Ukrainan konflikti/sota

Ryssiä vituttaa.



”On hävytöntä, että tämä tuhottu vaunu on tuotu tänne. On täydellisen törkeää, että viranomaiset sallivat tämän. On silkkaa pilkkaa laittaa se esille tällä tavalla.

Ryssän ulinaan = kuin musiikkia korville:LOL:

ps. kannattaisiko harkita rajan avaamista sovitusti sinne takaisin halajaville(siis vain yhteen suuntaan tietysti), kun kerran mieltäänkin osoittivat asian tiimoilta?
Puhdas win-win tilanne meille, jokainen lähtijä olisi plussaa kansantaloudelle ja jos ketään ei lähdekkään, niin voidaan kysyä että miksi osoitatte mieltä :ROFLMAO: :ROFLMAO: :ROFLMAO:
 
Toivottavast tämä on enne. Venäläiset pystytti jonkuu monumentin joka makso miljoona ruplaa joka kuvastaa sitä, että Kertsin silta on pystyssä kauan, no tuuli meni rikkomaan tuon monumentin ja paljastu, ettei se ollu siitä materiaalista tehty mitä oli sanottu

Muistelen että aikoinaan jopa Leninin ja Stalinin patsaita tehtiin kipsistä. Maalattiin vain näyttämään kiveltä.
 

Kovaa porukkaa. Tosiaan. Realistista sodan kuvaa.
Tätä seuratessa tuli mieleen:

- mitenköhän nuo taisteluhaudat on joka nurkalle tuhannen km rintamaa onnistuttu kaivamaan, taistelukosketusetäisyydelle. Konekaivuu lienee todennäköisin. En usko, että videon kaivantoja on lapioitu.
Mutta tuskin on niin, että ryssä ja Ukraina toteavat: '4h tauko: kaivetaan taisteluhaudat'.
Tietysti kun taistelutilanteen pakko, niin keinotkin löytyvät. Kunhan ihmettelen millaisella käytännön prosessilla taisteluhaudat lopulta löytävät paikkansa ja kaivautuvat muutaman sadan metrin päässä, mahdollisesti staattisesta mutta tulittavasta, vihollisesta.

- videosta tuli jostain syystä mieleen Saving Private Ryan. Se lienee yllättävän hyvä sodan todellisuuden ja mielettömyyden kuvaus. Pitänee katsoa, taas.

- evoluutio on kehittänyt ihmisen miessukupuolesta soturin ja taistelijan. Taistelussa lamaantuneet eivät jatkaneet sukua.
Me sivistyneet, mukavuudenhaluiset länsimaalaiset miehet, jotka jäävät pienen nuhakuumeen vuoksi saikulle -- meistä (lähes) jokaisesta todnäk kuoriutuu pienellä raaputuksella spartalainen soturi, jolla taistelukentällä tyynen keskittyneesti on vain tavoite kirkkaana mielessä. Vaikka kavereita putoaa viereltä paikattavaksi tai kalmistoon ja oma selviytyminen on sattuman varassa. Se kuolemanpelko ja pienten vaivojen valitus, mikä siviilimiehessä on, katoaa taistelussa. Tämän tulkitsen näidenkin, hetki sitten siviileinä olleiden, ukrainalaissoturien toiminnasta. Kuin myös meidän sotaveteraaneista. Hämmästyttävää ja kunnioitettavaa.
 
Viimeksi muokattu:
Paljon on mennyt vettä Hevossalmessa. Nyt moni varusmies oli vasta kymmenen vanha, kun tämä alkoi.

Eräs tuttu monessa liemessä keitetty kaveri muisteli tänään menneitä. En kopioi hänen juttuaan suoraan mutta jotain seuraavanlaista oli. Ehkä nuorille opiksi tämä.

En usko että meidän poliitikkomme oppivat mitään. Kansa on viisaampaa.

Muistatteko vanhat kyrmyniskat 2014 kesän lopulla, kun Ukraina alkoi olla niskan päällä, oli napannut takaisin Slovianskin ja Mariupolin ja olisi seuraavaksi vienyt Donetskin Strelkovilta (Igor Kirkin). Mutta kas, siviileillähän oli humanitaarinen kriisi! Lapset näkivät nälkää. Sähköä puuttui. Ruokaa ja polttoainetta.

Eipä aikaakaan, kun Venäjä lähetti 280 rekkaa ja väitti niissä olevan avustustarvikkeita. Kiova ei halunnut ottaa niitä vastaan mutta paine oli kova. Niissähän oli punainen risti...

Avustussaattue teki matkaa useita päiviä, oli parkissa viikon, asiasta väitettiin... Amerikka varoitteli.

Kiova taipui, kunhan rekat saisi Punainen Risti tarkastaa. No eihän rekoissa paljon mitään ollut, ei lainkaan luvattuja määriä tavaraa. Mutta ei aseitakaan. Ei miehiä piilossa.

Ei tietenkään. Kun koko maailma tuijotti karavaania ja väitteli siitä, samaan aikaan tankit lirahtelivat öisin peltojen yli Strelkovin seppoalueille. Elokuun vastahyökkäys käynnistyi.

Rekat palasivat täysinä takaisin. Olihan siellä paljon evakuoitavia tehdaskomponentteja.
 
Tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee. Alla Financial Times julkaisema lyhyt artikkeli, jossa varoitellaan kovaa linjaa kannattavien noususta Venäjällä ja siitä seuraavasta tiukemmasta linjasta Ukrainaa kohtaan.
1700676909750.png

Muistutuksena seuraavat päivämäärät: Ukraina julistautui itsenäiseksi 24.8.1991 ja Neuvostoliiton katsotaan hajonneen 26.12.1991.

Artikkeli julkaistu 17.3.1993 eli silloin ei ollut kulunut edes 1,5 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta.

Luin viime vuonna Andrei Kozyrevin kirjan The Firebird: The Elusive Fate of Russian Democracy (julkaistu 24.9.2019) LINKKI

Kozyrev toimi Venäjän ulkoministerinä elokuusta 1991 tammikuuhun 1996 eli Boris Yeltsinin presidenttikauden aikana. Hän kirjoittaa ko. kirjassa paitsi nationalistien / patrioottien noususta (ne eivät tietysti olleet kadonneet minnekään Neuvostoliiton hajottua, mutta haistoivat verta vedessä). Nämä olivat vielä tuolloin usein sekalainen kokoelma eri ihmisiä eivätkä muodostaneet yhtä yhtenäistä linjaa, mutta heillä oli paljon samansuuntaisia näkemyksiä. Kozyrev käytti tästä porukasta nimitystä "party of war" eli sodan puolue, koska sotaisuus oli yksi yhdistävä tekijä.

Monet kyseisistä henkilöistä pitävät tänään valtaa Venäjällä tai vähintään toimivat sen vallan läheisyydessä. Jokunen vanhemmasta kaartista on tietysti ehtinyt kuolemaan pois, mutta isoksi osaksi Putin ja hänen lähipiirinsä nousivat valtaan 90-luvun toisella puoliskolla ja se porukka on vahvasti näitä miehiä (tai vähintään saanut oppinsa heiltä).

Miksi lainasin tämän uutisartikkelin tähän ketjuun? Se sattui tulemaan vastaan twitter-virrassa ja toimii hyvänä muistutuksena siitä, että Venäjän operaatio Ukrainaa ja sen itsenäisyyttä vastaan alkoi yli 30 vuotta sitten - käytännössä heti Ukrainan itsenäiseksi julistautumisen jälkeen. Sanoisin samaa muistakin entisistä Neuvostoliittoon kuuluneista ja miksei myös entisistä Varsovan liiton maista (Suomi mukaanluettuna, ollaan kuitenkin rajanaapureita Venäjän kanssa).

Jos luki tuon lainaamani artikkelin, siinäkin Venäjän eri johtajat varoittavat itäisen Euroopan maita muodostamasta liian tiiviitä taloudellisia ja sotilaallisia suhteita Ukrainaan. Ukrainan itsenäisyyttä puolestaan kuvaillaan "siirtymäajan ilmiöksi" (eng. transitional phenomenon). Krimin niemimaasta käytetään sanoja "contested peninsula which is currently part of Ukraine".

Jokainen voi tykönään makustella tätä nykypäivän tilannetta ja suhteuttaa sitä tuohon, mitä puhuivat reilut 30 vuotta sitten. Näinköhän, jos Ukrainaan "saataisiin rauha", se tulisi kestämään? Sopiipa tuota epäillä. Vähintään niin kauan kun nämä samoja juttuja jauhavat papparaiset pysyvät vallassa, Ukraina ei ole turvassa vaan uhka on suora ja jatkuva. JOS tehdään oletus että tässä ei ole pelkästään kyse "näiden valtaa pitävien papparaisten" näkemyksestä vaan ongelman juuri on Venäjän kansan ajattelussa, silloin Ukraina ei ole turvassa vaikka Venäjällä valta vaihtuisi ja seuraava nuorempi sukupolvi ottaisi vetovastuun. Ukrainan turvallisuus olisi paremmalla tolalla, jos sillä olisi riittävän tukeva selkänoja tukena. Sellainen joka ei tarvittaessa pelkäisi suoraa sotaa Venäjää vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Spekulointia, yhdestä HIMARSista...
Jos niitä on jo rapiat 60 toimitettu, yhtään ei ole tuhottu, miksi toimittaa vain 1 kpl lisää?
Ehkä, kyseessä on uusi, testaamaton (todellisessa tilanteessa) yksilö, onhan tuota tuotekehitystä nyt hienoa tehdä....

 
Tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee. Alla Financial Times julkaisema lyhyt artikkeli, jossa varoitellaan kovaa linjaa kannattavien noususta Venäjälle ja siitä seuraavasta tiukemmasta linjasta Ukrainaa kohtaan.
Katso liite: 87565

Muistutuksena seuraavat päivämäärät: Ukraina julistautui itsenäiseksi 24.8.1991 ja Neuvostoliiton katsotaan hajonneen 26.12.1991.

Artikkeli julkaistu 17.3.1993 eli silloin ei ollut kulunut edes 1,5 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta.

Luin viime vuonna Andrei Kozyrevin kirjan The Firebird: The Elusive Fate of Russian Democracy (julkaistu 24.9.2019) LINKKI

Kozyrev toimi Venäjän ulkoministerinä elokuusta 1991 tammikuuhun 1996 eli Boris Yeltsinin presidenttikauden aikana. Hän kirjoittaa ko. kirjassa paitsi nationalistien / patrioottien noususta (ne eivät tietysti olleet kadonneet minnekään Neuvostoliiton hajottua, mutta haistoivat verta vedessä). Nämä eivät tietysti muodostaneet yhtä ehtenäistä linjaa, mutta heillä oli paljon samansuuntaisia näkemyksiä. Kozyrev käytti tästä porukasta nimitystä "party of war" eli sodan puolue, koska sotaisuus oli yksi yhdistävä tekijä.

Monet kyseisistä henkilöistä pitävät tänään valtaa Venäjällä tai vähintään toimivat sen vallan läheisyydessä. Jokunen vanhemmasta kaartista on tietysti ehtinyt kuolemaan pois, mutta isoksi osaksi Putin ja hänen lähipiirinsä nousivat valtaan 90-luvun toisella puoliskolla.

Miksi lainasin tämän uutisartikkelin tähän ketjuun? Se sattui tulemaan vastaan twitter-virrassa ja toimii hyvänä muistutuksena siitä, että Venäjän operaatio Ukrainaa ja sen itsenäisyyttä vastaan alkoi yli 30 vuotta sitten - käytännössä heti Ukrainan itsenäiseksi julistautumisen jälkeen. Sanoisin samaa muistakin entisistä Neuvostoliittoon kuuluineista ja miksei myös entisistä Varsovan liiton maista (Suomi mukaanluettuna, ollaan kuitenkin rajanaapureita Venäjän kanssa).

Jos luki tuon lainaamani artikkelin, siinäkin Venäjän eri johtajat varoittavat itäisen Euroopan maita muodostomasta liian tiiviitä taloudellisia ja sotilaallisia suhteita Ukrainaan. Ukrainan itsenäisyyttä puolestaan kuvaillaan "siirtymäajan ilmiöksi". Krimin niemimaasta puolestaan käytetään sanoja "contested peninsula which is currently part of Ukraine".

Jokainen voi tykönään makustella tätä nykypäivän tilannetta ja suhteuttaa sitä tuohon, mitä puhuivat reilut 30 vuotta sitten. Näinköhän, jos Ukrainaan "saataisiin rauha", se tulisi kestämään? Sopiipa tuota epäillä. Vähintään niin kauan kun nämä samoja juttuja jauhavat papparaiset pysyvät vallassa, Ukraina ei ole turvassa vaan uhka on suora ja jatkuva. JOS tehdään oletus että tässä ei ole pelkästään kyse "näiden valtaa pitävien papparaisten" näkemyksestä vaan ongelman juuri on Venäjän kansan ajattelussa, silloin Ukraina ei ole turvassa vaikka Venäjällä valta vaihtuisi ja seuraava nuorempi sukupolvi ottaisi vetovastuun. Ukrainan turvallisuus olisi paremmalla tolalla, jos sillä olisi riittävän tukeva selkänoja tukena. Sellainen joka ei tarvittaessa pelkäisi suoraa sotaa Venäjää vastaan.
Näin se on. Leonid Kutšma oli pääministerinä 1992−1993 ja presidenttinä 1994−2005. Kutšma oli venäläismielinen täysin korruptoitunut tyyppi, joka raivasi vastustajia kuin Putin. Kun oranssi vallankumous siirsi hänet sivuun, hän alkoi kannattaa Janukovitšia. Kyllä se sellaista mini-Neuvostoliittoa oli ja korruptio vielä hirveämpi kuin Venäjällä.

Zelenskyi on ensimmäinen, joka raivasi parlamentista neukkiajan pois ja toi oman väkensä enemmistöksi. Hän värväsi ryvettymättömiä tuoreita kasvoja ja ehdokkaiden valinta oli melko tarkkaa.

Poroshenko oli vielä tavallaan jäämä neukkioligarkista. Hänhän laittoi Kutšman neuvottelemaan Minskiä.

Kutšma tuomitsi kyllä Neuvostoliiton hyökkäyksen 2022, mutta eipä sieltä enää lirissyt hänelle mitään.
 
Tämä on kyllä hyvä uutinen. Paljon on puhuttu eurooppalaisten valtioiden väsymyksestä tukea Ukrainaa sen ponnisteluissa, joille ei pikaista loppua näy. Slovakian kansallismieliset jo kusivat omiin muroihinsa. Bulgaria on ollut sellainen semisti huolestuttava, sillä maassa on voimakas slaavilainen ortodoksiuskoon perustuva yhteys Venäjään ja Ukrainan sota on sikäläisillä vahvasti NATO:n aikaansaamaa - vaikka tottakai Bulgaria kuuluu itse NATOon. Bulgariassa suhtaudutaan myös aseellisen avun antamiseen Ukrainalle kaikkein nihkeimmin:

image.png


Kansa on tyhmää kaikkialla, sanoi Erno Paasilinna. Erityisen tyhmää se tuntuu olevan Kaakkois-Euroopassa, missä ortodoksit hospotipomiloijaa.
 
Ukrainan pravdassa tänään positiivista

Ukrainian parliament expects additional deliveries of ATACMS from US
"Yes, now there is such political readiness," Ustinova [head of the Voice in the Verkhovna Rada] said, answering a question about the White House's readiness for such supplies, noting that a year ago the decisions of the United States to provide these missiles were guided by fears of escalation.​
"Now, after we sank their ships there [in Crimea - ed.], bombed the headquarters of the Black Sea Fleet in Sevastopol and the plant in Kerch, I see that this fear has disappeared.​
And therefore, we are counting on [additional - ed.] ATACMS," the lawmaker said.​
Ustinova noted that in the United States there are not so many of them, just about 1,500, and they are different ones too: with a range of 165 km and 300 km, cluster and high-explosive.​
"We need 300-kilometre [missiles - ed.]. They will not allow us to win the war, but still, it will be a little game changer, as HIMARS were," she explained.​
Parliament believes that first F-16s to appear in Ukraine in late spring
"The best scenario is the end of spring. The first F-16 pilots will be trained by the end of this year, but there are not enough of them, and the majority of pilots are still training."​
She also revealed that the agreements about the modernisation of the F-16s promised to Ukraine are ongoing. "Because we need more powerful radars and better missiles for them," Ustinova noted.​
"Supplying us with an aircraft with a 60 km radar like those installed on the MiG aircraft is pointless. So at the moment, our international partners, jointly with our Ministry of Defence, are actively working on it. And if we receive this, it will be one of the game-changers next year," she explained.​
"Of course, there will be no magical effect like many expected: we will receive the F-16s and liberate Crimea right away. But there are definitely types of weapons that allow us to dramatically decrease our losses, and will give us, if not air superiority, then equality of forces in the air at the very least. The F-16s are able to play this role," Ustinova said.​
Parliament has no doubt that US will approve money for military support of Ukraine
"The situation now can be described as not too precarious. Because there will be financial aid, but unfortunately it will come later than we expected," said Ustinova.​
According to Ustinova, much worse would have been the adoption of a proposal for a US$11-12 billion aid package in September; since then, the money would have run out in February, and the new assistance at the height of the election campaign could not have been approved.​
"And now, despite the fact that we had two months of postponement, a package of US$62 billion has been put up for discussion, and this is very good," the lawmaker said.​
According to Ustinova, senators and congressmen promise that immediately after Thanksgiving (that is, next week), the Senate will vote on this package, send it to the House of Representatives and the vote on it will happen by mid-December.​
"There is no discussion about whether Ukraine should be given weapons. But there is a discussion about whether to continue direct injections into the budget. But if it does not continue, then we will have a very serious problem, because the funds will have to be taken from the army and from the purchase of weapons,"​
 
Tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee. Alla Financial Times julkaisema lyhyt artikkeli, jossa varoitellaan kovaa linjaa kannattavien noususta Venäjälle ja siitä seuraavasta tiukemmasta linjasta Ukrainaa kohtaan.
Katso liite: 87565

Muistutuksena seuraavat päivämäärät: Ukraina julistautui itsenäiseksi 24.8.1991 ja Neuvostoliiton katsotaan hajonneen 26.12.1991.

Artikkeli julkaistu 17.3.1993 eli silloin ei ollut kulunut edes 1,5 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta.

Luin viime vuonna Andrei Kozyrevin kirjan The Firebird: The Elusive Fate of Russian Democracy (julkaistu 24.9.2019) LINKKI

Kozyrev toimi Venäjän ulkoministerinä elokuusta 1991 tammikuuhun 1996 eli Boris Yeltsinin presidenttikauden aikana. Hän kirjoittaa ko. kirjassa paitsi nationalistien / patrioottien noususta (ne eivät tietysti olleet kadonneet minnekään Neuvostoliiton hajottua, mutta haistoivat verta vedessä). Nämä eivät tietysti muodostaneet yhtä ehtenäistä linjaa, mutta heillä oli paljon samansuuntaisia näkemyksiä. Kozyrev käytti tästä porukasta nimitystä "party of war" eli sodan puolue, koska sotaisuus oli yksi yhdistävä tekijä.

Monet kyseisistä henkilöistä pitävät tänään valtaa Venäjällä tai vähintään toimivat sen vallan läheisyydessä. Jokunen vanhemmasta kaartista on tietysti ehtinyt kuolemaan pois, mutta isoksi osaksi Putin ja hänen lähipiirinsä nousivat valtaan 90-luvun toisella puoliskolla.

Miksi lainasin tämän uutisartikkelin tähän ketjuun? Se sattui tulemaan vastaan twitter-virrassa ja toimii hyvänä muistutuksena siitä, että Venäjän operaatio Ukrainaa ja sen itsenäisyyttä vastaan alkoi yli 30 vuotta sitten - käytännössä heti Ukrainan itsenäiseksi julistautumisen jälkeen. Sanoisin samaa muistakin entisistä Neuvostoliittoon kuuluineista ja miksei myös entisistä Varsovan liiton maista (Suomi mukaanluettuna, ollaan kuitenkin rajanaapureita Venäjän kanssa).

Jos luki tuon lainaamani artikkelin, siinäkin Venäjän eri johtajat varoittavat itäisen Euroopan maita muodostomasta liian tiiviitä taloudellisia ja sotilaallisia suhteita Ukrainaan. Ukrainan itsenäisyyttä puolestaan kuvaillaan "siirtymäajan ilmiöksi". Krimin niemimaasta puolestaan käytetään sanoja "contested peninsula which is currently part of Ukraine".

Jokainen voi tykönään makustella tätä nykypäivän tilannetta ja suhteuttaa sitä tuohon, mitä puhuivat reilut 30 vuotta sitten. Näinköhän, jos Ukrainaan "saataisiin rauha", se tulisi kestämään? Sopiipa tuota epäillä. Vähintään niin kauan kun nämä samoja juttuja jauhavat papparaiset pysyvät vallassa, Ukraina ei ole turvassa vaan uhka on suora ja jatkuva. JOS tehdään oletus että tässä ei ole pelkästään kyse "näiden valtaa pitävien papparaisten" näkemyksestä vaan ongelman juuri on Venäjän kansan ajattelussa, silloin Ukraina ei ole turvassa vaikka Venäjällä valta vaihtuisi ja seuraava nuorempi sukupolvi ottaisi vetovastuun. Ukrainan turvallisuus olisi paremmalla tolalla, jos sillä olisi riittävän tukeva selkänoja tukena. Sellainen joka ei tarvittaessa pelkäisi suoraa sotaa Venäjää vastaan.

"Emme koskaan lopeta taistelua, koska tämä on taistelua olemassaolostamme, vapaudestamme, mutta toisaalta - tämä on myös taistelua koko vapaan maailman vapaudesta.
Luulen, että vapaa maailma ei salli ukrainalaista soturia taistelemaan paljain käsin. Luulen, että he taistelevat paljain käsin, jos he tarvitsevat,
mutta vapaa maailma ei voi sallia sitä, koska se olisi tappio koko vapaalle maailmalle.

Näin ollen en edes kuvittele mahdollisuutta, että maailma lopettaisi Ukrainan auttamisen aseilla, koska se on yhteinen sotamme ja meidän on voitettava tämä paha yhdessä."
- Ukrainan Puolan-suurlähettiläs


 
Back
Top