Sota alkoi niin, että molemmilla oli neukkukalusto ja oma koulutus. Ryssien piti olla kaikilla mittareilla parempia, mutta jos Ukraina olisi sotinut kuten venäläiset niin niillä ei olisi enään yhtään neukkukalustoa jäljellä eikä kyllä montaa panssarimiestäkään, koska tappioiden pitäisi samalla suorituskyvyllä olla suuremmat kuin venäläisillä (johtaen siis koko kaluston menestykseen) joilla on ollut lähes kaikki edut puolellaan alussa.
Se, että niitä on vielä jäljellä on ollut viisautta käyttää vain kipeimpään tarpeeseen ja antaa mahdollisuuden tehdä sodasta pitempi sekä iskeä takaisin nyt kun ryssä on heikompi.
Tämä nyt ei liitty enää varsinaisesti ps-seminaarin aiheeseen Ukrainan kannalta, siinähän on mitä ilmeisemmin käsitelty sitä heidän vastahyökkäyksen yritystä ps-joukoilla viime kesältä. Nyt menemme huomattavasti laajemmin koko sodan olemukseen, mutta jatketaan ilman muuta
Jatkuva pään hakkaaminen seinään pitävää puolustusta vastaan on täyttä idiotismia = tyylipuhdasta ryssälää missä ihmishengille ja kalustolle ei lasketa oikeen mitään arvoa, siitä nyt kellään ei liene epäselvyyttä. Kukaan tuskin haluaisi että Ukrainan pitäisi toimia näin.
Ukrainalla olisi itseasiassa tässäkin korjaamisen varaa, en edelleenkään ymmärrä sitä että vaikka linjat ovat jämähtäneet täysin paikoilleen, niin siellä käydään Ukrainankin toimesta yhdellä tai kahdella vaunulla pommittamassa niitä vihollisen peltosoiroissa olevia asemia ja lopputuksesta riippumatta sitten ajellaan takaisin omalle puolelle. Mikä ihmeen järki riskeerata/kuluttaa vaunuja/miehistöjä tällaisessa käytössä jos samalla kerta on pulaa hyökkäyskykyisistä joukoista/kalustosta
Jos on ylimääräisiä miehistöjä/ jotain yksittäisiä saalisvaunuja tms. yli tarpeen, niin ehkä ok, mutta näin ei liene(?) ja muutenkin hoitaisin tätä nykyä tuollaisen tappioiden tuottamisen huomattavasti kustannustehokkaimmilla droneilla, kun mitään muuta päämäärää tuolla touhulla ei näytä olevan.
Suomellakaan ei ole Leopardeja niin, että niitä voi olla yhtäaikaa rintamalla käytössä ja taustalla koulutuksessa, etenkään jos sotaa on jo paljon takana, joten täydennyskoulutus muuten kuin simulaattoreilla on aika vaikeaa sille seuraavan miehistöerän porukalle.
Rauhan aikana on hyvä louskutella leukoja siitä mitä pitäisi tehdä, mutta kun paska lentää tuulettimeen niin pitää jo tehdäkin jotain sillä mitä on ja silloin sitä rupeaa kulumaan.
Suomessa varsinaiset ps-joukot on perinteisesti varattu ylijohdon reserviksi odottamaan enemmän tai vähemmän takaportaassa oletettua vihollisen läpimurtoa jota vastaan sitten isketään suoraan liikkeestä. Ja sitten vastahyökkäykseen heti tämän perään tai muuten valittuna aikana/paikkana. Eli sitä pidetään nimenomaan reservissä 100%:sti levänneenä valmiina toimintaan. Eli about samalla periaatteella kuin jatkosodassa: Hyökkäysvaiheen se hyökkäsi, sitten se aktiivisesti harjoitteli/kehitti toimintaa asemasodan ajan reservissä ja kesällä -44 se heitettiin tuleen läpimurtoa vastaan + vastahyökkäyksiin.
Pointti: Suomella oli ja toivottavasti myös
*jatkossa on niin suuri SA-vahvuus että liikkeen jämähtäessä rintamat kyetään helpohkosti miehittämään jalkaväki painotteisilla juuri puolustussotaan parhaiten soveltuvilla ns. syvän reservin hirviprikaateilla jolloin ainakin osa aktiivisempaan sotatoimeen kykenevistä joukoista ei kulu/ole sidottu rintamalle vaan kyetään heittämään peliin sitten kun tilanne sitä vaatii.
Tästä päästää siihen jo täälläkin moneen kertaan esitettyyn kysymykseen, miksei Ukraina mobisoi edelleen vähintään 5x suuremmasta kansastaan enemmän väkeä palvelukseen jotta paikoilleen jämähtäneeltä rintamalta saadaan irroitettua tarvittavat osat selustaan harjoittelemaan toiminta sille tolalle että siitä hyökkäämisesti jotain voisi tullakkin? Sehän tässä nyt vähän vaikuttaa olevan ongelmana suuressa mittakaavassa, kokeneet joukot/hyökkäyskykyistä kalustoakin on liikaa rintamalla kiinni ja selustassa yritetään kouluttaa vissiin ihan vihreästä aineksesta sitten jotain... Homma pitäisi kääntää niin päin että vihreitä peruskoulutettuja laitettaisiin rintamalle mielellään vapauttamaan kokeneempia tai hakemaan ainakin tst-kokemusta. Asemasota on huomattavasti helpompaa hoitaa ihan peruskoulutuksellakin vs. hyökkäystoiminta joka on ihan oikeasti moninkertaisesti vaativampaa. Myös lisää kyvykkyyksiä on tullut/tulee + ryssä on yhä kuluneempi, linjojen läpäisy ei ole mahdottomuus jos
yhteistyö vaan toimii.
Enkä puhu nyt missään nimessä pelkästään ns. miehistöstä, vaan nimenomaan sitä kyvykkäämpää upseeristoa joka johtaa/koordinoi toimintaa pitäisi saada rintamalta selustaan hiomaan yhteistoiminta kuntoon. Ja tähän pitäisi mielestäni saada lännestä kouluttajia/valvojia (siis upseereille). Määrät ei ole niin isoja etteikö tuollainen onnistuisi ns. salaa / mikään tuskin estää että koulutus järjestetään ulkomailla. Esim. tykistön käytössä kootusti hyökkäyksen tukena Suomella voisi kuvitella olevan aika paljon annettavaa
Helppoa/nopeaahan se ei tietenkään ole, tässä onkin yksi iso ammattiarmeijan ongelma, kun on otettu alussa hyökkäyksen torjunnassa pakon edessä ihan kunnon tappiot, niin sitä korvaavaa porukkaa ei sitten enää löydykkään. Meidän asevelvollisuudella/syvällä reservillä ei olisi mitään ongelmaa esim. miehittää vaikka koko rintamaa sopivan perehdytyksen kautta reservin upseereilla ja vapauttaa tarvittavat ammattilaiset/kokeneemmat selustaan hiomaan uusia joukkoja kasaan
Täytyy sanoa nyt tätä Ukrainan tilannetta katsoessa, että ollaan valittu/tehty monta asiaa aivan täydellisen oikein ja niissäkin asioissa missä mentiin hitech/rauhanturvaamis trendin mukaan, ei ole myöhäistä pakittaa vähän takaisin päin
* mielestäni suomen pitäisi ilman muuta nostaa SA-vahvuus takaisin vähintään 350 000 mieheen, koska sodankäynti hyppäsi Ukrainassa monta kymmentävuotta ajassa taaksepäin kaluston/kulutuksen/joukkomäärien suhteen.