Entä jos Venäjä voittaa
Saksalaisprofessori Carlo Masala haluaa Euroopan pysähtyvän miettimään skenaariota, jossa Venäjä voittaa – ei vain Ukrainassa vaan myös tavoitteessa hajottaa Nato.
Tilaajille
Kuuntele juttu
Suvi Turtiainen HS
2:00
Berliini
Saksalaisprofessori Carlo Masala esittää skenaarion, jossa Venäjä voittaa ja Naton yhtenäisyys hajoaa.
Masala kehottaa pohtimaan tilannetta, jossa Venäjä saattaa testata Natoa pienellä operaatiolla, esimerkiksi valtaamalla Narvan Virossa tai palan Suomea.
Hän kyseenalaistaa, puolustaisivatko Yhdysvallat ja Nato tällöin Suomea ydinsodan uhalla.
Sulje
Olemme tottuneita onnellisiin loppuihin.
Vaikka toinen maailmansota oli hirvittävä, sitä seurasi vapaus ja demokratia läntisessä Euroopassa. Itäinen Keski-Eurooppa seurasi perässä vuoden 1989 jälkeen, kun kylmä sota päättyi ja Neuvostoliitto hajosi. Suomikin oli vapaa liittymään osaksi EU:ta.
Hyvä voitti pahan.
Toisenlaiseen draaman kaareen on melkein mahdotonta uskoa, oli kyse Hollywood-elokuvista tai maailmanhistoriasta.
Entä jos tällä kertaa käy toisin.
Entä jos Venäjä voittaa?
Tätä saksalainen eturivin sotatutkija
Carlo Masala haluaa Euroopan miettivän.
Masala vastaa videopuheluun lyhythihaisessa paidassa: kesän ensimmäinen todellinen hellevaroitus yltää Saksaan asti, ja lämpötila on selvästi yli 30 astetta. Masalan uusi kirja Jos Venäjä voittaa – skenaario (suom.
Tommi Uschanov, Siltala) ilmestyy heinäkuussa suomeksi.
Masala on Saksan tunnetuimpia turvallisuuspolitiikan kommentoijia, oli kyse Venäjän uhasta, lännen aseavusta Ukrainalle tai siitä, voiko puolustusliitto Natoon enää presidentti
Donald Trumpin kaudella luottaa.
”Venäjän tavoite on Naton hajottaminen, se saattaa yrittää sitä jo hyvin pienen riskin operaatiolla”, Masala sanoo.
Masalan argumentti on, että Venäjä saattaa mitätöidä koko Naton uskottavuuden tavalla, joka ei vielä Venäjän puolelta tarkoita valmistautumista suursotaan.
Naton uskottavuus riippuu siitä, miten Venäjän mahdolliseen koepalloon vastataan. Jo nyt Venäjä testaa Naton sietokykyä sabotaaseilla eri puolilla Eurooppaa.
Masala on kansainvälisen politiikan professori ja Nato-asiantuntija Saksan puolustusvoimien yliopistossa Münchenissä. Keskustelijana hän edustaa reipasta koulukuntaa, jolla on kyky saada yleisö hereille.
Miten Nato vastaisi tällaiseen provokaatioon?
Yhdysvaltain joukkoja olisi ehkä jo vedetty siinä vaiheessa Euroopasta, ja Yhdysvallat keskittyisi Aasiaan. Euroopan turvana olisi ennen kaikkea Yhdysvaltain ydinasepelote.
”Silloin herää kysymys: miksi Yhdysvaltojen pitäisi ottaa riski New Yorkin tuhoamisesta Helsingin vapauttamiseksi”, Masala sanoo.
Masalan kirjassa on vain toistasataa sivua. Kirjailijan itse laatima skenaario Venäjän voitosta perustuu esipuheen mukaan ”todellisiin olosuhteisiin, tieteellisiin havaintoihin ja keskusteluihin” kahden vuoden aikana.
Aggression kohteena ei ole kirjassa Suomi vaan naapurimaa Viro.
Kirjan skenaariossa eletään vuotta 2028. Eurooppalaiset ovat kyllästyneet tukemaan Ukrainaa, ja Ukraina on joutunut hyväksymään ”rauhansopimuksen”, joka tarkoittaa antautumista.
Venäjän-mieliset populistit ovat vallassa Ranskassa. Lännessä on toivoa, että Venäjä olisi muuttunut, sillä Venäjällä on vallassa näennäisesti uusi moderni johtaja.
Kaikki on sumuverhoa: Venäjä on yhä uhka. Skenaariossa Venäjän joukot miehittävät nopeasti Viron rajakaupungin Narvan ja aloittavat samaan aikaan operaation Hiidenmaalla sekä myöhemmin kaukana asumattomalla Hansinsaarella, joka sijaitsee pohjoisimman Kanadan ja Grönlannin välissä.
Samaan aikaan länsimaissa on alettu omaksua Venäjän propagandaa vironvenäläisten kohtelusta. Nato-maat kokoontuvat, mutta poliittista yhtenäisyyttä ei enää löydy. Naton selkärankaa eli keskinäisen puolustuksen 5. artiklaa ei oteta käyttöön Narvan vapauttamiseksi.
Kirjan nimen mukaisesti Venäjä siis voittaa.
Masalalle tekee mieli väittää vastaan. Ei kai länsi näin helposti lankeaisi Venäjän asettamaan ansaan testata Natoa?
Masala kertoo vastaavansa kriitikoilleen vastakysymyksillä.
Miksi moni itäinen Nato-maa, Suomi mukaan lukien, vetäytyy jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta ja miksi Nato-maat juuri sopivat uudesta viiden prosentin puolustusmenotavoitteesta, jos Venäjän yllättävä operaatio ei olisi mahdollinen?
”Toki ymmärrän, että Suomen presidentti tai Viron pääministeri sanovat, että kaikki on hyvin ja amerikkalaiset auttavat meitä. Ei haluta aiheuttaa paniikkia”, Masala sanoo.
Hän kuitenkin sanoo, että pitää olla rehellinen. Yhdysvaltain presidentti on uhannut toista Nato-maata eli Tanskaa Grönlannin valtaamisella.
”Se lähettää hyvin tuhoisan viestin Venäjän suuntaan.”
Venäjä sotii Ukrainassa, mutta
Vladimir Putinin imperialistinen katse ei ulotu vain Ukrainaan. Euroopassa yleinen jaettu käsitys on, että Venäjä olisi valmis aggressioon jotakin toista rajamaata kohtaan viiden vuoden kuluttua.
Siksi keskeinen kysymys kuuluu, miten sitoutunut Yhdysvallat enää Eurooppaan on.
Viime viikolla Eurooppa huokaisi helpotuksesta, kun Donald Trump ei täysin trollannut Haagissa pidettyä Nato-kokousta. Trump sen sijaan sanoi olevansa valmis tukemaan liittolaisia ”all the way”, loppuun asti.
Masalan mukaan on häilyvä strategia luottaa Yhdysvaltojen pysyvän Euroopan tukena.
”Matkalla Haagiin Trump sanoi myös, että Naton 5. artiklaa voi tulkita useilla eri tavoilla”, Masala muistuttaa.
Trumpin ailahtelevien lausuntojen sijaan pitää Masalan mukaan katsoa sitä, minkälaisia suunnitelmia puolustusministeriössä Pentagonissa on tekeillä ja sitä, minne Yhdysvallat haluaa jatkossa keskittää joukkonsa. Näitä suunnitelmia vasta laaditaan.
Eurooppa varautuu jo siihen, että Yhdysvallat vetää pois ainakin osan sotilaistaan. Tämä heikentäisi heti yhtä Naton pelotteista, joka on ollut erityisen tärkeä liittouman itäisille jäsenmaille.
Suomen liityttyä Natoon yhdysvaltalaiset sotilaat ovat olleet jatkuvasti Suomessa yhteisissä harjoituksissa eli läsnä Suomen maaperällä. Jatkossa tämä saattaa muuttua.
Konventionaalinen tarkoittaa tässä yhteydessä tavanomaisin asein varustettuja joukkoja kuten esimerkiksi jalkaväkeä.
Niinpä Euroopan pitää kehittää omaa puolustustaan. Se on jättimäinen haaste, sillä Nato toimii tällä hetkellä kuin vankkurinpyörä. Yksittäisten maiden asevoimat ovat ulkokehällä ja Yhdysvallat on pyörää kasassa pitävä keskusmaa.
”Kuka ottaa tämän tehtävän hoitaakseen, jos Yhdysvallat vetäytyy Natosta”, Masala kysyy.
Saksan uusi liittokansleri
Friedrich Merz puhuu suoraan, että Venäjä saattaa laajentaa aggressiotaan lähitulevaisuudessa muuallekin kuin Ukrainaan. Yleisen arvion mukaan niin voi kuitenkin tapahtua vasta Venäjän hyökkäyssodan päätyttyä Ukrainassa.
Saksan aiempi liittokansleri
Olaf Scholz toisti virkettä ”Ukraina ei saa hävitä, Venäjä ei saa voittaa”, mikä ei tarkoittanut lopulta mitään.
Masala näkee, että nyt Saksalla on vihdoin selkeä strategia Ukrainalle. Uusi johto sanoo suoraan, että Ukrainan pitää voittaa.
Masalan mukaan voitto ei välttämättä tarkoita kaikkien vallattujen alueiden saamista takaisin vaan sitä, että Venäjän pitää taipua neuvottelupöytään ja kompromisseihin.
Venäjä tietää Saksan kansan heikon vatsapuolen eli jopa irrationaalisen suuren pelon ydinsodasta. Scholz jarrutti järeiden aseiden luovuttamista Ukrainalle, koska Putin vastasi uhkailemalla ydinsodan riskillä. Se tehosi.
Pelko ydinsodasta istuu yhä tiukasti, koska kylmän sodan aikana jaettu Saksa oli suurvaltojen vastakkainasettelun etulinjassa.
”Saksassa pelätään aina maailmanloppua. Se on osa luonnettamme”, Masala sanoo.
Sama skenaario toistuu Masalan kirjassa: Venäjän hypoteettinen rajattu operaatio mitätöidä Naton uskottavuus onnistuu, koska Venäjä antaa vilpillisesti ymmärtää olevansa valmis riskeeraamaan ydinsodan.
Miksi muun Euroopan pitäisi luottaa, että Saksan kansa ja uusi johto olisivat tällä kertaa valmiita vastaamaan Venäjän uhkaan?
Masalan mukana mielipidemittaukset osoittavat, että enemmistö saksalaista tukee puolustusmenojen kasvattamista. Hallituksessa on mukana Merzin edustamien oikeistokonservatiivien lisäksi sosiaalidemokraattinen SPD.
Masalan mukaan SPD:n Venäjän-mielinen siipi on nyt marginaalissa. Hallituspuolueet ovat linjanneet, ettei Venäjän ja Saksan välistä Nord Stream 2 -kaasuputkea palauteta käyttöön.
Saksan uusi johto näkee Venäjän uhan ja on valmis vastaamaan siihen, vaikka Merz ei olekaan vaalilupauksista huolimatta luovuttanut Ukrainalle pitkän kantaman Taurus-risteilyohjuksia. Sen sijaan Saksa tukee Ukrainan omien pitkän kantaman ohjusten kehittämistä.
Masalan mukaan Merzin alkukauden matka Turkuun tapaamaan pohjoismaisia pääministereitä oli merkki muutoksesta Saksan Venäjä-politiikassa.
”Olaf Scholzista poiketen Merz tajuaa sen, että te olette etulinjan maa ja meidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä.”
Saksan liittokansleri Friedrich Merz (neljäs vasemmalta) tapasi Pohjoismaiden pääministerejä Turussa toukokuun lopussa. Kuva: Kalle Koponen / HS
Puolen tunnin videohaastattelu on lähestymässä loppuaan. Tekee mieli vielä esittää yksi vastalause Masalalle.
Suomella oli jo ennen Nato-jäsenyyttä oma uskottava puolustus. Suomi voi siis itsekin estää kirjassa esitetyn kaltaiset Venäjän operaatiot, vaikka liittolaisuudet pettäisivät.
Linja on hetken hiljainen, kun Masala miettii vastausta.
”Sanotaan näin: Jos Venäjä tekee rajoitetun operaation, kyllä, tietenkin. Mutta jos Venäjä jatkaa, teillä olisi Ukrainan kaltainen skenaario”, Masala sanoo.
”Lopulta tekin tarvitsette liittolaisia.”
Masalan mukaan on ongelma, jos pahimmista skenaarioista ei haluta julkisesti edes keskustella. Hän ei väitä, että Venäjä suunnittelisi operaatiota Suomea tai edes Baltiaa vastaan.
Mutta olisi väärin ajatella, etteikö se olisi mahdollista.
”Kirjan idea on kysyä itseltämme, miten estämme sen”, Masala sanoo.
Siksi myös se pahin skenaario kannattaa hänen mielestään pelata läpi.