Olen samaa mieltä yhä laajentuvatn konfliktin ratkaisusta. Antaa Putinin hoitaa se itse ja hänelle tulee tarjota apua soveltuvin osin. Apua Venäjän talouden tuhoamiseen, muitakin pakotteita kuin matkustusrajoitteita. Sopivalla annostuksella.
Ukrainaa pitäisi auttaa tekemään välttämättömyydestä hyve, eli jättämään Itä-Ukraina Venäjän elätiksi. Krim on ja pysyy. Niiden ylläpito syö kassaa entisestään ja homma voi olla jo vuodessa selvä.
Voiton juhlat
Kirjoitettu 18.2.2015 / Etelä-Suomen Sanomat 19..2015
Jukka Tarkka
[email protected]
Venäjän presidentti Vladimir Putin sai Minskin toisessa aseleposopimuksessa kaiken haluamansa. Krimin kaappauksesta kukaan ei puhu enää mitään, Itä-Ukrainan pyssymiehet saivat tilanteen avaimet käsiinsä ja ovat Putinin komennossa, huomattava osa Donbassista on tosiasiallisesti irrotettu Ukrainan alueesta ja Kievin hallitus on pelkkä kulissi, jonka takana muhii täysi kaaos.
Kremlin sanastossa tämä oli fasismin vastaisen taistelun uusin voitto. Etyj-uskoisen Euroopan kannalta se on kansalliskiihkoista terrorismia. Toisen maailmansodan historia osoittaa, että vain totaalinen sota voi pysäyttää sellaisen. Nykyinen Länsi-Eurooppa ei suostu sotaan Ukrainan puolesta Venäjää vastaan. Kun tähän on tultu, näyttää siltä, että Putin pystyisi vapaasti laajentamaan aatteensa elintilaa ryöväämällä ja nöyryyttämällä naapureitaan.
Kylmän sodan historia kertoo kuitenkin, että kiilusilmäinen totalitarismi voi tukehtua jos se jätetään kiehumaan omassa liemessään. Koska länsi ei voi hyväksyä Krimin ja Itä-Ukrainan kaappausta eikä halua sotaa, sen ainoa mahdollisuus on palata kylmän sodan aikaiseen patoamispolitiikkaan, johon Neuvostoliitto kukistui.
x x x
Toukokuussa Venäjä juhlii taas fasismin kukistamisen vuosipäivää, ja tekee sen kuin Yhdysvallat ja Englanti eivät ollenkaan olisi osallistuneet toiseen maailmansotaan. Odotettavissa on vielä korskeampaa menoa kuin vuoden 2005 voitonjuhlissa.
Silloin Venäjän federaation joukkojen punaisissa lipuissa liehuivat Neuvostoliiton sirppi ja vasara. Punaisen torin paraatia seurasi 50 valtionpäämiestä sodan voittaja- ja häviäjävaltioista sekä YK:n pääsihteeri.
Viron ja Liettuan presidentit eivät osallistuneet juhlintaan, sillä Neuvostoliiton voitto tuhosi niiden itsenäisyyden. Latvian presidentti oli mukana, sillä huomattava osa maan väestöstä on venäläisiä tai etnisesti peräisin Neuvostoliittoon kuuluneista kansallisuuksista.
Myös presidentti Tarja Halonen oli Punaisella torilla, sillä toisen maailmansodan päättyessä 1945 Suomi oli sotatilassa Saksan kanssa, ja siis voittajien rintamassa. Tosin valtaa Helsingissä piti Stalinin pienintäkin vihjettä nöyrästi noudattava valvontakomissio.
Suomen edustautuminen Neuvostoliiton voiton kunniaksi Venäjällä järjestetyssä juhlassa perustui kuitenkin täysin toisenlaiseen historian jatkumoon kuin yhdenkään muun juhlintaan osallistuneen.
Toisen maailmansodan voitonjuhlien historiallinen syväsisältö on Suomen kannalta siinä, että talvi- ja jatkosodan vihollisvaltio ei sotilaallisesta ylivoimastaan huolimatta pystynyt valloittamaan maata. Sodan voittaneeseen kolmen silloisen suurvallan liittokuntaan kuulunut Neuvostoliitto yritti kaksi kertaa tuhota Suomen itsenäisyyden, mutta ei onnistunut. Sitä kannattaa juhlia.
x x x
Olisi vaikea tyynin mielin seurata jos Euroopan unionin valtionpäämiehet kokoontuisivat ensi toukokuussa Punaiselle torille kansalliskiihkon sokaiseman Venäjän presidentin johtamiin juhlamenoihin. Viimeksi siellä nähdyt rituaalit ovat yhä enemmän muistuttaneet niitä sotaisia riekkujaisia, joita natsit järjestivät Hitlerin aikaan Nürnbergin puoluepäivillä.
Vaitonainen pois jääminen Putinin voitonparaatista olisi unionin tyylikäs ele Venäjän röyhkeää omahyväisyyttä vastaan. Se ei loukkaisi sotaveteraaneja vaan muistuttaisi Putinia hyvien käytöstapojen kansainvälisestä merkityksestä.
Venäjä ei ole ainoa maa, joka on tuntenut fasismin selkänahassaan ja taistellut sitä vastaan. Länsi-Euroopassakin on sen verran kokemusta, että uusfasismi on helppo tunnistaa, kun se tulee näköpiiriin. Punaisen torin juhlamenot kertovat jotakin vaikka niitä seuraisi etäältä. Jos meno näyttää fasistiselta, se voi hyvinkin olla sitä
Ukrainan ongelma ei todellakaan ole aseistuksen määrä vaan kunto ja laatu.
