Sarek1
Ylipäällikkö
Päihdepsykoosit ovat yleistyneet – taustalla kannabiksen käyttö
Suurin osa päihdepsykooseista on silti edelleen alkoholipsykooseja.https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009537553.html
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Mielenkiintoinen artikkeli klikkiotsikkoineen, aluksi puhuttiin päihdepsyykoosista mutta asia kääntyy itsestään teksissä psykoosin hoitoon lääkkeineen.Päihdepsykoosit ovat yleistyneet – taustalla kannabiksen käyttö
Suurin osa päihdepsykooseista on silti edelleen alkoholipsykooseja.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009537553.html
Alkoholi on valvonnan alaista tavaraa, samoin tupakka- ja nikotiinivalmisteet. Siitä huolimatta lapset saavat halutessaan niitä. Miten tämä on mahdollista kun niiden myynti on valvonnan alaista? Kuinka ihmeessä kannabiksen laillistaminen ja ”valvonnan alaiseksi laittaminen” vähentää paremmin lasten mahdollisuuksia saada kannabista?Mielenkiintoinen artikkeli klikkiotsikkoineen, aluksi puhuttiin päihdepsyykoosista mutta asia kääntyy itsestään teksissä psykoosin hoitoon lääkkeineen.
Normi "huumevalistusta" valitettavasti ja jossa lapsikorttia heilutellaan koska se puree aina.
@Sarek1 , eikö kannabis kannattaisi laittaa valvonnan alaiseksi jotta lapset eivät sitä saisi?
Mutta jos alkoholipsykoosit ja alkoholismi ovat kaikkein yleisimpiä psykoosin ja päihderiippuvuuden muotoja, niin kannatatko alkoholin kieltämistä? Alkoholismistakin harva pääsee selville vesille ja sen aiheuttama suru ja väkivalta ovat myös järkyttäviä.Alkoholi on valvonnan alaista tavaraa, samoin tupakka- ja nikotiinivalmisteet. Siitä huolimatta lapset saavat halutessaan niitä. Miten tämä on mahdollista kun niiden myynti on valvonnan alaista? Kuinka ihmeessä kannabiksen laillistaminen ja ”valvonnan alaiseksi laittaminen” vähentää paremmin lasten mahdollisuuksia saada kannabista?
Huumepsykoosissa ja pahoissa vierotusoireissa olevia lapsia ja nuoria on tullut katseltua ammattinäkökulmasta muutaman kymmenen vuoden ajan. Moni päihde- ja huumeympyröihin kiinni jäänyt on jo hengetön, usea kärsii vieläkin. Harva on selvillä vesillä, mutta onneksi heitäkin on.
Vastauksena kysymykseesi: ei kannata ja valvontakortin heiluttelu ei pure.
Viihdekannabiksen tuotannon ja käytön laillistaminen aiheuttaa vääjäämättä käytön yleistymistä ja sitä kautta myös enemmän ongelmia ja haittoja. Lapsille ja nuorille kukan vapauttamisen vaikutukset ovat erityisen tuhoisia ja haitallisia. Kun ikäluokat ovat pienenemään päin ja yhä suurempi osa käyttää, niin mitä siitä seuraa? Jätän tässä yhteydessä hieman tilaa lukijan omalle ajattelulle ja syy-seuraussuhteiden pohdinnalle.
Alkoholi on valvonnan alaista tavaraa, samoin tupakka- ja nikotiinivalmisteet. Siitä huolimatta lapset saavat halutessaan niitä. Miten tämä on mahdollista kun niiden myynti on valvonnan alaista? Kuinka ihmeessä kannabiksen laillistaminen ja ”valvonnan alaiseksi laittaminen” vähentää paremmin lasten mahdollisuuksia saada kannabista?
Alkoholista aiheutuvat haitat ovat hyvin suuria ja johtuvat valtaosaltaan siitä, että tavaraa on tarjolla joka puolella ja käyttö on erittäin laajalle levinnyttä ja arkipäiväistynyttä. Baaritunnelma täytyy saada joka notkoon ja niemeen eikä kaljahanattomia tapahtumia juurikaan ole. Takana on myös alkoholin tuotannon teollisuudenhaara, joka liruttaa vinettoa pulloon ja kauppaa sitä sen minkä kerkiää. Ganjamatematiikan kaavaa soveltaen: tuottavatko alkoholin myynnistä saatavat ”vero tulot” enemmän hyvää kuin mitä sen käytöstä aiheutuvat haitat ovat yksilölle ja yhteiskunnalle?
Viihdekannabiksen tuotannon ja käytön laillistaminen aiheuttaa vääjäämättä käytön yleistymistä ja sitä kautta myös enemmän ongelmia ja haittoja. Lapsille ja nuorille kukan vapauttamisen vaikutukset ovat erityisen tuhoisia ja haitallisia. Kun ikäluokat ovat pienenemään päin ja yhä suurempi osa käyttää, niin mitä siitä seuraa? Jätän tässä yhteydessä hieman tilaa lukijan omalle ajattelulle ja syy-seuraussuhteiden pohdinnalle.
Periatteessa olen samaa mieltä kanssasi, en ihan tajua mitä tarkoitat "huumemyönteisellä" linjalla, mutta jätetään se sivuun.Täydestä turmiosta: kuinka moni presidentti ja hyvä puhuja on joskus kilistellyt lasia? Kuinka moni on pössytellyt, nappaillut tai vetänyt? Kuuluisuus, yhteiskunnallinen asema tai vaikutusvaltaisuus ei tee ihmisestä ihmisenä sen kummempaa kuin muut. Herrat ja narrit sortuvat yhtä lailla ojan puolelle jos niin on ollakseen.
Kannabis ei ole ainoa aine, mitä saa helposti ja vähän joka puolelta. Tarjolla on jos jonkinlaista nappia, pastillia ja pulveria. Tavaraa pyritään aktiivisesti työntämään markkinoille ja luomaan laajempaa käyttäjäkuntaa. Kamppailua käydään sielun halullisuudesta. Tällä hetkellä polttopisteessä meillä ovat lapsikäyttäjät, joiden määrä on kasvussa.
Kuinka globaalilla tasolla ja myös kotimaassa ahkerasti markkinoitu huumemyönteinen linja voitaisiin kääntää toisin päin? Huumemyönteistä linjaa ovat ajaneet rahakkaat tai muuten vaikutusvaltaa saaneet tahot. Huumeteollisuus valmistuttaa maailmalla jopa sukellusveneitä omiin kuljetustarpeisiinsa. Huumemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu isolla vaihteella jo muutaman vuosikymmenen ajan ja kyllä asenneympäristö on hivuttamalla muuttunut melkoisesti. Joissain maissa ja osavaltioissa ganjamanjaaminen eli pössyintoilu on laillistettu ja sitähän tässäkin ketjussa vängätään meille Suomeen. Onko kyseessä kansakunnan etu ja kansalaisen terveyden edistäminen, kysyn vain.
Haittojen hoitaminen on laastaria, jota laitetaan vuotavaan haavaan. Ei muuta. Jos ostetaan enemmän laastaria, voidaan paikata enemmän haavoja, mutta haavojen syntymiseen tai niiden määrään sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Hoito on tärkeää sille, joka on sen tarpeessa, mutta olisiko käytön aloittaminen voinut jäädä välistä?
Yksilötasolla huumeiden (päihteiden) käytön tarpeen syntymisen juurisyyt ovat asioita, joihin pureutuminen on tärkeää ja jolla voi olla jonkin verran vaikutusta. Kun elämä on tasapainossa ja on suhteellisen tyytyväinen oloonsa, ei tarve sekoittaa nuppia ole välttämättä niin kova kuin vastakkaisessa tilanteessa.
Yhteiskunnallisten tekijöiden sekä yksilön selkärangan ryhdin lisäksi medialla on oma lusikkansa sopassa. Menneitä ei voida korjata, mutta tulevien sukupolvien kohdalla muutos voidaan saada aikaan jos ohjaava poliittinen tahto on riittävän luja ja pitkäkestoinen. Siinäpä vasta porkkana purtavaksi tuleville hallituksille. Raittiusmyönteisen politiikan tekeminen alkaa varhaiskasvatuksesta ja ulottuu vaariin saakka.
Olet oikeassa, hieman epämääräisiä nuo ilmaisut ovat. En tiedä, selventääkö seuraava, mutta yritetään.Periatteessa olen samaa mieltä kanssasi, en ihan tajua mitä tarkoitat "huumemyönteisellä" linjalla, mutta jätetään se sivuun.
Se kysymys onkin, mitä on "raittiusmyönteinen politiikka"?
Omasta mielestä meillä on tehty sitä kokoajan ja se on tuottanut hyvin kaksijakoisia tuloksia.
- Tupakointia on onnistuttu vähentämään ja ennen kaikkea suojelemaan ihmisiä passivisen tupakoinnin haitoilta ihmisiä.
- Alkoholin kokonaiskulutus on laskenut, tosin tilastoimaton kulutus on kysymysmerkki
- Huumeiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi, voisi sanoa, että se on arkipäiväistynyt
- Kaikkien päihteiden käyttö on ilmeisesti keskittynyt keskiverrosti kulutetaan vähemmän, mutta suurkuluttajat vetävät hillittömästi
Pidän todistettuna, etteivät kiellot toimi, eivät ole koskaan toimineet, kieltolaki todisti sen meilläkin, puhumattakaan sodasta huumeita vastaan.
Pitäisi siis kokeilla jotain uutta.
Kiitos avaamisesta.Olet oikeassa, hieman epämääräisiä nuo ilmaisut ovat. En tiedä, selventääkö seuraava, mutta yritetään.
”Huumemyönteinen linja” tarkoittaa huumeiden käytön arkipäiväistymistä ja ko. asiaintilan hyväksymistä yhteiskunnassa.
Huumemyönteistä tai laajemmin ilmaisten päihdemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu meilläkin yli kolme vuosikymmentä ja tulokset ovat aika onnistuneita siitä näkökulmasta. Tässä ovat takana niin kansalliset kuin globaalit trendit ja markkina-agendat. (Olen kirjoitellut näistä asioista muistaakseni aiemmin.)
”Raittiusmyönteistä politiikkaa” on tehty kyllä vuosikymmenet. Varttuneemmat muistanevat mm. ”happea, ei savua” jne. valistuskampanjat. Tulokset ovat tosiaan kaksijakoisia ja hieman ristiriitaisia. Surkuhupaisaa tai ajallemme leimallista on, että terveysvalistuksen ja ns. markkinavoimien rattaiden suunta on päinvastainen. Esim. tupakointia on onnistuttu vähentämään ja sitä on suitsittu kovalla kädellä yhteiskunnan eli lainsäädännön toimesta, mutta samaan aikaan pössyttelyn sallimista on ”ganjakansan” syvissä riveissä kaipailtu kovaäänisesti lailliseksi ja myönteistä kuvaa pössyttelystä on markkinoitu monikanavaisesti median (sis. myös some) kautta.
Juurisyyt, jotka olen maininnut muutamaan otteeseen, ovat kytköksissä ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteeseen. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen ei kaipaa päihteitä samalla tavalla kuin epävakaassa tai murhemielisessä tilassa oleva. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen on myös huono kuluttaja eli vaikeampi uunotetava markkinoiden näkökulmasta.
Lait ja kiellot toimivat parhaiten silloin kun niitä noudatetaan tai osittain silloin kun niiden noudattamista valvotaan siten, että sanktiot ovat nopeita ja konkreettisia, jolloin niillä on pelotevaikutusta. Kumpikaan edellä mainituista ei ole yhteiskunnassamme kovassa kurssissa ainakaan tällä hetkellä. Huumekaupasta saatavien taloudellisten voittojen hakemisen houkutusvoima ylittää halun pysyä kaidalla tiellä ja toimia lain sallimissa rajoissa. Seuraamusjärjestelmä toimii viiveellä, sanktiot ovat kevyitä ja vetkuttelu helpottaa lainvastaisen toiminnan jatkamista. Kun seuraamukset ovat kauppaa tekevien keskinäisiin välienselvittelykeinoihin nähden lieviä, ei pelotevaikutusta ole ja ”bisneksen” tekeminen jatkuu vaikka muurien takaa.
Nykyinen linja - nykyisen kaltaiset tulokset, annetaan hiljalleen periksi kuten tähänkin saakka.
Vapaampi linja - enemmän käyttäjiä ja enemmän käytöstä aiheutuvia ongelmia.
Avoin linja - enemmän käyttäjiä, käyttö kertyy suurkuluttajille, nopeuttaa ns. luonnollista poistumaa.
Tiukempi linja - hankalampi aineiden saatavuus.
Kova linja - sama kuin edellä, sanktioiden luonteeseen ja ”oikeusvaltion” lainsäädäntöön liittyvät ongelmat.
Käyttämisen tarpeeseen vaikuttava linja - vähemmän tarvetta ja markkinoita huumeille, täytyisi oikeasti tehdä yhteiskunnallisia uudistuksia ja korjausliikkeitä jotta toimii.
Suhtautuminen on tosiaan muuttunut. Itse vietin nuoruuteni 1980- luvun pikkukaupungin nuorisokulttuurissa, joka oli täysin huumevastainen. Ei se mikään lintukoto silti ollut, vaan melko väkivaltainen ympäristö, jossa myös tupakointi oli kova juttu ja ryyppäämistä ihannoitiin. Kuitenkin kaikki muut päihteet miellettiin jonkin äärimmäisen epämuodikkaan hippiaikakauden jutuksi, ne koettiin jotenkin saastaisina ja esimerkiksi kannabiksen polttaja olisi saanut varmasti turpiinsa. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne oli jo muuttunut ja silloisen nuorison parissa alkoivat huumeetkin liikkua.Huumemyönteistä tai laajemmin ilmaisten päihdemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu meilläkin yli kolme vuosikymmentä ja tulokset ovat aika onnistuneita siitä näkökulmasta.
Olet oikeassa, hieman epämääräisiä nuo ilmaisut ovat. En tiedä, selventääkö seuraava, mutta yritetään.
”Huumemyönteinen linja” tarkoittaa huumeiden käytön arkipäiväistymistä ja ko. asiaintilan hyväksymistä yhteiskunnassa.
Huumemyönteistä tai laajemmin ilmaisten päihdemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu meilläkin yli kolme vuosikymmentä ja tulokset ovat aika onnistuneita siitä näkökulmasta. Tässä ovat takana niin kansalliset kuin globaalit trendit ja markkina-agendat. (Olen kirjoitellut näistä asioista muistaakseni aiemmin.)
”Raittiusmyönteistä politiikkaa” on tehty kyllä vuosikymmenet. Varttuneemmat muistanevat mm. ”happea, ei savua” jne. valistuskampanjat. Tulokset ovat tosiaan kaksijakoisia ja hieman ristiriitaisia. Surkuhupaisaa tai ajallemme leimallista on, että terveysvalistuksen ja ns. markkinavoimien rattaiden suunta on päinvastainen. Esim. tupakointia on onnistuttu vähentämään ja sitä on suitsittu kovalla kädellä yhteiskunnan eli lainsäädännön toimesta, mutta samaan aikaan pössyttelyn sallimista on ”ganjakansan” syvissä riveissä kaipailtu kovaäänisesti lailliseksi ja myönteistä kuvaa pössyttelystä on markkinoitu monikanavaisesti median (sis. myös some) kautta.
Juurisyyt, jotka olen maininnut muutamaan otteeseen, ovat kytköksissä ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteeseen. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen ei kaipaa päihteitä samalla tavalla kuin epävakaassa tai murhemielisessä tilassa oleva. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen on myös huono kuluttaja eli vaikeampi uunotetava markkinoiden näkökulmasta.
Lait ja kiellot toimivat parhaiten silloin kun niitä noudatetaan tai osittain silloin kun niiden noudattamista valvotaan siten, että sanktiot ovat nopeita ja konkreettisia, jolloin niillä on pelotevaikutusta. Kumpikaan edellä mainituista ei ole yhteiskunnassamme kovassa kurssissa ainakaan tällä hetkellä. Huumekaupasta saatavien taloudellisten voittojen hakemisen houkutusvoima ylittää halun pysyä kaidalla tiellä ja toimia lain sallimissa rajoissa. Seuraamusjärjestelmä toimii viiveellä, sanktiot ovat kevyitä ja vetkuttelu helpottaa lainvastaisen toiminnan jatkamista. Kun seuraamukset ovat kauppaa tekevien keskinäisiin välienselvittelykeinoihin nähden lieviä, ei pelotevaikutusta ole ja ”bisneksen” tekeminen jatkuu vaikka muurien takaa.
Nykyinen linja - nykyisen kaltaiset tulokset, annetaan hiljalleen periksi kuten tähänkin saakka.
Vapaampi linja - enemmän käyttäjiä ja enemmän käytöstä aiheutuvia ongelmia.
Avoin linja - enemmän käyttäjiä, käyttö kertyy suurkuluttajille, nopeuttaa ns. luonnollista poistumaa.
Tiukempi linja - hankalampi aineiden saatavuus.
Kova linja - sama kuin edellä, sanktioiden luonteeseen ja ”oikeusvaltion” lainsäädäntöön liittyvät ongelmat.
Käyttämisen tarpeeseen vaikuttava linja - vähemmän tarvetta ja markkinoita huumeille, täytyisi oikeasti tehdä yhteiskunnallisia uudistuksia ja korjausliikkeitä jotta toimii.
Jaottelin hieman viestissäni noita erilaisia linjauksia ja esimerkiksi arveluita niiden vaikutuksista. Tuo on vain karkea pääluokkajako eikä välttämättä edes hyvä sellainen ja siitä puuttuu monta alatekijää (otetaan vaikka se käytön dekriminalisointi, joka voisi olla muutamassa kohtaa vaihtoehtona tai lisäkkeenä.Kiitos avaamisesta.
Olen sekä samaa, että erimieltä.
Miten tiukennamme linjaa kun kovatkaan rangaistukset eivät toimi maailmalla?
Omasta mielesta paras tapa iskeä on iskeä huume bisneksien kannattavuuten, eli viedä rikollisten voitot ja samalla nostaa kiinnijäänti riskiä ja maksimoida kaupasta/salakuljetuksesta annettavia rangaistuksia.