Tykistö

Researchers from the U.S. Army and top universities discovered a new way to get more energy out of energetic materials containing aluminum, common in battlefield systems, by igniting aluminum micron powders coated with graphene oxide.

This discovery coincides with the one of the Army's modernization priorities: Long Range Precision Fires. This research could lead to enhanced energetic performance of metal powders as propellant/explosive ingredients in Army's munitions.

Lauded as a miracle material, graphene is considered the strongest and lightest material in the world. It's also the most conductive and transparent, and expensive to produce. Its applications are many, extending to electronics by enabling touchscreen laptops, for example, with light-emitting diode, or LCD, or in organic light-emitting diode, or OLED displays and medicine like DNA sequencing. By oxidizing graphite is cheaper to produce en masse. The result: graphene oxide (GO).

Although GO is a popular two-dimensional material that has attracted intense interest across numerous disciplines and materials applications, this discovery exploits GO as an effective light-weight additive for practical energetic applications using micron-size aluminum powders (uAl), i.e., aluminum particles one millionth of a meter in diameter.

The research team published their findings in the October edition of ACS Nano with collaboration from the RDECOM Research Laboratory, the Army's corporate research laboratory (ARL), Stanford University, University of Southern California, Massachusetts Institute of Technology and Argonne National Laboratory.

This new published work signals a beginning at ARL for the development of functionalized particles as novel energetics under several new leveraged programs led by Drs. Chi-Chin Wu and Jennifer Gottfried. ARL is leading joint scientific efforts with the University of Tennessee, Texas Tech University, Army Research, Development and Engineering Center at Picatinny, N.J., and with the Air Force Research Laboratory establishing a new research avenue to develop superior novel metal propellant/explosive ingredients to protect more lives for the Army warfighters.

"Because aluminum (Al) can theoretically release a large quantity of heat (as much as 31 kilojoules per gram) and is relatively cheap due to its natural abundance, uAlpowders have been widely used in energetic applications," said Wu. However, they are very difficult to be ignited by an optical flash lamp due to poor light absorption. To improve the light absorption of mAl during ignition, it is often mixed with heavy metallic oxides which decrease the energetic performance," Wu said.

Nanometer-sized Al powders (i.e., one billionth of a meter in diameter) can be ignited more easily by a wide-area optical flash lamp to release heat at a much faster rate than can be achieved using conventional single-point methods such as hotwire ignition. Unfortunately, nanometer-sized Al powders are very costly.

The team demonstrated the value of uAl/GO composites as potential propellant/explosive ingredients through a collaborative research effort led by Professor Xiaolin Zheng at Stanford University and supported by ARL's Dr. Chi-Chin Wu and Dr. Jennifer Gottfried.

This research demonstrated that GO can enable the efficient ignition of uAl via an optical flash lamp, releasing more energy at a faster rate - thus significantly improving the energetic performance of uAl beyond that of the more expensive nanometer-sized Al powder. The team also discovered that the ignition and combustion of uAl powders can be controlled by varying the GO content to achieve the desired energy output.

Images showing the structure of the uAl/GO composite particles were obtained by high resolution transmission electron (TEM) microscopy performed by Wu, a materials researcher who leads the plasma research for the Energetic Materials Science Branch in the Lethality Division of the Weapons and Materials Research Directorate at ARL.

"It is exciting to see with our own eyes through advanced microscopy such as TEM how a simple mechanical mixing process can be used to nicely wrap the uAl particles in a GO sheet," said Wu.

In addition to demonstrating enhanced combustion effects from optical flash lamp heating of the uAl/GO composites by the Stanford group, Gottfried, a physical scientist at ARL, demonstrated that the GO increased the amount of uAl reacting on the microsecond timescale, i.e., one millionth of a second - a regime analogous to the release of explosive energy during a detonation event.

Upon initiation of the uAl/GO composite with a pulsed laser using a technique called laser-induced air shock from energetic materials (LASEM), the exothermic reactions of the uAl/GO accelerated the resulting laser-induced shock velocity beyond that of pure uAl or pure GO.

According to Gottfried, "the uAl/GO composite thus has the potential to increase the explosive power of military formulations, in addition to enhancing the combustion or blast effects." As a result, this discovery could be used to improve the range and/or lethality of existing weapons systems.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.spacedaily.com/reports/D...unitions_that_go_further_much_faster_999.html

Hyvää uuttavuotta.
 
https://www.aamulehti.fi/a/201361616

Numeroniilo opetti suomalaisen kenttätykistön ampumaan vähät ammuksensa tarkasti – tykistönkenraali V. P. Nenonen oli nero,
mutta myös sydämellisen rautainen tahtoihminen

Vain harvoin historiassa yksi ihminen vaikuttaa kansansa tulevaisuuteen niin paljon kuin tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen suomalaisiin.

1546265248886.png

–Minä olen nyt kasvanut aivan kiinni matematiikkaan ja tykistöön, niin että me kuljemme yhtä matkaa koko ajan, kirjoitti komppanianpäällikkö Vilho Petter Nenonen äidilleen Vladivostokista vuonna 1909.
Nuorukainen oli päättänyt pyrkiä töihin Venäjän armeijan keskuskoeampumalaitokselle, Pietarin pääpolygonille.

Tämän enteen rinnalle nousee varhaisempikin tapaus. Vilhon vanhemmat julkaisivat kuopiolaisessa lehdessä ilmoituksen: ”Pekka ja Amalia Nenoselle on tiistaina 6.3.1883 syntynyt terve asevelvollinen.”

Nenosen mieli ei koskaan erkaantunut tykistöstä.
Vaikka hänen topografiaan, ilmakuvaukseen, radioviestintään, ballistiikkaan ja meteorologiaan liittyvät keksintönsä ja hankkeensa palvelivat aina ensisijassa kenttätykistön tarpeita, hän tuli perustaneeksi muun muassa ilmakuvaukseen perustuvan maastokartoituksen.

Tykistönkenraaliksi vuonna 1941 nimitetyn Nenosen matemaattiset taidot ja peräänantamaton luonne loivat suomalaiselle kenttätykistölle suorituskyvyn, jolle ei toisen maailmansodan aikana eikä kauan sen jälkeenkään ollut maailmalla vertaa.

Katse olennaisessa

Eläinlääkärin poika aloitti koulunkäyntinsä Kuopion ruotsalaisessa yhteiskoulussa. Hän jatkoi jo parin vuoden jälkeen Haminan kadettikoulun valmistavilla eli yleissivistävillä luokilla vuonna 1894.

Samasta opinsaunasta oli Gustaf Mannerheim saanut potkut vuonna 1886.

Matematiikkaan hurmaantunut nuori Vilho luki jo tuolloin kaiken löytämänsä tykistöaiheisen kirjallisuuden.

Ensimmäiset kiinnostustensa sovellukset Nenonen sai näyttää Pietarin pääpolygonilla.

Kukin kenttäkäyttöön otettava tykki tarvitsee koeammunnoilla saatavat osumien hajontataulukot eri ammustyypeille, jotta kaaritulella voidaan säällisesti osua johonkin.

Nenonen havaitsi erään kanuunan ammuksen laskukaavassa ilmanvastukseen liittyvää klappia, ja hänen esityksensä uudeksi hajontakaavaksi otettiin laitoksella käyttöön välittömästi.

Itsenäistyneen Suomen ylempää päällystöä kaipaava armeija sai Nenosesta ensimmäisen tykistön tarkastajansa keväällä 1920.
Jo samana vuonna käynnistettiin Perkjärven ampumaleirit, joita jatkui talvisotaa edeltäneeseen kesään saakka.

Kenttätykistön tarkka tuli vaati Suomen maastoissa aivan erilaista valmistelua kuin Euroopan ja Venäjän aukeilla. Se taas edellytti tarkempia karttoja, joiden hankkimiseksi Nenonen ideoi ilmakuvausta jo varhain 1920-luvulla.

Ensimmäiset ilmakuvausmenetelmät edellyttivät työlästä perspektiivinkorjausta jälkikäteen.


Nenon-kamera

Nenosen helpottava idea oli kamera, joka kuvasi paitsi maaston myös horisontin kahdesta suunnasta.
Näin saaduin tiedoin kameran kallistuma voitiin kompensoida myöhemmissä työvaiheissa paljon yksinkertaisemmin.

Zeissin optisiin välineisiin keskittynyt kuuluisa tehdas kieltäytyi ensin rakentamasta Nenosen esittämää laitosta vedoten Hollannissa epäonnistuneisiin samanlaisiin kokeisiin.

Ensimmäinen Zeissin tekemä ”Nenon”-horisonttikamera oli valmis vasta vuonna 1930, tosin Metsähallituksen rahoilla. Ilmakuvakartoitus levisi tästä myös siviilikäyttöön.

Ilmakuvauksen yhteydessä Nenonen toteutti yksinkertaisen, mutta tarkan korkeusmittarin yhdessä professori Vilho Väisälän kanssa. Jääveden käyttöön perustuvan nestestatoskoopin turvin lentokorkeus voitiin säätää muutaman metrin tarkkuudella.

Radion käytölle, perusteelliselle meteorologiselle valmistelulle sekä ääni- ja valonmittaukselle Nenonen oli saanut sysäyksen puolen vuoden Ranskan visiitillään vuonna 1922.

Suomalaisen maaston ominaisluonne vaikutti myös siihen, että kenttätykistön tulenjohtaja ryhmineen oli syytä viedä jalkaväen mukaan etulinjaan.
Tällöin tuli eteen tilanne, jossa kenttäpuhelinten tapsit todennäköisesti katkeavat vihollistykistön tulessa.


Radiot ja meteorologia
Kuten ilmakuvauskameroiden, radioidenkin kanssa riitti vastusta ja hankintaesitykset hukkuivat pääesikunnan byrokratiaan.
Liittipä kenraalimajuri Nenonen sotaväen päällikölle lähettämäänsä kirjelmään yksinkertaisen radion kytkentäkaavionkin.

Jo vuodesta 1927 kaikki tykistön tulenjohto voitiin kuitenkin hoitaa johdinyhteyksien lisäksi myös auttavasti maastokelpoisilla radioilla.
Tässä vaiheessa Nenonen oli jo kartoituskysymysten kimpussa.

Ranskan oppiin kuului ammunnan maalikohtainen meteorologinen valmistelu, mutta Nenonen halusi siitä yleispätevämmän.

Suomen kenttätykistö ampuikin alueellisin säätiedoin vuodesta 1924 lähtien. Menetelmää paranteli professori Rolf Nevanlinna juuri talvisodan alla.

Sama matemaatikko antoi panoksensa myös Helsingin ilmatorjunnan sulkuammuntojen suunnitteluun. Ne pelastivat pääkaupungin vuoden 1944 suurpommituksilta.

Kranaatinheittimien soveltamisessa jalkaväen tulitukiaseena Suomi oli myös ensimmäinen maailmassa, sekin Nenosen aloitteellisuuden ansiosta.

Ja jo vuonna 1936 Nenonen haaveili autogirosta tulenjohtovälineenä. Sittemmin vekotin tunnetaan helikopterina.

Ei määrä vaan laatu
V. P. Nenonen oli Norjassa alumiinin hankintakomennuksella marraskuussa 1917, kun Venäjän vallankumous katkaisi paluutien.

Suomen venäläisistä varuskunnista saatu osittainen museotavara muodosti tykkiaselajin pääkaluston vielä 30.11.1939 alkaneessa talvisodassakin.

Koulutuksessaan Nenonen sovelsi suurten aukeiden oppeja peitteiseen maastoon ja nosti matematiikan sekä tarkan mittaamisen roolin kenttätykistön toiminnassa ainutlaatuiselle tasolle koko maailmassa.

Huutavan ammuspulan ja kirjavan kaluston muodostamaa talvisodan vaikeutta tasasi perkjärvinen ampumatekninen osaaminen, siis tarkka tuli.

Silti tykistö ei vähillä laukauksillaan aina kyennyt kunnolla tukemaan jalkaväkeä, kuten myöhemmin jatkosodassa. Taistelutaidossa oli puutteita.

Kuitenkin jo 1920-luvulla suomalaisella tykistöllä oli ainoana aselajinsa edustajana valmius keskittää patteriston (kolme tulipatteria eli yhteensä 12 tykkiä) ammunta tiettyyn maastokohtaan pelkän patterin sijasta.

Toinen Nenosen suuri taistelutaidollinen vaatimus oli liikkeessä olevan jalkaväen saattoammunta.

Tämä toteutettiin Tuuloksessa syksyllä 1941 suomalaisjoukkojen murtautuessa kohti Aunusta.
Murtoa tukenut saksalaisdivisioona ei kyennyt tykistöllään tukemaan tätä Suomen armeijan historian suurinta tulivalmistelua.


Osaajat toteuttivat
Tulen keskittämistä ja nopeaa siirtoa auttoivat edelleen Nenosen kehittämä tulenjohtokortti ja majuri Unto Petäjän vuonna 1943 laatima korjausmuunnin.

1546265697593.png
Tämän tuliasemassa käytettävän ympyriäisen laskinlevyn ansiosta tulenjohtaja saattoi osoittaa maalin jopa kymmenkunnalle hajasijoitetulle patteristolle aivan kuin tykit olisivat hänen vierellään.

Jäljet näkyivät ennen muuta Tali-Ihantalan ja Vuosalmen suurissa torjuntamenestyksissä.

Nenoselle oli tunnusomaista keskittyä pariin suureen teoriakysymykseen kerrallaan ja hankkia niiden toteuttajiksi parhaat osaajat.

Nerous jättää usein muut luonteenpiirteet varjoonsa. Nenosta kuvataan kirjallisuudessa myös suurena ihmisystävänä.

Riveiltä ja niiden väleistä kuvastuu silti ennen muuta rautainen tahtoihminen, joka ei jättänyt kiveä kääntämättä tykistön, tuon kertakaikkisen suuren rakkautensa, hyväksi.

Suomi saa paljosta kiittää tätä hiukan epäkäytännöllistäkin miestä, jonka toilailuja amerikkalaiset ammustehtailijat katsoivat tukka pystyssä.

Koko talvisodan ajan kestäneellä aseidenhankintamatkalla Yhdysvalloissa Nenonen onnistui aina jostain löytämään vanhoja tykin louskuja, joilla sitten koeammutti milloin mitäkin kranaatteja.

Lähteet: Tykistönkenraali V. P. Nenonen kertoo (Tykkimiehet ry); Matti Alajoki: Tykistön kenraali Vilho Petter Nenonen (Otava); Jyri Paulaharju (toim.): V. P. Nenonen – elämä tykistölle (Suomen tykistömuseo); eversti Ilmari Hakala.

Juttu on julkaistu Tekniikan Historiassa 1/2015.
 
Raskaan moottorisoidun tykistön toiminta entiseen malliin tarkasti selostettuna.
Moottoroitu raskas tykistö osallistuu taisteluun, asemiin siirtyminen. Viestimiehet vievät tapsia maastoon.

Hieman huvittaa kun selostaja kertoo ammusten saapuneen ja 100kg painavien kappaleiden siirtämiseen tarvitaan vahvoja käsivarsia.
Ja silti ammuksia siirtelee yksi ukko kerrallaan. Sitä oli miehet ennen riskissä kunnossa ;) Metsätöitä on tehty. Hieman eri meininki kuin nykyään K9 Moukarien aikana.

 
Kustaanmiekka kirjoitti:
...Hieman huvittaa kun selostaja kertoo ammusten saapuneen ja 100kg painavien kappaleiden siirtämiseen tarvitaan vahvoja käsivarsia.
Ja silti ammuksia siirtelee yksi ukko kerrallaan. Sitä oli miehet ennen riskissä kunnossa ;) Metsätöitä on tehty. Hieman eri meininki kuin nykyään K9 Moukarien aikana.
...
Klikkaa laajentaaksesi...

Nojaa, nykyään salilla käyminen on aika suosittu harrastus. Omallakin tykillä oli mm. yksi painonnostaja joka kantoi junttaa tai tykkivälinelaatikkoa yksinään. Enemmän oli niitä riuskoja tyyppejä kaikenkaikkiaan kuin joitain pulkannaruja jotka ei olisi mihinkään pystynyt.

Mitenkään siis mm. metsätöitä väheksymättä, olihan ennen työt kauttaaltaan paljon fyysisempiä.
 
Kustaanmiekka kirjoitti:
Raskaan moottorisoidun tykistön toiminta entiseen malliin tarkasti selostettuna.
Moottoroitu raskas tykistö osallistuu taisteluun, asemiin siirtyminen. Viestimiehet vievät tapsia maastoon.

Hieman huvittaa kun selostaja kertoo ammusten saapuneen ja 100kg painavien kappaleiden siirtämiseen tarvitaan vahvoja käsivarsia.
Ja silti ammuksia siirtelee yksi ukko kerrallaan. Sitä oli miehet ennen riskissä kunnossa ;) Metsätöitä on tehty. Hieman eri meininki kuin nykyään K9 Moukarien aikana.

Klikkaa laajentaaksesi...

Katsoin filmin, missä kaverit siirtelee ammuksia, enkä usko että yksi ammus painaa 100 kiloa.
 
Rajajääkäri kirjoitti:
Katsoin filmin, missä kaverit siirtelee ammuksia, enkä usko että yksi ammus painaa 100 kiloa.
Klikkaa laajentaaksesi...
peelo kirjoitti:
Omaan silmään näytti kyllä kevyeltä, myös tuo missä a-tarviketta siirretään tykille 4 hengen voimin

Vielä kun otetaan huomioon että kavereiden omapaino on kohtuu alhainen pitää olla kyllä aika moneen savottaan osallistunut
Klikkaa laajentaaksesi...
No, nyt rupeaa jääkäreille ja muille pulkannaruille selviämään miksi tykkimiehet ovat kautta aikain olleet kadehdinnan ja mustamaalauksen kohteena. Pienimmät ja heikoimmat kantavat noita videolla näkyviä pieniä ammuksia, isommat jätetään riskeimmille.
 
Shadowmon kirjoitti:
Nojaa, nykyään salilla käyminen on aika suosittu harrastus. Omallakin tykillä oli mm. yksi painonnostaja joka kantoi junttaa tai tykkivälinelaatikkoa yksinään. Enemmän oli niitä riuskoja tyyppejä kaikenkaikkiaan kuin joitain pulkannaruja jotka ei olisi mihinkään pystynyt.

Mitenkään siis mm. metsätöitä väheksymättä, olihan ennen työt kauttaaltaan paljon fyysisempiä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vekaralla työn puolesta käydessä oli aikoinaan vääpeli (ammatti-au), joka harrasti vahvamies-kisoja tms. Silti jätkää ei saanut nostelemaan kamoja kuorma-autoon, kun kuulemma "voi paikat mennä rikki"... :mad:
 
Gyllis1 kirjoitti:
No, nyt rupeaa jääkäreille ja muille pulkannaruille selviämään miksi tykkimiehet ovat kautta aikain olleet kadehdinnan ja mustamaalauksen kohteena. Pienimmät ja heikoimmat kantavat noita videolla näkyviä pieniä ammuksia, isommat jätetään riskeimmille.
Klikkaa laajentaaksesi...

"Onhan ne saakelin riskejä miehiä, niillä on epäilemättä suurimmat putket.. niiden on oltava ainakin tyhmiä!" :)
 
Jenkit käytti jo Vietnamissa ilmapudotteisia M551 Sheridan tankkeja. Myöhemmin C5 B Galaxy pystyi tiputtamaan niitä 4 kerrallaan.

Nykyisistä Stryker ja LAV ovat testattu onnistuneesti, mutta eivät sertifioitu. Eli jenkit ovat osanneet homman jo 50 vuotta.

 
Keskikokoisten traktorien levynokkapainot on 45kg kappale, kahta kerrallaan pystyy kyllä kuljettamaan ja heittämään, mutta lantiolta ylöspäin menevä tarkka liike ei kyllä näyttäisi kevyeltä :unsure:
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top