Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

[Nojatuolistrategi]

Tässä kappale raportista, jossa tuo Ranskan määritelmä 42.7 artiklasta avattu (ss. 12-13). Ydinsateenvarjo on spekulatiivisempi, kuin Pesun twiitissä.

https://www.swp-berlin.org/fileadmin/contents/products/research_papers/2019RP04_lpt_orz_prt_web.pdf

Spoiler: The defence and security dimension of European strategic autonomy is discussed in very concrete terms in Paris.

The defence and security dimension of European strategic autonomy is discussed in very concrete terms in Paris, for example in relation to giving sub-stance to the “mutual defence clause” of the Treaty of Lisbon (Article 42 (7)), which stipulates: “If a Member State is the victim of armed aggression on its territory, the other Member States shall have towards it an obli- gation of aid and assistance by all the means in their power, in accordance with Article 51 of the United Nations Charter. This shall not prejudice the specific character of the security and defence policy of certain Member States.”

The French government has chosen to make Article 42 (7) a priority because it regards strategic autonomy as meaning the EU’s ability tooperate independently. Paris places collective defence at the heart of its deliberations and discusses four scenarios in which the EU needs to be able to respond without assistance from the United States: a terror attack against an EU member state, a hybrid attack, an attack against an EU member state that is not a member of NATO (principally Sweden or Finland), or an armed attack on a NATO ally where the United States is not willing to respond militarily under Article 5 of the NATO Treaty.

There is also debate in Paris about whether France should in future regard an attack on an EU or NATO partner as an attack on France, to which it could then also respond using nuclear weapons.

By focussing on collective defence Paris is seeking to counter the impression that France is interested only in its own narrowly defined stra- tegic interests. Many EU countries suspected thatPresident Macron’s “European intervention initiative”would principally benefit France through greater European military engagement in Africa. At the same time Paris puts Berlin in a difficult situation with its focus on collective defence, because Germany has to date located that question exclusively in the NATO framework.

Paris is pushing for advances in smaller groups, in the EU in general and especially in the Security and Defence Policy. Berlin also sees the need for this. But as the launch of PESCO demonstrated, it remains the case that France presses for exclusivity and optimal capacity to act while Germany looks more to inclu- sivity and legitimacy. France continues to assertively court Germany and offers exclusive cooperation, regarding a Franco-German entente as a first steptowards a possible “Europeanisation” of the Securityand Defence Policy.

At least two projects are involved:

Firstly Paris would prefer to introduce the most important scenarios for independent action in con- nection with Article 42 (7), principally together with Germany. This would also open the opportunity forboth sides to take the “Élysée Treaty 2.0” (Treaty ofAachen 2019) clearly beyond the document of 1963 (and beyond formulaic affirmations of strategic autonomy).

Secondly, Paris has long been striving to reduce Europe’s dependency on the United Statesin defence procurement, and would like to create a more ambitious EU Defence Fund orientated on the needs of EU states with internationally competitive defence industries. Germany and France, Paris be- lieves, should operate as pioneers here, and define joint arms export guidelines. The French government sees little to gain from discussing these questions and processes among all twenty-seven EU member states.

Finally the question also arises of the extent to which Berlin would be willing to assume (defence and secu- rity) responsibility for its EU partners and bear most of the associated costs.

These examples underline how Germany needs to review or even revise its integration preferences. That is likely to be necessary even under the incremental reform option described above, because even this would have to supply substantial progress on autono- misation. France is very critical of the German ten- dency to place great weight on defining the govern- ance framework but to neglect the substance and purpose (as the United Kingdom always has been too).

Toivottavasti tuo sub-stance on substance.

The defence and security dimension of European strategic autonomy is discussed in very concrete terms in Paris, for example in relation to giving sub-stance to the “mutual defence clause” of the Treaty of Lisbon (Article 42 (7))

https://www.sanakirja.org/search.php?id=211053&l2=17

 

[Talvela]

Enpä olisi yllättynyt jos ainakin tuosta ydinsateenvarjosta puhuttaessa isketään silmää ja livautetaan Rafalen prosareita pöydän alta.

Juuri tästä on kysymys.

 

[Talvela]

Mielenkiintoinen avaus:

"Hyökkäys Suomeen olisi hyökkäys Ruotsia vastaan" - suositus liitosta | Verkkouutiset

Naton artikla viisi kelpaisi sovellettuna myös kahdenvälisen valtiosopimuksen pohjaksi.

www.verkkouutiset.fi

Itse en luottaisi suunnitelmiamme ja tiedusteluamme ruotsalaisten käsiin, vain liitot joissa Yhdysvallat on yksi osapuoli katson näiden avaamisen arvoiseksi.

 

[Ingsoc]

Brittiläinen veteraanidiplomaatti tyrmää eurooppalaisen puolustusyhteistyön Naton korvaajana: "Se on fantasia"
Euroopalta menisi vuosikymmeniä saavuttaa Naton tarjoama sotilaallinen suorituskyky, Suomessa vieraileva Sir Adam Thomson arvioi.
Nato
26.3.2019 klo 20:32päivitetty 26.3.2019 klo 20:52

Jani Parkkari/Yle

Suomi on ajanut itsensä sotilasliitto Naton kylkeen. Yhteistyö on tiivistä, mutta jäsenkirja puuttuu.
Onko se hyvä paikka? Tästä on eriäviä mielipiteitä.
Vasemmiston suunnalta tiivistä harjoittelua Yhdysvaltain johtaman liittouman kanssa kritisoidaan säännöllisesti. Oikeistossakin ollaan näreissään. Suomi on maalannut itsensä Kremlin silmissä viholliseksi saamatta puolustusliiton jäsenyyden tarjoamaa turvaa, monet Nato-jäsenyyden kannattajat valittavat.
Brittiläinen veteraanidiplomaatti Sir Adam Thomson ei kuulu kumpaankaan leiriin. European Leadership Network -ajatushautumoa johtava Thomson pitää Suomen nykyistä kylkipaikkaa vallan mainiona.
– Minusta henkilökohtaisesti Suomen lähestymistapa on ollut todella fiksu. On virhe ajatella, että vaihtoehdot ovat vain jäsenyys tai ei-jäsenyys. Jopa Nato-sopimuksen viidennen artiklan takaama suoja on tapauskohtainen ja neuvoteltavissa oleva asia, Thomson arvioi.
– On totta, että viides artikla ei päde Suomeen, mutta se ei tarkoita, että Nato olisi välinpitämätön Suomen turvallisuuden suhteen, hän jatkaa.
Thomson on saapunut Helsinkiin ulkoministeriön kutsumana puhumaan valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osallistujille. Huomenna puhujakorokkeelle nousee kokenut diplomaatti, jolla on takanaan 38 vuoden ura Britannian ulkoministeriön palveluksessa.
Kun Venäjä valtasi vuonna 2014 Krimin, Thomson sai seurata eurooppalaisen turvallisuuden horjumista näköalapaikalta. Hän toimi tuolloin Britannian pysyvänä edustajana Natossa.
– Krim muutti kaiken. Naton maailmankuva, sen näkökulma asioihin, muuttui kaikilla tasoilla. Yksi Naton tarkoitus todellakin on vastata koettuun Venäjän uhkaan, Thomson kuvailee.

Valtakunnallisen maapuolustuskurssin opetusohjelmassa ei oteta kantaa Suomen Nato-jäsenyyden puolesta tai sitä vastaan. Yleensä kurssilaisille esitetään kummankin koulukunnan argumentteja, jotta osallistujat voivat muodostaa oman käsityksensä Suomen turvallisuuspolitiikan suurista linjoista.
Viime vuosina Nato-kahtiajaon rinnalle on kuitenkin noussut myös kolmas vaihtoehto, ainakin jos presidentti Sauli Niinistöä on uskominen.
Britannian EU-eron myötä ajatus entistä tiiviimmästä turvallisuusyhteistyöstä EU:n sisällä on toistunut Niinistön puheissa. Samansuuntaisia visioita on kuultu myös Ranskan presidentin Emmanuel Macronin suusta.
Eurooppalaisen puolustusyhteistyö taustalla on vuonna 2007 solmittu Lissabonin sopimus. Sen mukaan EU-jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa apua toiselle jäsenvaltiolle, joka joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.
Kukaan ei tosin tiedä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa
Voisiko tällaisesta orastavasta järjestelmästä sitten kasvaa Naton syrjäyttävä monikansallinen rakenne, joka tuottaisi kollektiiviseen puolustukseen perustuvaa turvallisuutta EU:n alueella?
– Ei. Se on fantasia, Thomson sanoo.
– Jos EU oikein pinnistelisi, se voisi ehkä 30 vuoden kuluessa tulla strategisesti autonomiseksi. Tässä ajassa se voisi kehittää sotilaallisen toimintakyvyn, jonka se parhaillaan saa Yhdysvalloilta Naton kautta.
Thomsonin mukaan Naton korvaajan sijaan tarvitaan enemmän EU:n ja Naton yhteistyötä. EU:lla on esimerkiksi paljon laajempi työkaluvalikoima vaikuttaa ulkovaltojen politiikkaan kuin Natolla.
Thomsonista on myös selvää, ettei Yhdysvallat voi tulevaisuudessa kantaa yhtä paljon vastuuta Euroopan turvallisuudesta.
– Eurooppa on yksi maailman rikkaimmista talousalueista. On hyvin vaikea nähdä, että 30 vuoden kuluttua sen turvallisuus olisi yhtä riippuvainen 3 500 mailin päässä olevasta maasta kuin nyt.

Eurooppalainen puolustusyhteisö saattaa kuitenkin syntyä myös pyytämättä ja yllättäen.
New York Timesin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on toistuvasti miettinyt, pitäisikö Yhdysvaltain vetäytyä pois Natosta.
Trump ei ole ajatuksineen aivan yksin. Myös yliopistomaailmassa arvostetut tutkijat John J. Mearsheimer ja Stephen Walt ovat esittäneet, että Yhdysvaltojen pitäisi irtautua Natosta ja siirtää voimavaroja Aasiaan Kiinan vaikutusvallan patoamiseksi.
Toistaiseksi Yhdysvallat on vastannut Venäjän uhitteluun Euroopassa. Kiinan nousun jatkuessa paine siirtää Euroopan turvallisuus eurooppalaisiin käsiin kuitenkin kasvaa.
Thomson ei kuitenkaan usko, että Yhdysvallat lähtisi niin arvaamattomalle kursille, että jättäisi Euroopan yksin vastuuseen Natosta. Nopea loikkaus euro-Natoon olisi yksinkertaisesti liian suuri riski Washingtonille.
– Euroopan turvallisuustilanteen heikkeneminen ei ole Yhdysvaltain etujen mukaista. Yhdysvallat on suurin investoija Eurooppaan ja Eurooppa vastaavasti Yhdysvaltoihin. Taloudelliset ja geopoliittiset syyt puhuvat tällaista epävakautta vastaan, Thomson perustelee.
Aina politiikkaa ei kuitenkaan tehdä järkisyyt edellä.
Britannia lähtee EU:sta, koska se on enemmistön tahto. Suomi pysyy Naton ulkopuolella, samasta syystä.
Brittiläisen journalistin Andrew Marrin mukaan brittien itseluottamus kumpuaa toisesta maailmansodasta. Sota opetti tavallisille briteille, että heidän yhteiskunnassaan – heidän tavassaan toimia ja tehdä politiikkaa – oli jotain syvällisesti oikein.
Kanaalin toisella puolella saksalaiset ja ranskalaiset saivat sodasta kovin toisenlaisen opetuksen.
Suomen kokemus toisesta maailmansodasta on lähempänä Britannian tarinaa.
Voisiko tämä selittää samanlaista kansanluonnetta?
– On tuossa ripaus totta. Kansallisen narratiivin vaikutusta nykyajan politiikkaan ei pitäisi koskaan väheksyä, entinen diplomaatti muotoilee.

Brittiläinen veteraanidiplomaatti tyrmää eurooppalaisen puolustusyhteistyön Naton korvaajana: "Se on fantasia"

Euroopalta menisi vuosikymmeniä saavuttaa Naton tarjoama sotilaallinen suorituskyky, Suomessa vieraileva Sir Adam Thomson arvioi.

yle.fi

 

[Nojatuolistrategi]

Brittiläinen veteraanidiplomaatti tyrmää eurooppalaisen puolustusyhteistyön Naton korvaajana: "Se on fantasia"

Tuo vastakkainasettelu EU:n ja Naton välillä on hieman outo. EU-maat ja Nato-maat ovat Euroopassa suurimmaksi osaksi samat. Samat suorituskyvyt sijaitsevat noissa maissa.

Ja Lissabonin sopimuksen artikla 42.7 sanoo suoraan, että EU:n keskinäisen avunantovelvoitteiden on oltava ”Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin”.

Spoiler

Lissabonin sopimuksen (SEU 42 art 7 kohta) avunantovelvoite:

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin”.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/259123-presidentti-sauli-niinisto-iloitsee-artikla-427n-arvoitus-viimein-ratkeamassa

Eri asia on sitten rahoitus. Euroopan Nato-maat eivät tunnetusti yllä 2% tavoitteeseen.

EU:n kollektiivinen ja keskitetty rahoitus asetutkimukselle ja sotilasinfrastruktuurille (esim. EU:n budjetista ja puolustusrahastosta) nostaisi kokonaisrahoitusta lähemmäs tavoitetasoa.

 

[John Hilly]

Ex-presidentti varoitti Suomea Venäjästä – sotilasprofessori tyrmää

Kasperi Summanen | 28.03.2019 | 09:49- päivitetty 28.03.2019 | 09:54

Everstiluutnantti Jyri Raitasalo kiistää Georgian Mihail Saakashvilin väitteen Venäjän hyökkäysaikeista.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, everstiluutnantti Jyri Raitasalo toteaa Foreign Policyn kirjoituksessaan, että Georgian entisen presidentin Mihail Saakashvilin varoitus Venäjän kaavailemasta hyökkäyksestä Suomeen tai Ruotsiin on Venäjän uhkan paisuttelua. Raitasalon mukaan Saakashvili unohtaa Suomen puolustuksen tason ja valtioiden välisten suhteiden tämänhetkisen tilan Pohjois-Euroopassa.

Saakashvili väitti hiljattain runsaasti huomiota saaneessa niin ikään Foreign Policyssä julkaistussa kirjoituksessaan Suomen tai Ruotsin olevan Venäjän seuraava kohde.
– Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat EU-jäseniä, ne eivät ole Nato-maita. Hyökkäämällä Natoon kuulumattomaan maahan, presidentti Vladimir Putin ei ota riskiä 5. artiklan mukaisesta vastauksesta, Saakashvili sanoi.

Hän perusteli arvioitaan Georgian, Krimin, Itä-Ukrainan ja Syyrian tapahtumilla ja Putinin laskevalla suosiolla ja taipumuksella provokaatioihin tilanteen oikaisemiseksi. Saakashvilin mukaan Venäjä suuntaa katseena Suomeen tai Ruotsiin, jotka ovat EU-jäseniä, mutta eivät kuulu Natoon.
– Ottamalla kohteekseen eurooppalaisen maan, Putin voi odottaa epätoivoisesti voittoa kaipaavan äänestäjäkunnan palkitsevan hänet. Kyseessä on kustannus-hyötyanalyysi, johon Putin on turvautunut useasti aikaisemmin.

Sotilasprofessori Jyri Raitasalo ei pidä näkemyksiä realistisina.
– Sodan aloittaminen on ensiksikin aina mahdollinen tie tulevaan katastrofiin. Krimille ja Itä-Ukrainaan tunkeutumisesta Venäjälle koituneet kustannukset ovat olleet hyvin korkeat ja ne nousevat. Venäjällä on edessään kasvavat taloudelliset pakotteet ja poliittinen eristys. Venäjän kuvaama menestys Ukrainassa oli korkeintaan Pyrrhoksen voitto, hän summaa.

Vaikka Venäjän ja lännen välit ovatkin kireät, tehdään päivittäistä yhteistyötä Jyri Raitasalon mukaan silti melko paljon.
– Tämä asioiden tila heijastaa sitä tosiasiaa, etteivät länsimaat – tai Eurooppa kokonaisuudessan – voi olla turvassa ilman jonkinlaista pitkän tähtäimen diplomaattista yhteisymmärrystä Venäjän kanssa. Tämä tunnistetaan molemmilla puolilla.
Raitasalon mukaan diplomatia on ollut viime aikoina vastatuulessa, mutta yrittämistä ei silti pidä lopettaa.
– Suomi on ollut yksi harvoja Euroopan maita, joka on keskustellut Venäjän kanssa korkeimmalla poliittisella tasolla jännitteiden purkamiseksi, hän toteaa.
– Olisi virhe odottaa Venäjän taipuvan kasvavien pakotteiden edessä tai hajoavan rauhanomaisesti sisäiseen hajaannukseen. Käynnissä olevan kriisin ratkaiseminen turvautumatta aseisiin on sekä Venäjän että lännen intressissä, Raitasalo jatkaa.

”Oma pesä puhtaana”

Sotilasprofessori Jyri Raitasalon mukaan Suomi ja Ruotsi ottavat puolustuksensa erittäin vakavasti. Hänen mukaansa maanpuolustus on ollut etenkin Suomen kohdalla puolustusvoimien olemassaolon tarkoitus aina maan itsenäistymisestä lähtien.

Siinä missä useimmat Euroopan valtiot purkivat kylmän sodan päätyttyä puolustustaan ja muuttivat asevoimiensa painopistettä tavanomaisesta sodankäynnistä kohti kriisinhallintaa, teki Suomi Raitasalon mukaan poikkeuksen ja piti linjansa.
– Puolustuksessa ei ole nopeita lääkkeitä. Menetettyä sotilaallista kykyä ei voi korvata nopeasti. Tämä on Euroopan sotilaallisten vaivojen ydin. Ulkoisille niin sanotuille ansalanka-joukoille ei ole tarvetta, kun oma pesä on pidetty puhtaana.

Raitasalon mukaan liian moni Euroopan valtio on tullut liian riippuvaiseksi Yhdysvalloista ulkoisen sotilaallisen aggression torjunnassa.
Ruotsin asevoimien kylmän sodan jälkeinen alasajo on noussut tämän tästä otsikoihin etenkin Ukrainan sodan alettua. Jyri Raitasalo muistuttaa Ruotsin säilyttäneen kaikesta huolimatta huomattavat meri- ja ilmasodankäynnin kyvyt. Ruotsi on myös alkanut jälleen panostaa puolustukseen vuoden 2014 jälkeen. Hän nostaa esiin myös Suomen ja Ruotsin tiivistyvän kahdenvälisen ja kansainvälisen puolustusyhteistyön.
– Suurinkaan karhu ei lopulta syö piikkisikaa. Georgia menetti osan alueestaan Venäjälle, kun Saakashvili oli Georgian presidentti. Tästä on paljon opittavaa, mutta se ei viittaa siihen, että Venäjä aloittaisi sodan Ruotsia tai Suomea vastaan Putinin suosion kasvattamiseksi, kuten Saakashvili väittää, Jyri Raitasalo toteaa.

Ex-presidentti varoitti Suomea Venäjästä - sotilasprofessori tyrmää | Verkkouutiset

Everstiluutnantti Jyri Raitasalo kiistää Georgian Mihail Saakashvilin väitteen Venäjän hyökkäysaikeista.

www.verkkouutiset.fi

 

[SJ]

Tuo vastakkainasettelu EU:n ja Naton välillä on hieman outo. EU-maat ja Nato-maat ovat Euroopassa suurimmaksi osaksi samat. Samat suorituskyvyt sijaitsevat noissa maissa.

Eikö tämä ole puhtaasti hillotolppakysymys? Siis NATO -virat menee liian suurissa määrin (virkamiesten mielestä) sotilaille, eikä ammattivirkamiehille, joten pitäähän EU:n korjata asia ja korvata tuollaiset kotkotukset byrokratialla, joka palvelee byrokraattien suurempaa etua!

 

[John Hilly]

Suomelta oppia, miten Venäjän vaikuttaminen pysäytetään”

Heikki Hakala | 01.04.2019 | 07:00- päivitetty 01.04.2019 | 08:05

Edward Lucasin mielestä hybridivaikuttamisen operaatiot eivät ole voittamattomia.

Nimekäs brittiläinen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Edward Lucas kehottaa ”vanhaa länttä” luopumaan alentuvasta asenteestaan kylmän sodan rautaesiripun itäpuolella sijainneita maita kohtaan.

Virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten kaltaisilla kommunistivallasta vapautuneilla kansakunnilla on hänen mukaansa runsaasti opetettavaa lännelle.
– Uusi suosikkisanani on westsplaining, Edward Lucas sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (CEPA) julkaisemassa artikkelissaan.

Westsplaining-käsite on viittaus jo vuosia esillä olleeseen mansplaining-ilmiöön. Siinä sanotaan miesten ylemmyydentuntoisesti ”opettavan” naispuolisille keskustelukumppaneilleen asioita, jotka nämä jo ennestään hyvin tietävät.
Samaan tapaan kylmän sodan ajan läntiseen blokkiin kuuluneiden maiden edustajilla on Lucasin mukaan taipumusta kansainvälisillä foorumeilla luennoida EU:n ja Naton itäisille jäsenmaille esimerkiksi historiasta ja maantieteestä.
– Westsplainaajilla oli aikaisemmin tapana esittää kommentteja, kuten ”miksi te itäeurooppalaiset olette niin vainoharhaisia/nationalistisia/militaristisia?” tai ”ettekö ymmärrä, että meidän on käytävä vuoropuhelua Venäjän kanssa?”, Lucas toteaa.
– Westsplainaajien uusi alaryhmä myöntää, että meillä on ongelmia Venäjän kanssa, mutta mielellään esittävät sen uutena asiana. Kaikki muuttui heidän mukaansa Ukrainaan 2014 tehdyn hyökkäyksen myötä. Tämä osoittaa sekä muistinmenetystä että röyhkeyttä – herätyshuutojahan oli vuosien saatossa kuultu runsain mitoin, hän huomauttaa.

Baltia oli hereillä – moni muu uinui

Lucas pitää käsittämättömänä sitä, että Venäjän uhkaan on ”vanhassa lännessä” havahduttu vasta Krimin valtauksen jälkeen, vaikka esimerkiksi Baltian maiden edustajat olivat varoittaneet Venäjän vaarallisesta kehityksestä jo 1990-luvulla.
– Heihin ei kiinnitetty huomiota, heihin suhtauduttiin alentuvasti ja heitä käskettiin vaikenemaan näistä aiheista, mikäli he halusivat edistää jäsenhakemuksiaan Natoon ja Euroopan unioniin, Lucas sanoo.

Tahot, jotka ovat vasta heränneet esimerkiksi Venäjän vaikuttamisoperaatioihin, ovat hänen mukaansa usein taipuvaisia liioittelemaan niiden muodostamaan uhkaa. Venäjä saatetaan esittää globaaliin vaikuttamiseen kykenevänä totalitaarisena supervaltana ja presidentti Vladimir Putin henkilönä, jolla on yliluonnolliset voimat. Tällaisten katteettomien käsitysten perusteella Baltian maiden kuvitellaan olevan katastrofaalisen kohtalon kynnyksellä.

Todellisuudessa Baltian maiden turvallisuustilanne on Lucasin mukaan parempi kuin koskaan niiden historian aikana. Venäjän talous on Italian kokoinen. Venäjä ei myöskään ole se sotilaallinen jättiläinen, jollaiseksi se usein mielletään, vaan maan puolustusmenot ovat samalla tasolla kuin Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Puolan puolustusbudjetit yhteen laskettuina.

Se, että Venäjä kykenee kylvämään eripuraa ”vanhan lännen” kansalaisten keskuuteen, rapauttamaan luottamusta instituutioihin ja suuntaamaan läntisten päättäjien huomion vääriin asioihin, on Lucasin mukaan viime kädessä lännen omaa syytä.
– Nämä operaatiot hyödyntävät heikkouksia, joiden kehittymisen me olemme itse sallineet. Venäjä esimerkiksi käyttää poliittisena aseenaan likaista ja usein anonyymia rahaa, hän huomauttaa.

Tällainen toiminta ei hänen mukaansa olisi mahdollista, elleivät näennäisesti kunnianarvoisat läntiset finanssikeskukset olisi luoneet sille edellytyksiä.
– Venäjän vaikuttamisoperaatiot, joita hybridisodaksi usein kutsutaan, eivät ole voittamattomia. Maat aina Suomesta Ukrainaan ovat osoittaneet, kuinka kriisinsietokykyä voidaan vaalia ja [Venäjän] rankaisemattomuus pysäyttää. Muiden pitäisi ottaa niistä oppia, toteaa Edward Lucas.

"Suomelta oppia, miten Venäjän vaikuttaminen pysäytetään" | Verkkouutiset

Edward Lucasin mielestä hybridivaikuttamisen operaatiot eivät ole voittamattomia.

www.verkkouutiset.fi

 

[tiedotusosasto]

”
Wieslander kehottaakin Natoa miettimään, kuinka se voisi saada parhaan hyödyn irti kumppanimaistaan. Hänen mukaansa yksi keino voisi olla se, että Naton 5. artikla keskinäisestä puolustuksesta ulotettaisiin jollain selkeällä tavalla koskemaan Suomen ja Ruotsin kaltaisia kumppanimaita.

– Naton kumppanimaiden kytkeminen mukaan kollektiiviseen puolustukseen olisi yksi uusi askel liittouman käytännönläheisessä kehittymisessä, Wieslander muotoilee.
”
Iltasanomat / jutun teksti pasteup

Asiantuntijoilta ehdotus: Naton yhteinen puolustus voitaisiin ulottaa Suomeen ja Ruotsiin – Venäjä-linjaa voisi koventaa
Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan johtaja Anna Wieslander kehottaa Natoa miettimään kumppanimaastrategiansa uusiksi puolustusliiton 70-vuotisjuhlan kunniaksi.
Arja Paananen, Pietari2.4. 14:42


Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg kertoi medialle tulossa olevista Naton 70-vuotisjuhlista maanantaina Brysselissä. (KUVA: OLIVIER HOSLET)

Pohjois-Atlantin liitto Nato juhlii 70-vuotista taivaltaan torstaina, minkä johdosta puolustusliiton jäsenmaiden ulkoministerit kerääntyvät jo huomenna keskiviikkona Washingtoniin kaksipäiväiseen kokoukseen.

Yhdysvaltalaisen Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan johtaja Anna Wieslander on laatinut juhlien alla kaksi kirjoitusta, joissa hän kehottaa Natoa miettimään vakavasti uusiksi omaa strategiaansa muun muassa Venäjän, Pohjois-Korean ja Kiinan muodostamien uhkien valossa.

Wieslander on julkaissut toisen kirjoituksen Atlantic Councilin blogissaan. Toinen kirjoitus on julkaistu European Leadership Networkin sivuilla ja siinä Wieslanderin kirjoituskumppanina on puolalainen turvallisuusasiantuntija Lukasz Kulesa. Molemmissa kirjoituksissa huomautetaan, että ne edustavat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä julkaisualustan mielipidettä.



Nato täyttää 70 vuotta 4. huhtikuuta. Arkistokuva on Naton perustamiskokouksesta vuodelta 1949 Washingtonista. (KUVA: NATO / HANDOUT)

Wieslanderin ja Kulesan mukaan Naton nykyinen strategia on vanhentunut, sillä se on vuodelta 2010. Esimerkiksi Venäjä nähdään siinä yhä Naton yhteistyökumppanina, vaikka nykyisen näkemyksen mukaan Venäjä on pikemminkin Naton vastustaja.

Suomen kannalta kiinnostavin pohdinta liittyy kohtaan, jossa Natoa kehotetaan miettimään, kuinka se saisi irti parhaan hyödyn kumppanimaistaan. Kirjoittajien mukaan Ruotsi ja Suomi ovat liikkuneet nyt lähemmäksi Natoa kuin kukaan osasi ennustaa ennen vuotta 2014 – eli ennen Venäjän suorittamaa Krimin valtausta.

– Rajat kumppanin ja liittolaisen välillä ovat hämärtyneet. Naton onkin mietittävä, uhkaako tämä vaarantaa Artikla 5:n mukaisen sitoumuksen, vai vahvistaako se vain yksinkertaisesti liittoumaa, Wieslander ja Kulesa kirjoittavat.

Kirjoittajien mukaan Naton olisikin arvioitava tarkkaan kumppanuutensa ja mietittävä, miten ne joko vahvistavat tai heikentävät kansainvälistä turvallisuutta.



Vilnassa vietettiin viime viikonloppuna Liettuan Nato-jäsenyyden 15-vuotisjuhlaa. (KUVA: Alfredas Pliadis)

Omassa blogiartikkelissaan Wieslander selventää ajatuskulkuaan. Hän kutsuu Ruotsia ja Suomea Naton ”epävirallisiksi liittolaisiksi”, joiden puolustusvoimat on liki täydellisesti muokattu Nato-yhteensopiviksi ilman, että maat ovat kuitenkaan Naton jäseniä.

– Toisaalta tämä (Suomen ja Ruotsin suhde Natoon) voi vahvistaa kollektiivista puolustusta valmistamalla yhteisiin toimiin, mikäli niille on tarvetta. Mutta jos tämä status ei ole avoimesti tunnustettu, se saattaa hämärtää ja siten vaarantaa liittolaismaiden yhteistä sitoumusta, Wieslander kirjoittaa.

Wieslanderin mukaan Nato-kumppanuus tarkoittaa Suomelle ja Ruotsille mitä todennäköisimmin sitä, että maat saisivat Natolta tukea ja maiden myös oletettaisiin antavan Natolle tukea, mikäli kriisi puhkeaisi lähialueella.

– Mutta tämä on hauras asema ja se riippuu olosuhteista. Lisäksi kummaltakin maalta puuttuu muodollinen pääsy liittouman päätöksentekoon ja operatiiviseen suunnitteluun.



Hollantilaiset Nato-sotilaat esittelivät lapsille aseita Liettuan Nato-jäsenyyden 15-vuotisjuhlissa viime lauantaina Vilnassa. (KUVA: Toms Kalnins)

Wieslander muistuttaa, että sen paremmin Ruotsi kuin Suomikaan eivät ole hakemassa Naton jäsenyyttä. Molempien maiden poliittisessa johdossa on vallalla käsitys, että sotilaallisen liittoumattomuuden säilyttäminen luo Itämeren alueelle ennustettavuutta ja vakautta, kun taas Nato-jäsenyyden hakeminen voisi muuttaa tilannetta dramaattisesti.

Wieslanderin mukaan samalla on kuitenkin selvää, että Natolla, Suomella ja Ruotsilla on yhteinen intressi tehdä yhteistyötä Itämeren alueen puolustamiseksi.

Wieslander kehottaakin Natoa miettimään, kuinka se voisi saada parhaan hyödyn irti kumppanimaistaan. Hänen mukaansa yksi keino voisi olla se, että Naton 5. artikla keskinäisestä puolustuksesta ulotettaisiin jollain selkeällä tavalla koskemaan Suomen ja Ruotsin kaltaisia kumppanimaita.

– Naton kumppanimaiden kytkeminen mukaan kollektiiviseen puolustukseen olisi yksi uusi askel liittouman käytännönläheisessä kehittymisessä, Wieslander muotoilee.

Wieslandr toimii myös Ruotsin maanpuolustusyhdistyksen pääsihteerinä Atlantic Councilin toimensa ohella.



Washingtonissa on jo osoitettu mieltä Naton 70-vuotisjuhlakokouksen alla. (KUVA: Olivier Douliery)

Wieslander ja Kulesa kehottavat yhteiskirjoituksessaan Natoa miettimään myös, kuinka se voisi määritellä uudelleen jäsenmailta vaadittavat rahalliset panostukset esimerkiksi niin, että prosenttiosuuksien sijaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota laadulliseen panostukseen.

Venäjän suhteen kirjoittajat kehottavat pohtimaan, pitäisikö Naton reagoida Venäjän aggressiiviseen politiikkaan paljon suoremmin.

– Pitäisikö Naton keskittyä vain puolustukseen vai harkita myös offensiivia? Pitäisikö sen reagoida lujasti jokaista Venäjän provokaatiota vastaan ja antaa samalla tukeaan kumppaneille, jotka vastustavat Venäjää? kirjoittajat kysyvät täsmentämättä kuitenkaan sen tarkemmin, millaista mahdollista offensiivia eli hyökkäyspolitiikkaa Naton mahdollisesti kannattaisi miettiä.

Kirjoittajien mukaan Naton pitäisi harkita myös avointen ovien politiikkaansa, jonka seurauksena Montenegro liittyi jäseneksi 2017 ja seuraava todennäköinen ehdokas on Pohjois-Makedonia. Entisistä neuvostotasavalloista Ukraina ja Georgia ovat haaveilleet Nato-jäsenyydestä, mutta Venäjän aggressio molempia maita kohtaan on onnistunut ainakin toistaiseksi pysäyttämään nämä hankkeet.

– Muutamat jäsenmaat ovat jo ilmaisseet kärsivänsä ”laajentumisväsymyksestä” ja esittäneet huolensa, että laajentuminen voisi johtaa turvallisuustilanteen heikkenemiseen pikemminkin kuin vakauteen, kirjoittajat huomauttavat.

Kirjoittajien mukaan kaikki heidän esiin nostamansa asiat ovat kysymyksiä, joihin ei ole olemassa helppoja vastauksia eikä Naton jäsenmailla ole myöskään suurta poliittista ruokahalua niiden käsittelyyn.

Kaiken lisäksi Naton sisäiset ristiriidat ovat korostuneet, kun Yhdysvallat on esittänyt eurooppalaisille jäsenmaille tiukkoja vaatimuksia kustannusten jakamisesta, mihin useat maat eivät ole yltäneet.

– Kompuroivalle transatlanttiselle yhteisölle panokset ovat korkealla. Selvitäkseen voittajana sen on oltava rohkea eikä pelattava varman päälle, Wieslander ja Kulesa huomauttavat.

Linkki:

Asiantuntijoilta ehdotus: Naton yhteinen puolustus voitaisiin ulottaa Suomeen ja Ruotsiin – Venäjä-linjaa voisi koventaa

Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan johtaja Anna Wieslander kehottaa Natoa miettimään kumppanimaastrategiansa uusiksi puolustusliiton 70-vuotisjuhlan kunniaksi.

www.is.fi

 

[tiedotusosasto]

STT:n kysely: Gallup-kärjen puolueet eivät haasta presidentti Niinistön ulkopoliittista linjaa

Vaalien suurimpia äänisaaliita kärkkyvät puolueet eivät kaavaile merkittäviä muutoksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. STT:n kyselyn perusteella ne vaikuttavat kannattavan jatkuvuutta nykyiselle linjalle, eivätkä ryhdy haastamaan presidentti Sauli Niinistön hahmottelemia pilareja Suomen turvallisuudesta.

Kyselyyn vastanneista puolueista kaikki muut paitsi perussuomalaiset suhtautuvat innostuneesti EU:n puolustusyhteistyön kehittämiseen.

Keskustelu EU:n yhteisestä puolustuksesta on nytkähtänyt liikkeelle, kun muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Suomi ovat sen puolesta puhuneet. Tiivistämistä mutkistavat eri näkemykset yhteistyön tavoitteista, sillä Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeen (42.7) tulkinnasta ei ole täyttä yksiselitteisyyttä ja EU:n jäsenmaista 22 on myös puolustusliitto Naton jäseniä.

Jälkimmäisen syyn vuoksi perussuomalaiset katsoo, ettei yhteistyön varaan voi laskea kovin paljoa.

"Suurin osa EU:n jäsenistä on myös Naton jäseniä, eikä niillä ole intressiä luoda päällekkäisiä rakenteita", perussuomalaiset vastaa.

Vihreät sen sijaan olisi erittäin aktiivinen yhteistyön kehittämisessä, ja puolue pitää tärkeänä, että eurooppalaisessa yhteistyössä pidettäisiin mukana myös Britannia.

"Yhteistyöllä voidaan saada myös kustannustehokkaita skaalaetuja esimerkiksi materiaalihankinnoissa", vihreät huomauttaa.

STT lähetti viime viikon perjantaina ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia kysymyksiä SDP:lle, kokoomukselle, perussuomalaisille, keskustalle ja vihreille, koska ne ovat olleet viimeaikaisten kannatusmittausten kärkipaikoilla. Puolueet vastasivat kyselyyn sähköpostitse ja jutussa käytetyt sitaatit ovat suoria lainauksia vastauksista.

Puolustusyhteistyön kannalta Suomelle tärkeimmiksi kumppaneiksi puolueet nostavat erityisesti Ruotsin, Pohjoismaat ja EU:n. Kukaan ei ehdota täysin uusia suuntia yhteistyölle, mutta SDP muistuttaa, että myös YK:n, EU:n ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen on osa vakauttavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Edellisessä hallitusohjelmassa Suomi määriteltiin sotilasliittoon kuulumattomaksi maaksi, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. STT kysyi puolueilta, millainen Nato-kirjauksen tulisi olla seuraavassa hallitusohjelmassa.

Kokoomus ja vihreät sanovat suoraan haluavansa pitää mukana maininnan mahdollisuudesta hakea Nato-jäsenyyttä. Myös perussuomalaiset arvioi, että nykyisellä järjestelyllä jatketaan.

Keskusta ei suoraan ota kantaa jäsenyyden hakemiseen, mutta muotoilee, että Suomen tulisi säilyttää kansallinen liikkumatila turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa.

SDP hahmottelee vastauksessaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääräksi sitä, että sillä ehkäistään Suomen joutuminen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi.

"Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi huolehtii oman puolustuksensa uskottavasta kyvystä ja osallistuu tätä vahvistavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön Euroopan unionissa sekä Naton kumppanuuden ja pohjoismaisen yhteistyön puitteissa", SDP kaavailee.

Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Presidentti Niinistö on toiminut tehtävässään aktiivisesti ja keskustellut säännöllisesti merkittävien valtionjohtajien kanssa. Tiistaina hän tapaa Venäjän presidentin Vladimir Putininarktisen foorumin yhteydessä Pietarissa.

Venäjä-suhteet on yksi neljästä pilarista, joiden varaan Niinistö on hahmotellut Suomen turvallisuuden rakentuvan. Muut pilarit ovat kansallinen puolustus, läntinen integraatio sekä kansainvälinen järjestelmä.

Maaliskuussa julkaistussa Voiman Venäjä -raportissa todettiin, että Suomen yhä tiiviimpi asema osana läntisiä puolustusjärjestelyjä voi johtaa Venäjän lisääntyvään kritiikkiin ja painostustoimiin. Puolustus-, ulko- ja sisäministeriöiden teettämän raportin mukaan Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomessa käytävään turvallisuuspoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Kyselyyn vastanneet puolueet katsovat melko yksimielisesti, että tehokkain turva vaikuttamisyrityksiä vastaan on vahva ja yhtenäinen yhteiskunta.

"Turvallisuusviranomaisten ja koko suomalaisen yhteiskunnan on tehtävä läheisempää yhteistyötä. Meidän on kehitettävä taitojamme tilannekuvan hahmottamisessa", kokoomus sanoo.

Kokoomus ja vihreät mainitsevat suomalaisten hyvän medialukutaidon vaikeuttavan vaikuttamisyritysten onnistumista.

Perussuomalaisten mukaan on keskeistä, että Suomi ylläpitää uskottavaa puolustuskykyä, jotta ulkopuoliset tahot eivät pysty sanelemaan Suomen valintoja. Perussuomalaiset pitää täysin odotettavana sitä, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomessa käytävään keskusteluun.

SDP taas korostaa, että Suomi päättää itse ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjastaan, eikä ole altis mistään suunnasta mahdollisesti tulevalle vaikuttamiselle.

"Suomi ei salli aluettaan käytettävän hyökkäykseen mitään valtiota vastaan Itämeren alueella. Venäjällä tiedetään, että Suomi tekee sellaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka vakauttaa tilannetta Itämeren alueen piirissä, eikä uhkaa Venäjän turvallisuutta", SDP vastaa.

Globaalilla tasolla Kiinan vaikutusvalta on kasvanut. Samalla on nähty niin kauppasuhteiden kiristymistä kuin Kiinan ihmisoikeustilanteen kurjistumista.

Voimistunut Kiina vaikuttaa sietävän yhä vähemmän arvostelua. Vuoden alussa Kiina muun muassa linjasi, ettei EU:n tulisi puuttua maan sisäisiin asioihin. Suhdetta EU:hun pidetään silti edelleen tärkeänä Kiinassa.

Kiinan toimiin reagoiminen on herättänyt keskustelua ja esimerkiksi helmikuussa Ruotsi ilmoitti valmistelevansa uutta Kiina-strategiaa. STT kysyi puolueilta, pitäisikö Suomenkin tehdä samoin.

Ainoastaan SDP ja vihreät kannattavat ajatusta omasta strategiasta. Muut vetosivat joko yhteistyöhön EU:n kanssa tai vanhalla linjalla pysymiseen.

"Suomen ulkopolitiikan suhteessa Kiinaan on noudatettava pitkää ja samaa linjaamme, jota noudatamme kaikessa kansainvälisessä politiikassa korostaen monenkeskistä sääntöpohjaista yhteistyötä ja demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion arvopohjaa", keskusta sanoo.

Tuo edellä lainattu Wieslanderin ajatus on kyllä kiehtova. Jos Nato valmistelee ja päättää, että läheiseksi luokiteltu Natopartnerius ulottaa 5. artikkelin myös näiden partnerien suojaksi niin homma onkin hetkessä ohi Venäjän agressiiviselta kannalta katsoen. Mitään ei ole enää tehtävissä eli kiristettävissä.

Toki 5. artikla on vastavuoroinen ja myös edellyttää jotakin mutta samalla jokin ero jää täysjäsenyyteen. Pontti on se, että Nato päättää partneriuden aseman muutoksesta eikä siitä synny kansallista vääntöä. Jos Suomi tai Ruotsi ei haluaisi tätä asemansa muutosta niin niiden tulisikin päättää parneriudesta irtaatumista jolloin oltaisiin jälleen, mutta käänteisesti, tilanteessa jossa mitään ei haluta muuttaa. Eikä erota kun aiemmin ei haluttu liittyä.

 

[Nojatuolistrategi]

Catharina commentoi.

Suomen Nato-keskustelu, siltä osin kun sitä ylipäätänsä käydään, on monessa mielessä varsin outo. Nato on poliittis-sotilaallinen liitto, johon kuuluu 29 jäsenmaata. Liittouman keskeisenä tukipilarina toimii niin kutsuttu artikla 5, eli turvatakuut, jonka mukaan jokainen jäsenmaa sitoutuu auttamaan toista, hyökkäykseen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tämän niin pyytäessä. Vain ja ainoastaan Naton jäsenmaat nauttivat näistä turvatakuista ja niiden tuomasta pelotteesta.

Natolla on maailmanlaajuisesti useita kumppaneita, joihin lukeutuu 41 valtiota, kansainvälisiä organisaatioita (EU, ETYJ, YK) sekä teollisuutta. Kumppanimaat voidaan jakaa useampaan eri ohjelmaan. Euro-Atlantic Partnership Council (EAPC) -ohjelmaan kuuluu 21 maata, Suomi mukaan lukien. Todettakoon, että myös Venäjä on EAPC -maa, joskin yhteistyö Venäjän kanssa on hivenen jäissä tällä hetkellä.

Miksi Nato antaisi Suomelle ja Ruotsille sitovat turvatakuut ilman, että Suomi ja Ruotsi sitoutuisivat Naton yhteisiin periaatteisiin ja kustannuksiin? Tämä johtaisi tilanteeseen, missä myös muut kumppanimaat rupeaisivat esittämään vastaavanlaisia vaatimuksia. Osalla kumppanimailla on jopa jäsenyysprosessi kesken, eli nämä ovat ilmaisseet poliittisen tahtotilan saavuttaa Nato-jäsenyys ja ovat myös käymässä Membership Action Plan (MAP)-prosessia läpi. Nato olisi poliittisesti hankalassa tilanteessa perustellessaan, minkä takia joillekin kumppanimaille tarjotaan jäsenetuja, vaikka näillä ei ole mitä ilmeisimmin edes tarkoitus liittyä Natoon, kun taas jäsenyyttä hakevalle ei tarjota vastaavanlaisia etuja. Lisäksi jäsenvaltiotkin saattaisivat kyseenalaistaa omia sitoumuksiaan, jos ilman jäsenyyttäkin saa samat edut.

Ukraina on käynyt korkean tason keskusteluita sekä tehnyt yhteistyötä Naton kanssa 90-luvun alusta. Yhteistyö on kattanut useita osa-alueita. Ukraina on mm. osallistunut Naton rauhanturvaamisoperaatioihin ja Nato on vastaavasti tukenut Ukrainaa esim. sen puolustus- ja turvallisuussektorin uudistuksessa. Venäjän konfliktin osalta Nato on ilmaissut tuomitsevan kannan Venäjän toimia vastaan ja tiivistänyt yhteistyönsä monella osa-alueella tavoitteena parantaa Ukrainan kykyä huolehtia omasta turvallisuudestaan. Nato ei kuitenkaan ole tarjonnut sotilaallista apua Ukrainalle.

http://catharinacandolin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273541-ilman-nato-jasenyytta-ei-ole-turvatakuita?ref=karuselli

 

[John Hilly]

”Suomi ja Ruotsi valmistautuvat taistelemaan Naton rinnalla”

Heikki Hakala | 06.04.2019 | 15:30- päivitetty 06.04.2019 | 20:26

Puolustusyhteistyö lähettää puolalaisraportin mukaan strategisen viestin Venäjälle.

Jos Itämeren alueella puhkeaisi sotilaallinen konflikti, Ruotsin puolustusvoimien operatiivinen toiminta keskittyisi erittäin todennäköisesti maan tiheästi asutun eteläosan suojaamiseen. Alue on olennaisen tärkeä niin Gotlannin kaltaisten strategisten kohteiden puolustamisen, Nato-joukkojen vastaanottamisen kuin Baltian maihin toimitettavien täydennysten järjestämisen kannalta, puolalaisasiantuntija Piotr Szymański arvioi.
– Tässä skenaariossa Ruotsilla ei olisi käytettävissään riittävästi joukkoja pohjoisten osiensa puolustamiseksi eikä eteentyönnettyjen puolustusoperaatioiden toteuttamiseksi Baltian maissa tai Suomessa, Szymański kirjoittaa puolalaisen OSW-tutkimuslaitoksen tuoreessa raportissa.

Pohjoisten osiensa turvaamiseen Ruotsi tarvitsee Szymańskin mukaan puolustusyhteistyötä Suomen kanssa. Helsingin näkökulmasta Suomi ja Ruotsi jakavat yhteisen strategisen toimintaympäristön, eikä maiden välisen puolustusyhteistyön syventämiselle siksi haluta asettaa ennalta määrättyjä rajoja. Yhdessä maat voivat myös tehokkaammin puolustaa demilitarisoidun Ahvenanmaan alueellista koskemattomuutta, hän toteaa.
– Konfliktissa Venäjää vastaan Ruotsilla voisi olla Suomen puolustusoperaatioissa tärkeä rooli (yhteiset sotatoimet, sotatarvikkeet ja mahdollisen muista maista tulevan sotilasavun kauttakulku), Szymański sanoo.

Maantieteellisen asemansa vuoksi Ruotsi sijoittuisi hänen mukaansa Itämeren alueella syntyvän konfliktin keskiöön, Naton operaatioiden sotilaalliseksi ja logistiseksi solmukohdaksi.

Signaali Venäjälle

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön etenemistä molempia osapuolia oikeudellisesti velvoittavan puolustusliiton asteelle Szymański pitää epätodennäköisenä, ellei maiden turvallisuusympäristössä tapahdu uusia kielteisiä muutoksia. Sellaisia voisivat hänen mukaansa olla esimerkiksi Naton hajoaminen, Yhdysvaltain vetäytyminen Naton pohjoiselta ja itäiseltä lohkolta tai Euroopan integraatiokehityksen rapautuminen.
– Tulevina vuosina Ruotsi ja Suomi keskittyvät kahdenvälisessä yhteistyössään varmistamaan kaikkien puolustushaarojen pitkälle viedyn yhteistoimintakyvyn, luomaan järjestelmän yhteisen tilannekuvan ylläpitämiseksi sekä koordinoimaan puolustuspolitiikkaa ja sodanajan suunnittelua, Szymański sanoo.

Maiden väliseen erityissuhteeseen liittyy hänen mukaansa myös selvä strateginen viesti.
– Avoin suhtautuminen sotilasyhteistyöhön Naton ja USA:n kanssa – yhteisharjoitukset mukaan lukien – yhtäältä todistaa maiden valmiudesta toimia Naton rinnalla, jos alueella puhkeaisi konflikti. Toisaalta Tukholma ja Helsinki haluaisivat Moskovan tulkitsevan kahdenvälisen sotilasyhteistyön epäviralliseksi liittosuhteeksi ja merkiksi siitä, että maat ovat valmiit toteuttamaan puolustuksellisia toimia yhdessä, hän arvioi.
Suomessa vuonna 2021 järjestettävä monikansallinen suurharjoitus Arctic Lock tarjoaa Szymańskin mukaan tilaisuuden sekä testata puolustusyhteistyön edistymistä käytännössä että asettaa sille uusia tavoitteita.

”Suomi ja Ruotsi valmistautuvat taistelemaan Naton rinnalla” | Verkkouutiset

Puolustusyhteistyö lähettää puolalaisraportin mukaan strategisen viestin Venäjälle.

www.verkkouutiset.fi

 

[John Hilly]

Tiedustelupäällikkö varoittaa: Suomalaisia voidaan manipuloida

Matti Lepistö | 19.04.2019 | 13:11

Kenraali Harri Ohra-ahon mukaan informaatiovaikuttamista ei aina huomata.

Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Harri Ohra-ahon mukaan suomalaiset voivat joutua toukokuun eurovaaleissa informaatiovaikuttamisen kohteeksi.
– Tutkitusti äänestäminen on vahvasti tunnepitoinen tapahtuma. Tällöin ihmisiä on mahdollista myös manipuloida datan ja algoritmien hallinnalla. Kyse on yksinkertaistaen informaatiovaikuttamisesta, jota aina ei edes huomaa. Viime sunnuntaina pidetyt Suomen eduskuntavaalit vaikuttivat alustavien arvioiden mukaan olleen tässä mielessä suhteellisen ”puhtaat”. Hyvä me, kenraali kirjoittaa Puolustusvoimien blogissaan.

Ohra-ahon mukaan informaatioteknologia on kehittynyt nopeasti.
– Oman sukupolveni aamut alkoivat sanomalehden lukemisella, päivän mittaan kuuntelimme radiosta uutisia ja illalla katsoimme kollektiivisesti puoliyhdeksän TV-uutiset. Nyt meille suolletaan eri tuuteista informaatiota ähkyyn saakka, hän toteaa.
– Näyttö suoltaa tunteisiin vetoavaa materiaalia siinä määrin, että tosiasiat voidaan sujuvasti sivuuttaa ilman syvempää pohdintaa. Keskeisiä taustavaikuttajia tässäkin ovat sosiaalisen median algoritmit. Niiden avulla sinua myös jatkuvasti maalitetaan. Luulet, että kaikki muutkin näkevät ja lukevat samaa materiaalia kuin sinä, mutta näin ei ole.

Kenraali kirjoittaa Riiassa sijaitsevan Strategisen kommunikaation osaamiskeskuksen testanneen, mitä tietoja saadaan kerättyä sotaharjoitukseen osallistuvilta henkilöiltä, ja voidaanko heidän käyttäytymiseensä vaikuttaa. Kokeessa välineinä käytettiin yhtä kannettavaaa tietokonetta ja kännykkää sekä viittä SIM-korttia. Vaikutustakanavana oli Facebook.

– Tulokset yllättivät jopa testaajat itsensä. Yksityiskohtaisempi analyysi leimattiin salaiseksi. Kohdennettujen mainosten avulla (hinta yhteensä 50 euroa) saatiin kerättyä ydinjoukko, joka testin aikana laajeni laajenemistaan. Heille luotiin suljettu ryhmä, jossa kaikki kertoivat joko kysyttäessä tai kysymättä olinpaikkansa, liikkumisensa, joukkonsa, mielialansa ja niin edelleen, kenraali kirjoittaa.

– Lopuksi osa henkilöstöä saatiin rikkomaan myös määräyksiä, esimerkiksi poistumaan joukostaan treffeille FB:n kautta hankkimansa ”tyttöystävän” kanssa.

Ohra-ahon mukaan tilanne pahenee lähitulevaisuudessa entisestään.
– Automatisoituja tilejä (botteja) on kohta enää ammattilaisenkaan vaikea erottaa aidoista, kommentointipalstojen tekstejä voidaan kirjoittaa automaattisesti, kuva- ja videomanipulointi (deep fakes) on helppoa kuin heinänteko.

Tiedustelupäällikkö varoittaa: Suomalaisia voidaan manipuloida | Verkkouutiset

Kenraali Harri Ohra-ahon mukaan informaatiovaikuttamista ei aina huomata.

www.verkkouutiset.fi

 

[tiedotusosasto]

Verkkouutiset:

Amerikkalaistutkija: Suomen USA-suhteessa on vaaran paikkoja
HEIKKI HAKALA | 22.04.2019 | 08:25- päivitetty 22.04.2019 | 15:52
Mahdollisista erimielisyyksistä huolimatta Leo Michel uskoo Suomen vaalivan transatlanttista kumppanuutta.
Suomen harjoittama puolustuspolitiikka on yhdysvaltalaistutkija Leo Michelin mukaan viimeisten kymmenen vuoden ajan noudattanut kärsivällistä ja käytännönläheistä linjaa.
Vaikka Suomen Nato-kumppanuus on viime vuosina tiivistynyt, erimielisyyksiä varsinkin Yhdysvaltojen kanssa saattaa Atlantic Councilin Scowcroft-keskuksessa ja Suomen ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevän Michelin mukaan olla alkaneen vaalikauden aikana edessä.
– Suomen seuraava hallitus saattaa esimerkiksi kritisoida aiempaa suorasanaisemmin USA:n hallinnon kauppapolitiikkaa ja EU:ta vähättelevää retoriikkaa, kuten myös sen päätöstä vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta, Michel toteaa Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Ja vaikka Suomen viranomaiset tunnustavat Venäjän rikkoneen vuoden 1987 INF-aserajoitussopimusta, heitä huolestuttaa se, että USA:n katsotaan laajasti olevan välinpitämätön vuoden 2010 New START -sopimuksen jatkamista tai uusien aserajoitussopimusten tavoittelua kohtaan, Michel jatkaa.
Hän nostaa esiin myös mahdollisen tilanteen, jossa Yhdysvaltain hallinto pyrkisi painostamaan Suomea valitsemaan nykyisen F/A-18 Hornet -hävittäjäkalustonsa korvaajaksi niin ikään amerikkalaisen Lockheed Martin F-35:n tai Boeing F/A-18 Super Hornetin eurooppalaisten Eurofighter Typhoonin, Saab Gripenin tai Dassault Rafalen asemesta. Jos Washington lankeaisi epäasialliseen painostukseen, se voisi Michelin mukaan helposti kääntyä itseään vastaan.
”Ystäviä on hyvä olla”
Mahdollisista kitkatekijöistä huolimatta Michel uskoo, että Suomi myös seuraavan hallituksensa johdolla jatkaa tiiviiden transatlanttisten taloudellisen, poliittisen ja turvallisuusyhteistyön vaalimista määrätietoisemmin kuin useimmat muut USA:n eurooppalaiset kumppanit ja liittolaiset.
– Historia ja maantiede – varsinkin 830 mailin mittainen raja Venäjän kanssa – antavat suomalaisille hyvän syyn ymmärtää rajoitteet, jotka liittyvät omavaraisuuteen sekä Euroopan haluun ja kykyyn tulla heitä puolustamaan ilman USA:n panosta, Michel toteaa.
– Kuten Naton pääsihteeri ja Norjan entinen pääministeri Jens Stoltenbergtaannoin Yhdysvaltain kongressin yhteisistunnossa muistutti, ”ystäviä on hyvä olla”. Senaatin ja edustajainhuoneen jäsenten hänelle seisaaltaan antamien suosionosoitusten tulisi vakuuttaa Suomi siitä, että niin myös useimmat amerikkalaiset edelleen tuntevat.

Lyhyesti sanottuna Tuomioja, Halonen & co

 

[tiedotusosasto]

Verkkouutiset:

Amerikkalaisarvio: Suomen ja Ruotsin Nato-kumppanuus on menestystarina
HEIKKI HAKALA | 02.05.2019 | 07:00- päivitetty 01.05.2019 | 19:39
Yhdysvaltain ex-suurlähettiläs uskoo molempien maiden Nato-yhteistyön jatkavan
Vuonna 1994 käynnistetty Naton rauhankumppanuusohjelma on entisen amerikkalaisen huippudiplomaatin mukaan syytä lukea yhdeksi puolustusliiton 70-vuotisen historian ansiokkaimmista saavutuksista.

– Toimiessani (Barack) Obaman hallinnon kaudella Yhdysvaltain suurlähettiläänä Ruotsissa näin läheltä sen erityisen roolin, joka rauhankumppanuudella oli Naton tuomiseksi lähemmäs Ruotsia ja Suomea, Azita Raji toteaa War on the Rocks -verkkolehteen kirjoittamassaan artikkelissa.

Kumppanuusohjelmalla on hänen mukaansa jatkossakin keskeinen asema Euroopan rauhan takaajana sekä Naton ja sen kumppanimaiden yhteistyön tiivistäjänä.

– Naton tulisi katsoa taaksepäin ylpeänä rauhankumppanuusohjelman perustamisesta. Siitä ei ole muodostunut vain uusien liittolaisten laukaisualusta, vaan olennainen aloite sellaisen kylmän sodan jälkeisen Euroopan rakentamiseksi, jossa vallitsee ”yhtenäisyys, vapaus ja rauha”, Raji toteaa presidentti Bill Clintonin hallinnon lanseeraamaan sloganiin viitaten.

Kumppanuusohjelman puitteissa Naton ja sen kumppanimaiden, kuten Suomen ja Ruotsin, keskinäinen yhteistoiminta on Rajin mukaan entisestään vahvistumassa.
– Siitä hyötyvät niin nämä maat kuin Nato. On myös Yhdysvaltojen kannalta hyvä asia, että sillä on luotettavia ja kykeneviä kumppaneita, jotka jakavat Euroopan puolustamisen ja turvallisuuden taakan, Raji sanoo.

– Vallitsevassa monimutkaisessa turvallisuusympäristössä, jossa Naton tulevaisuutta kyseenalaistetaan ja Yhdysvaltojen sitoutuminen puolustusliittoon näyttävät olevan hiipumassa, USA tarvitsee ystäviä – varsinkin sellaisia, jotka toimivat linnoituksena Venäjää vastaan, hän korostaa.

Liittoutumattomuuden ansa
Raji on aiemmin kehottanut suhtautumaan vakavasti Venäjän varoituksiin siitä, millaisiin seurauksiin Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys voisi johtaa. The Wall Street Journalin julkaisemassa kirjoituksessa hän muistutti Venäjän ilmavoimien simuloineen iskuja Tukholmaan, maihin kohdistuneista kyberhyökkäyksistä, ilmatilaloukkauksista ja epävakauttamiseen tähtäävistä informaatio-operaatioista.

– Ruotsin ja Suomen kannalta ero kylmän sodan aikaan on siinä, että niillä ei ole ”puolueettomuuden” tarjoamaa epämääräistä ja epäluotettavaa turvaa, mutta ei myöskään Naton muodollista ja todellista suojaa. Kun jännitteet suhteessa Venäjään kasvavat, ruotsalaiset ja suomalaiset ovat historiallisen puolueettomuusidentiteettinsä ja nykyisen sotilaallisen liittoutumattomuutensa muodostamassa ansassa, Raji arvioi kirjoituksessaan.

Toisin kuin kylmän sodan aikana, maat voivat hänen mukaansa kuitenkin luottaa vahvaan sotilaalliseen suhteeseen Yhdysvaltain kanssa. Kahdenvälisin yhteisymmärryspöytäkirjoin sinetöity suhde mahdollistaa yhteisen suunnittelun, yhteisharjoitukset ja tiedustelutiedon vaihdon, hän painottaa.

 

[Deleted member 1381]

Auttaako Ruotsi Suomea kriisissä? Näin pääministeri vastaa Ylelle

Auttaako Ruotsi Suomea kriisissä? Näin pääministeri vastaa Ylelle | Verkkouutiset

Stefan Löfvenin mukaan Venäjä ei ole suora uhka Ruotsin turvallisuudelle.

www.verkkouutiset.fi

– Raja on Naton 5. artiklassa. Yhteiset puolustustoimenpiteet eivät ole ajankohtaisia. Nähtäväksi jää, miten tämä voi kehittyä, Löfven vastasi Ylen haastatelussa kysymykseen, miten pitkälle maiden välinen puolustusyhteistyö voi kehittyä.
Naton 5. artiklaa kuvataan sotilasliiton ytimeksi. Siinä liittokunta sitoutuu auttamaan sotilaallisen uhan kohteeksi joutunutta jäsenmaataan. Eli Ruotsi on valmis kehittämään puolustusyhteistyötä monin tavoin, muttei sitoudu auttamaan Suomea sotilaallisessa selkkauksessa.

 

[Lepukki]

Auttaako Ruotsi Suomea kriisissä? Näin pääministeri vastaa Ylelle

Auttaako Ruotsi Suomea kriisissä? Näin pääministeri vastaa Ylelle | Verkkouutiset

Stefan Löfvenin mukaan Venäjä ei ole suora uhka Ruotsin turvallisuudelle.

www.verkkouutiset.fi

Jotenkin surkuhupaisaa tämä touhu.

Mediassa vouhotetaan ylpeän innostuneesti erilaisista uusista yhteistyökuvioista sekä NATO:n, että Ruotsin kanssa. Ei siinä mitään - hyvä, että on yhteistyötä rauhan aikana, mutta mikä merkitys sillä oikeasti on paskan osuessa tuulettimeen?

Ruotsin pääministerikin toteaa suoraan, että omillaan ollaan niin kauan, kuin mitään virallisia velvoittavia sopimuksia ei ole tehtynä. Kuinkahan moni tajuaa kuinka yksin tässä NATO:n ulkopuolella, Ruotsin ja Venäjän välissä ollaan?

 

[Panssari Salama]

Kuinkahan moni tajuaa kuinka yksin tässä NATO:n ulkopuolella, Ruotsin ja Venäjän välissä ollaan?

Niinpä. No, Jukka Tarkka, ainakin.

"Mikä meitä suomalaisia tässä asiassa oikein niin kamalasti pelottaa?"

Valtiotieteilijän mukaan Suomen Nato-jäsenyys ei yllättäisi Venäjää.

– Vain harva uskaltaa nykytilanteessa sanoa ulos sitä ilmeisen selvää faktaa, että Nato-jäsenyys on ainoa johdonmukainen jatke sille kaikelle, mitä Suomen turvallisuuspolitiikassa on viime vuosina tehty, valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka toteaa blogissaan.

Hänen mukaansa puolueiden asiantuntijaeliitillä on suuri vastuu, koska he tietävät, missä mennään. Tarkan mielestä puolueiden päättäville ryhmille tulisi uskaltaa viitoittaa tie puolustusliittoon.

– Suomi on jo vuosikaudet toiminut kuin Nato-jäsen, Jukka Tarkka lataa.

– On lapsellista kuvitella, että Venäjän poliittiset ja sotilaalliset johtajat eivät olisi huomanneet sitä. He toimivat tämän havainnon mukaan, hän jatkaa.
Tarkan mukaan se, että Suomi vahvistaisi tämän kaiken paperille painetulle sopimuksella, ei olisi venäläisille yllätys vaan johdonmukainen seuraus siitä, mitä tähän mennessä on nähty.

– Mikä meitä suomalaisia tässä asiassa oikein niin kamalasti pelottaa, Tarkka kysyy.

Jukka Tarkka: Venäjä toimii jo kuin Suomi olisi Natossa | Verkkouutiset

Valtiotieteilijän mukaan Suomen Nato-jäsenyys ei yllättäisi Venäjää.

www.verkkouutiset.fi

 

[Deleted member 1381]

Jotenkin surkuhupaisaa tämä touhu.

Mediassa vouhotetaan ylpeän innostuneesti erilaisista uusista yhteistyökuvioista sekä NATO:n, että Ruotsin kanssa. Ei siinä mitään - hyvä, että on yhteistyötä rauhan aikana, mutta mikä merkitys sillä oikeasti on paskan osuessa tuulettimeen?

Ruotsin pääministerikin toteaa suoraan, että omillaan ollaan niin kauan, kuin mitään virallisia velvoittavia sopimuksia ei ole tehtynä. Kuinkahan moni tajuaa kuinka yksin tässä NATO:n ulkopuolella, Ruotsin ja Venäjän välissä ollaan?

Niin kauan, kun ei ole mustaa valkoisella sotilaallisesta avusta, niin ei noilla ole kovinkaan suurta merkitystä. Jotkut voi nukkua yönsä levollisesti, kun uskottelevat itselleen, että kovassa paikassa heruisi muutakin apua, kuin Suomen lipun väreillä valaistuja rakennuksia, villasukkia ja buranaa. Vaikutus se on lumevaikutuskin.

 

[SJ]

Jotenkin surkuhupaisaa tämä touhu.

Mediassa vouhotetaan ylpeän innostuneesti erilaisista uusista yhteistyökuvioista sekä NATO:n, että Ruotsin kanssa. Ei siinä mitään - hyvä, että on yhteistyötä rauhan aikana, mutta mikä merkitys sillä oikeasti on paskan osuessa tuulettimeen?

Ruotsin pääministerikin toteaa suoraan, että omillaan ollaan niin kauan, kuin mitään virallisia velvoittavia sopimuksia ei ole tehtynä. Kuinkahan moni tajuaa kuinka yksin tässä NATO:n ulkopuolella, Ruotsin ja Venäjän välissä ollaan?

Ei sillä, että Ruotsalaiset kykenisi paljoa auttamaan, siis muuten kuin materiaalisesti ja poliittisesti. Emmehän mekään lupautuneet turvaamaan Viroa, kun meillä ei ole siihen resursseja.