Tuntematon sotilas filmataan taas.

Oli muuten harvinaisen irvokasta katsoa ennen leffaa niitä mainoksia, missä elokuvan näyttelijät ovat kulissien takana tuotantoryhmän kanssa ja esiin vedetään Sini-moppeja.. kiitos kun heti alkuun pilattiin puolet tunnelmasta :confused:
 
`Mis sie tarttet oikkeen hyvvää vessanpönttöharjaa, täs siul on sellainen`. Rokka mainoksessa vessaharja kädessä.
 
iAmPesukone kirjoitti:
Tali-Ihantalassa taisi olla ihan yleisesti ottaen yhtenä pääpointtina ison "juonen" puuttuminen sekä novellikokoelmamainen ja dokumentaarinen tyyli. Siinä se toimi ihan hyvin, kun leffa ei ollut henkilöhahmovetoinen draama, mutta Tuntemattomassa olisin kaivannut vähän jouhevampaa juonenkuljetusta. Roolisuoritukset, visuaalisuus ja näkökulma tässä olivat muuten tosi onnistuneet.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuli itse asiassa tätä "Dunkirk"-leffaa tsiigatessa mieleen Tali-Ihantalan episodimaisuus, ja ymmärsin sitä hiukan paremmin... katoin sen luonnollisesti uudelleen, useiden oluiden ja pikkusuolaisen kera, ymmärrettävistä syistä.
Emmehän ole sentään barbaareja, berbereiksi emme halua!

 
Kävin tänän katsomassa leffan. Huikea esitys, eipä voi muuta sanoa. Suosittelen.
Alkoi suoraan leffana, ei mitään harjamainoksia.
 
Oli uusi tulkinta. Hieman enemmän Sotaromaanin kiukkua kuin Tuntemattoman sotilaan fiilistä, mutta hyvin tehty ja ei tullut aika pitkäksi vaikka oli 3 h leffa.

Kansainvälisessä trailerissa Hietanen syö silakkaa, joka ei mahtunut 3 h leffaan, joten se nähtäneen vuoden kuluttua televisiosarjassa.
 
Kyllä harmitti. Rokalla oli lomalle mennessään reppuun kiinnitettynä lääkintäpuolen punaraitainen viltti... ;)

Onnistunut versio kaikkiaan.
 
Eilen kävin vihdoin katsomassa tämänkin filmin ja aika helvetin hienohan se oli - sotaelokuvana varsin onnistunut. Komeasti kuvattu ja aseiden ja räjähdysten äänimaailmakin oli hyvin hoidettu. Parhaiten jäi mieleen varmaan alun bunkkerilinjan puhkaisukohtaus, missä Koskela ryömii murroksen läpi ja kuvataan olan yli, kun hän räjäyttää kk-pesäkkeen kasapanoksella.

Kestäähän tämä varmasti useammankin katselukerran.
 
Herman30 kirjoitti:
Rokalle eli Eero Aholle ensimmäinen palkinto roolistaa.


http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201711262200561573_vd.shtml
Klikkaa laajentaaksesi...

Katsos vain, irlantilaisille kelpasi kolmetuntinen elokuva ja salit olivat täynnä.

Mutta kyse onkin festivaalista, elokuvafriikeistä. Kai teatteriversio sitten pätkitään. Tallinnassa kai se jo näytettiinkin juuri se lyhyt. Ehkä se ulkomailla toimii. Minusta tästä kolmetuntisestakin puuttui puolet vaikka mestariteos onkin.. :D
 
Minä paninkin merkille, kuinka yhdessä kohtauksessa yksi miehistä kipittää pitkin marssirivistöä ja nakkelee muiden miesten suihin jotain pientä joka nielaistaan. Päättelin että se tuskin mitään kalanmaksaöljyä oli, vaan jotain vahvempaa - nyt tuli varmistus.

Tuntemattoman sotilaan uupuneet miehet jaksoivat saksalaishuumeen avulla - huomasitko, että sitä jaettiin?
http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201711272200531008_we.shtml
 
Falangi kirjoitti:
Minä paninkin merkille, kuinka yhdessä kohtauksessa yksi miehistä kipittää pitkin marssirivistöä ja nakkelee muiden miesten suihin jotain pientä joka nielaistaan. Päättelin että se tuskin mitään kalanmaksaöljyä oli, vaan jotain vahvempaa - nyt tuli varmistus.

Tuntemattoman sotilaan uupuneet miehet jaksoivat saksalaishuumeen avulla - huomasitko, että sitä jaettiin?
http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201711272200531008_we.shtml
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä vaihtoehtona se Pervitiini hauttavaikutuksineenkin kuoleman voitti.
 
Ruotsalainen arvostelu IMDB:stä... masentavaa luettavaa, voin suositella ainoastaan jos toinen kotimainen ei koskaan napannut:

http://www.videosondag.se/2017/12/01/okand-soldat-2017/

Ruotsi on oikeasti mennyttä ton koko yhteiskunnallisen diskurssin politisoitumisen ja samantien polemisoitumisen sekä polarisoitumisen kanssa, en näe enää mitään toivoa maalle jossa Antero Rokan historialliseen henkilöön pohjautuva hahmo rinnastetaan aggressiivisin sanankääntein täysin fiktiiviseen mielenterveyspotilaaseen nimeltä John Rambo.

VMP. Haistakaa vittu.

ps. älkää lähettäkö tänne enää ketään jumalauta saatana.
 
http://filmeye.se/wordpress/?p=6960
Sorry Googlen puolesta, käännetty teksti:

Väinö Linna (1955) tuntematon sotilas kuvasi ensin 1955 Edvin Laine ja 1985 Rauni Mollberg. Uusin versio, joka on ensi-ilta Suomessa 27. lokakuuta 2017, on Suomen suurin elokuvantuotanto, jonka budjetti on noin 70 miljoonaa kruunua. Ruotsin biopremiikka on Suomen itsenäisyyspäivänä ja myös joulukuun 6. päivän 100-vuotisjuhla.

Aku Louhimies syntyi vuonna 1968 Helsingissä, johtaja, käsikirjoittaja ja elokuvan tuottaja. Hän on aiemmin ohjannut yhdeksän elokuvaa ja voitti Göteborgin elokuvajuhlilla 2005 Dragon-palkinnon Paha Maalle (Pakastettu maa). Mainittuina ovat myös 8-pallon (2O13) ja Vuosaari (2O12).

Tuntematon sotilas koskee suomalaista ase-ase-protoniä, jonka taistelu jatkuu sodanjälkeisen kolmen vuoden ajan kesästä 1941 Karjalan retkelle 1944. Elokuva kuvaa pääasiassa Rokka Kariluotoa (Eero Ahoa), Koskelaa (Jussi Vatanen), Hietanenia (Aku Hirviniem) ja heidän serkkunsa , heidän ystävyyttään, huumoriaan ja tahtoaan selviytyä. Sota muuttaa miehiä ja heidän sukulaisiaan ja asettaa merkkinsä koko kansakunnalle.

On aina haaste tehdä vanhempien elokuvien uudelleenkäyttö. Tänään tekniset mahdollisuudet ovat paljon suurempia kuin ennen, kuten elokuva, ääni ja toiminta kohtaukset. Elokuva-kieli on muuttunut ja yleisö asettaa uusia vaatimuksia. Mutta Väinö Linnan romaanin basistin tarina on sama, vaikka Aku Louhimies lisää aivan raa'at kohtaukset dramaattisen intensiteetin lisäämiseksi. Sodan mieliala on hyvin tehty. Narratiivista vauhtia on täydellinen sota-kohtausten aikana, ja se on voimakkaasti ristiriidassa heidän perheidensä kanssa järjestetyn armeijan tapaamisen kauniiden, romanttisten kuvien kanssa. Kotimaat näyttävät toteutuvan melkein kuin postikortteja, eikä niillä ole lainkaan suomalaista tarvetta ja voimakkuutta, joka muutoin on olemassa sotilaiden suhteissa toisiinsa. Mutta ymmärrän lepoon merkityksen erittäin realistisessa ja taitavasti aseistetussa aseistetussa kamppailussa rintamissa.

Sotilaat puhuvat eräänlaisesta murteesta ja lyhytkarvaiset jäljennökset käännetään ruotsalaisella yksinkertaistetulla lapsuuden kielellä, joka ei vakuuta suomalaisia keskusteluja. Lasse Enersenin musiikki antaa valo ja tunne kuvista, ja siinä on enemmän herroja, melkein romanttisia sävyjä. Meillä ei ole kuumaa sotamusiikkia lyömäsoittimilla ja kuolevilla tuulimittareilla. Draama voi puhua itselleen ja se on tarpeeksi hyvä.

Rokka on Eero Ahon vaikuttava rooli. Rokalla on paljon suomalaista "sisu", vahva taistelutahto ja erittäin rohkea, mutta kapinoiva komentaja. Hän on omasta taistelusta rakastetulle perheelleen, isänmaansa ja yrityksensä sotilaille. Myös Jussi Vatanen luutnantti Koskela ja Aku Hirviniemi Hietanen vakuuttavasti.

Suomalaiset sotilaat olivat sankareita, jotka ottivat taistelun mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. He onnistuivat ensin palauttamaan Karjalan osia. Mutta sitten kääntyä hyvin ja heidän piti vetäytyä. He toivoivat, että Neuvostoliitolle tullut saksalainen sotilas olisi tehokas taistelija. Aluksi se oli niin, mutta sitten Suomi tuli yhä itsenäisemmäksi Neuvostoliitosta.

Tuntematon sotilas uudessa elokuvamuodossa on vaikuttava taideteos, kuvitteellinen, taiteellinen ja draamallinen kertomus Suomen historiasta 1941-1944. Salonkielämän ilmapiiristä lehdistötilaisuuden aikana elokuva tunsi, että sen yleisö vapisi. Olet suoraan mukana mahdollisissa konflikteissa ja tunne kauhua, vihaa ja rohkeutta. He hajottavat likaa, sammoja, pudotettuja puita ja äänen ja kuvan vaikutukset ovat aitoja, kun seuraat tarkasti kappaleiden miehiä.

Luulen, että minulla on, kuten minä, elokuvan suuri säilyttäminen, vaikka et lukenut kirjaa ja kytkenyt suomalaista historiaa. Elokuva-draamalla on oma tulkinta romaanista, ja Aku Louhimies ottaa joitain vapauksia, jotka vahvistavat aiempien versioiden kokemuksia. Tuntematon sotilas 2017 uskoo unohtumattomilla hahmoillaan, erinomaisilla näyttelijöilläan ja sodalla, joka on naimaton ja uskottava.

Tulee neljä vahvaa elokuva silmät viisi.
10.11.2017
Klikkaa laajentaaksesi...

Iltasanomista:
Tuntematon sotilas mykisti Ruotsissa – veteraanit liikuttuivat kyyneliin: ”Niin kuvaava, että oikein pelotti”

Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan ensi-ilta Tukholmassa tiistaina sai katsojat nieleskelemään kyyneliä.
Tykkien jymy on vaiennut. Yksinäinen viulu soittaa raastavasti Sibeliuksen Finlandiaa. Sodan rasittamat miehet kömpivät juoksuhaudasta palaneelle metsäaukealle. Sota Neuvostoliittoa vastaan on ohi. Se hävittiin, mutta itsenäisyys säilyi.

Lopputekstit Aku Louhimiehen ohjaamasta Tuntemattomasta sotilaasta alkavat pyöriä valkokankaalla. Tukholman kutsuvierasensi-illan väki alkaa taputtaa. Sen jälkeen on hiljaista. Hyvin hiljaista.

– Upea, Suomesta kotoisin oleva Asta Johansson saa vaivoin sanottua.

Hän pyyhkii pitkään kyyneleitään ja nojautuu elokuvan hänen kanssaan katsoneeseen Stuve Johanssoniin.

Suomesta kotoisin oleva Asta Johansson piti elokuvaa upeana.
Suomesta kotoisin oleva Asta Johansson piti elokuvaa upeana. (KUVA: Antti Hämäläinen)

Elokuvan katsoi myös Virosta kotoisin oleva Evald Wiiburg, 94. Hän on soomepoisid, Suomen puolella jatkosodassa taistellut virolainen vapaaehtoinen, jalkaväkirykmentti 200:n mies.

Evald Wiiburg on soomepoisid, Suomen puolella jatkosodassa taistellut virolainen vapaaehtoinen, jalkaväkirykmentti 200:n mies.
Evald Wiiburg on soomepoisid, Suomen puolella jatkosodassa taistellut virolainen vapaaehtoinen, jalkaväkirykmentti 200:n mies. (KUVA: Patrik C sterberg / IBL Bildbyr)

– Sota on julmaa. Kyllä elokuva oli todenmukainen, Viipurinlahdella ja Vuoksella kesällä 1944 Neuvostojoukkojen suurhyökkäystä torjunut Wiiburg toteaa.

– Olin jääkäri ja polkupyörällä mentiin. Kun sota oli ohi, muutin Ruotsiin, veteraani kertoo.

Virolainen vapaaehtoinen Evald Wiiburg (vas) ja ruotsalainen vapaaehtoinen Jan-Erik Kjellberg juttelivat elokuvan jälkeen.
Virolainen vapaaehtoinen Evald Wiiburg (vas) ja ruotsalainen vapaaehtoinen Jan-Erik Kjellberg juttelivat elokuvan jälkeen. (KUVA: Antti Hämäläinen)

Ruotsalainen Jan-Erik Kjellberg, 93, taisteli talvi- ja jatkosodassa vapaaehtoisena naapurimaansa puolesta. Hän oli yksi nuorimmista, lähes 10 000 vapaaehtoisesta, joka lähti Ruotsista Karjalan kannakselle.

– Suomelle luvattiin apuja, mutta lopulta Suomi oli yksin. Suomen oli pakko valita Saksa. Muistan, kun palasin sodan jälkeen Ruotsiin. Minua tuijotettiin ja kutsuttiin natsiksi. Se koski eniten, Kjellberg muistelee.

Peter ja Lina antoivat elokuvalle arvosanaksi 5/5.
Peter ja Lina antoivat elokuvalle arvosanaksi 5/5. (KUVA: Antti Hämäläinen)

Tuntematon sotilas houkutteli saliin myös nuorempaa polvea. Peter ja Lina pyörittelivät päitään esityksen jälkeen.

– Ylitsevuotava, Peter huokasi.

– Isoisäni oli sodassa. Hän oli vain 17-vuotias kun hän lähti Karjalaan. Itse olen lukenut Linnan teoksen ja nähnyt Laineen version. Ei tässä ole kahta sanaa, Louhimiehen tuntematon on 5/5, Peter hehkuttaa.

Virolainen vapaaehtoinen Evald Wiiburg (vas) kätteli ohjaaja Aku Louhimiestä.
Virolainen vapaaehtoinen Evald Wiiburg (vas) kätteli ohjaaja Aku Louhimiestä. (KUVA: Antti Hämäläinen)

Suomalaisten sotainvalidien Ruotsin toiminnanjohtaja Juha Joki keskustelee ohjaaja Louhimiehen kanssa elokuvan jälkeen. Hän oli vaikuttunut näkemästään, vaikka Tukholmassa esitettiin elokuvasta kansainvälisille markkinoille leikattu kahden tunnin versio.

– Elokuva tuntui niin todelta. Ensimmäinen ajatus oli, että haluan nähdä myös sen pidemmän version. Hienoa, että kotirintama oli otettu mukaan. Se antoi aivan toisenlaisen kokonaiskuvan. Isäni syntyi vuonna 1944 Kannaksella ja hän nukkui pois kuukausi sitten. Siksi elokuvassa oli monta vaikeaa kohtaa minulle, Joki kertoo liikuttuneena.

Kurt Antskug on vanha rintamaveteraani.
Kurt Antskug on vanha rintamaveteraani. (KUVA: Antti Hämäläinen)

Elokuvasalin ulkopuolella seisoo vaimonsa kanssa Kurt Antskug. Hän palveli jatkosodan aikana jalkaväessä.

– Se oli mitä se oli. Sotaa. Siinä mielessä elokuva oli erittäin kuvaava. Niin kuvaava, että oikein pelotti, Antskug huokaa.

Uudessa Tuntemattomassa sotilaassa Rokkaa esittää Eero Aho ja Koskelaa Jussi Vatanen.
Uudessa Tuntemattomassa sotilaassa Rokkaa esittää Eero Aho ja Koskelaa Jussi Vatanen. (KUVA: Juuli Aschan)

Antskug palveli jatkosodassa kolmella lohkolla eri tehtävissä. Hän oli Hangossa, Syvärillä ja Kannaksella kesällä 1944.

– Meidät vietiin Itä-Karjalasta junalla Kannakselle. Olen vielä tänäkin päivänä ihmetellyt, että pataljoona toisensa jälkeen meni sinne, mutta yhtään junaa tai siltaa ei ollut pommitettu. Venäläisillä eivät riittäneet resurssit ja heillä oli kiire Berliiniin. Se oli meidän onnemme. Meillä on ollut monta onnea viime vuosisatojen aikana, veteraani kertoo.

Uusi Tuntematon on Antskugille tärkeä teos.

– Hienoa, että tämä tehtiin. Koko kansan pitäisi nähdä tämä. Nähdä, mitä sota oli. Jos joku kysyy minulta, millaista siellä oli, sanon, että menkää katsomaan tämä elokuva
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Viimeksi muokattu:
Fremen kirjoitti:
Ruotsalainen arvostelu IMDB:stä... masentavaa luettavaa, voin suositella ainoastaan jos toinen kotimainen ei koskaan napannut:

http://www.videosondag.se/2017/12/01/okand-soldat-2017/

Ruotsi on oikeasti mennyttä ton koko yhteiskunnallisen diskurssin politisoitumisen ja samantien polemisoitumisen sekä polarisoitumisen kanssa, en näe enää mitään toivoa maalle jossa Antero Rokan historialliseen henkilöön pohjautuva hahmo rinnastetaan aggressiivisin sanankääntein täysin fiktiiviseen mielenterveyspotilaaseen nimeltä John Rambo.

VMP. Haistakaa vittu.

ps. älkää lähettäkö tänne enää ketään jumalauta saatana.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Moro. Tuossa aamupäivällä katselin Mollbergin Tuntemattoman. Yksi seikka joka pisti silmään. Upseerien kauluslaatat mustia, vai johtuuko vain läppärini huonosta värimäärittelystä?
Näitä versioita näyttää tulevan n. 30v välein. Sitten v. 2047, kun olen 96 vuotias, olen varmaan kutsuvierasnäytännössä eturivissä kantaen ryhdikkäästi ansaittua barettiani.
Jos näitä nyt filmattuja versioita jotenkin laittaa järjestykseen, ottaen huomioon kulloisenkin ajankohdan teknisetkin mahdollisuudet.
1. Louhimiehen Tuntematon.
+ Pyrotekniikka antaa todellisemman kuvan
+ Kotirintaman laajempi kuvaus ja huomiointi
+ Näyttelijät sopivan ikäisiä, vaikka noita Vatasta ja Hirviniemeä alussa karsastin, hyvin näyttelivät
- Mielestäni joitain tärkeitä kohtauksia jäi pois

2. Laineen Tuntematon.
+ Legenda jonka kaikki vanhemmat suomalaiset tunnistavat ja johon samaistuvat
+ Linna itse oli mukana käsikirjoitusvaiheessa
- Näyttelijät liian vanhoja

3. Mollbergin Tuntematon.
+ Näyttelijät sopivan ikäisiä, mukana myös ei-niin tunnettuja tähtiä
- Jotenkin liian samanlainen Laineen version kanssa, ohjaajalla ei ollut mitään lisättävää
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top