Mielenkiintoinen pohdinta, jonka numerot ovat pysäyttäviä.
Siis ensi vuosi olisi ryssän kapasiteetin paras kunnostettavan ja tuotettavan kaluston osalta. Vaikka varastoja ovat kuluttaneet, joka tapauksessa ryssällä tulee rautaa riittämään vielä. Miesvoimasta ryssä ei tule pulaa kärsimään lähivuosina.
Samaan aikaan kun Ukraina kipuilee hiipuvan, epäsäännöllisen ja vaikeasti ennustettavan länsituen kanssa. Käytännössä yhden kortin, USA:n varassa. Vaikka tuki jatkuisikin edes nykykyvyn verran, suuria operaatioita on huono suunnitella kun ei välttämättä ole varmuutta resursseista sen aikana ja jälkeen. Lännenkin lupaukset ja sanat ovat vain sanoja. Ukrainan mobilisoidusta ja koulutetusta miesvahvuudestakin on luettu myös huonoa.
Tietoa meillä ei toki ole todellisesta tilanteesta. Ei Ukrainan, eikä ryssän osalta. Vain meille välitettyjen kuvausten perusteella perusteltuja arvauksia ja arvioita. Sekä tietysti rintamatilannetieto, jonka tulokset kertovat liian tasaväkisestä tilanteesta.
Ensi vuosi 24 on siis ehkä Ukrainan vaaran vuosi, josta selviytyminen ratkaisee paljon. Onko Ukrainalla kykyä vapautushyökkäyksiin. toivottavasti. vai jatkuuko ryssän aloite tämän syksyn tapaan. Ukrainan taistelukyky ja yhteiskunnan resilienssi ei ole staattinen vakio, vaikka maanpuolustustahtoa onkin. Vuosi lisää tuhoamissotaa on pitkä aika. Menneisyyden menestys ei ole tulevaisuuden tae.
ryssä tullee 24 laittamaan peliin adviivkan kaltaisia muillakin lohkoilla. Ja ryssäkin oppii, ikävä kyllä. Ukrainan puolustus ei välttämättä pidä jokaisessa ryssän itsemurhapuskussa nykyvoimin. On realismia ottaa huomioon, että sota on kremlille totaalinen, johon resuja laitetaan määrättömästi, hyvinvoinnin kustannuksella sotatalouteen. Lännelle sota ei vieläkään ole sitä. Nyt näyttää, että ryssä tahtoo voittoa enemmän ja pitkäjänteisemmin kuin länsi.
24 jälkeen taasen 25 on Washingtonissa uusi isäntä, joka voi tuoda omat haasteensa Ukrainan näkökulmasta.
Olen täydestä sydämestäni Ukrainan asialla. Siksi haluaisin, että nähtävissä olevat tosiasiat otettaisiin huomioon. Ja länsi ryhdistäytyisi.
Tätä palstaa väitetysti seuraa koko joukko ulkopuolisia ja ei-aktiiveja. Hyvä. Sillä toivottavasti realismi iskee tuhannella voltilla ja viesti kuuluu myös päättäviin pöytiin ja siitä maailmalle. Ukraina tarvitsee enemmän, kaikkea. Etenkin Zaluzhnyin kuuluttamaa teknologista ylivoimaa.
Ihquttelulla, että ryssä ryssii itsensä kumoon, Ukraina ei näkemilläni nykytiedoin sotaa voita alueensa vapauttaen. Ei vaikka optimistin tuoppi kuohuisi yli.
Slava Ukraini!
!
