Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991.Olen pahoillani ja hieman ehkä ohi aiheesta, mutta alla on ohutta pohdintaa mediasta ja sodan lopputuloksesta. Ja ainakin rohkenen ennustaa.
Vuonna 2014 alkanut Venäjän hyökkäys Ukrainaan on mielenkiintoinen myös median ja vaikuttamisen osalta. Miten ja miksi Venäjä sai Krimin ja itä-Ukrainan niin helposti? Mitkä tekijät siihen johtivat ja millaisia lahjuksia se vaati? Ketkä olivat paikallisia Halosia, Lipposia, Ahoja ja Petri Honkosia, etc? Miten asiaan reagoi äärivasemmistolainen suomalainen media? Miten nykyiset presidenttiehdokkaat hyökkäykseen suhtautuivat? Odotan mielenkiinnolla asiaa valaisevaa selvitystä, joka toivottavasti joskus tehdään. Jos nyt Suomesta edes yksi tervejärkinen toimittaja joskus sattuisi löytymään.
Koko vyyhdin purkamisille kaikkine neuvostokissoineen ja kaasulahjuksineen olisi aivan tavaton tilaus. Aivan samoin kuin Kekkosen johtaman Neuvosto-Suomen murentuessa. Nykyisin on aivan käsittämätön ajatus, että asian penkoi Helsingin Sanomien toimitus, jossa oli vielä muinoin edes häivähdys journalistista ylpeyttä. Kekkosen ajan mielisairaus purettiin osiin kirjassa Tamminiemen pesänjakajat. Koko sen sairaan ajan purkajana toiminut Aarno Laitinen sai totta kai potkut Helsingin Sanomista. Neuvostomongoleiden käsi on nimittäin todella pitkä.
Itse näin Neuvostoliiton romahtamisen 1989 aika läheltä ja itse luhistuminen tapahtui ällistyttävän nopeasti. Samoja ennusmerkkejä alkaa olla mediassa esillä. Jos Suuri ja Mahtava kerjäilee jotain ammuksia Pohjois-Koreasta, sotureita Afrikasta ja moottoreita Egyptistä, niin hyvältä näyttää. Todella hyvältä (1).
Mediaan ei kenenkään kannata uskoa, koska totuus on aina ensimmäinen uhri jne. Itse luotan eniten brittien ja jenkkien tiedusteluun, joilla on aivan ylivertaiset resurssit saada tietoa. Nämäkin organisaatiot suodattavat tietoa raporteissaan tietysti omien tarkoitusperien mukaan, mutta ovat ne ehkä naksua luotettavampia kuin satunnaiset droonivideot tai Kastehelmien analyysit.
Eli eiköhän Neuvosto-Venäjä romahda aivan samoin kuin 1918 ja 1989. Historia toistaa tässä jälleen kerran itseään (1). Tulemme näkemään Ukrainan voiton. Tulemme näkemään sivistyksen voiton.
Menneet tapahtumat eivät ole tae tulevasta, mutta eihän Venäjän ja Putinin tilanne tietysti hyvältä näytä. Luultavasti Venäjän poliittinen romahdus on todennäköisempi loppulaukaus tälle sodalle kuin Ukrainan puhdas sotilaallinen voitto.