Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Ruotsalaisraportti: Venäjän Itämeren kyvyt yliarvioitu raskaasti

Kasperi Summanen | 05.03.2019 | 09:29- päivitetty 05.03.2019 | 13:04

Venäjän kykyä estää muita liioitellaan, Ruotsin puolustusvoimien tutkimuslaitos arvioi.

Läntisessä keskustelussa usein esiin nousevaa Venäjän A2/AD-kykyjen muodostamaa (anti access, area denial) uhkaa on Ruotsin puolustusvoimien tutkimuslaitos FOI:n mukaan liioiteltu. Siitä huolimatta Venäjän järjestelmiin vastaaminen vaatii tutkijoiden mukaan toimia.
A2/AD-kyvylle ei ole suoraa suomenkielistä vastinetta. Sillä tarkoitetaan käytännössä kykyä estää etäältä mahdollisen vastustajan operointi ja pääsy tietylle alueelle. Usein puhutaan pitkän kantaman sensori- ja asejärjestelmien muodostamista ”kuplista”. Niillä viitataan esimerkiksi meri- ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin, sekä liikuteltavien ballististen Iskander-ohjusten kaltaisiin aseisiin. Venäjä on ottanut viime aikoina runsaasti tällaisia asejärjestelmiä käyttöön Itämerellä. Niiden luomalla kuplalla voidaan suojata esimerkiksi omien joukkojen siirtoja ja estää vastustajan joukkojen liikkeitä.
FOI:n apulaistutkimusjohtaja Robert Dalsjön ja tutkija Michael Jonssonin tästä löytyvä raportti on otsikoitu ”kuplan puhkaiseminen”.
– Tulemme raportissamme siihen tulokseen, että Venäjän A2/AD-kyvyt ovat vähemmän tehokkaita kuin Venäjän asevoimat tai länsimainen lehdistö väittävät, Dalsjö toteaa FOI:n tiedotteessa.

Etenkin ohjusjärjestelmien tehokkaita kantamia tai kykyä osua kohteisiin yliarvioidaan usein.
– Kymmenien kilometrien päässä olevan kohteen havaitseminen ja sitä vastaan iskeminen on ensinnäkin paljon vaikeampaa kuin ihmiset luulevat, Robert Dalsjö jatkaa.
Raportissa huomautetaan esimerkiksi, että Venäjän kehittyneen S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän kantamaksi mainostetaan 400 kilometriä. Todellisuudessa kantama on ruotsalaisten mukaan 150-200 kilometriä ja matalalla lentäviä ohjuksia vastaan jopa vain 20 kilometriä.

Huoli Baltiasta

Venäjän A2/AD-kuplat nousevat esiin erityisesti keskustelussa Naton kyvyistä puolustaa Baltiaa. Mahdollinen Itämeren ja Baltian konflikti merkitsisi tarvetta järjestää nopeita vahvistuksia Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Venäjän A2/AD-kykyjen on pelätty vaikeuttavan ja jopa estävän Baltian tehokasta puolustusta.

FOI:n raportti toppuuttelee huolia. Ruotsalaisasiantuntijoiden mukaan Venäjän kyvyt eivät ole niin vakava uhka kuin uskotaan ja niihin löytyy toimiva vastakeinoja.
– Venäjän A2/AD-kyvyt eivät sulje pois Baltian vahvistamista venäläishyökkäystä vastaan. Toisin kuin jotkut väittävät, ei tämä olisi toivotonta, Robert Dalsjö sanoo.

Raportissa listataan aktiivisia ja passiivisia vastatoimia Venäjän kuplille. Tutkijoiden mukaan ilmavoimien on mahdollista lentää Venäjän sensoreita vältellen. Joukkoja voitaisiin myös sijoittaa tärkeisiin kohteisiin riittävän ajoissa. Myös pehmeät vastatoimet, kuten erilaiset elektroniset ja muut häirintäkeinot sekä kovat vastatoimet, joissa isketään vihollisen järjestelmän osia vastaan ovat mahdollisia.
– Kokonainen järjestelmä voidaan neutraloida tuhoamalla vain yksi lenkki toimintaketjussa. Esimerkiksi datalinkki tai tulenjohtotutka. Ja koska horisontin ylitse näkeminen vaatii lentävää tutka-alustaa, voi tässä tapauksessa riittää, että ilmavalvontakone ammutaan alas, Robert Dalsjö huomauttaa.

Ruotsalaistutkijat perustelevat näkemyksiään muun muassa Syyrian sodan opeilla.
– Olemme havainneet, miten koneet ovat siellä vain yksinkertaisesti lentäneet niiden alueiden ympäri, joilla Venäjän järjestelmät kykenevät operoimaan.
– Siitä huolimatta, että Venäjä on myynyt erään kaikkein kehittyneimmistä ilmatorjuntajärjestelmistään Syyriaan, eivät syyrialaiset ole myöskään onnistuneet ampumaan alas yhäkään läntistä konetta – ja viimeisen 30 vuoden aikana vain joitakin yksittäisiä Israelin koneita.

Raportissa huomautetaan, että Venäjän A2/AD-kykyihin vastaaminen vaatii kaikesta huolimatta toimia.
– Läntiset asevoimat ovat taistelleet pitkään huonosti varustautuneita vastustajia kuten esimerkiksi Talibania vastaan. Tämän vuoksi tarvitaan kykyjen rakentamista ja sijoituksia elektronisen sodankäynnin vastatoimien ja täsmäaseiden kaltaisilla alueilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

https://www.verkkouutiset.fi/ruotsalaisraportti-venajan-itameren-kyvyt-yliarvioitu-raskaasti/
 
Verkkouutiset
Amerikkalaisprofessori: EU:n puolustus vahvistaa myös Natoa
HEIKKI HAKALA | 11.03.2019 | 07:10- päivitetty 11.03.2019 | 12:40
Suomea pidetään entisen huippuvirkamiehen mukaan Washingtonissa transatlanttisen yhteisön erottamattomana osana.

Kansainvälinen turvallisuustilanne on amerikkalaisprofessori Charles Kupchanin mukaan kehittymässä hälyttävään suuntaan. Kielteinen trendi edellyttää hänen mukaansa päättäväisiä toimia myös Euroopalta.

– Puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat lyhyessä ajassa nousseet Euroopan unionin asialistalle vahvemmin kuin koskaan aikaisemmin, ja se on erinomainen asia. Kun Eurooppa vahvistaa puolustustaan, siitä ei hyödy vain Eurooppa itse – samalla myös transatlanttinen kumppanuussuhde tiivistyy entisestään, Kupchan sanoo.

– On erittäin tärkeää, että Eurooppa panostaa sotilaalliseen voimaansa nyt. Ennemmin tai myöhemmin edessänne on tilanteita, joissa teidän on kyettävä toimimaan yksin, koska Yhdysvaltain kädet ovat sidotut muualle. Parempi varautua hyvissä ajoin kuin havahtua karuun todellisuuteen vasta sitten, kun tilanne on päällä.

Eurooppalainen puolustus ei Kupchanin mukaan ole vaihtoehto Natolle, eikä sitä olla myöskään Washingtonissa sellaiseksi tulkittu. Kysymyksen EU:n kehittyvän sotilaallisen pilarin ja Naton toimintojen yhteensovittamisesta hän uskoo olevan aikanaan helposti ratkaistavissa.

Kupchan on Georgetownin yliopiston kansainvälisen politiikan professori, joka on aiemmin toiminut muun muassa presidentti Barack Obamanneuvonantajana ja Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston Eurooppa-asioista vastaavana johtajana.

Puolustuskyky luo liikkumatilaa

Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi määrittelevät itsensä sotilaallisesti liittoutumattomiksi. Vaikka maat eivät ole liittyneet läntisen puolustusliiton jäseniksi, professori Kupchan ei enää käyttäisi niiden yhteydessä liittoutumattomuuden käsitettä.
– Suomi ja Ruotsi ovat osa transatlanttista yhteisöä, jonka jäsenet jakavat yhteiset intressit ja ovat valmiita niitä yhdessä puolustamaan. Olen tietoinen historiallisista ja poliittisista syistä, joiden vuoksi maanne kuuluvat Euroopan unioniin, mutta eivät Natoon. Käytännön yhteistyönne Naton kanssa on kuitenkin läheistä ja päivittäistä, Kupchan sanoo Verkkouutisille.

EU:n tiivistyvä puolustusyhteistyö tarjoaa hänen mukaansa otollisen mahdollisuuden sotilaallisen integraation syventämiseen myös Natoon kuulumattomille EU-maille.
– Ydinasia on mielestäni sotilaallinen suorituskyky. Jos teillä on suorituskykyä, teillä on myös vaihtoehtoja. Jos ei ole riittävää suorituskykyä, ei ole myöskään liikkumatilaa, Kupchan toteaa.

– Sen vuoksi onkin tavattoman tärkeää investoida puolustuskykyyn aiempaa enemmän, järkeistää puolustushankintoja ja täsmentää EU-maiden keskinäistä työnjakoa. Nykyisissä olosuhteissa olisi täysin epärealistista ajatella, että Suomi, Ruotsi, Tanska tai Hollanti kykenisi luomaan uskottavan puolustuksen yksin.

Kupchan ei usko Venäjän muodostavan akuuttia sotilaallista uhkaa Itämeren alueella.
– En pidä Vladimir Putinia henkilönä, joka on valmis valtaviin riskeihin. Hän hyödyntää mieluummin heikkouksia ja epäsymmetrioita ja tunkeutuu niiden turvin Georgian, Ukrainan ja Syyrian kaltaisille harmaille alueille. Jos hän hyökkäisi Natoa tai EU:ta vastaan, edessä olisi vastus, jonka hän tietää liian vahvaksi ja päättäväiseksi, Kupchan arvioi.

– Turvallisuusympäristönne on kuitenkin vaarallinen, ja olosuhteet voivat muuttua nopeasti. Toivon teidän pysyvän valppaina.

Puolustus vahvistaa legitimiteettiä

Kupchan pitää ymmärrettävänä, että etenemistä kohti yhteistä puolustusta on EU:n piirissä pitkään aristeltu. Samankaltainen asetelma vallitsi pitkään myös Yhdysvalloissa, kunnes maa 1890-luvulla vihdoin tunnisti geopoliittisen roolinsa välttämättömyyden.

USA:n tuolloinen historia kaikkine virheineen antaa hänen mukaansa Euroopalle sen tärkeän opetuksen, että geopoliittisista haasteista ja puolustusulottuvuuden kehittämisestä kannattaa puhua kansalaisille suoraan. Jos EU rakentaa omaa sotilaallista puolustustaan mahdollisimman avoimessa ja perustellussa hengessä, hän ennustaa sen vain vahvistavan unionin uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä kansalaistensa keskuudessa.

Huolta siitä, että Yhdysvallat olisi vetäytymässä Natosta, Kupchan pitää presidentti Donald Trumpin kriittisistä puheenvuoroista huolimatta turhana.

– Trump on itse asiassa ollut hyväksi transatlanttisille suhteille. Hänen puheistaan huolimatta – tai niiden ansiosta – 75 prosenttia amerikkalaisista haluaa säilyttää tai vahvistaa USA:n sitoutumista Natoon. Käytännössä kukaan ei ole asettunut tukemaan hänen Nato-kritiikkiään, ja kongressi on kerran toisensa jälkeen ilmaissut maamme tuen eurooppalaisille liittolaisillemme. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka olemattomasti hän on kyennyt liikauttamaan kompassineulaa tässä suhteessa, hän toteaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
tiedotusosasto kirjoitti:
Verkkouutiset
Klikkaa laajentaaksesi...

Suorituskykyjä.

– Ydinasia on mielestäni sotilaallinen suorituskyky. Jos teillä on suorituskykyä, teillä on myös vaihtoehtoja. Jos ei ole riittävää suorituskykyä, ei ole myöskään liikkumatilaa, Kupchan toteaa.

– Sen vuoksi onkin tavattoman tärkeää investoida puolustuskykyyn aiempaa enemmän, järkeistää puolustushankintoja ja täsmentää EU-maiden keskinäistä työnjakoa. Nykyisissä olosuhteissa olisi täysin epärealistista ajatella, että Suomi, Ruotsi, Tanska tai Hollanti kykenisi luomaan uskottavan puolustuksen yksin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaan aikaan toisaalla.

France and Germany should band together and build a European aircraft carrier to boost the continent’s defense capabilities, according to Annegret Kramp-Karrenbauer, a confidante and possible successor to German Chancellor Angela Merkel. https://www.defensenews.com/global/europe/2019/03/11/the-strange-case-of-a-european-aircraft-carrier/

Mutta mitä suorituskykyjä tarkkaan ottaen?
 
Tässä hela hoito, eli linkki "Voiman Venäjä" -analyysiin. Huikeaa sinällään tämä uusi avoimuuden kulttuuri, jos vaan jaksaa kaivaa ja lukea näitä analyysejä. Muutos jopa viiden-kymmenen vuoden takaiseen aikaan huikea. Tai siltä se ainakin tuntuu. Twitter toki iso ilo ja apu näiden huomaamisessa ja löytämisessä.

https://twitter.com/x/status/1105373614508003329
 
TIEDOTTEEN LIITE: Voiman Venäjä -raportin pääviestit
_____________________________________________________________
Venäjän ulkopolitiikka
Venäjä tavoittelee suurvaltakeskeistä kansainvälistä järjestelmää ja pyrkii muuttamaan sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Venäjälle kansainvälinen politiikka on jatkuvaa kamppailua vallasta, ja tavoitteena on sen etujen mukainen hajanainen länsi. Venäjän näkökulmasta valittu linja on toiminut.
Kilpailuasetelma on Venäjälle pysyvä olotila, ainoastaan toiminnan intensiteetin ja valittujen menetelmien taso vaihtelee. Ulkopoliittinen vaikuttaminen näyttäytyy Venäjälle jatkumona, jossa haluttua vaikutusta haetaan eri menetelmiä asteittain testaamalla.
Suomi on osa Venäjän laajempaa ulko- ja sotilaspoliittista tavoitteenasettelua. Maiden välillä on voimasuhteiden epäsymmetria ja perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittisten intressien ristiriita. Suomelle on tärkeää, että Euroopassa säilyy valtioiden oikeus valita itsenäisesti omat turvallisuusratkaisunsa.
Suomi luovii tilanteessa tiivistämällä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa ja ylläpitämällä vuoropuhelua Venäjän kanssa. Suomen yhä tiiviimpi asema osana läntisiä puolustusjärjestelyitä voi johtaa Venäjän lisääntyvään kritiikkiin ja painostustoimiin. Venäjä pyrkii vaikuttamaan suomalaiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. On tärkeää varautua tehokkaasti hybridivaikuttamiseen ja muihin laaja-alaisiin turvallisuusuhkiin.
Venäjän sotilaallinen puolustaminen ja puolustusteollisuuden resurssit
Venäjän sotilaspolitiikan tavoitteena on konfliktien ennaltaehkäiseminen ja ratkaiseminen sekä tukea valtion poliittisten ja taloudellisten intressien tavoittelua. Sotilaallisen puolustuksen keskeinen tekijä on strateginen ydinaseistus. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyillä uudistuksilla maa-, meri- ja ilmavoimista ja niitä tukevasta johtamis- ja logistiikkajärjestelmästä on muokattu korkean valmiuden asevoimat. Tästä osoituksena ovat viime vuosien sotatoimet. Sotilaallinen voima on keskeinen Venäjän valtiollista ulkoista ja sisäistä vakautta tukeva tekijä.
Venäjän aseteollisuuden kannalta 2010-lukua voidaan pitää onnistumisen vuosikymmenenä. Vuoteen 2020 ulottuva varusteluohjelma on kehittänyt asevoimien materiaalista suorituskykyä, ja toimintarahoituksella on pystytty kasvattamaan harjoittelun määrää. Uuden vuoteen 2027 ulottuvan varusteluohjelman rahoitus säilyy nykytasolla. Venäjän asevoimien varustelussa saavutettaneen tavoitteeksi asetettu nykyaikaisen aseistuksen 70 %:n osuus vuoteen 2020 mennessä. Länsimaiden pakotteiden ohella puolustusteollisuuden toimintaa vaikeuttavat vanhentuneet rakenteet ja korruptio, eivätkä puolustusteollisuuden innovaatiot johda läpimurtoihin siviilituotannossa. Jatkossakin Venäjä pystyy turvaamaan asevoimiensa kehittämisohjelmille riittävän rahoituksen, vaikka talouden kasvuvauhti olisi odotettua hitaampaa.

Asevoimien uudistusohjelman onnistumisen ja sotatoimissa saavutetun menestyksen takia asevoimien arvostus on merkittävästi vahvistunut Venäjällä. Venäjän asevoimien kasvanut suorituskyky ja aseellisen voiman toistuva käyttö vaikuttavat huomattavasti turvallisuusympäristöön ja säilyvät merkittävänä tekijänä Suomen turvallisuusarvioissa.
Venäjän sisäinen kehitys
Vahvasti presidenttikeskeinen ja järjestäytyneen edunvalvonnan kannalta heikko järjestelmä luo olosuhteet, joissa valtio edistää eliittiin kuuluvien taloudellisia etuja. Koordinoitu toimeenpano keskushallinnon ja Venäjän eri alueiden yhteistyönä on usein haasteellista.
Oikeusturva on Venäjällä kohentunut, mutta oikeuslaitoksen uudistaminen on edelleen kesken. Ennakoitavuuden ja ammattietiikan puutteet syövät luottamusta. Voimaministeriöt ovat hyvin resursoituja, mutta eivät yhtenäisiä. Korruptio on juurtunut syvälle järjestelmään. Presidentin valta näkyy erityisesti korkean tason nimityksissä sekä sisäisen turvallisuuden järjestelmän johtamisessa. Presidentin valtakausi päättyy 2024, ja vallanvaihtoon liittyvät sisäiset prosessit alkavat todennäköisesti aikaisemmin.
Venäjällä valtio on pyrkinyt luomaan patriotismista kansaa yhdistävän aatteen vastavoimaksi länsimaisille arvoille, mikä ei ole kuitenkaan lisännyt merkittävästi kansan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Luottamus muihin ihmisiin ja instituutioihin on pysynyt heikkona. Venäläisten protestivalmius näyttää lisääntyneen parin viime vuoden aikana, samalla kun Internet ja sosiaalinen media haastavat hallinnon viestintämonopolia.
Taloudessa ei ole odotettavissa äkkiromahduksia, mutta kansalaisten lisääntyneen tyytymättömyyden ja eläkereformin kaltaisten epäsuosittujen uudistusten takia nykyhallinnon 2000-luvulla luoma yhteiskuntasopimus saattaa joutua koetukselle lähivuosina.
Talouden
Venäjän väestö vanhenee, ja valtio on panostanut perhepolitiikkaan ja syntyvyyden nostamiseen. Työikäisestä väestöstä on puutetta, mikä ylläpitää maahanmuuttoa lähinnä Keski-Aasian maista.
Suomen näkökulmasta Venäjän tämänhetkinen sisäpoliittinen tilanne ei ennakoi suuria muutoksia. Suomi tekee toimivaa viranomaisyhteistyötä muun muassa rajaturvallisuuden sekä Itämeren alueen kysymyksissä. Viranomaisyhteistyötä ja muuta kanssakäymistä hankaloittavat ennakoinnin vaikeus ja korruptio. Venäjän hallinnon geopoliittinen laskelmointi ja sen hallinnon sitoutumisen aste vaikuttavat maidemme välisiin suhteisiin ja instituutioiden väliseen luottamukseen. Venäjää
järjestelmäuudistusten puute ylläpitää tilannetta, jossa uusia nykyistä
korkeamman tuottavuuden työpaikkoja syntyy vähän. Venäjän talouskasvu tulee
pysymään hitaana eikä Venäjästä muodostu vakavasti otettavaa taloudellista
kilpailijaa Euroopalle, Yhdysvalloille tai Kiinalle.
Useista lainsäädännön ja hallinnon muutoksista
huolimatta maahanmuuttopolitiikka perustuu laajan harmaan talouden
hyväksymiselle.

koskettavat voimakkaat taloudelliset tai poliittiset šokit tai luonnonkatastrofit voisivat tapahtuessaan vaikuttaa myös Suomeen sekä välillisesti että suoraan.
Venäjän tulevaisuudet: muutostekijät ja ilmiöt
Ennakointiluvussa tarkastellaan Venäjän mahdollisten tulevaisuuksien vaikutuksia Venäjän omaan sekä sen lähiympäristön turvallisuuteen. Tarkasteltava ajanjakso alkaa lähitulevaisuudesta ja jatkuu 2040-luvulle. Globaalin ja kansallisen toimintaympäristön murros- ja muutosilmiöihin Venäjä näkee vastauksena vahvan valtion, omien lähtökohtien ymmärtämisen, sotilaallisen voiman sekä yhteistyön maailman voimakeskusten, suurvaltojen välillä.
Tarkastelussa on luotu neljä eriävää kehitysnäkymää. Yksikään niistä ei sellaisenaan anna kattavaa kuvaa Venäjän kehitysmahdollisuuksista, mutta yhdessä ne muodostavat vahvemman tarkastelukehyksen. Tulevaisuuskuvia erottaa toisistaan Venäjän valtion kasvanut tai heikentynyt voima ja toimintakyky.
Ensimmäinen ja nykyhetkellä todennäköisimmältä näyttävä kehitysnäkymä: Venäjän nykytilanne vastaa teollistuneen, pitkälle modernisoituneen ja kaupungistuvan yhteiskunnan muutosnäkymiä. Yhteiskunnallisia jännitteitä luovat jyrkkä eriarvoisuus ja poliittisten vaikutuskanavien puute sekä luottamuspula hallintoon ja sen kykyyn edistää maan taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Venäjä ei ole nopeasti kasvava talous, ja sen kansainvälinen asema tulee todennäköisesti yleisellä tasolla asteittain heikentymään. Suomen ja Venäjän keskeiselle yhteiselle intressille, energiayhteistyölle, ei ole näkyvissä esteitä, vaikka energiamurroksen eteneminen siihen vaikuttaakin.
Venäjän heikompi ja suotuisampi kehitysnäkymä ovat molemmat mahdollisia tulevaisuuksia. Vallitsevaa kehitysnäkymää heikompi kehitys on mahdollinen joidenkin kielteisten trendien yhteisvaikutuksesta tai laajemman šokin, kuten ympäristön laajemman romahduksen, seurauksena. Suotuisamman kehityksen toteutuminen vaatii puolestaan useampien myönteisten trendien, kuten hiilivetyjen vahvan kysynnän säilymisen, yhteisvaikutusta, mutta ilman šokkeja. Suotuisammassa kehitysnäkymässä Suomelle syntyisi tarve sopeutua Venäjän laajempaan vaikutusvaltaan ja aktiivisempaan ulkoiseen toimintaan.
Venäjän mahdollinen hajautumiskehitys on epätodennäköisin kehityskulku, ja sen toteutuminen edellyttää useiden kielteisten trendien sekä šokkien yhteisvaikutusta. Hajautumiskehitystä voimistavia tekijöitä ovat kuitenkin jo vallitsevan kehityskulun tekijät. Energiakaupasta riippuvaisen talouden tulojen voimakas heilahtelu on jokapäiväinen ongelma. Öljyn hinnan romahtamisesta voi seurata pitkittynyt talouskriisi, tällöin hallinnon ja valtiosta riippuvaisten yritysten palkkoja ja eläkkeitä ei kyetä ylläpitämään kilpailukykyisinä. Tulojen vaihtelusta seuraa toistuvia tyytymättömyyden aaltoja. Kaupungistumisen trendi hajauttaa valtiota ja alueet eriytyvät entisestään, ja vahvistavat valtaansa keskushallinnon kustannuksella. Osaavan väestönosan aivovuoto ulkomaille jatkuu, ja vastuunkantajat vähenevät. Hajautumiskehitys laajentaisi merkittävästi Venäjän ympäristöön heijastuvia turvallisuusriskejä ja asettaisi todennäköisesti Suomen puolustukselle ja kokonaisturvallisuuden toimintamallille laajoja muutospaineita sekä resurssivaateita.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Panssari Salama kirjoitti:
Tässä hela hoito, eli linkki "Voiman Venäjä" -analyysiin. Huikeaa sinällään tämä uusi avoimuuden kulttuuri, jos vaan jaksaa kaivaa ja lukea näitä analyysejä. Muutos jopa viiden-kymmenen vuoden takaiseen aikaan huikea.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mikä ihmeen "uusi avoimuuden kulttuuri"? Kymmenen vuotta sitten oli kyllä omien muistikuvieni perusteella avoimempaa kun nyt, silloinen analyysi Venäjän kehityksestä meni vain mönkään tai perustui toiveajattelulle.
 
Museo kirjoitti:
Mikä ihmeen "uusi avoimuuden kulttuuri"? Kymmenen vuotta sitten oli kyllä omien muistikuvieni perusteella avoimempaa kun nyt, silloinen analyysi Venäjän kehityksestä meni vain mönkään tai perustui toiveajattelulle.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tulee vain mieleen miten Tuomiojat ja muut tekivät ministerikaudellaan ad hominem hyökkäyksiä tutkijoita vastaan joista eivät pitäneet. TP Niinistö on tosin ärähdellyt hänkin ihan viime aikoihin asti, kuten muistamme vaikka siitä tutkimuksesta, jossa spekuloitiin Venäjän vaikutustapoja, ja jossa listattiin salamurhat ääripäänä. Ei olisi muka saanut ääneen sanoa. Joten tiedä häntä, tosiaan.
 
Tässä kappale raportista, jossa tuo Ranskan määritelmä 42.7 artiklasta avattu (ss. 12-13). Ydinsateenvarjo on spekulatiivisempi, kuin Pesun twiitissä.


The defence and security dimension of European strategic autonomy is discussed in very concrete terms in Paris, for example in relation to giving sub-stance to the “mutual defence clause” of the Treaty of Lisbon (Article 42 (7)), which stipulates: “If a Member State is the victim of armed aggression on its territory, the other Member States shall have towards it an obli- gation of aid and assistance by all the means in their power, in accordance with Article 51 of the United Nations Charter. This shall not prejudice the specific character of the security and defence policy of certain Member States.”

The French government has chosen to make Article 42 (7) a priority because it regards strategic autonomy as meaning the EU’s ability tooperate independently. Paris places collective defence at the heart of its deliberations and discusses four scenarios in which the EU needs to be able to respond without assistance from the United States: a terror attack against an EU member state, a hybrid attack, an attack against an EU member state that is not a member of NATO (principally Sweden or Finland), or an armed attack on a NATO ally where the United States is not willing to respond militarily under Article 5 of the NATO Treaty.

There is also debate in Paris about whether France should in future regard an attack on an EU or NATO partner as an attack on France, to which it could then also respond using nuclear weapons.

By focussing on collective defence Paris is seeking to counter the impression that France is interested only in its own narrowly defined stra- tegic interests. Many EU countries suspected thatPresident Macron’s “European intervention initiative”would principally benefit France through greater European military engagement in Africa. At the same time Paris puts Berlin in a difficult situation with its focus on collective defence, because Germany has to date located that question exclusively in the NATO framework.

Paris is pushing for advances in smaller groups, in the EU in general and especially in the Security and Defence Policy. Berlin also sees the need for this. But as the launch of PESCO demonstrated, it remains the case that France presses for exclusivity and optimal capacity to act while Germany looks more to inclu- sivity and legitimacy. France continues to assertively court Germany and offers exclusive cooperation, regarding a Franco-German entente as a first steptowards a possible “Europeanisation” of the Securityand Defence Policy.

At least two projects are involved:

Firstly Paris would prefer to introduce the most important scenarios for independent action in con- nection with Article 42 (7), principally together with Germany. This would also open the opportunity forboth sides to take the “Élysée Treaty 2.0” (Treaty ofAachen 2019) clearly beyond the document of 1963 (and beyond formulaic affirmations of strategic autonomy).

Secondly, Paris has long been striving to reduce Europe’s dependency on the United Statesin defence procurement, and would like to create a more ambitious EU Defence Fund orientated on the needs of EU states with internationally competitive defence industries. Germany and France, Paris be- lieves, should operate as pioneers here, and define joint arms export guidelines. The French government sees little to gain from discussing these questions and processes among all twenty-seven EU member states.

Finally the question also arises of the extent to which Berlin would be willing to assume (defence and secu- rity) responsibility for its EU partners and bear most of the associated costs.

These examples underline how Germany needs to review or even revise its integration preferences. That is likely to be necessary even under the incremental reform option described above, because even this would have to supply substantial progress on autono- misation. France is very critical of the German ten- dency to place great weight on defining the govern- ance framework but to neglect the substance and purpose (as the United Kingdom always has been too).
 
Mielenkiintoinen avaus:

”Hyökkäys Suomeen olisi hyökkäys Ruotsia vastaan” – suositus liitosta

Heikki Hakala | 23.03.2019 | 10:03- päivitetty 23.03.2019 | 13:04

Naton artikla viisi kelpaisi sovellettuna myös kahdenvälisen valtiosopimuksen pohjaksi.

Suomen ja Ruotsin olisi syvennettävä sotilaallista yhteistyötään ja muodostettava keskinäinen puolustusliitto. Näin suosittavat professori Stefan Forss ja everstiluutnantti Stig Rydell Ruotsin kuninkaallisen sotatiedeakatemian julkaisemassa artikkelissa.

Forss on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, joka on tehnyt pitkän uran muun muassa ydinaseisiin ja asevalvontaan liittyvän tutkimuksen parissa. Rydell on Ruotsin ilmavoimien reserviupseeri, joka on toiminut muun muassa strategian opettajana Ruotsin, Norjan ja Tanskan maanpuolustuskorkeakouluissa.

Forss ja Rydell kehottavat Suomea ja Ruotsia käyttämään hyväkseen kaikki mahdollisuudet puolustusvoimiensa operatiivisen yhteistoimintakyvyn vahvistamiseksi jo rauhan aikana. Puolustusliitto tarjoaisi heidän mukaansa ensi vaiheen ratkaisun, mutta tulevaisuudessa tavoite voisi kenties toteutua myös EU:n, Naton tai niiden molempien puitteissa.
– Suomalais-ruotsalaisen puolustusliiton konkreettisiin etuihin kuuluisivat molempien osapuolien kannalta esimerkiksi tuntuvasti ennustettavampi käyttäytyminen kriisissä tai sodassa, suurempi strateginen syvyys, tukikohtien yhteiskäyttö ja suorituskykyjen laventuminen (ruotsalaiset sukellusveneet, suomalaiset risteilyohjukset), asiantuntijat toteavat.

Jos Suomen ja Ruotsin lähialueilla syntyisi kriisi, se leviäisi heidän mukaansa vääjäämättä nopeasti koko Itämeren alueelle. Koska yksittäisen valtion kansallinen liikkumatila jäisi tällaisessa tilanteessa hyvin vaatimattomaksi, he katsovat, että puolustussuunnittelua olisi tärkeää harjoittaa yhdessä.

Puolustusliitto loisi edellytykset maiden yhteisille, mahdollisimman perusteellisille puolustusvalmisteluille ja yhteisiin resursseihin pohjautuville sotilaallisille optioille.
– Velvoittavan ruotsalais-suomalaisen puolustusyhteistyön tärkein poliittisstrateginen seuraus olisi se, että mahdollisuus sotilaallisten toimien kohdistamiseen vain toista maata vastaan tulisi siten ehkäistyksi, Forss ja Rydell arvioivat.

Sotilasstrategisesta näkökulmasta puolustusliiton keskeisenä tavoitteena olisi heidän mukaansa luoda nykyistä tehokkaampi kynnysvaikutus Suomea ja Ruotsia vastaan kohdistuvan sotilaallisen voimankäytön ennaltaehkäisemiseksi.

Naton menestyksellinen malli

Puolustusliitto olisi Forssin ja Rydellin mielestä uusi askel Suomen ja Ruotsin aktiivisessa ja kouriintuntuvassa turvallisuuspoliittisessa vastuunkannossa levottomana aikana. Liittosuhdetta koskevan valtiosopimuksen olisi heidän mukaansa tarkoituksenmukaista noudatella Naton peruskirjan mallia, joka on osoittanut toimivuutensa jo 70 vuoden ajan.

Suomen ja Ruotsin puolustussopimuksen yhteistä puolustusta koskeva artikla voitaisiin muotoilla esimerkiksi näin:
”Suomi ja Ruotsi sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä jompaakumpaa maata vastaan on pidettävä hyökkäyksenä niitä molempia vastaan, ja tämän seurauksena ne sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, molemmat niistä – omaa tai yhteistä Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan tunnustamaa itsepuolustusoikeuttaan noudattaen – auttavat toisiaan hyökkäyksen sattuessa ryhtymällä välittömästi tarvittaviin toimiin, aseellinen voimankäyttö mukaan lukien, turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.”
”Jokaisesta aseellisesta hyökkäyksestä ja kaikista toimenpiteistä, joihin sen seurauksena on ryhdytty, on ilmoitettava välittömästi turvallisuusneuvostolle.

Nämä toimenpiteet on lopetettava, kun turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.”

Imperiumin kaipuu

Forssin ja Rydellin ehdotuksen taustalla on Suomen ja Ruotsin turvallisuusympäristön kasvava epävakaus. He viittaavat muun muassa arvostetun brittiläisen Venäjä-asiantuntijan Keir Gilesin tuoreessa kirjassaan Moscow Rules esittämään arvioon, jonka mukaan presidentti Vladimir Putinin hallinto ylläpitää jatkuvaa vastakkainasettelua suhteessa länteen.

Gilesin mukaan Venäjän nationalistien mentaalinen kartta noudattelee vuoden 1914 rajoja – siis aikaa, jolloin Suomi, Baltian maat, Puola ja Ukraina olivat yhä tiukasti osa tsaarin imperiumia. Siihen, missä Venäjään kuuluvien alueiden rajan pitäisi kulkea, on hänen mukaansa venäläisessä ajattelussa aina suhtauduttu joustavasti.
– Olemme puhuneet venäläisten kenraalien kanssa, joiden mielestä näiden maiden olisi oltava Venäjän valvonnassa. Tämä ei tarkoita, että ne pitäisi valloittaa tai pakottaa siihen sotilaallisesti, vaan voidaan hyödyntää informaatiosodankäyntiä ja epävakauttavaa toimintaa, Giles totesi Svenska Dagbladetille äskettäin antamassaan haastattelussa.

Maaliskuun alussa käyttämässään puheenvuorossa Venäjän asevoimien yleisesikuntapäällikkö, kenraali Valeri Gerasimov ylisti venäläissotilaiden saavutuksia Syyriassa ja antoi ymmärtää, että vastaavia operaatioita voidaan Venäjän ”kansallisten intressien puolustamiseksi ja edistämiseksi” toteuttaa myös muualla.

Tunnettu venäläinen sotilasasiantuntija Pavel Felgenhauer kiteytti Gerasimovin sanoman jokseenkin lakonisesti näin:
– Viesti on, että meitä ei kiinnosta, mitä länsi ajattelee – olemme vihollisia.
Klikkaa laajentaaksesi...

www.verkkouutiset.fi

"Hyökkäys Suomeen olisi hyökkäys Ruotsia vastaan" - suositus liitosta | Verkkouutiset

"Hyökkäys Suomeen olisi hyökkäys Ruotsia vastaan" - suositus liitosta | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi www.verkkouutiset.fi
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top