Tykistö

[Mäksä]

Ensimmäinen hankinta kymmenisen vuotta sitten kustansi 16 meloonia. Silloin julkisuudessaa arvioitiin määräksi muutamia satoja. Tämä toinen hankinta voisi olla samaa suuruusluokkaa. En ihmettele yhtään jos hinta vaikka onkin tuplaantunut vuosikymmenessä.

Armeija osti älykkäitä ammuksia tykkimiehille

Maavoimat on ostanut Suomessa täysin uudenlaisia tykistön ammuksia. 155 millimetrin kenttätykeissä käytettävä ampumatarvike osaa täysin itsenäisesti hakeutua panssaroituihin ajoneuvoihin. Älyammuskaupan veroton hinta on lähes 16 miljoonaa euroa. Älykkyys maksaa, mikä näkyy poikkeuksellisen...

www.hs.fi

Pettymykseni on suunnaton ja päiväni on pilalla. Pari-kolme laukausta per niitä ampumaan pystyvä tykki. Pitäisi ostaa vaan kuorma-ammuksia Israelista, kaikille kaliipereille.

 

[scip10]

Meidän ei tarvitse taistella samoilla välineillä ja periaatteilla kuin vihollisen. Tilanteesta tulee tehdä mahdollisimman reilu meille ja epäreilu viholliselle.

Ukrainan sodalla on monia opetuksia. Jos yksi on se, että Venäjän sodankäyntikyvyssä riittää syvyyttä, niin se ei ole ainoa. Jos hypoteettisena sotavuonna 1973 T-62 olisi tuhottu tykistön iskulla sen ajettua miinaan suomalaisten puolustusasemien edessä Vaalimaalla, niin sotavuonna 2023 sama vaunu tuhottaisiin GMLRS:llä ratapihalle Viipurissa. Tai ainakin meillä on siihen nyt mahdollisuus. On parempi katkoa huolto ja vaikuttaa taistelusta irti oleviin joukkoihin kuin käydä veristä taistelua konekiväärien laulaessa, sinkomiesten laskeskellessa sekunteja omaan tuhoutumiseensa ja tykistön kipatessa murkulaa omien asemien eteen. Jälkimmäiseltä ei tulla välttymään jatkossakaan, ei kokonaan, mutta sen merkitys on laskusuunnassa.

Toisekseen, D-30:lle nyt tehtaalta tilattavien ampumatarvikkeiden elinkaari mitataan vuosikymmenissä. Hankintaa ei voi tarkastella vain siitä näkökulmasta, onko se hyödyllinen ja paras mahdollinen, jos Venäjä hyökkää tänne parin vuoden kuluttua. Puolustusta pitää yhä edelleen suunnitella ja kehittää pitkäjänteisesti, samalla tavalla kuin ennenkin Ukrainan sotaa.

D-30 on saanut paljon kehuja foorumilla. Lopulta se on kuitenkin vain väline, jolla ampua kranaatteja tonttiin. Onko se todella kustannustehokas ja tulevaisuudenkestävä osa maavoimien vaikuttamista, kun huomioidaan kaikki vaihtoehtoiset lähestymistavat asiaan? Se voi olla, mutta en pidä asiaa toteennäytettynä.

Ja kun gimmlerit on ammuttu, pitää rajan yli tunkevaa ryssää kaataa muilla keinoin

Puolustussuunnittelun aikajänne on muuttunut, jonka vuoksi pitkän tähtäimen suunnitelmien lisäksi on oltava valmius käydä sotaa jo lyhyellä aikavälillä. Tämä vaatii rahaa jota on myönnetty ja käytetty, mutta myös uutta ajattelua nopeasti käyttöön otettavien aseiden suhteen. Kaikkein nopeimmin saa käyttöön aseet jotka on jo olemassa ja joille on koulutettu käyttäjät.

Ennen pitkää D30 menee toki luiskaan, joko Stenan kattilaan tai muualle. Mikäli PV ei näe järjestelmällä tulevaisuutta, olisi nyt mahdollista toimittaa kalusto Ukrainaan heikentämään potentiaalista vihollista. Näin ei kuitenkaan ole haluttu tehdä.

 

[Mäksä]

Tässä on, mitä amerikkalaiset maksavat BONUS MARK II ammuksista, tosin Bae/Bofors valmistajana. En usko, että Suomi ostaisi Ranskan Nexteriltä Ruotsin sijaan, ellei fransmanni tarjoa parempaa hintaa. Elikkä 50-60 000€ per murkula.

 

[Panssari Salama]

Ei joka aseella tarvitse olla sekä älykästä, että tyhmää ammusta. Israelista ostettava 122mm raketinheittimen täsmäammus ja GMLRS täyttävät tarpeemme tykistön täsmäammuksille. Emme tarvitse niiden ohella mitään Krasnopoleja ja Excalibureja. Ne kaikki täyttävät saman roolin, ja raketin voi olettaa olevan halvempi, koska pienempi kiihtyvyys laukaisuhetkellä.

Eri hakeutumistavoilla toimivien ammusten hankkimen voi olla ihan järkevää, sekä GPS, että laaserohjattua murkulaa, mutta tämä tulisi aika kalliiksi. Etenkin laaserosoittimien hankinta kaikille joukoille maksaisi maltaita.

Tämä tykistön suorittama snaippailu on noussut kovasti esille, ja mikäs sen hienompaa kun tiputtaa muutama bonus kohti mekanisoidun vastustajan kärkeä. Tai itse muodostelmaakin.

Tykistö vaikuttaa tulellaan, ja meillä tulenkäytön perusta on ollut perinteisesti se patteriston suorittama tehtävä. Massiivinen tulenkäyttö, toisin sanoen. Sitä tarvitaan aivan varmasti jatkossakin, ja se ei saisi unohtua kaiken hienon uuden täsmäkyvykkyyden alle. Taktinen tulenkäyttö, omien joukkojen tehtävän suojaaminen, varsinkin voisi olettaa olevan ihan perinteisen tulenkäytön tehtävää jatkossakin, ja Paikallisilla joukoilla tämä on krh ja D30 varassa. Operatiivisilla sitten löytyy raskaampaakin kalustoa.

Operatiivinen tulenkäyttö, vastatykistö, varikot, esikunnat, ne ovat sitten ehkä enemmän tämän uuden täsmävaikutuskyvykkyyden kohteita.

 

[Mikfin70]

Jatkuvalla huollolla en tarkoittanut sitä, että kalustoa päivittäin sivellään, vaan sitä että toimenpiteet (huollot ja tarkastukset) on suunniteltu ja aikataulutettu sekä niihin tarvittavat resurssit varattu (jaksotettua kunnossapitoa sekä kuntoon perustuvaa kunnossapitoa, jos haluaa sfs:n määritelmiin kääntyä). Osalle kalustosta tehdään toimenpiteitä "kymmenen vuoden välein", osalle vuosittain, ja osa vaatii kuukausittaista hellyyttä. Mitä enemmän kalustossa on elektroniikkaa, nesteitä, tiivisteitä yms. sitä enemmän ja tiheämmin kalustoa pitää huoltaa varastoinnissa, ja yleensä sitä suuremmat askeleet tarvitaan kaluston käyttöönotossa. Mutta ydin nyt on siinä, että edes kevyiden jalkaväkiaseiden varastointi ei ole ilmaista, saati sitten monimutkaisempien järjestelmien - jokainen varastokuutio maksaa jotain, ja henkilöresursseja kuluu kuitenkin.

Täysin eri kysymys on se, että onko resurssit aina kohdennettu oikein, mutta siihen keskusteluun en välttämättä jaksa lähteä virka-ajan ulkopuolella. Tämän asian kanssa on aina jouduttu taistelemaan, ja aina on yritetty löytää keinoja esim. huoltovälien pidentämiseen... Kaikkea tuota toimintaa ei ole ajettu alas, ihan arkipäivää nämä hommat on, mutta se pitää paikkaansa, että kunnossapidon resurssit on ohkaisella. Nykyiset valmiusvaatimukset ja kaluston uudistuminen enemmän huoltoa vaativaan on oma haasteensa.

Sinulla ei taida olla kokemusta 122H63 tykistä?

Jatkuvalla huollolla en tarkoittanut sitä, että kalustoa päivittäin sivellään, vaan sitä että toimenpiteet (huollot ja tarkastukset) on suunniteltu ja aikataulutettu sekä niihin tarvittavat resurssit varattu (jaksotettua kunnossapitoa sekä kuntoon perustuvaa kunnossapitoa, jos haluaa sfs:n määritelmiin kääntyä). Osalle kalustosta tehdään toimenpiteitä "kymmenen vuoden välein", osalle vuosittain, ja osa vaatii kuukausittaista hellyyttä. Mitä enemmän kalustossa on elektroniikkaa, nesteitä, tiivisteitä yms. sitä enemmän ja tiheämmin kalustoa pitää huoltaa varastoinnissa, ja yleensä sitä suuremmat askeleet tarvitaan kaluston käyttöönotossa. Mutta ydin nyt on siinä, että edes kevyiden jalkaväkiaseiden varastointi ei ole ilmaista, saati sitten monimutkaisempien järjestelmien - jokainen varastokuutio maksaa jotain, ja henkilöresursseja kuluu kuitenkin.

Täysin eri kysymys on se, että onko resurssit aina kohdennettu oikein, mutta siihen keskusteluun en välttämättä jaksa lähteä virka-ajan ulkopuolella. Tämän asian kanssa on aina jouduttu taistelemaan, ja aina on yritetty löytää keinoja esim. huoltovälien pidentämiseen... Kaikkea tuota toimintaa ei ole ajettu alas, ihan arkipäivää nämä hommat on, mutta se pitää paikkaansa, että kunnossapidon resurssit on ohkaisella. Nykyiset valmiusvaatimukset ja kaluston uudistuminen enemmän huoltoa vaativaan on oma haasteensa.

Jep 122H63 on erittäin monimutkainen asejärjestelmä sisältäen runsaasti modernia tekniikkaa
Tämä kustannuslaskelma mitä minkäkin säilyttäminen maksaa on teoreettista ja sillä perusteltiin ison materiaalimäärän toimittaminen 2000-luvun alkupuolella. Näköjään sama henki ei ole kadonnut mihinkään PV:ltä.

 

[PH]

Pettymykseni on suunnaton ja päiväni on pilalla. Pari-kolme laukausta per niitä ampumaan pystyvä tykki. Pitäisi ostaa vaan kuorma-ammuksia Israelista, kaikille kaliipereille.

Mikä tässä nyt oikein on ongelmana? Tuolla summalla saadaan hankittua todennäköisesti useita satoja kranaatteja. Järjestelmä on jo käytössä eli kokonaissumma kohdistunee kokonaan ampumatarvikkeiden hankintaan, kun kyvykkyys on jo rakennettu aiemmin (koulutus, logistiikka, käyttötapa).

 

[KymJP2K]

Ennen pitkää D30 menee toki luiskaan, joko Stenan kattilaan tai muualle. Mikäli PV ei näe järjestelmällä tulevaisuutta, olisi nyt mahdollista toimittaa kalusto Ukrainaan heikentämään potentiaalista vihollista. Näin ei kuitenkaan ole haluttu tehdä.

D30stä on nurkat täynnä ja näyttää löytyvän merivoimien loputtomista tykkivarastoista aina lisää. Tämä arviolta noin 600-700 putken D30 varasto vaatinee melkoisen määrän varastoituja ammuksia ollakseen taisteluvalmis. Korvaaminen edes 155mm vedettävällä ammuksineen olisi miljardiluokan projekti

BTW suomella on 822 120mm kranaatinheitintä, joista saadaan 45 JV prikaatille 18 putkea per prikaati. Tästä voisi estimoida merivoimien tykkivaraston vähimmäismäärää koska orgaanista tykistöä lienee jossain kranaatinheittimistöä vastaava määrä.

 

[Samovarius]

Viimeisimmät tykkihankinnat on 155 K 98 joskus vuosituhannen vaihteessa ja nyt tipoittain vahvuuksiin saapuva K9. Siihen väliin mahtuu monien tykkimallien poistuma (130 K 54, lukuisat 152 H -alkuiset, 152 TELAK ja onkohan vielä jotakin muuta?). Selvästi on hyväksytty satojen putkien katoaminen vahvuuksista ja julkisuudessa olleiden tietojen (joita toki täällä on osa kiistänyt) mukaan mm. 122 mm kalustosta ollaan luopumassa, ehkä vuoden 2030 tienoille kalustolla kitkutellen.

Juu, uusikin kalusto vaatii ampumatarvikkeet. Samoin niille tykeille tarvitaan myös käyttäjät, radiot, paikannuslaitteet, ajoneuvot... Siinä kokonaisuudessa voi alkaa pohtia, kannattaako tuota ympäröivää pumppua rakentaa jonkin vapaussodan aikaisen tykin varaan vai kannattaisiko uusia myös tykit nykyaikaisiin.

Tulkitsen, että tätä siirtymää nykyaikaiseen kalustoon tehdään. Näin siis päätellen K9-option lunastamisesta ja massiivisesta DSCA:n ilmoituksesta GMLRS:ää koskien.

Varsinaisesti tykkejä ei juu ko. aikana hankittu. Matkalle mahtuu kuitenkin mm. MRLS, AMOS ja krh-tekat, eli painopistettä epäreilun vahvuudessa siirrettiin (ja vähän näistä hankinnoista ja senaikaisista määrärahoista voi myös pohtia, että jätettiinkö korvaavat putket hankkimatta ensisijaisesti budjettisyistä). Myös SA-vahvuutta oltiin vuosituhannen vaihteen jälkeen leikattu rajusti, joka sekin salli kalustokirjavuuden karsimisen. Tätä kurssia korjattiin sittemmin.

Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että 122:lle ei ole tällä hetkellä olemassa korvaajaa ja siitä luopuminen jättäisi alueelliset joukot käytännössä tyystin ilman tykistöä. Melkoinen muutos strategiassa, johon on vuosikymmeniä kuulunut erittäin vahva tykistö.

Nämä höpinät vapaussodan aikaisista tykeistä voi jättää omaan arvoonsa. D-30 ei tietenkään ole moderni ase, mutta edelleen käyttökelpoinen ja myös laajasti käytössä. Sen korvaaminen (millä?) olisi sangen kallista putkien suuresta määrästä johtuen, ja hyödyt jäisivät kyseenalaisiksi. Seinäjoelta pitäisi löytyä öljyesiintymä, jos ne olisi tarkoitus korvata jollain K9:llä. Jos ne taas korvattaisiin yksi yhteen jollain modernilla vedettävällä 105 mm haupitsilla, voidaan ihan rehellisesti kysyä, että miksi? Suorituskyky ei paranisi käytännössä lainkaan, todennäköisesti jopa heikkenisi.

 

[Mäksä]

Mikä tässä nyt oikein on ongelmana? Tuolla summalla saadaan hankittua todennäköisesti useita satoja kranaatteja. Järjestelmä on jo käytössä eli kokonaissumma kohdistunee kokonaan ampumatarvikkeiden hankintaan, kun kyvykkyys on jo rakennettu aiemmin (koulutus, logistiikka, käyttötapa).

Pieni määrä. Noin 600 laukausta, jos hinta on meille sama, kuin amerikkalaisille. Eli 3-4 laukausta per 155mm tykki, kun edellinen hankinta huomioidaan.

 

[PH]

Pieni määrä. Noin 600 laukausta, jos hinta on meille sama, kuin amerikkalaisille. Eli 3-4 laukausta per 155mm tykki, kun edellinen hankinta huomioidaan.

Ainahan kaikkea voisi olla lisää, mutta kyllähän tuo on jo ihan merkittävä määrä täydentämään alkuperäistä hankintaa (200-300 kappaletta). Eiköhän nämä jyvitetä ammuttavaksi lähtökohtaisesti 52-putkista erikoistilanteissa, kuten painopistesuunnassa vastatykistötoiminnassa tai läpimurron torjunnassa. Tasajako kun ei ole taktiikkaa.

 

[headspace]

Jep 122H63 on erittäin monimutkainen asejärjestelmä sisältäen runsaasti modernia tekniikkaa
Tämä kustannuslaskelma mitä minkäkin säilyttäminen maksaa on teoreettista ja sillä perusteltiin ison materiaalimäärän toimittaminen 2000-luvun alkupuolella. Näköjään sama henki ei ole kadonnut mihinkään PV:ltä.

En nyt ottanut kantaa yksittäiseen järjestelmään, vaan kommenttini oli yleinen avautuminen täällä jatkuvasti kuultavalle kommentoinnille varastoinnin helppoudesta ja halpuudesta. KT-aseista en ole koskaan vastannut, mutta apukätenä kyllä osallistunut raskaammankin kaluston huoltoihin, joten tiedän kyllä mitä toimenpiteitä yleisimmille vehkeille tehdään. Kuten totesin, "osalle kalustosta tehdään toimenpiteitä "kymmenen vuoden välein", osalle vuosittain, ja osa vaatii kuukausittaista hellyyttä." Haaste on saada tilat ja henkilöstö riittämään kalustolle nykytilanteessa - eli kustannusnäkökulma tulee siitä kun infra ja palkat menee kuitenkin kaikki siitä samasta isosta kirstusta. Jos se olisi minusta kiinni, niin varastokentälle perustettaisiin muutama sata uutta virkaa, ja soveltuvia varastotiloja huoltoloineen rakennettaisiin lisää. Tämä vaan ei ole aserasvalla maalailevan tason vaikutusmahdollisuuksien piirissä

 

[Huhta]

Varsinaisesti tykkejä ei juu ko. aikana hankittu. Matkalle mahtuu kuitenkin mm. MRLS, AMOS ja krh-tekat, eli painopistettä epäreilun vahvuudessa siirrettiin (ja vähän näistä hankinnoista ja senaikaisista määrärahoista voi myös pohtia, että jätettiinkö korvaavat putket hankkimatta ensisijaisesti budjettisyistä). Myös SA-vahvuutta oltiin vuosituhannen vaihteen jälkeen leikattu rajusti, joka sekin salli kalustokirjavuuden karsimisen. Tätä kurssia korjattiin sittemmin.

Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että 122:lle ei ole tällä hetkellä olemassa korvaajaa ja siitä luopuminen jättäisi alueelliset joukot käytännössä tyystin ilman tykistöä. Melkoinen muutos strategiassa, johon on vuosikymmeniä kuulunut erittäin vahva tykistö.

Nämä höpinät vapaussodan aikaisista tykeistä voi jättää omaan arvoonsa. D-30 ei tietenkään ole moderni ase, mutta edelleen käyttökelpoinen ja myös laajasti käytössä. Sen korvaaminen (millä?) olisi sangen kallista putkien suuresta määrästä johtuen, ja hyödyt jäisivät kyseenalaisiksi. Seinäjoelta pitäisi löytyä öljyesiintymä, jos ne olisi tarkoitus korvata jollain K9:llä. Jos ne taas korvattaisiin yksi yhteen jollain modernilla vedettävällä 105 mm haupitsilla, voidaan ihan rehellisesti kysyä, että miksi? Suorituskyky ei paranisi käytännössä lainkaan, todennäköisesti jopa heikkenisi.

1. Alueellisten joukkojen tykistöstä huolehtiminen voidaan lopettaa, koska alueelliset joukot katoavat. Jako on tulevaisuudessa paikallisjoukkoihin ja operatiivisiin joukkoihin.

2. Tykistön syömähampaaksi on tulossa yhteensä 96 kpl K9 Moukari. Se on sellainen kapasiteetti, että sen luulisi vapauttavan vedettävää 155 mm kalustoa uudelleenorganisoitavaksi ja/tai uusille suunnille.

3. Paikallisjoukkojen uusina joukkotyyppeinä on Jalkaväen vuosikirjassa mainittu kevyt jääkäripataljoona ja kevyt jalkaväkipataljoona. Nimet viittaavat siihen, että orgaanista pataljoonan/taisteluosaston D-30 patteristoa ei ole (toisin kuin alueellisissa joukoissa).

4. MLRS, pitkäputkinen 155 mm tykistö (ja sen erikoisampumatarvikkeet), F-35 ja parantuvat johtamisjärjestelmät mahdollistanevat jatkossa joustavampaa tulenkäyttöä ilman(kin) korvamerkittyä tykistöä.

5. Orgaaninen kranaatinheittimistö ei liene menossa mihinkään. Se säilynee tulevaisuudessakin meikäläisenä vahvuutena.

 

[Samovarius]

1. Alueellisten joukkojen tykistöstä huolehtiminen voidaan lopettaa, koska alueelliset joukot katoavat. Jako on tulevaisuudessa paikallisjoukkoihin ja operatiivisiin joukkoihin.

2. Tykistön syömähampaaksi on tulossa yhteensä 96 kpl K9 Moukari. Se on sellainen kapasiteetti, että sen luulisi vapauttavan vedettävää 155 mm kalustoa uudelleenorganisoitavaksi ja/tai uusille suunnille.

3. Paikallisjoukkojen uusina joukkotyyppeinä on Jalkaväen vuosikirjassa mainittu kevyt jääkäripataljoona ja kevyt jalkaväkipataljoona. Nimet viittaavat siihen, että orgaanista pataljoonan/taisteluosaston D-30 patteristoa ei ole (toisin kuin alueellisissa joukoissa).

4. MLRS, pitkäputkinen 155 mm tykistö (ja sen erikoisampumatarvikkeet), F-35 ja parantuvat johtamisjärjestelmät mahdollistanevat jatkossa joustavampaa tulenkäyttöä ilman(kin) korvamerkittyä tykistöä.

5. Orgaaninen kranaatinheittimistö ei liene menossa mihinkään. Se säilynee tulevaisuudessakin meikäläisenä vahvuutena.

Tää nyt vain on edelleen, että noin 400 putkea D-30 ei korvata millään.

 

[Huhta]

Tää nyt vain on edelleen, että noin 400 putkea D-30 ei korvata millään.

Entä ampumatarvikkeet? Ne kuitenkin vanhenee, elleivät ole jo Ukrainassa, siksihän kalustosta luopuminen on ollut framilla pidemmän aikaa. Eikä ole järin edullista, kun aletaan ostaa tuhansia per tykki... (Viittaan mitä kohteliaimmin aiempaan tietoon koskien Ukrainalle toimitettuja tykkejä ja ampumatarvikkeita.)

Tokihan noille voidaan ostaa vaikkapa vain 100 lks per tykki ja muodostaa tykeistä jotain paikallispatteristoja? Silloin olisi tietysti ideaa säilyttää vanhat tykit, mutta nuo laukaukset on sitten ammuttu avauspäivän aikana.

Jos taas ostetaan tuollaiset esim. 5000 lks per tykki, niin se tarkoittaisi 2 miljoonaa laukausta. Jos yksi laukausyhdistelmä maksaisi vaikkapa vain 1000 euroa, niin se olisi silti 2 miljardin hankinta. Miljardihankkeesta puhuttaessa on se ja sama, säilytetäänkö nykyiset tykit vai vaihdetaanko johonkin muuhun kalustoon. Ei se kokonaisuudessa enää tunnu...

 

[Panssari Salama]

Tulee olemaan todella mielenkiintoista nähdä, mihin tämä tuleva Operatiiviset ja Paikalliset -joukot muutos menee. Suunnittelu aloitettiin rahapulan ja niukkuuden aikana, nyt tilanne toinen.

Katsoin Maavoimaseminaarin ensimmäisen osan, josta mieleeni jäi Ukrainan sodan havainto, että kaikkia lähestymisteitä tulee valvoa, ja Paikallisjoukko joka tuleen joutuu taistelee itsenäisesti, omin voimin, niillä resursseilla mitä on, kunnes apua saadaan.

 

[Samovarius]

Entä ampumatarvikkeet? Ne kuitenkin vanhenee, elleivät ole jo Ukrainassa, siksihän kalustosta luopuminen on ollut framilla pidemmän aikaa. Eikä ole järin edullista, kun aletaan ostaa tuhansia per tykki... (Viittaan mitä kohteliaimmin aiempaan tietoon koskien Ukrainalle toimitettuja tykkejä ja ampumatarvikkeita.)

Tokihan noille voidaan ostaa vaikkapa vain 100 lks per tykki ja muodostaa tykeistä jotain paikallispatteristoja? Silloin olisi tietysti ideaa säilyttää vanhat tykit, mutta nuo laukaukset on sitten ammuttu avauspäivän aikana.

Jos taas ostetaan tuollaiset esim. 5000 lks per tykki, niin se tarkoittaisi 2 miljoonaa laukausta. Jos yksi laukausyhdistelmä maksaisi vaikkapa vain 1000 euroa, niin se olisi silti 2 miljardin hankinta. Miljardihankkeesta puhuttaessa on se ja sama, säilytetäänkö nykyiset tykit vai vaihdetaanko johonkin muuhun kalustoon. Ei se kokonaisuudessa enää tunnu...

Jos ampumatarvikkeet eivät ole Puolustusvoimien tyypillisiä ns. jatkuvia hankintoja, en kyllä tajua mitkä sitten ovat. Riippunee tietysti varastosaldosta ja suunnitellusta toiminnasta, että mitä tilataan milloinkin, mutta tässä pätee edelleen se, että niinpä sitä joudutaan ihan mitä tahansa ampumatarviketta tilaamaan, mikäli kalustoa aiotaan käyttää, ja voi että ne hat-hat vehkeiden soivat lelut vasta maksavatkin. Mutta se jos mikä tulee kalliiksi, jos kovan hetken koittaessa ei ole sen enempää tykkiä kuin sille ampumatarvikettakaan.

KT ei ole osaamisalaani, mutta Ukrainan 155 mm lukuja voi osaltaan selittää se, että ne ovat sekä Ukrainan suorituskykyisintä kalustoa (erityisesti telakanuunat), että sitä, mille ampumatarvikevaranto on pitänyt polkaista käytännössä tyhjästä. Noin karkeasti ottaen terävin kärki kuluu nopeiten, paikallisjoukkojen selvästi lyhyemmän kantaman tykistö jo suorituskykynsä puolesta jää pois osasta ampumatehtäviä (eli vähän vähemmän kauluspaitakielisesti: maalit eivät yhtä usein ole kevyempien tykkien kantamalla), mutta vihollisen liikkuessa niitä kohti on se kevyempi tykistö sitten kullan arvoista jo tulenpeiton vuoksi. Mua pätevämmät saavat arvioida, että tarvitaanko me 122 mm kalustolle 5000 laukausta a 400 putkea. Omaan korvaani luku kuulostaa suurenpuoleiselta.

Tulee taas vähän väkisinkin mieleen tunnettu Cajanderin lausahdus, että onneksi ei tuhlattu rahaa hävittäjiin ja panssarivaunuihin (tosin Cajander kyllä oli tavallaan oikeassa - ja mahdollisesti jopa tarkoittikin tätä - 1930-luvun alun kalusto olisi jo Talvisodassa ollut vanhentunutta).

 

[Mikser]

Suomen länsimaana ei todellakaan kannata hirttäytyä 122mm kaliiperiin, jahka nykyiset ammusvarastot vanhenevat. Mistä ihmeestä sota-aikana saisi täydennyksiä, kun Yhdysvallat on kohta vuoden ajan seteliniput kädessä ostanut Ukrainalle kaikki 122mm kranaatit mitä romuvarastoista irtoaa maan ja taivaan väliltä. Vai pitäisikö Puolustusvoimien pyrkiä Venäjän tavoin strategiseen kumppanuuteen Iranin ja Pohjois-Korean kanssa?

 

[PH]

Suomen länsimaana ei todellakaan kannata hirttäytyä 122mm kaliiperiin, jahka nykyiset ammusvarastot vanhenevat. Mistä ihmeestä sota-aikana saisi täydennyksiä, kun Yhdysvallat on kohta vuoden ajan seteliniput kädessä ostanut Ukrainalle kaikki 122mm kranaatit mitä romuvarastoista irtoaa maan ja taivaan väliltä. Vai pitäisikö Puolustusvoimien pyrkiä Venäjän tavoin strategiseen kumppanuuteen Iranin ja Pohjois-Korean kanssa?

Uushankinnat keskittyvät tietysti 155mm kalustoon, mutta nykyisestä 122mm kalustosta kannattaa kyllä kannattaa pitää kiinni, ainakin jossain määrin.

Ampumatarvikkeista: 122mm kranaattien tuotantoa löytyy jo nyt Itä-Euroopasta ja pari päivää sitten ilmoitettiin, että Bulgariassa käynnistetään niin ikään kyseisen kaliiperin ampumatarviketuotanto. Käsittääkseni valmius tuotantoon löytyy koipussitettuna myös Suomesta, saa korjata jos olen väärässä.

 

[Iso-Mursu]

Tulee olemaan todella mielenkiintoista nähdä, mihin tämä tuleva Operatiiviset ja Paikalliset -joukot muutos menee. Suunnittelu aloitettiin rahapulan ja niukkuuden aikana, nyt tilanne toinen.

Katsoin Maavoimaseminaarin ensimmäisen osan, josta mieleeni jäi Ukrainan sodan havainto, että kaikkia lähestymisteitä tulee valvoa, ja Paikallisjoukko joka tuleen joutuu taistelee itsenäisesti, omin voimin, niillä resursseilla mitä on, kunnes apua saadaan.

Olikohan jossain linkkiä seminaariin

 

[Iso-Mursu]

1. Alueellisten joukkojen tykistöstä huolehtiminen voidaan lopettaa, koska alueelliset joukot katoavat. Jako on tulevaisuudessa paikallisjoukkoihin ja operatiivisiin joukkoihin.

2. Tykistön syömähampaaksi on tulossa yhteensä 96 kpl K9 Moukari. Se on sellainen kapasiteetti, että sen luulisi vapauttavan vedettävää 155 mm kalustoa uudelleenorganisoitavaksi ja/tai uusille suunnille.

3. Paikallisjoukkojen uusina joukkotyyppeinä on Jalkaväen vuosikirjassa mainittu kevyt jääkäripataljoona ja kevyt jalkaväkipataljoona. Nimet viittaavat siihen, että orgaanista pataljoonan/taisteluosaston D-30 patteristoa ei ole (toisin kuin alueellisissa joukoissa).

4. MLRS, pitkäputkinen 155 mm tykistö (ja sen erikoisampumatarvikkeet), F-35 ja parantuvat johtamisjärjestelmät mahdollistanevat jatkossa joustavampaa tulenkäyttöä ilman(kin) korvamerkittyä tykistöä.

5. Orgaaninen kranaatinheittimistö ei liene menossa mihinkään. Se säilynee tulevaisuudessakin meikäläisenä vahvuutena.

Muistatko nopeasti minkä vuoden vuosikirjassa oli esittely tulevista joukkotyypeistä.