta oman lapsen huumeidenkäyttöä ei silti ollut helppoa uskoa.

– En uskaltanut tai halunnut tietää totuutta, Maija toteaa hiljaa.

Kaikki alkoi kahdeksan vuotta sitten, lapsen 12-vuotissyntymäpäivien tienoilla.

Koulusta oli tullut jo pidemmän aikaa viestiä, että poika käyttäytyi levottomasti ja lähti välitunneilla isompien poikien matkaan.

Äiti päätti lähteä koululle tarkistamaan tilannetta itse. Yllätys olikin melkoinen, kun selvisi, että poika vietti aikaa itseään huomattavasti vanhemmassa, epämääräisessä seurassa.


Äidin mieleen ei vielä tässä vaiheessa tullut, että myös oma lapsi voisi käyttää huumeita. Kyseessä oli sama poika, joka oli vielä pikkulapsena vastustanut kiivaasti aikuisten alkoholinkäyttöä ja tupakanpolttoa.


VÄÄRÄÄN SEURAAN joutumista ei silti perheessä katsottu läpi sormien. Maija laittoi poikansa arestiin siitäkin huolimatta, että perheen muut lapset pitivät veljensä toimia nuoruuden levottomuutena. Äiti sai kuulla olevansa ylihuolehtiva.

Vaisto oli kuitenkin oikeassa.

Ei mennyt pitkään, kun poika karkasi jälleen vanhempien kavereiden matkaan.

– Kun poika siirtyi kuudennelle luokalle, olimme jo tilanteessa, jolloin hän ei pysynyt lainkaan kotona. Silloin poika lähti pariksi kuukaudeksi sijoitukseen kodin ulkopuolelle, Maija muistelee.

SIJOITUS vaikutti aluksi hyvältä tavalta puuttua tulehtuneeseen tilanteeseen. Poika näytti pelästyvän eroa äidistään niin, että oli valmis tekemään kaikkensa saadakseen tulla takaisin kotiin.

Kotiinpaluu sujuikin hyvin, kunnes ”ryöpsähti jälleen”, Maija kuvailee.

Poika alkoi nukkua 20 tunnin yöunia ja itkeskellä, mikä ei ollut hänelle lainkaan tyypillistä.


– Menin Googleen ja etsin tietoa oireista. Kaikki kirjoittamani oireet antoivat saman vastauksen. Ne johtuisivat huumeiden käytöstä.


TOTUUS oli pakko kohdata silmästä silmään: Maijan pienen pojan elämään olivat astuneet ensin kannabis, sitten kovemmat aineet, kuten amfetamiini. Kun vuodet kuluivat, poika käytti aineita myös suonensisäisesti.

Kaiken lisäksi äidistä tuntui, ettei apua saanut mistään.


– Monet olivat sitä mieltä, että kyseessä on niin pieni lapsi, ettei hän voi käyttää huumeita. Jo pelkästään terveyskeskuksen huumetestiä varten olisi pitänyt olla lastensuojelun asiakkuus. Oli rankkaa, että oma hätä sivuutettiin.

Koko perhe koki suuren elämänmuutoksen, kun poika siirtyi kahdeksannelle luokalle ja koulu ilmoitti, ettei voinut ottaa häiritsevää poikaa enää lähiopetukseen. Maija päätyi opettamaan lastaan kotona.


VUODEN PÄÄSTÄ tästä Maija teki päätöksen: hän irtisanoutuisi vakityöstään, kotitalo myytäisiin ja perhe aloittaisi alusta uudella paikkakunnalla. Muuttoa vauhditti se, että pojan huumevelkojen takia myös perheen toista poikaa oli uhkailtu.

– Kotonamme oli myös käyty. Mitään ei viety, mutta sen oli tarkoitus olla varoitus, Maija kuvailee.

Ajatus oli, että uudella paikkakunnalla kaikki muuttuisi paremmaksi.


Kävi kuitenkin päinvastoin.

Jo muuttopäivänä poika katosi perheen elämästä kokonaan. Pojan uudet piirit löytyivät kovien aineiden käyttäjistä.


Tilanne alkoi vaikuttaa koko perheeseen. Lopulta myös Maijan voimat hiipuivat.


– En jaksanut herättää lapsia kouluun, ja minulle alkoi tulla myös fyysisiä oireita. En nukkunut, oksentelin. Kun työterveydestä ehdotettiin sairaslomaa, en myöntänyt, että olin ylirasittunut.

OMAA MASENNUSTA ei ollut helppoa kohdata, vaikka itsemurhasta haaveilusta oli tullut Maijalle arkinen tapa. Tarvittiin vielä yksi romahdus.

Oli juhlapäivän ilta, kun Maija ja hänen silloinen miesystävänsä palasivat kotiin ja asettautuivat nukkumaan eri huoneisiin.

Maijan oli tarkoitus toteuttaa se, mitä hän oli jo kuukausia suunnitellut.


Niinpä hän asettautui nukkumaan, hotki vuosien saatossa kotiin kerääntyneet lääkkeet suuhunsa ja nieli.


Ilman miesystävän väliin puuttumista ilta olisi päättynyt huonosti.


Surullinen ilta toimi vedenjakajana, joka muutti Maijan elämän suunnan.


Miesystävä lähti, mutta Maija uskalsi hakea apua viimein myös itselleen.


TOIPUMISEEN meni aikaa noin vuosi. Tärkein oivallus oli, ettei Maija voisi enää pelastaa poikaansa. Jos niin kävisi, muutoksen tulisi lähteä pojasta itsestään.

– Minun piti tehdä päätös ja katkaista napanuora. Tavallaan ulkoistin pojan ongelmat itsestäni.

Päätös lopettaa yhteydenpito omaan poikaan ei ollut helppo, mutta se oli viime kädessä ainoa oikea ratkaisu.

– Siitä lähti minun paranemiseni, sanoo Maija.

VIIME VUODEN elokuussa Maija sai pojaltaan soiton, joka alkoi dramaattisesti.

Poika soitti omalta asunnoltaan hysteerisenä ja kertoi haluavansa kotiin. Pahoinpidelty poika oli henkisesti ja fyysisesti lopussa.

Äiti suostui poikansa pyyntöön sillä ehdolla, että tämä suostuisi olemaan kotona selvin päin.


– En todellakaan uskonut, että hän pystyisi siihen. Mutta sinä päivänä, kun poika saapui kotiin, loppui suonensisäisten huumeiden käyttö, Maija kertoo.


LOPETTAMISPÄÄTÖKSEN taustalla saattoivat olla pojan rankat kokemukset. Vaikutti siltä, että poika oli käynyt riittävän pohjalla aloittaakseen alusta.

Ongelmat eivät vieläkään ole täysin takanapäin.

Alkoholin ja kannabiksen käytöstä vieroittuminen on yhä kesken, mutta pojan kovien huumeiden käyttö on tällä hetkellä taakse jäänyttä elämää. 19-vuotias poika asuu nyt omillaan samalla paikkakunnalla lapsuudenperheensä kanssa, ja äiti kantaa yhä huolta lapsensa arjen sujumisesta.


Monen vuoden huumeiden käyttö on jättänyt poikaan jäljen, äiti myöntää.


– Kuitenkin, jos tahtoa löytyy, niin huumeista pääsee irti, Maija uskoo.

MAIJAN pojan huumeidenkäyttö on vaikuttanut koko perheen elämään. Perheen muut lapset ovat kärsineet veljen ongelmista, ja kukin on käsitellyt asiaa tavallaan, joko terapiassa tai siirtämällä huolia pois mielestään.

Maijaa ovat auttaneet selviytymään vertaistuki ja työt lähihoitajana. Tekeminen on vienyt katastrofiajatuksia kauemmas.

Tosiasia kuitenkin on, että pojan ongelmat ovat karkottaneet ystäviä myös Maijalta. Harva uskaltaa olla huumeita käyttävän lapsen äidin ystävä. Maija kuitenkin toivoo, että ihmiset kohtaisivat sekä huumeidenkäyttäjät että heidän läheisensä ihmisinä.


– Entiselle narkomaanille on todellinen itsetunnon kohotus, kun joku uskaltaa jutella. Siinä on kuitenkin tavallinen ihminen, jonka kanssa voi jutella aivan normaaleista asioista.


TULEVAISUUS on yhä avoin. Hyvää on se, että kovat huumeet ovat jääneet, huonoa se, että motivoituminen kuntouttavaan työtoimintaan ja arkirutiineihin on yhä vaikeaa.

Tällä hetkellä perhettä auttaa se, että jatkon suhteen uskaltaa jo olla toiveikas.


Jos hyvin käy, vastoinkäymiset voi vielä joku päivä muuttaa voimavaroiksi. Näin Maija ainakin toivoo.

– Ehkä se on niin, että me kaikki, lapset ja minä, selviämme tästä vahvempina.

Elisa kuoli 21-vuotiaana – lahjakas nuori nainen syöksyi helvettiin, josta ei ollut paluuta
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006493104.html
Helena Tommolan ainoa lapsi Elisa kuoli 21-vuotiaana. Siihen päättyi monen vuoden matka huumeiden kanssa.

”Sinua kutsuin,
Kaikki valmiiksi laitoin.
Et tullut, elämä, et tullut ollenkaan.
Elämä,
se pohtii loppuaan,
Mutta eihän se ole alkanutkaan.”

Näin kirjoitti 15-vuotias espoolaistyttö Elisa Tommola.

Ja tämän runon opettajaäiti Helena Tommola, 57, löysi Elisan kuoleman jälkeen. Elisa oli hänen ainoa lapsensa.

ELISA kuoli 21-vuotiaana kiirastorstaina 2017. Hänet löydettiin kotoaan myöhemmin pääsiäispyhinä.

Kuolemaan päättyi monen vuoden matka huumeiden kanssa. Se matka oli raskas Elisalle ja hänen äidilleen.

– Miten usein mietinkään, millainen Elisa olisi nyt, jos kaikki olisi mennyt toisin. Välillä tulee sellainen isku palleaan, ettei saa henkeä. Tuska oman lapsen menettämisestä on hirveä. Tunnen kovaa kaipausta ja rakkautta, Helena Tommola kertoo kotonaan Espoossa.


Hän istuu samassa tuolissa, johon hän istuutui, kun poliisit tulivat tuomaan suruviestiä kolme vuotta sitten. Vierellä on lohduttaja ja elämään iloa tuova Hilma, 3,5-vuotias yorkshirenterrieri.


– Tiesin heti, mitä asia koskee, kun näin poliisit ovellani.


– Elisan kuolinpäiväksi on merkitty kiirastorstai. Se pääteltiin muun muassa tiliotteista. Elisa ehti olla joitakin päiviä asunnossa kuolleena ennen löytymistä.

Tarkkaa kuolinsyytä ei pystytty sanomaan.

– Ilmeisesti elimistö oli jo niin loppu monen vuoden huumeidenkäytön jälkeen, ettei se enää jaksanut.


Äiti suree sitäkin, että tyttären asunnosta piti kuoleman jälkeen viedä kaikki kaatopaikalle.


– Siinä kuormassa meni paljon Elisan kirjoituksia. Hän oli taiteellinen tyttö, joka haaveili kirjoittamisesta itselleen ammattia. Hän kirjoitteli pienestä pitäen.


ELISA syntyi heinäkuussa 1995. Hän oli äidin mukaan iloinen ja energinen lapsi. Koulunkäynti oli helppoa, mutta samanhenkisiä kavereita Elisa ei löytänyt.


– Sitä Elisa suri, mutta yritin lohduttaa, ettei itsellänikään ollut nuorena paljon sydänystäviä, Helena Tommola kertoo.

– Elisa teki seiskaluokalla esitelmän Danten Jumalaisesta näytelmästä. Se kuvaa häntä ja kertoo myös, miksi hänen ei ollut helppo löytää itselleen sydänystävää. Hän oli kuitenkin pidetty ja sosiaalinen.

Murrosikä Elisalla alkoi hyvin varhain.

– Sellainen kapinointi alkoi jo alle 10-vuotiaana. Hän karkasi mummolaan, kun ei saanut värjätä hiuksiaan.

Teini-iässä Elisalla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.


– Sairaus puhkesi murrosiässä rytinällä. Elisa oli hirveän ahdistunut. Mielialat vaihtelivat masennuksesta maniaan. Se oli hänelle ja minulle raskasta. Haimme apua nuorisopsykiatriselta. Oikean lääkityksen löytämisessä oli hankaluuksia.


Huumeet luikertelivat arkeen salaa.

– Se lävähti minulle ihan silmille, kun Elisa oli 15-vuotias ja hävisi kolmeksi viikoksi. Etsin häntä 13 tuntia vuorokaudessa.

– Sitten minulle tuli soitto poliisilta, että tyttärenne on jäänyt näpistyksestä kiinni, me tuomme hänet kotiin. Minä sanoin, että hänet pitää viedä Jorvin sairaalaan heti eikä tuoda kotiin. Sieltä sairaalasta löysin 39 kiloa painavan luurangon, joka oli täynnä kaikkea mahdollista huumetta.

Perheen avuksi tuli lastensuojelu.

– Olin niin sokissa, että halusin viranomaisen auttamaan meitä. Tyttäreni otettiin kiireellisesti huostaan. Hän meni nuorten asuntolaan, missä hän yritti tappaa itsensä juomalla käsidesiä ja yrittämällä hirttäytyä kattolamppuun. Hän päätyi jälleen Jorviin.


Sairaalareissun jälkeen tyttö sijoitettiin Savoon.


– Näin jälkeenpäin minusta tuntuu, että peli oli silloin menetetty. Jos olisin tiennyt tulevan, olisin napannut lapseni kainaloon ja olisimme häipyneet sieltä.


Elisa hävisi laitoksesta 3,5 viikoksi.

– Olen pettynyt siihen, ettei kukaan häntä etsinyt.


Elisa soitti äidilleen joka päivä, mutta ei suostunut kertomaan, missä oli. Karkaamisreissun jälkeen Helena Tommola vaati lapsensa laitoksesta takaisin kotiin ja sai.

– Jonkin aikaa meni ihan kivasti. Sanoin hänelle, että on ihan rauhassa kotona ja miettii, mitä tekee tulevaisuudessa. 9. luokka oli suoritettu.


Kuin varkain Elisa kuitenkin pikkuhiljaa eksyi jälleen Itä-Helsinkiin, jonka jengeissä oli aikaisemminkin pyörinyt.


MYÖHEMMIN Elisa kertoi äidilleen huumemaailman raadollisuudesta.

– Elisa kertoi, kuinka hän oli majaillut asunnossa, missä ihmiset nukkuivat lattioilla. Hän oli herännyt yhtenä aamuna, eikä tiennyt, oliko se puuroa vai oksennusta, mitä hän söi.


Kaikkea Elisa ei äidilleen halunnut kertoa.

– Elisa sanoi, etten mä äiti sulle kaikkea kerro, kun tiedän, että olet niin kauhean herkkä. Hän halusi suojella minua. Hän oli hyväsydämisin ihminen maailmassa, kaikkia aina auttamassa, mutta häntä ei pystytty auttamaan.

Katkaisuun Elisa ei halunnut lähteä, vaikka irtautuminen aineista oli mielessä loppuun asti.

Hän löysi itselleen poikaystävän, jolloin elämä tuntui menevän taas paremmin. Suhteen päättyminen syöksi Elisan yhä pahempaan luisuun.

Syöksykierre ennen kuolemaa oli raskas. Tytär menetti elämänhallintansa.


– Viimeisenä jouluna katsoin häntä ja ajattelin, ettei hän ole minun tyttöni enää. Yritin olla niin, ettei hän sitä aistisi. Vietimme mukavan jouluaaton, ja sitten hän lähti omille teilleen.


Äiti soitteli perään, ja tytär palasi.

– Se päättyi riitaan. Hän kävi minuun käsiksi pihallani ja pakenin naapuriin. Laitoin hänelle viestin, että ole seuraavan kerran yhteydessä, kun olet hakeutunut hoitoon. Viimeinen asia, mitä tyttärestäni näin, oli se, kun hän käveli pois. Sen jälkeen sain vielä viestejä, välillä iloisia, välillä ihan sekavia. Ja sitten tulivat poliisit.


TYTTÄRENSÄ kuoleman jälkeen äiti ei ole päässyt ”jaloilleen”.

– Minussa on kaksi puolta. Toinen puoli, jota ei tavallaan olekaan, ja sitten se toinen puoli, joka käy töissä, nauttii lasten opettamisesta ja politiikan harrastamisesta. Ne tuovat lohtua, että jaksan täällä olla.

Helena Tommola on työssään koulumaailmassa nähnyt yhä sairaampia lapsia.


– Meidän täytyy ottaa henkisesti huonosti voivista lapsista kiinni paljon aikaisemmin. Jokaisessa koulussa pitäisi olla psykologi, koulukuraattori ja lastensuojelun ammattilainen, jotta koko perhe saisi hyvin varhain tukea. Jos tuki tulee vasta yläkoulussa, monen osalta peli voi olla jo menetetty.


Helena Tommola myös toivoo, että jokainen vastaavassa tilanteessa ole vanhempi ymmärtäisi hakea apua myös itselleen.


– Jos jää yksin, uupuu eikä voi auttaa lastaankaan.


Itse Tommola on hakenut apua Irti Huumeista -järjestöstä.


– He tietävät huumemaailman raadollisuuden ja osaavat upealla tavalla auttaa.


Kiirastorstaina tyttären kuolemasta tuli kolme vuotta.

Äidin rakkaus ei koskaan kuole.

Elämä
”Jos pelastusta tarpeeksi odottaa,
Sen unohtaa,
Se katoaa,
Elämä, täynnä vallatonta
ironiaa,
Elämä, täyttää aukkoaan,
Luo uutta historiaa,
pakenee omaa kaikuaan,
Elämä pelkää,
Pelkääkö se itseään?
Miksi se juoksee karkuun,
Kun sitä kutsun?
Miksi se lähtee,
Kun sille tilaa teen?

Jos tarpeeksi uskoo,
Uskokin katoaa,
Mitään ei voi tehdä liikaa,
Ei ikinä koskaan,
Kaikki on liikaa,
Kaikki on turhaa,
Etkö jo ymmärrä, miksi?

Sinua kutsuin,
Kaikki valmiiksi laitoin.

Et tullut, elämä,
et tullut ollenkaan.

Elämä,
se pohtii loppuaan,
Mutta eihän se ole alkanutkaan.”

Elisa Tommola, 15-vuotiaana
 
Ei, kannatan erittäin ankaria tuomioita välittäjille, narkomaaneille ja katutason myyjille pakkohoitoa.
 
Meinaatko että ne tulee maahan ilman kenenkään viranomaisen hyväksyntää? Kuinka korkealle rahoittajien asemat yltää?
 
Murheellista luettavaa ovat nämä käytön haitat.

Samu, 23, kävi nukkumaan eikä enää herännyt – näin eteni syöksykierre, joka tuhosi nuoren elämän
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006497232.html
Samu oli käyttänyt huumeita vuosien ajan, mutta tänä talvena elämä näytti menevän kohti parempaa. Viimeisessä tapaamisessa äiti aavisti pahaa.

– SAMU kävi nukkumaan tyttöystävänsä viereen eikä enää aamulla herännyt. Hän oli 23-vuotias, minun ainoa lapseni.

Näin kertoo Samun äiti, 47-vuotias opettaja, joka on menettänyt lapsensa.

Samun kuolemasta on vain muutama kuukausi.

Viimeiseksi jääneessä tapaamisessa äiti aavisteli pahaa, vaikka ilmassa oli hyviäkin merkkejä. Samu oli korvaushoidossa.

Tapaaminen tuntui melkein samalta kuin silloin ennen, aikana ennen huumeita. Oli naurua ja leikinlaskua, yhdessä syömistä.

– Hyvästä hetkestä huolimatta äidinvaistoni sanoi, että tässä käy huonosti.

– Samu oli metadonikorvaushoidossa. Viimeiseksi jääneen tapaamisemme jälkeen Samu katosi pariksi päiväksi niin, ettei ollut toista yötä edes kotonaankaan. Sen jälkeen hän kuoli. Kuolinsyytä emme vielä tiedä, mutta mitään sairautta tai vammaa hänellä ei ollut, äiti kertoo.


Takana oli vuosia jatkunut huumeiden käyttö.

– Samu käytti suonensisäisesti huumeita. Hänen kyynärtaipeittensa suonet olivat kuivuneet niin, että hän pisti kämmenselkiin ja jalkateriin. Hän käytti amfetamiinia, Subutexia, lääkkeitä, kannabista, varmaan mitä vain käsiinsä sai. Opioidiriippuvuus oli hänellä tosi vahva.


ÄITI uskoo, että pojan huumeiden käyttö alkoi rippukoulun jälkeen kannabiksella. Silloin Samun käytös muuttui. Hänestä tuli vetäytyvä.

– Pienenä Samu oli rakastettu ja hänellä oli lähellä turvallisia aikuisia. Samu oli iloinen ja aktiivinen lapsi. Hän tykkäsi tehdä taikatemppuja. Me kävimme hänen kanssaan laskettelemassa. Hän lennätteli lennokkeja. Koulukin meni hyvin yhdeksänteen luokkaan asti. Sitten Samu muuttui, äiti kertoo.

Samun käyttäytyminen muuttui niin radikaalisti, että lääkkeet astuivat äidin mukaan pojan elämään pian kannabiksen jälkeen.

– Välillä hän oli poissaoleva ja välillä liiankin aktiivinen. Samu oli alaikäisenä yön poliisin huostassa. Silloin myös lastensuojelu tuli mukaan.


Samu alkoi käydä nuorisoasemalla kuukauden välein. Hän antoi seuloja, joissa oli merkkejä kannabiksen käytöstä.


– Koin, ettemme saa lastensuojelulta riittävästi apua tilanteeseen. Pelkäsin jo silloin ihan hirveästi, että tulee käymään tosi pahasti. Olisin jopa halunnut, että Samu olisi huostaan otettu, että kierre olisi saatu katkaistua, mutta tähän ei ryhdytty, äiti kertoo.


KÄÄNNE tapahtui kuukautta ennen kuin Samu täytti 18 vuotta: hänet otettiin huostaan kiireellisenä.

– Olin niin kypsä lastensuojelun toimintaan jo siinä vaiheessa, että otin yhteyttä päihdeasiamieheen. En tiedä, vaikuttiko se päätökseen, äiti kertoo.

Samu ehti olla huostaan otettuna tasan kuukauden.

– Koska hän oli niin vähän aikaa, hän ei ollut oikeutettu jälkihuoltoon. Hän jäi sen jälkeen yksin. Hän oli onnistunut saamaan kaupungin asunnon, jonne hän muutti.

Siitä alkoi äidin mukaan hirvittävä ralli ja vanhempien hätä.


– Samulta menivät luottotiedot heti kättelyssä. Pikavippejä oli tullut otettua melkoisesti. Elämänhallinta tuntui olevan kadoksissa. Asunto oli tosi sekainen ja huoltamaton. Minäkin kävin sen kerran siivoamassa.


Poika yritti vajaan kuukauden ajan tehdä puhelinmyyntityötä.


– Siitä hän sai kohtuullisen hyvin rahaa, mutta ei hän sitä jaksanut kuin vajaan kuukauden. Hän katoili meiltä vanhemmilta, ei pitänyt yhteyttä. Me autoimme viemällä ruokakasseja.

– Maksoimme Samun isän kanssa hänen huumevelkansa, noin 3000 euroa, kun Samu oli 19-vuotias. Sen jälkeen emme rahaa antaneet. Oli pakko vetää rajat, äiti sanoo.

SAMU alkoi tehdä rikoksia rahoittaakseen käyttöään.

– Hän ryösti kaupan puukolla uhaten. Sen jälkeen katsoin aina peloissani poliisin julkisuuteen antamia kuvia kaupan tai kioskin ryöstäjistä, että näkyykö niissä tuttuja piirteitä.

Äiti kävi tapaamassa poikaansa vankilssa silloin, kun tämä oli tutkintavankeudessa tai sovittamassa sakkojaan.

– Oli hirveä kokemus mennä elämäni ensimmäistä kertaa vankilaan tapaamaan omaa lastani. Samu oli hirvittävän vihainen ja ylimielinen. Vieroitusoireet olivat pahat. Se tapaaminen oli raskas kokemus minulle.


Huumeiden käyttäjät ovat ”todella taitavia manipuloimaan kaikkia ihmisiä, omia vanhempiaankin, äiti sanoo.


– Se on ihan puhdasta hyväksikäyttöä, mitä he tekevät. On helppo ulkopuolelta sanoa vanhemmille, että tehkää niin ja näin. Se ei ole kuitenkaan niin helppoa, sillä vanhemmilla on vahvat tunteet pelissä, kun on kyse omasta lapsesta. Niitä tunteita ei pysty laittamaan syrjään.


SAMU yritti katkaista kierrettään useita kertoja. Äidin mukaan poika oli katkaisuhoidossa ainakin 7 tai 8 kertaa.

Samu lähti myös kahteen eri otteeseen kuntoutukseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, mutta otti kuitenkin hatkat niistä.

– Hän sai tuetun asumispaikan, mutta menetti sen viikossa, koska ei ollut päihteetön. Siitä alkoi sellainen vaihe, etten tiennyt missä lapseni on. Hänen puhelinnumeronsa vaihtui jatkuvasti. Me olimme yhteydessä Facebookin Messengerin kautta. Jos en muuten kuullut hänestä, mesepallukka kertoi, että hän oli elossa, äiti kuvailee.

Asunnot vaihtuivat tiuhaan ja välillä Samu oli kuukauden koditonkin. Hän löysi tyttöystävän.

Pojan elämäntilanne kuormitti myös vanhempia.

– Sairastuin vakavasti itse. Tuli totaalinen romahdus. Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus ja vakava työuupumus. Itse ajattelen, että sillä hirvittävän stressaavalla elämäntilanteella oli suuri osuus sairastumiseeni. Ei äidin huolta voi syrjään laittaa, vaikka haluaisikin.

SIITÄ äiti on hyvillään, että ennen Samun kuolemaa hänen suhtautumisensa poikaansa muuttui.

– En hyväksynyt hänen huumeiden käyttöään. Ymmärsin kuitenkin, että kyse on sairaudesta nimeltä päihderiippuvuus. Pystyin katsomaan huumeiden taakse ja näkemään yhä poikani sieltä.

Suru on vahvasti läsnä äidin puheessa. Ääni on itkusta tukkoinen. Hän haluaa kuitenkin kertoa poikansa tarinan, jotta päättäjät heräisivät.

– Iät alenevat ja käyttö kovenee. Jos nuorten huumeiden käyttöä ei saada kuriin, meillä on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Jos nuoret aloittavat jo 10-vuotiaana, ne ovat joko kuolleita tai eläkkeellä jo kolmikymppisinä. Meillä ei ole kohta enää eläkkeiden maksajia eikä sen enempää veronmaksajiakaan. Tähän täytyy nyt päättäjien herätä, äiti sanoo.

ÄITI sanoo, että hän toivoisi kovempia rangaistuksia alaikäisille käyttäjille, ”vapaaehtoista pakkohoitoa” ja vakavasti riippuvaisten ihmisten ohjaamista hoitoon käytöstä rankaisemisen sijaan.

– Jokainen huumeidenkäyttäjä haluaa varmasti katkolle. Käyttäjän mielipide voi muuttua 10 minuutissa. Ei sellainen ihminen jaksa odottaa katkaisuhoitoa kahta viikkoa. Tarvitsemme nopeita matalan kynnyksen paikkoja. Vapaaehtoisella pakkohoidolla käyttäjä sitoutuisi paremmin kuntoutukseen eikä ehkä ottaisi niin helposti hatkoja tai ainakin niihin hatkoihin voitaisiin puuttua.

Hän toivoo myös käyttäjille tasa-arvoista kohtelua terveydenhuollossa sekä lainmukaista hoitoa myös läheisille, mikä ei äidin mukaan aina toteudu.

SAMUN äiti aloitti Irti Huumeista ry:n vertaistukiryhmässä käymisen jo vuosia ennen pojan kuolemaa.

– Se oli minulle tärkeää silloin ja on erityisen tärkeää nyt, kun poikani ei ole enää elossa. Toivon, että kaikki vanhemmat hakevat itselleen apua. Yksin ei kannata jäädä näin raskaan asian kanssa.


Äiti toivoo päihdehoitoa myös jo hyvin nuorille.

– Hallituksella on uusi päihdestrategia valmisteilla. Toivottavasti siinä huomioidaan alaikäiset ja kehitellään hoitoja enemmän neuropsykologiselta kannalta.
 
JA kaikki tämä vaikka huumeet ovat laittomia.
Koskakohan meilä uskotaan, että kieltämällä tämä ongelma ei ratkea. Jotain uutta töytyy keksiä.

Kovia huumeita käyttävä on joko tyhmä tai itsetuhoinen, mikä on oikea ja vaikuttava tapa yhteiskunnan puuttua käytökseen joka on uhka sekä käyttäjälle että yhteiskunnalle?
 
Kovia huumeita käyttävä on joko tyhmä tai itsetuhoinen, mikä on oikea ja vaikuttava tapa yhteiskunnan puuttua käytökseen joka on uhka sekä käyttäjälle että yhteiskunnalle?
Kovia huumeitä ovat käyttäneet monet viisaatkin ihmiset, suurin osa sekä tyhmistä, että fiksuista on joutunut kärsimään käytöstä karvaasti.
Kuitenkaan ei ole mitäään todistusaineistoa siitä, että käytön rangaistavuus vähentäisi, tai estäisi huumeiden käyttöä.

Koska kovat huumeet ovat omastakin mielestäni uhka paitsi käyttäjälle, myös yhteiskunnalle, pitäisi keksiä jotain uutta jolla huumeiden käyttäjä voitaisiin paremmin vierottaa riippuvuudestaan. Määrätty pakohoito ei tuota kovinkaan hyviä hoitotuloksia, joten sitä ei kannata enää kokeilla.
Toki ennaltaehkäisy on parasta lääkettä, mutta päätellen käyttäjien määrästä, kovin suurta sukseeta ei ole saavutettu siinnäkään.

Saatavuuden osalta voitaisiin tietysti ajatella, että saatavuutta voitaisiin heikentää, mutta silläkään rinatmalla ei mene kovin hyvin, vaan kamaa tulee kokoajan enemmän ja se tuppaa laskemaan hintoja.

Tietysti jos käyttäjäkunta vähenisi, huumekauppa ei olisi niin hyvä bisnes. Jos vielä huumekaupan rahoittamisesta ja johtamisesta saisi kovempia rangaistuksia, voisi ajatella että löytyisi parempia sijoituskohteita rahalle.

Ei mulla mitään kunigasideaa ole, mutta tuo käyttäjän syyllistäminen ei ole hedelmällinen tapa.
 
Back
Top