Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Olikohan tuon puvun valmistaja käyttänyt ihan virallisen speksin mukaista materiaalia? Vai tuliko jotain kiinanpaskaa hankittua ja lipsahti erotus ruplista omaan kulutukseen?
Ryssiä vituttaa.
Helsinki | Tuhotulle venäläisvaunulle tuodaan kukkia vastoin järjestäjien toivetta – ”Oli törkeää sallia sen laittaminen esille”
Kansalaistorille tuodusta panssarivaunusta on tullut joillekin venäläisille pyhiinvaelluskohde.www.hs.fi
”On hävytöntä, että tämä tuhottu vaunu on tuotu tänne. On täydellisen törkeää, että viranomaiset sallivat tämän. On silkkaa pilkkaa laittaa se esille tällä tavalla.
On yksi asia missä ryssäkään ei voi epäonnistua: Epäonnistuminenvenäjän osaaminen kunniaan, ryssiminen on aliarvostettua...
Toivottavast tämä on enne. Venäläiset pystytti jonkuu monumentin joka makso miljoona ruplaa joka kuvastaa sitä, että Kertsin silta on pystyssä kauan, no tuuli meni rikkomaan tuon monumentin ja paljastu, ettei se ollu siitä materiaalista tehty mitä oli sanottu
Hyvin on onnistunu ryssien mainoskampanja Ukrainassa. Myynti nollissa Dubain ilmailumessuilla
Näin se on. Leonid Kutšma oli pääministerinä 1992−1993 ja presidenttinä 1994−2005. Kutšma oli venäläismielinen täysin korruptoitunut tyyppi, joka raivasi vastustajia kuin Putin. Kun oranssi vallankumous siirsi hänet sivuun, hän alkoi kannattaa Janukovitšia. Kyllä se sellaista mini-Neuvostoliittoa oli ja korruptio vielä hirveämpi kuin Venäjällä.Tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee. Alla Financial Times julkaisema lyhyt artikkeli, jossa varoitellaan kovaa linjaa kannattavien noususta Venäjälle ja siitä seuraavasta tiukemmasta linjasta Ukrainaa kohtaan.
Katso liite: 87565
Muistutuksena seuraavat päivämäärät: Ukraina julistautui itsenäiseksi 24.8.1991 ja Neuvostoliiton katsotaan hajonneen 26.12.1991.
Artikkeli julkaistu 17.3.1993 eli silloin ei ollut kulunut edes 1,5 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta.
Luin viime vuonna Andrei Kozyrevin kirjan The Firebird: The Elusive Fate of Russian Democracy (julkaistu 24.9.2019) LINKKI
Kozyrev toimi Venäjän ulkoministerinä elokuusta 1991 tammikuuhun 1996 eli Boris Yeltsinin presidenttikauden aikana. Hän kirjoittaa ko. kirjassa paitsi nationalistien / patrioottien noususta (ne eivät tietysti olleet kadonneet minnekään Neuvostoliiton hajottua, mutta haistoivat verta vedessä). Nämä eivät tietysti muodostaneet yhtä ehtenäistä linjaa, mutta heillä oli paljon samansuuntaisia näkemyksiä. Kozyrev käytti tästä porukasta nimitystä "party of war" eli sodan puolue, koska sotaisuus oli yksi yhdistävä tekijä.
Monet kyseisistä henkilöistä pitävät tänään valtaa Venäjällä tai vähintään toimivat sen vallan läheisyydessä. Jokunen vanhemmasta kaartista on tietysti ehtinyt kuolemaan pois, mutta isoksi osaksi Putin ja hänen lähipiirinsä nousivat valtaan 90-luvun toisella puoliskolla.
Miksi lainasin tämän uutisartikkelin tähän ketjuun? Se sattui tulemaan vastaan twitter-virrassa ja toimii hyvänä muistutuksena siitä, että Venäjän operaatio Ukrainaa ja sen itsenäisyyttä vastaan alkoi yli 30 vuotta sitten - käytännössä heti Ukrainan itsenäiseksi julistautumisen jälkeen. Sanoisin samaa muistakin entisistä Neuvostoliittoon kuuluineista ja miksei myös entisistä Varsovan liiton maista (Suomi mukaanluettuna, ollaan kuitenkin rajanaapureita Venäjän kanssa).
Jos luki tuon lainaamani artikkelin, siinäkin Venäjän eri johtajat varoittavat itäisen Euroopan maita muodostomasta liian tiiviitä taloudellisia ja sotilaallisia suhteita Ukrainaan. Ukrainan itsenäisyyttä puolestaan kuvaillaan "siirtymäajan ilmiöksi". Krimin niemimaasta puolestaan käytetään sanoja "contested peninsula which is currently part of Ukraine".
Jokainen voi tykönään makustella tätä nykypäivän tilannetta ja suhteuttaa sitä tuohon, mitä puhuivat reilut 30 vuotta sitten. Näinköhän, jos Ukrainaan "saataisiin rauha", se tulisi kestämään? Sopiipa tuota epäillä. Vähintään niin kauan kun nämä samoja juttuja jauhavat papparaiset pysyvät vallassa, Ukraina ei ole turvassa vaan uhka on suora ja jatkuva. JOS tehdään oletus että tässä ei ole pelkästään kyse "näiden valtaa pitävien papparaisten" näkemyksestä vaan ongelman juuri on Venäjän kansan ajattelussa, silloin Ukraina ei ole turvassa vaikka Venäjällä valta vaihtuisi ja seuraava nuorempi sukupolvi ottaisi vetovastuun. Ukrainan turvallisuus olisi paremmalla tolalla, jos sillä olisi riittävän tukeva selkänoja tukena. Sellainen joka ei tarvittaessa pelkäisi suoraa sotaa Venäjää vastaan.
Tämä on kyllä hyvä uutinen. Paljon on puhuttu eurooppalaisten valtioiden väsymyksestä tukea Ukrainaa sen ponnisteluissa, joille ei pikaista loppua näy. Slovakian kansallismieliset jo kusivat omiin muroihinsa. Bulgaria on ollut sellainen semisti huolestuttava, sillä maassa on voimakas slaavilainen ortodoksiuskoon perustuva yhteys Venäjään ja Ukrainan sota on sikäläisillä vahvasti NATO:n aikaansaamaa - vaikka tottakai Bulgaria kuuluu itse NATOon. Bulgariassa suhtaudutaan myös aseellisen avun antamiseen Ukrainalle kaikkein nihkeimmin:
Mainosasettelu kohdillaan. Armeijan rekrymainos tekstillä "emme jätä omiamme" "oikeita lihatuotteita" tekstin alla.
Tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee. Alla Financial Times julkaisema lyhyt artikkeli, jossa varoitellaan kovaa linjaa kannattavien noususta Venäjälle ja siitä seuraavasta tiukemmasta linjasta Ukrainaa kohtaan.
Katso liite: 87565
Muistutuksena seuraavat päivämäärät: Ukraina julistautui itsenäiseksi 24.8.1991 ja Neuvostoliiton katsotaan hajonneen 26.12.1991.
Artikkeli julkaistu 17.3.1993 eli silloin ei ollut kulunut edes 1,5 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta.
Luin viime vuonna Andrei Kozyrevin kirjan The Firebird: The Elusive Fate of Russian Democracy (julkaistu 24.9.2019) LINKKI
Kozyrev toimi Venäjän ulkoministerinä elokuusta 1991 tammikuuhun 1996 eli Boris Yeltsinin presidenttikauden aikana. Hän kirjoittaa ko. kirjassa paitsi nationalistien / patrioottien noususta (ne eivät tietysti olleet kadonneet minnekään Neuvostoliiton hajottua, mutta haistoivat verta vedessä). Nämä eivät tietysti muodostaneet yhtä ehtenäistä linjaa, mutta heillä oli paljon samansuuntaisia näkemyksiä. Kozyrev käytti tästä porukasta nimitystä "party of war" eli sodan puolue, koska sotaisuus oli yksi yhdistävä tekijä.
Monet kyseisistä henkilöistä pitävät tänään valtaa Venäjällä tai vähintään toimivat sen vallan läheisyydessä. Jokunen vanhemmasta kaartista on tietysti ehtinyt kuolemaan pois, mutta isoksi osaksi Putin ja hänen lähipiirinsä nousivat valtaan 90-luvun toisella puoliskolla.
Miksi lainasin tämän uutisartikkelin tähän ketjuun? Se sattui tulemaan vastaan twitter-virrassa ja toimii hyvänä muistutuksena siitä, että Venäjän operaatio Ukrainaa ja sen itsenäisyyttä vastaan alkoi yli 30 vuotta sitten - käytännössä heti Ukrainan itsenäiseksi julistautumisen jälkeen. Sanoisin samaa muistakin entisistä Neuvostoliittoon kuuluineista ja miksei myös entisistä Varsovan liiton maista (Suomi mukaanluettuna, ollaan kuitenkin rajanaapureita Venäjän kanssa).
Jos luki tuon lainaamani artikkelin, siinäkin Venäjän eri johtajat varoittavat itäisen Euroopan maita muodostomasta liian tiiviitä taloudellisia ja sotilaallisia suhteita Ukrainaan. Ukrainan itsenäisyyttä puolestaan kuvaillaan "siirtymäajan ilmiöksi". Krimin niemimaasta puolestaan käytetään sanoja "contested peninsula which is currently part of Ukraine".
Jokainen voi tykönään makustella tätä nykypäivän tilannetta ja suhteuttaa sitä tuohon, mitä puhuivat reilut 30 vuotta sitten. Näinköhän, jos Ukrainaan "saataisiin rauha", se tulisi kestämään? Sopiipa tuota epäillä. Vähintään niin kauan kun nämä samoja juttuja jauhavat papparaiset pysyvät vallassa, Ukraina ei ole turvassa vaan uhka on suora ja jatkuva. JOS tehdään oletus että tässä ei ole pelkästään kyse "näiden valtaa pitävien papparaisten" näkemyksestä vaan ongelman juuri on Venäjän kansan ajattelussa, silloin Ukraina ei ole turvassa vaikka Venäjällä valta vaihtuisi ja seuraava nuorempi sukupolvi ottaisi vetovastuun. Ukrainan turvallisuus olisi paremmalla tolalla, jos sillä olisi riittävän tukeva selkänoja tukena. Sellainen joka ei tarvittaessa pelkäisi suoraa sotaa Venäjää vastaan.