Tässä kohdin olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, vihollisen aliarviointi (olipa hän kuka tahansa) on suuren luokan virhe ja se voi johtaa kohtalokkaaseen lopputulokseen. Sodankäynnin historia on täynnänsä esimerkkejä joissa vihollinen on tavalla tai toisella karkealla tapaa aliarvoitu ja siitä harvoin seuraa positiivista tulosta taholle joka syyllistyy aliarviointiin.
Kuten aiemmin viittasin, suurimpana uhkana en pidä perinteistä konventionaalista sodankäyntiä vaan vaikkapa hybridisotaa, jossa Suomen rajan tuntumassa ja osin Suomen alueella aiheutetaan sotilaspoliittisia ongelmia ja Suomeen ilmaantuu operoimaan "separatisteja" tai muita tunnuksettomia taistelijoita - joskin, kuten viittasin, näen tällaisen uhkan kohdistumisen Balttiaan vieläkin todennäköisempänä. Jos Suomessa asuvasta venäläisvähemmistöstä saadaan prosentti yllytettyä separatismin tukijoiksi tarkoittaisi se sitä, että Suomessa saataisi polkaistua ilmoille noin 500-600 miehen suuruinen "viides kolonna" - veikkaan määrän kuitenkin olevan ylimitoitetun. Mutta jo muutama sata (300) "separatistia" Etelä-Karjalassa saisi melkoista hämmennystä aikaan etenkin jos heille virtaisi tavalla tai toisella apua rajan yli ja alueella on paljon venäläisomistusta, jota voidaan hyödyntää toiminnassa - taloja, tontteja, saaria tms.
En kuitenkaan epäile sitä etteikö Suomi tällaisesta ongelmasta ajastaan selviäisi, täällä ei ajauduttaisi Ukrainan kaltaiseen tilanteeseen, mutta ongelmallinen tilanne kaikesta huolimatta olisi ja Suomen asema kv. yhteisössä voisi muuttua kohtalaisen paljon ja etenkin osa suomalaisista poliitikoista saattaisi olla valmis "lehmänkauppoihin" venäläisten kanssa jotta rauha saataisi pidettyä yllä (mikä varmasti sopisi venäläisille, koska se pelaisi heidän pussiin kaiken aikaa).
vlad.