Tykistö

Kohta tarvitaan suuri määrä lisäputkia korvaamaan 122mm putkien kuluminen ja tätäkautta poislähtö tykistöstämme.
Athos 155mm, hinta 1,2M€
ATHOS on teknisesti tosiaan Tampella-tyypin tykki, mutta osat eivät liene kovin hyvin vaihtokelpoisia kotimaisten tykkien kanssa, kun kehitys eriytyi 155 K 74/Soltam M-71:n jälkeen?

En ole täysin vakuuttunut tuon ammusnostin-latasimen hyödyistä, mutta se toki vähentää miehistön fyysistä kuormaa vikaantumisherkkyyden kustannuksella. Israelilaiset lienevät päätyneet tuohon ratkaisuun naissotilaidensa vuoksi? ATHOS:n peräkappaleen korkeus ei kyllä salli käyttöä ilman tuota nostin-latasinta.


Vrt. suomalaiset ihan latasinkeppiä käsipelillä käyttäen 155 K 83:lla (3 ls/16 s):
155 K 83:ssa oli aiemmin myös heittävä latasin, jossa kranaattia ei tarvinnut survoa sisään, ja sillä saavutetaan 3 ls/12 s tulinopeus, mutta tämähän poistui käytöstä erinäisistä syistä (jotka eivät periaatteessa estäisi sen käyttöä tarkemmin rajatuilla laukausyhdistelmillä).

Elbit muuten yhä tarjoaa tuota M-71:täkin brosyyreissään, mutta kun tässä kuitenkin on periaatteessa kotimaista osaamista, niin esim. 155 K 83(-97):n lisähankinta voisi olla perusteltu siltäkin kannalta? Toki en tiedä, mitä PV on arvioinut itsesiirtyvyyden hyödyksi, näinkin raskailla 155 mm tykeillä asemaanajo on ilmeisesti aika raskasta ilman sitä.

Itse olisin yhäkin taipuvainen ennemmin L/39 tykkeihin jos taktiseen tulenkäyttöön yksinomaan (siis 122 H:n korvaajaksi) niitä hankittaisiin. Niillä on helpompi ampua järkevillä ampumakulmilla lähelle, niiden käsittely on kätevämpää jne. - ja kotimaisten tykkien kohdalla tietotaito siitä, mitä pitäisi vaihtaa L/52 konversiossa on olemassa, joten L/39 putken vaihdon yhteydessä sekin olisi mahdollista tehdä, jos se olisikin tarpeen.

Eli oma valitani olisi 155 K 83-97 apumoottorilla itsesiirtyvänä mallina. TALIN:in ja päätelaitteen laittamisen hyöty kuten 98:ssa olisi sekin arvioitava varmaan erikseen.

Viestissä #18,512 on ehkä käytännön varoetäisyydet, kun omien linjojen eteen ammutaan. Jos putken saa 0-korolle/ miinuskorolle niin eikös se suorasuuntausetäisyys liene sama molemilla järjestelmillä.
Epäsuoran tulen minimietäisyys lienee asejärjestelmäkohtainen ominaisuus, kullakin ase - laukausyhdistelmällä omansa, mutta suorasuuntauksella pääsee lähemmäskin, jos tilanne niin vaatii.
Tietysti ampumaetäisyys tuo oman lisänsä tuohon, kun hajonta kasvaa. Ja myös, jos ammutaan yläkulmilla, hajonta kasvaa.
 
Viimeksi muokattu:
Jäin pohtimaan tätä 122mm ja 155mm kuviota. Vaikka tykistöön liittyen ainoa osaaminen on ysärillä saatu perusmuotoinen tulenjohtokoulutus tiedusteluhemmoille, niin luulen ymmärtäväni molempien hyötyjä ja haasteita tämän ketjun perusteella. Tämä on todella hyödyllistä.

Näihin varoetäisyyksiin liittyen ajatus. Jos ymmärsin oikein, niin nyt tulivalmistelun kanssa 155mm tykistön ja kranaatinheittimistön välimaastoon jää varoetäisyyksien takia liian suuri aukko jos 122mm jää välistä pois.

Olisiko tätä mahdollista hoitaa ammuskehityksellä? Eli 155mm kranaatti, jossa sirpalevaikutusta tuotettaisiinkin kuoren sirpaloitumisen lisäksi myös sisällä olevalla materiaalilla. Oli se sitten volframikuulia tai esisirpaloitu "sisä"kuori. Siis samaan tapaan kuin Himarssin AW kärkinen ohjus. Näin räjähdetäyttö jäisi pienemmäksi, mutta sirpalevaikutus olisi suurempi laukasta kohden. Lähinnä räjähdemäärän pienenemisen takia varoetäisyys jäisi pienemmäksi. Vaatisi toki paljon kehitystyötä. Mutta ajatus siis olisi, että ensin paukutettaisiin tavallista 155murkulaa, sitten siirryttäisiin tähän uuteen erikoisammukseen (lisättynä ilmaräjähdyksen takaavalla sytyttimellä) ja lopulta kranaatinheittimistöön.

Onko tällaisia jo olemassa tai olisiko tuossa ideaa?
 
155 mm kranaatin varoetäisyyttä voisi todennäköisesti myös pienentää älykkäällä sytyttimellä. Mikäli kranaatti on laskeutumassa lähemmäs omia asemia kuin tähdätty maalipiste niin se menisi jäykkänä turpeeseen syvämmälle ja tällöin sirpale-etäisyys pysyy pienempänä, sitten hieman pidemmälle lentävä kranaatti räjähtäisi taas ilmassa maksimoidakseen vaikutuksen.
Olettaen, että muuta ei ole etukäteen ohjelmoitu.

Tällöin sen pituushajonnan lyhyemmän puolen vaikutus saataisiin minimoitua.
 
Jäin pohtimaan tätä 122mm ja 155mm kuviota. Vaikka tykistöön liittyen ainoa osaaminen on ysärillä saatu perusmuotoinen tulenjohtokoulutus tiedusteluhemmoille, niin luulen ymmärtäväni molempien hyötyjä ja haasteita tämän ketjun perusteella. Tämä on todella hyödyllistä.

Näihin varoetäisyyksiin liittyen ajatus. Jos ymmärsin oikein, niin nyt tulivalmistelun kanssa 155mm tykistön ja kranaatinheittimistön välimaastoon jää varoetäisyyksien takia liian suuri aukko jos 122mm jää välistä pois.

Olisiko tätä mahdollista hoitaa ammuskehityksellä? Eli 155mm kranaatti, jossa sirpalevaikutusta tuotettaisiinkin kuoren sirpaloitumisen lisäksi myös sisällä olevalla materiaalilla. Oli se sitten volframikuulia tai esisirpaloitu "sisä"kuori. Siis samaan tapaan kuin Himarssin AW kärkinen ohjus. Näin räjähdetäyttö jäisi pienemmäksi, mutta sirpalevaikutus olisi suurempi laukasta kohden. Lähinnä räjähdemäärän pienenemisen takia varoetäisyys jäisi pienemmäksi. Vaatisi toki paljon kehitystyötä. Mutta ajatus siis olisi, että ensin paukutettaisiin tavallista 155murkulaa, sitten siirryttäisiin tähän uuteen erikoisammukseen (lisättynä ilmaräjähdyksen takaavalla sytyttimellä) ja lopulta kranaatinheittimistöön.

Onko tällaisia jo olemassa tai olisiko tuossa ideaa?
Teoriassa varmaan jää aukko. Mutta: onko se jotenkin vakioitu, että tulivalmistelua ammuttaessa on aina käytettävissä kahta tykistön ja kahta heittimistön väljyyttä? Tai onko se edes tyypillistä? Onko ongelma tosiaan muutakin, kuin teoreettinen?
 
Toimisiko yksinkertainen ratkaisu, jossa lähelle ammuttavassa 155mm kranaatissa olisi vain vähemmän räjähdettä?

Erikoiskranaattitatkaisu on hyvä jos se saadaan halvaksi, putkitykistön etu on nimenomaan se hinta, eli 122mm korvaamiseen ei kallists ratkaisua voi käyttää.

Jos halpa hyvän varoetäisyyden omaava 155mm kranaatti onnistuu, tulisi se varmaan halvemmaksi siirtyä pelkkään 155mm kalustoon JOS Nato maissa ei myöskään hommata uutta 122mm tasoista järjestelmää ja 155mm kranaatten massatuotanto nousee tarpeeksi. Massatuotanto ja logistinen yksinkertaisuus on vaan niin iso asia.
 
Mites jos kranaatin räjäyttävä nalli olisi ammuksen kärjen sijasta siellä ammuksen perässä, ja rähähdys etenisi perästä kärkeä kohti. Olisiko sirpalekuvio erilainen, jäisivätkö sirpaleet suppeammalle alueelle? Ainakin hersyä käytettäessä pitäisin loogisena, että räjähdys alkaisi murkulan perästä ja etenisi kärkeä kohti.
 
Viestissä #18,512 on ehkä käytännön varoetäisyydet, kun omien linjojen eteen ammutaan. Jos putken saa 0-korolle/ miinuskorolle niin eikös se suorasuuntausetäisyys liene sama molemilla järjestelmillä.
Epäsuoran tulen minimietäisyys lienee asejärjestelmäkohtainen ominaisuus, kullakin ase - laukausyhdistelmällä omansa, mutta suorasuuntauksella pääsee lähemmäskin, jos tilanne niin vaatii.
Tyhmänä ajattelin vain epäsuoraan ammuntaan ja rajoittavana olisi yläkoron raja ja vajaa lataus. Omissa kuvitelmissa voisi vaikka 122m minimi etäisyys olla 1km ja 155mm vaikka 5km.
ps. tuossa Israelin mainoksessa oli ainakin minimi etäisyys 5km...
 
Toimisiko yksinkertainen ratkaisu, jossa lähelle ammuttavassa 155mm kranaatissa olisi vain vähemmän räjähdettä?

Erikoiskranaattitatkaisu on hyvä jos se saadaan halvaksi, putkitykistön etu on nimenomaan se hinta, eli 122mm korvaamiseen ei kallists ratkaisua voi käyttää.

Jos halpa hyvän varoetäisyyden omaava 155mm kranaatti onnistuu, tulisi se varmaan halvemmaksi siirtyä pelkkään 155mm kalustoon JOS Nato maissa ei myöskään hommata uutta 122mm tasoista järjestelmää ja 155mm kranaatten massatuotanto nousee tarpeeksi. Massatuotanto ja logistinen yksinkertaisuus on vaan niin iso asia.
Mites mahtaa 122m vs 155mm ammusten hinnan erotus kertaa puolimiljoonaa.
 
Viestissä #18,512 on ehkä käytännön varoetäisyydet, kun omien linjojen eteen ammutaan. Jos putken saa 0-korolle/ miinuskorolle niin eikös se suorasuuntausetäisyys liene sama molemilla järjestelmillä.
Epäsuoran tulen minimietäisyys lienee asejärjestelmäkohtainen ominaisuus, kullakin ase - laukausyhdistelmällä omansa, mutta suorasuuntauksella pääsee lähemmäskin, jos tilanne niin vaatii.
No onpahan nekin siellä niin naapuri tietää tasan missä ollaan tulossa kun kalipeeri vaihtuu. Hienosti tehty. (n) Se hyökkäysurakin löytyy kun tosissaan katsoo karttaa, ei ole montaa reittiä mitä pitkin oikeasti pääsee tulemaan. Tiedät siis uran ja etenemistasan, vielä kun osaat kelloa katsoa niin loppukin selkenee. Vitun idiootit tulee mieleen... No jatkakaa.
 
Mites jos kranaatin räjäyttävä nalli olisi ammuksen kärjen sijasta siellä ammuksen perässä, ja rähähdys etenisi perästä kärkeä kohti. Olisiko sirpalekuvio erilainen, jäisivätkö sirpaleet suppeammalle alueelle? Ainakin hersyä käytettäessä pitäisin loogisena, että räjähdys alkaisi murkulan perästä ja etenisi kärkeä kohti.
Ammattilaispiireissä kranaatin räjäyttävää komponenttia sanotaan "sytyttimeksi".
 

Suomalaiselle puolustusteollisuudelle on myönnetty 32,5 miljoonaa euroa EU-rahoitusta ampumatarviketuotannon kasvattamiseksi. Rahoituspäätökset täydentävät puolustusministeriön joulukuista päätöstä, joka sisälsi noin 24 miljoonaa euroa rahoitusta kotimaisen ampumatarviketuotannon kasvattamiseksi.

EU-rahoitusta myönnettiin Nammo Lapua Oy:lle 22,5 miljoonaa euroa 155 mm tykistön kranaattien kuorien valmistamisen lisäkapasiteetille ja Nammo Vihtavuori Oy:lle 10 miljoonaa euroa olemassa olevan nitroselluloosa- ja ruutitehtaan tuotannon kasvattamiseksi.
 
Jäin pohtimaan tätä 122mm ja 155mm kuviota. Vaikka tykistöön liittyen ainoa osaaminen on ysärillä saatu perusmuotoinen tulenjohtokoulutus tiedusteluhemmoille, niin luulen ymmärtäväni molempien hyötyjä ja haasteita tämän ketjun perusteella. Tämä on todella hyödyllistä.

Näihin varoetäisyyksiin liittyen ajatus. Jos ymmärsin oikein, niin nyt tulivalmistelun kanssa 155mm tykistön ja kranaatinheittimistön välimaastoon jää varoetäisyyksien takia liian suuri aukko jos 122mm jää välistä pois.

Olisiko tätä mahdollista hoitaa ammuskehityksellä? Eli 155mm kranaatti, jossa sirpalevaikutusta tuotettaisiinkin kuoren sirpaloitumisen lisäksi myös sisällä olevalla materiaalilla. Oli se sitten volframikuulia tai esisirpaloitu "sisä"kuori. Siis samaan tapaan kuin Himarssin AW kärkinen ohjus. Näin räjähdetäyttö jäisi pienemmäksi, mutta sirpalevaikutus olisi suurempi laukasta kohden. Lähinnä räjähdemäärän pienenemisen takia varoetäisyys jäisi pienemmäksi. Vaatisi toki paljon kehitystyötä. Mutta ajatus siis olisi, että ensin paukutettaisiin tavallista 155murkulaa, sitten siirryttäisiin tähän uuteen erikoisammukseen (lisättynä ilmaräjähdyksen takaavalla sytyttimellä) ja lopulta kranaatinheittimistöön.

Onko tällaisia jo olemassa tai olisiko tuossa ideaa?

Onko räjähdysaineen määrä edes kovin keskeinen tekijä vaara-alueen suhteen? Luulisin, että enemmän vaikuttaa kranaatinkuoresta repeävien sirpaleiden koko (pienet hidastuvat nopeasti, isot lentävät kauas), ja jos räjähdelatausta kevennetään, niin silloinhan räjähteellä on vähemmän voimaa repiä kranaatinkuori pieniksi kappaleiksi ja keskimääräinen sirpalekoko oletettavasti kasvaa.

Toki kranaatinkuoren voi valmistaa vaikkapa juomatölkkialumiinista, mutta miten tuollainen ohutkuorinen kranaatti saadaan kestämään lähtökiihdytys L/52-putkesta.... Kranaatinheittimistössähän noita esisirpaloituja ammuksia on ollut käytössä jo pidemmän aikaa, mutta tykistö voi olla vaikeampi.
 
Ennen sen pystyi aika hyvin laskemaan kun tiedettiin tarkkaan SA-prikaatien määrät ja niiden kokoonpanot. Ylijohdon tykistö oli ainut ei julkinen lisä siihen päälle, mutta se sisälsikin tod.näk. vain 155mm putkia joiden määrät tiedettiin valmismäärien perusteella. Uudistetun tst-tavan myötä alueellisten joukkojen määrät ja kokoonpanoit jäivät enemmän tai vähemmän hämärän peittoon...

Tuosta aijemmin linkatusta 2016 ilmestyneiden lisä aseiden listasta asiaa voi haarukoida, ennen 2016 olleet aseet pitäisi periaatteessa olla sijoitettuja ja varastoista ilmestyneiden olla ei sijoitettuja, ainut että tuosta listasta voi samantien kaivaa täysin paikkaansa pitämättömiä tietoja, kuten 122Psh74 määrä:LOL: Jossain vaiheessa noista listoista vaan katosi suurin osa logiikasta ja uskottavuudesta, sitähän mietiittiin että oliko jopa tarkoitus vaan sumuttaa oman maan kansalaisia ettei tule liian kiusallisia kysymyksiä kun supistaminen lähti käyntiin...:unsure:
2016 linkistä
155mm +122mm on yht noin 600. Ainoat mallit vedettävistä mitä on vielä koulutus käytössä.
Jos laittaa vaikka minimiksi 40 tykkiä per prikaati niin 600:40 olis 15 prikaatia.
Ei kuulosta mahdottomalta.?

Edit. Tuli vastaan artikkeli vuodelta 2016.

"Suomen maavoimien vahvuus on 230 000 sotilasta (120 000 vähemmän kuin vuonna 2012).

Vahvuudesta operatiivisia joukkoja on 20 prosenttia, alueellisia joukkoja 60 prosenttia ja paikallisjoukkoja 20 prosenttia."





No mitäs veikkaat mikä tulee olemaan vedettävien tykkien vahvuus tulevaisuudessa kun nykyiset 122mm lähtee pois käytöstä?
 
Viimeksi muokattu:
Pointti oli että jos koko Euroopassa tuotettaisiin 10 000 000 155mm, ja pelkästään Suomessa 500 000 122mm... mikä on hintaero?

Pointti oli että jos koko Euroopassa tuotettaisiin 10 000 000 155mm, ja pelkästään Suomessa 500 000 122mm... mikä on hintaero?
Ja mun pointti oli, että 122mm on halvempi uudelle ladattaessa tai jopa hankinnassa. Voi olla 122mm tuotanto maailmalla suurta.
 
Ja mun pointti oli, että 122mm on halvempi uudelle ladattaessa tai jopa hankinnassa. Voi olla 122mm tuotanto maailmalla suurta.
Halvempi joo, kevyempänä ja pienempänäkin pysyy. Mutta miten paljon halvempi? Jos 155mm on tarpeeksi lähellä, 122mm edut pienenevät, ja tämä vaikuttaa tuleviin hankintoihin.
 

Yhdysvallat on kehittänyt telatykin, jonka ammus kantaa parhaimmillaan 110 kilometrin päähän. Nyt tämä asehanke on kuitenkin pantu jäihin, koska tykkien putket eivät vain kestä pitkälle ampumisen aiheuttamaa ankaraa rasitusta, uutisoi amerikkalaislehti Defense News.
 
Back
Top