Hanski
Ylipäällikkö
No niin, 24-miehinen pataljoona. Tämähän alkaa olla jo vastaavaa, kuin kolmannen valtakunnan armeijaryhmät juuri ennen der Untergangia! Ja pataljoonan miehistöstä ainakin 21% on tuontitavaraa...
Ukrainan konflikti/sota
saftamil
Kenraali
Kiitokset vastauksesta. Nyt ymmärrän mitä ajoit takaa ja olen samaa mieltä!
Pikkuhiljaa tässä ajetaan näitä mystisiä punaisia lankoja ulospäin. Valitettavan hitaasti ja varovaisesti tätä peliä pelataan sekä mun ehkä ”muutamien” rintamalla olevien ukrainalaisten mielestä.
Hanski
Ylipäällikkö
Ainakin tuo on ketterä liikuteltava, mutta taktiset kuviot ja mahdollisuudet jäävät vähän rajoitetuiksi. Liikkuvuus ja todennäköisesti huoltokin ovat hivenen kevyissä kantimissa yhden nuljukumin varassa...
Harvapartio
Eversti
Ohjuksia aamuyöllä.
Lähinnä ajattelin että saadaan jdamia ym tuotetta maaliin mutta varmaan nuo fpv-dronet on nykypäivänä halvempia ja jopa tehokkaampia.Miten ilmatilan tyhjennys suoraan rintaman päältä/vihollisen puolella auttaa nimenomaan tykistön tuhoamisessa?
Ensisijaisesti ollaan kait isketty tykistöä vastaan droneilla ja vastatykistöllä, ilmoitettujen lukemien perusteella päivittäin hyvinkin kiitettävällä intensiteetillä. Ei kait ryssä tuohon ole juurikaan kyennyt puuttumaan omilla ilmavoimillaan.
Jos hävittäjillä saadaan korkealla lentävät tiedustelu/maalinositus lennokit alas omalla puolella, niin se helpottaa ainakin oman takaportaan mm. epäsuoran toimintaa ja tietysti myös omien joukkojen keskittämistä hyökkäykseen
ido59
Majuri
Tuossa edellä jälleen ounasteltiin, miksi jenkit taas ja yhä toimii kuten toimii, siis varovaisesti. Ja kommenteissa vastattiinkin jo: koska eskalaationhallinta.
Nostan postaukseni uusintaan viime vuoden kesäkuulta. Tässä referaatissa asia on mielestäni avattu meille nojatuolimarsalkoille ymmärrettävästi. Pitkähkö, mutta lukusuositus jos aihe ei tuttu.
20.6.2023
Kiinnostavaa on ollut suurpoliittinen kysymys, miksei Yhdysvallat avoimemmin tue Ukrainaa. Eteeni osui mielenkiintoinen Texas National Security Review artikkeli, jossa tätä on käsitelty 'Escalation Management' -käsitteen alla. Kirjoitus on huonosti jäsennelty, mutta fiksu. Yritin tähän tiivistää ja avata sanomaa. Uudelleenjäsennyksen lisäksi olen erikseen mainitsematta täydentänyt joitain omia huomioita.
--
Yhdysvallat on jo kylmän sodan ajoista Escalation Management -turvallisuuspolitiikan mukaisesti pyrkinyt palastelemaan epävarmuuksia (uncertainty) nuke-tasapainossa ja -riskeissä.
Escalation management on pitkäaikaista vakauden ja ennustettavuuden ylläpitoa. Se voi muuttua ajan kuluessa vastaamaan omia ja oletettuja vastustajan preferenssejä. Vastustaja ja USA ei ehkä itsekään tiedä omia preferenssejään ja rajojaan vaan tunnistavat ne itse viimekädessä vastustajan tekojen ja omien reaktioiden dynamiikan pohjalta.
Ydinasevaltioiden etu, doktriinit ja uhkaukset pyrkivät jättämään ydinaseiden käytön jossain määrin 'sattuman varaan', pyrkien hämärtämään todelliset punaiset viivat. Jo siksikin, että tilanteet, kriisit ja sodat ovat aina ainutkertaisia. Joten doktriinin laatija ei tosiasiassa itsekään tiedä, missä tilanteessa käyttökynnys ylittyy.
Thomas Schelling, Yhdysvaltalainen kylmän sodan aikainen turvallisuusstrategisti, 1959: ”The nuclear threat has an element of, I may or I may not, and even I can’t be altogether sure. The final decision is left to 'chance'” (projected uncertaintity).
Toisaalta Shelling muiden muassa esitti, ettei nukeilla ole sodassa käyttöä. Ne ovat ensisijassa politiikan instrumentteja välttääkseen sodan toisen ydinasevaltion kanssa. Ne eivät ole sotilaan työkaluja, koska MAD.
Kylmän sodan aikaan USA perustellusti päätteli, ettei se pystyisi oikea-aikaisesti konventionaalisesti vastaamaan ryssän panssarilauttojen hyökkäykseen Eurooppassa. Konventionaalisen voiman projisointi veisi aikaa, jonka ryssä käyttäisi etenemällä. Siksi USA:kaan ei ole missään nuke-doktriinissaan poissulkenut ensikäytön mahdollisuutta. Ei edes viimeisimmässä nuke-review'ssä 2022. Myöskin ryssä on jättänyt ensi-iskumahdollisuuden ohjesääntöihinsä.
Kylmän sodan keskellä Schelling kehitteli ydinasestrategian joka jättäää viestissään osan epävarmaksi: “These threats is that, although one may or may not carry them out if the threatened party fails to comply, the final decision is not altogether under the threatener’s control."
Schelling ymmärtää tämän strategian vaarat. MAD teki maailman turvallisemmaksi konventionaalisille proxy-sodille, kunhan kumpikin osallinen ydinasevaltio pidättäytyi nuke-eskalaatiosta - siis noudatti sovittua. Mutta edes proxysota ei ole turvallinen nuke-valtioiden välillä, koska se sisältää aina riskin eskalalaatiosta. Shelling sanoi, ettei nuken pointti ole voittaa sotaa vaan olemassa olollaan aiheuttaa epävarmuutta vastapuolelle ja siten rajoittaa tämän toimintavapauksia. Kuten nyt Ukraina-tuessa voimme nähdä.
Kylmän sodan viesti oli: uskottava nuke-kapasiteetti, uskottava sitoutuneisuus, uskottava vastaiskukyky.
Nuke-varustelukilvan periajatus oli siirtää kauhun tasapainon epävarmuus vastapuolelle, jopa silloin kun se näyttää järjettömältä(, koska seuraukset).
Edellisen vuoksi nuke-valtioilla on vaikeuksia ylipäätään uhata nukeilla uskottavasti, koska eskalaatiomahdollisuus, joka on MAD-riski myös uhkailijalle. Uhkailut eivät lähtökohtaisesti ole uskottavia. Ydinasevallat tasapainoilevat varmuuden ja epävarmuuden (certainty/uncertainty) välillä.
Nukeriskejä on siis pyöritelty jo 50-luvulta lähtien läpi kylmän sodan ja se vaikuttaa yhä voimakkaasti nykyiseen ajatteluun USA:ssa Ukrainan tukemisessa. Epävarmuuksien ja eskalaatiomahdollisuuden vuoksi on sittemmin luotu joukko kansainvälisiä sopimuksia - nukeihinkin liittyen - luottamuksen lisäämiseksi.
Sopimukset ja julkiset doktriinit ovat perusta, mutta niissä on aina aukko kun laatija on vaikeiden valintojen edessä. Epävarmuus ja ennustamisen vaikeus lisääntyy kun valtiot rikkovat normeja ja sääntöjä, kuten ryssä Ukrainaan hyökätessään. Tällöin vastustajan tosiasiallisia tavoitteita, toiminnan ja reaktioiden rajoja ei tunneta. Silloin joudutaan tulkitsemaan, arvioimaan vastustajaa ja ehkä jossain määrin projisoimaan omia yleistettävissä olevia doktriineja ja toimintatapoja oman pohdinnan tueksi.
Ytimien Escalation Managementista on siis USA:lla vuosikymmenien historia. Ehkä myös painolasti. Escalaton management on jatkuva prosessi, jolla on epäselvät rajat.
Bidenin hallinnolla on aito huoli polusta, joka voisi johtaa ytimiin. USA ja ryssä eivät ole ikinä olleet suoraan vastakkain ja tätä halutaan välttää viimeiseen asti. Sillä ryssä ei tunnetusti pärjää konventionaalisesti, joten ryssän ytimet ovat mahdollisia yhteenottokierteen lopputuloksena.
USA tuntee ryssän ulkopolitiikan kirjoittamattoman ajatuksen: 'eskaloi de-eskaloidaksesi'. Tarkan ja aidon punaisen viivan tunnistaminen on vaikeaa. Biden, oikeutetusti, ajattelee omalla turvallisella mantereellaan kansalaistensa ensisijaista etua. Ytimien käyttö ylipäätään, vaikkei kohdistuisi Yhdysvaltoihin, olisi militääristrateginen katastrofi, sillä se romuttaisi ydinaseiden osalta sääntöpohjaisen maailman ja avaisi pandoran lippaan, jonka jälkeen turvallisuusstrategioiden ja niiden käytännön rajojen määrittely muuttuisi vaikeaksi.
Biden siis tasapainoilee Ukrainan auttamisen ja eskalaatiomahdollisuuden rajalla, ammentaen kylmän sodan aikana alkaneesta konfliktinhallintateoriasta, haluten pysyä konfliktin turvallisella puolella.
24.2.22 ryssähyökkäyksen yhteydessä putler komensi ydinjoukot valmiuteen, ja esitti ydinuhkailun jos länsi osallistuu. Ytimet ovat USA:lle korkean prion huolenaihe. Tästä Schelling puhui: vaara, jos ydinkontrolli menetetään. Kuitenkin, etenkin ryssän tapauksessa oleellista ovat teot, ei sanat. Ytimiä ei otettu varastoista. USA:lle vaaran merkki on jos ryssän nuke-retoriikka muuttuu teoiksi: nukeja aletaan siirtämään luolista. Näin ei ole tapahtunut. Certainty on siltä osin pysynyt.
Vuodesta 2010 ryssä on doktriinissaan siirtynyt yhä enemmän nuken varaan. Doktriini sanoo: jos ydinaseisku tai valtion olemassaolo on vaarantunut. Mikä on Ukrainan sodan kehityksen osalta liipaisin? Onko 1917 WW1 jälkeinen vallankumouksen kaltainen putlerin aseman uhka eksistentiaalinen? Kuitenkin ryssäjohtajat puhuvat Naton proxysodasta paikallisessa erikoisoperaatiossa. Entä jos tämä johtaa strategiseen tappioon? Vaikka doktriinit sanovat yhtä, eivät tosielämän tilanteet sodassa noudata ohjesääntöä – eivät yksittäisellä taistelijalla kuin eivät poliittisessa johdossa.
Viime vuoden syksyllä CIA pomo Burns sanoi, että USA ottaa ryssän nukesapelinkalistelun vakavasti. ”Ydinuhkailua emme voi ottaa kevyesti – toisaalta emme saa antaa niiden lamauttaa ja estää toimia”.
Samoihin aikoihin jännitteitä purkaakseen Milley ja Gerasimov pitivät pitkän puhelun, jossa keskusteltiin mm ryssän ydindoktriinista ja mitä se tarkoittaa Ukrainassa. Se jossain määrin vähensi jännitteitä ja pelkoja. Mutta neuvonpidon pitivät ehkä kollegiaalisesti toisiaan kunnioittavat korkeat kenraalit, eivät poliittiset johtajat. Kenraaleilla ei viimekädessä ole päätösvaltaa.
Tämän jälkeen USA julisti, että jos ryssä käyttäisi ytimiä, olisi vastaus konventionaalinen, mutta ryssälle ankara (grave consequencies). Tavoitteena viestiä välitöntä de-eskalaatiota, jonka lisäksi olisi odotettavissa (lähes?) yksimielinen kansainvälinen tuomitseminen, ml Kiina ja Intia. Todennäköisesti myös ryssälän sisältä arvostelua ja tuomioita. kreml olisi eristetty.
USA:n (/Naton) konventionaalisen vastauksen idea olisi siis USA:n Escalation Management -ajatus; päättää eskalaatiospiraali turvallisesti, toivottavasti ilman ytimien jatkokäyttöä. Tämä vastauskeksintö -- konventionaalinen ja kansainvälinen -- on USA:n turvallisuuspolitiikassa uusinta uutta, eikä aiemmin käytetty. Se on ilmeisesti toiminut tähän mennessä.
Sillä viime lokakuun lopussa putler puheessaan sanoi ettei suunnittele ytimiä, “We see no need for that. There is no point in that, neither political nor military.” Hän toisti sanomansa kuukausi sitten nyt kesäkuussa: ”Russia had no need to use nuclear weapons unless the territorial integrity and sovereignty of the state, the existence of the Russian Federation, were threatened.” (jättää tarkoituksella rajat epäselväksi – kuten aiemmin kuvattu nukeuhka-idea, tarkoituksena uncertaintity). Nuket näyttävät siis olevan ryssälle liian suuri riski edellä kerrottujen asetettujen reunaehtojen vuoksi.
USA:n vuosikymmenien strateginen nuke-osaaminen ehkä on tuottanut tulosta – USA:n näkökulmasta – mutta Ukraina kärsii aseavun hitaudesta.
USA:ssa on siis huoli ydinaseturvallisuudesta.
Biden lausui:
“We do not seek a war between NATO and Russia.”
“So long as the United States or our allies are not attacked, we will not be directly engaged in this conflict, either by sending American troops to fightin Ukraine or by attacking Russian forces.”
“the United States will not try to bring about his [Putin’s] ouster in Moscow.”
“We are no couraging or enabling Ukraine to strike beyond its borders.”
Mutta varmuudeksi biden jatkoi: “Any use of nuclear weapons on any scale would be completely unacceptable to the United States as well as to the rest of the world and would entail severe consequences.”
Edellä sanotun vuoksi USA on omaksunut Ukrainan tukitavan 'Learning by doing' hakemalla aseavulle turvallisia rajoja.
Aluksi kieltäydyttiin lentokieltoalueesta, koska silloin ennenpitkää väistämättä USA/Nato olisi pudottanut ryssäkoneen tai toisinpäin – riskinä eskalaatiospiraali. Sen jälkeen vähitellen on toimitettu yhä raskaampia ja tehokkaampia asejärjestelmiä. Joka kerran jälkeen on tarkaan seurattu ryssän reaktioita. Kun ei ole seurannut kuin (nuke)retoriikkaa sekä kiivaampia sotatoimia vain Ukrainassa, on voitu antaa lisää.
Hyökkäystä puolitoista vuotta myöhemmin on tähän mennessä toimitettu paljon sellaista mitä ei olisi uskallettu 24.2.2022. Oleellista USA:lle on, ettei ryssä ole tosiasiallisesti nostanut nuke-joukkojen valmiutta ja ennenkaikkea ettei nukeja ole kiikutettu varastoista. Tämän vuoksi USA on rohkaistunut lisäämään tukea. Kuitenkin koko ajan tarkaan seuraten missä mennään eskalaatioriskin osalta. Tärkeää on ollut USA:lle myös, että Ukraina on noudattanut asetoimituksille asetettuja ehtoja. USA ei edelleenkään eskalaatioriskin vuoksi salli, että Ukraina iskee ryssäalueelle sen toimittamilla aseilla. Ukrainan omilla aseilla USA ei aseta rajoituksia.
Siinä mielessä ryssän ynudinuho on siis epäonnistunut, että länsi toimittaa yhä aseita, vakauden (USA:n näkökulmasta) säilyttäen. Kuten sanottua länsi, USA:n johdolla, noudattaa Bidenin reunaehtoja 'Learning by doing' yhä laajentaen asetoimitusten kirjoa ja määrää. Mutta seuraten, reagoiden ja säätäen. Tavoitteena, ettei eskalaatiota Ukrainan ulkopuolle.
Learnin by doing on siis ollut johtoajatus USA:ssa Ukrainan tukemisessa. Ainakin se on onnistunut, sillä ryssä on pysynyt Ukrainassa ja konventionaalisilla. Jutun kirjoittaja näkee tämän onnistumisena, sillä tässä ainutkertaisessa sodassa yksikään ulkopolitiikan tutkija ja strategisti ei olisi osannut piirtää tuen reunaehtoja ennen sotaa, pelkän turvallisuuspolitiikkateorian perusteella.
Mikään strategia kuten Learning by doing ei ole riskitön eikä kustannukseton.
1) riski USA:n näkökulmasta on, että ryssän viimeinen raja tulee pragmaattisessa ja inkrementaalisessa kehityksessä ylitetyksi, johtaen eskalaatioon. Vaikka Leaning by doing on varovainen, siihen sisältyy riski ettei kehityksen kehittyessä huomaa ylittävänsä rajan. Etenkin koska sotatilanteessa aiemmin lausutut rajat eivät säily vakiona vaan muuttuvat sotatilanteiden muuttuessa.
2) kustannuksia taasen aiheutuu aseiden varovaisesta ja hitaasta toimittamisesta, joka antaa ryssälle aikaa jokaisen asetoimitusstepin taklaamiseen. Jokainen viivytys, vaikka toimituspotentiaalia olisi, hyödyttää ryssää. Kriitikot sanovat, ettei ryssä ikinä oikeasti edes harkinnut/harkitsisi nukeja. Toinen kriitikoiden argumentti on, että hidas asetoimitus, erityisesti pitkät puikot, aiheuttaa Ukrainassa siviilitappioita (vaikkei jutussa mainittu myös sotilastappioita – he olisivat siviilejä ilman hyökkäystä)
3) moskovassa voidaan yhtäkkiä keksiä muuttaa ydindoktriinia, vaikkei inkrementaalista tukea olisikaan.
4) ryssä tiedostaa konventionaalisen sotavoimansa suorituskyvyttömyyden ja päätyy hakemaan kadonnutta voimaansa nukeista. Jo 2010 ryssä (ilmeisesti tunnusti alivoimansa Natoon ja) siirsi doktriinissaan focusta nukeihin.
USA:n näkökulmasta pelko; entä jos (kun) ryssä häviää tai tulee 'nöyryytetyksi'
a) Psykologisessa empiirisessä tutkimuksessa havaittua: kun ihmiset, poliitikotkin, kohtaavat tiettyjä merkittäviä menetyksiä/tappioita he usein ovat valmiita ottamaan suurempia riskejä sen välttääkseen.
b) ryssän nuke-uhkausten huono menestys: moskova ei osannut odottaa lännen/naton vahvaa reaktiota Ukraina-hyökkäykseen. Yhdysvaltalainen tutkija näkee, että ryssäarmeijan huono suoriutuminen yhdessä lännen vastaukseen pakottaa ryssän sopeuttamaan strategista ajatteluaan. Se saattaa tarkoitaa nukemerkityksen kasvua. Jutussa nimeltä mainitsematon ryssän 'flagship journal of general staff' on julkaissut vuoden aikana ennennäkemättömän paljon artikkeleita ydinsasesuojasta ja ydinsodasta. Erityinen huoli sotilaslehdessä on ryssän ydinaseuskottavuudesta ja -kapasiteetista.
c) Sodat muuttavat rajoja. Eivät ainoastaan maantieteellisiä rajoja vaan myös psykologisia rajoja ja doktriineja. Ohjesäännöt ja puitteet sodan alkuvaiheessa saattavat olla valideja, mutta sitten ehkä eivät koska taistelukentän kaaos ja tappio välittyy myös sodanjohtoon ja sen dynamiikkaan.
–
Tämä ei toki ole läheskään kaikilta osin mielipiteeni, mutta referaatti hyvästä, mutta helvetin huonosti jäsennellystä artikkelista, josta toivottavasti sain edes hitusen tiiviimmän. Tämä ehkä luotaa, miten USA:ssa, tai sen poliittisessa johdossa, Ukrainan asia mahdollisesti nähdään. Ainakin nähdyn perusteella mielestäni tässä on järkeä.
Ukrainan pidäkkeetöntä tukemista siis varjostaa kylmän sodan strateginen perinne ydinasetasapainon 'Escalation Managementista'.
Arvostelen USA:n verkkaista tukea Ukrainalle, mutta joku toinen voi nähdä Learning by doing -menetelmän vastuulliseksi.
Nostan postaukseni uusintaan viime vuoden kesäkuulta. Tässä referaatissa asia on mielestäni avattu meille nojatuolimarsalkoille ymmärrettävästi. Pitkähkö, mutta lukusuositus jos aihe ei tuttu.
20.6.2023
Kiinnostavaa on ollut suurpoliittinen kysymys, miksei Yhdysvallat avoimemmin tue Ukrainaa. Eteeni osui mielenkiintoinen Texas National Security Review artikkeli, jossa tätä on käsitelty 'Escalation Management' -käsitteen alla. Kirjoitus on huonosti jäsennelty, mutta fiksu. Yritin tähän tiivistää ja avata sanomaa. Uudelleenjäsennyksen lisäksi olen erikseen mainitsematta täydentänyt joitain omia huomioita.
--
Yhdysvallat on jo kylmän sodan ajoista Escalation Management -turvallisuuspolitiikan mukaisesti pyrkinyt palastelemaan epävarmuuksia (uncertainty) nuke-tasapainossa ja -riskeissä.
Escalation management on pitkäaikaista vakauden ja ennustettavuuden ylläpitoa. Se voi muuttua ajan kuluessa vastaamaan omia ja oletettuja vastustajan preferenssejä. Vastustaja ja USA ei ehkä itsekään tiedä omia preferenssejään ja rajojaan vaan tunnistavat ne itse viimekädessä vastustajan tekojen ja omien reaktioiden dynamiikan pohjalta.
Ydinasevaltioiden etu, doktriinit ja uhkaukset pyrkivät jättämään ydinaseiden käytön jossain määrin 'sattuman varaan', pyrkien hämärtämään todelliset punaiset viivat. Jo siksikin, että tilanteet, kriisit ja sodat ovat aina ainutkertaisia. Joten doktriinin laatija ei tosiasiassa itsekään tiedä, missä tilanteessa käyttökynnys ylittyy.
Thomas Schelling, Yhdysvaltalainen kylmän sodan aikainen turvallisuusstrategisti, 1959: ”The nuclear threat has an element of, I may or I may not, and even I can’t be altogether sure. The final decision is left to 'chance'” (projected uncertaintity).
Toisaalta Shelling muiden muassa esitti, ettei nukeilla ole sodassa käyttöä. Ne ovat ensisijassa politiikan instrumentteja välttääkseen sodan toisen ydinasevaltion kanssa. Ne eivät ole sotilaan työkaluja, koska MAD.
Kylmän sodan aikaan USA perustellusti päätteli, ettei se pystyisi oikea-aikaisesti konventionaalisesti vastaamaan ryssän panssarilauttojen hyökkäykseen Eurooppassa. Konventionaalisen voiman projisointi veisi aikaa, jonka ryssä käyttäisi etenemällä. Siksi USA:kaan ei ole missään nuke-doktriinissaan poissulkenut ensikäytön mahdollisuutta. Ei edes viimeisimmässä nuke-review'ssä 2022. Myöskin ryssä on jättänyt ensi-iskumahdollisuuden ohjesääntöihinsä.
Kylmän sodan keskellä Schelling kehitteli ydinasestrategian joka jättäää viestissään osan epävarmaksi: “These threats is that, although one may or may not carry them out if the threatened party fails to comply, the final decision is not altogether under the threatener’s control."
Schelling ymmärtää tämän strategian vaarat. MAD teki maailman turvallisemmaksi konventionaalisille proxy-sodille, kunhan kumpikin osallinen ydinasevaltio pidättäytyi nuke-eskalaatiosta - siis noudatti sovittua. Mutta edes proxysota ei ole turvallinen nuke-valtioiden välillä, koska se sisältää aina riskin eskalalaatiosta. Shelling sanoi, ettei nuken pointti ole voittaa sotaa vaan olemassa olollaan aiheuttaa epävarmuutta vastapuolelle ja siten rajoittaa tämän toimintavapauksia. Kuten nyt Ukraina-tuessa voimme nähdä.
Kylmän sodan viesti oli: uskottava nuke-kapasiteetti, uskottava sitoutuneisuus, uskottava vastaiskukyky.
Nuke-varustelukilvan periajatus oli siirtää kauhun tasapainon epävarmuus vastapuolelle, jopa silloin kun se näyttää järjettömältä(, koska seuraukset).
Edellisen vuoksi nuke-valtioilla on vaikeuksia ylipäätään uhata nukeilla uskottavasti, koska eskalaatiomahdollisuus, joka on MAD-riski myös uhkailijalle. Uhkailut eivät lähtökohtaisesti ole uskottavia. Ydinasevallat tasapainoilevat varmuuden ja epävarmuuden (certainty/uncertainty) välillä.
Nukeriskejä on siis pyöritelty jo 50-luvulta lähtien läpi kylmän sodan ja se vaikuttaa yhä voimakkaasti nykyiseen ajatteluun USA:ssa Ukrainan tukemisessa. Epävarmuuksien ja eskalaatiomahdollisuuden vuoksi on sittemmin luotu joukko kansainvälisiä sopimuksia - nukeihinkin liittyen - luottamuksen lisäämiseksi.
Sopimukset ja julkiset doktriinit ovat perusta, mutta niissä on aina aukko kun laatija on vaikeiden valintojen edessä. Epävarmuus ja ennustamisen vaikeus lisääntyy kun valtiot rikkovat normeja ja sääntöjä, kuten ryssä Ukrainaan hyökätessään. Tällöin vastustajan tosiasiallisia tavoitteita, toiminnan ja reaktioiden rajoja ei tunneta. Silloin joudutaan tulkitsemaan, arvioimaan vastustajaa ja ehkä jossain määrin projisoimaan omia yleistettävissä olevia doktriineja ja toimintatapoja oman pohdinnan tueksi.
Ytimien Escalation Managementista on siis USA:lla vuosikymmenien historia. Ehkä myös painolasti. Escalaton management on jatkuva prosessi, jolla on epäselvät rajat.
Bidenin hallinnolla on aito huoli polusta, joka voisi johtaa ytimiin. USA ja ryssä eivät ole ikinä olleet suoraan vastakkain ja tätä halutaan välttää viimeiseen asti. Sillä ryssä ei tunnetusti pärjää konventionaalisesti, joten ryssän ytimet ovat mahdollisia yhteenottokierteen lopputuloksena.
USA tuntee ryssän ulkopolitiikan kirjoittamattoman ajatuksen: 'eskaloi de-eskaloidaksesi'. Tarkan ja aidon punaisen viivan tunnistaminen on vaikeaa. Biden, oikeutetusti, ajattelee omalla turvallisella mantereellaan kansalaistensa ensisijaista etua. Ytimien käyttö ylipäätään, vaikkei kohdistuisi Yhdysvaltoihin, olisi militääristrateginen katastrofi, sillä se romuttaisi ydinaseiden osalta sääntöpohjaisen maailman ja avaisi pandoran lippaan, jonka jälkeen turvallisuusstrategioiden ja niiden käytännön rajojen määrittely muuttuisi vaikeaksi.
Biden siis tasapainoilee Ukrainan auttamisen ja eskalaatiomahdollisuuden rajalla, ammentaen kylmän sodan aikana alkaneesta konfliktinhallintateoriasta, haluten pysyä konfliktin turvallisella puolella.
24.2.22 ryssähyökkäyksen yhteydessä putler komensi ydinjoukot valmiuteen, ja esitti ydinuhkailun jos länsi osallistuu. Ytimet ovat USA:lle korkean prion huolenaihe. Tästä Schelling puhui: vaara, jos ydinkontrolli menetetään. Kuitenkin, etenkin ryssän tapauksessa oleellista ovat teot, ei sanat. Ytimiä ei otettu varastoista. USA:lle vaaran merkki on jos ryssän nuke-retoriikka muuttuu teoiksi: nukeja aletaan siirtämään luolista. Näin ei ole tapahtunut. Certainty on siltä osin pysynyt.
Vuodesta 2010 ryssä on doktriinissaan siirtynyt yhä enemmän nuken varaan. Doktriini sanoo: jos ydinaseisku tai valtion olemassaolo on vaarantunut. Mikä on Ukrainan sodan kehityksen osalta liipaisin? Onko 1917 WW1 jälkeinen vallankumouksen kaltainen putlerin aseman uhka eksistentiaalinen? Kuitenkin ryssäjohtajat puhuvat Naton proxysodasta paikallisessa erikoisoperaatiossa. Entä jos tämä johtaa strategiseen tappioon? Vaikka doktriinit sanovat yhtä, eivät tosielämän tilanteet sodassa noudata ohjesääntöä – eivät yksittäisellä taistelijalla kuin eivät poliittisessa johdossa.
Viime vuoden syksyllä CIA pomo Burns sanoi, että USA ottaa ryssän nukesapelinkalistelun vakavasti. ”Ydinuhkailua emme voi ottaa kevyesti – toisaalta emme saa antaa niiden lamauttaa ja estää toimia”.
Samoihin aikoihin jännitteitä purkaakseen Milley ja Gerasimov pitivät pitkän puhelun, jossa keskusteltiin mm ryssän ydindoktriinista ja mitä se tarkoittaa Ukrainassa. Se jossain määrin vähensi jännitteitä ja pelkoja. Mutta neuvonpidon pitivät ehkä kollegiaalisesti toisiaan kunnioittavat korkeat kenraalit, eivät poliittiset johtajat. Kenraaleilla ei viimekädessä ole päätösvaltaa.
Tämän jälkeen USA julisti, että jos ryssä käyttäisi ytimiä, olisi vastaus konventionaalinen, mutta ryssälle ankara (grave consequencies). Tavoitteena viestiä välitöntä de-eskalaatiota, jonka lisäksi olisi odotettavissa (lähes?) yksimielinen kansainvälinen tuomitseminen, ml Kiina ja Intia. Todennäköisesti myös ryssälän sisältä arvostelua ja tuomioita. kreml olisi eristetty.
USA:n (/Naton) konventionaalisen vastauksen idea olisi siis USA:n Escalation Management -ajatus; päättää eskalaatiospiraali turvallisesti, toivottavasti ilman ytimien jatkokäyttöä. Tämä vastauskeksintö -- konventionaalinen ja kansainvälinen -- on USA:n turvallisuuspolitiikassa uusinta uutta, eikä aiemmin käytetty. Se on ilmeisesti toiminut tähän mennessä.
Sillä viime lokakuun lopussa putler puheessaan sanoi ettei suunnittele ytimiä, “We see no need for that. There is no point in that, neither political nor military.” Hän toisti sanomansa kuukausi sitten nyt kesäkuussa: ”Russia had no need to use nuclear weapons unless the territorial integrity and sovereignty of the state, the existence of the Russian Federation, were threatened.” (jättää tarkoituksella rajat epäselväksi – kuten aiemmin kuvattu nukeuhka-idea, tarkoituksena uncertaintity). Nuket näyttävät siis olevan ryssälle liian suuri riski edellä kerrottujen asetettujen reunaehtojen vuoksi.
USA:n vuosikymmenien strateginen nuke-osaaminen ehkä on tuottanut tulosta – USA:n näkökulmasta – mutta Ukraina kärsii aseavun hitaudesta.
USA:ssa on siis huoli ydinaseturvallisuudesta.
Biden lausui:
“We do not seek a war between NATO and Russia.”
“So long as the United States or our allies are not attacked, we will not be directly engaged in this conflict, either by sending American troops to fightin Ukraine or by attacking Russian forces.”
“the United States will not try to bring about his [Putin’s] ouster in Moscow.”
“We are no couraging or enabling Ukraine to strike beyond its borders.”
Mutta varmuudeksi biden jatkoi: “Any use of nuclear weapons on any scale would be completely unacceptable to the United States as well as to the rest of the world and would entail severe consequences.”
Edellä sanotun vuoksi USA on omaksunut Ukrainan tukitavan 'Learning by doing' hakemalla aseavulle turvallisia rajoja.
Aluksi kieltäydyttiin lentokieltoalueesta, koska silloin ennenpitkää väistämättä USA/Nato olisi pudottanut ryssäkoneen tai toisinpäin – riskinä eskalaatiospiraali. Sen jälkeen vähitellen on toimitettu yhä raskaampia ja tehokkaampia asejärjestelmiä. Joka kerran jälkeen on tarkaan seurattu ryssän reaktioita. Kun ei ole seurannut kuin (nuke)retoriikkaa sekä kiivaampia sotatoimia vain Ukrainassa, on voitu antaa lisää.
Hyökkäystä puolitoista vuotta myöhemmin on tähän mennessä toimitettu paljon sellaista mitä ei olisi uskallettu 24.2.2022. Oleellista USA:lle on, ettei ryssä ole tosiasiallisesti nostanut nuke-joukkojen valmiutta ja ennenkaikkea ettei nukeja ole kiikutettu varastoista. Tämän vuoksi USA on rohkaistunut lisäämään tukea. Kuitenkin koko ajan tarkaan seuraten missä mennään eskalaatioriskin osalta. Tärkeää on ollut USA:lle myös, että Ukraina on noudattanut asetoimituksille asetettuja ehtoja. USA ei edelleenkään eskalaatioriskin vuoksi salli, että Ukraina iskee ryssäalueelle sen toimittamilla aseilla. Ukrainan omilla aseilla USA ei aseta rajoituksia.
Siinä mielessä ryssän ynudinuho on siis epäonnistunut, että länsi toimittaa yhä aseita, vakauden (USA:n näkökulmasta) säilyttäen. Kuten sanottua länsi, USA:n johdolla, noudattaa Bidenin reunaehtoja 'Learning by doing' yhä laajentaen asetoimitusten kirjoa ja määrää. Mutta seuraten, reagoiden ja säätäen. Tavoitteena, ettei eskalaatiota Ukrainan ulkopuolle.
Learnin by doing on siis ollut johtoajatus USA:ssa Ukrainan tukemisessa. Ainakin se on onnistunut, sillä ryssä on pysynyt Ukrainassa ja konventionaalisilla. Jutun kirjoittaja näkee tämän onnistumisena, sillä tässä ainutkertaisessa sodassa yksikään ulkopolitiikan tutkija ja strategisti ei olisi osannut piirtää tuen reunaehtoja ennen sotaa, pelkän turvallisuuspolitiikkateorian perusteella.
Mikään strategia kuten Learning by doing ei ole riskitön eikä kustannukseton.
1) riski USA:n näkökulmasta on, että ryssän viimeinen raja tulee pragmaattisessa ja inkrementaalisessa kehityksessä ylitetyksi, johtaen eskalaatioon. Vaikka Leaning by doing on varovainen, siihen sisältyy riski ettei kehityksen kehittyessä huomaa ylittävänsä rajan. Etenkin koska sotatilanteessa aiemmin lausutut rajat eivät säily vakiona vaan muuttuvat sotatilanteiden muuttuessa.
2) kustannuksia taasen aiheutuu aseiden varovaisesta ja hitaasta toimittamisesta, joka antaa ryssälle aikaa jokaisen asetoimitusstepin taklaamiseen. Jokainen viivytys, vaikka toimituspotentiaalia olisi, hyödyttää ryssää. Kriitikot sanovat, ettei ryssä ikinä oikeasti edes harkinnut/harkitsisi nukeja. Toinen kriitikoiden argumentti on, että hidas asetoimitus, erityisesti pitkät puikot, aiheuttaa Ukrainassa siviilitappioita (vaikkei jutussa mainittu myös sotilastappioita – he olisivat siviilejä ilman hyökkäystä)
3) moskovassa voidaan yhtäkkiä keksiä muuttaa ydindoktriinia, vaikkei inkrementaalista tukea olisikaan.
4) ryssä tiedostaa konventionaalisen sotavoimansa suorituskyvyttömyyden ja päätyy hakemaan kadonnutta voimaansa nukeista. Jo 2010 ryssä (ilmeisesti tunnusti alivoimansa Natoon ja) siirsi doktriinissaan focusta nukeihin.
USA:n näkökulmasta pelko; entä jos (kun) ryssä häviää tai tulee 'nöyryytetyksi'
a) Psykologisessa empiirisessä tutkimuksessa havaittua: kun ihmiset, poliitikotkin, kohtaavat tiettyjä merkittäviä menetyksiä/tappioita he usein ovat valmiita ottamaan suurempia riskejä sen välttääkseen.
b) ryssän nuke-uhkausten huono menestys: moskova ei osannut odottaa lännen/naton vahvaa reaktiota Ukraina-hyökkäykseen. Yhdysvaltalainen tutkija näkee, että ryssäarmeijan huono suoriutuminen yhdessä lännen vastaukseen pakottaa ryssän sopeuttamaan strategista ajatteluaan. Se saattaa tarkoitaa nukemerkityksen kasvua. Jutussa nimeltä mainitsematon ryssän 'flagship journal of general staff' on julkaissut vuoden aikana ennennäkemättömän paljon artikkeleita ydinsasesuojasta ja ydinsodasta. Erityinen huoli sotilaslehdessä on ryssän ydinaseuskottavuudesta ja -kapasiteetista.
c) Sodat muuttavat rajoja. Eivät ainoastaan maantieteellisiä rajoja vaan myös psykologisia rajoja ja doktriineja. Ohjesäännöt ja puitteet sodan alkuvaiheessa saattavat olla valideja, mutta sitten ehkä eivät koska taistelukentän kaaos ja tappio välittyy myös sodanjohtoon ja sen dynamiikkaan.
–
Tämä ei toki ole läheskään kaikilta osin mielipiteeni, mutta referaatti hyvästä, mutta helvetin huonosti jäsennellystä artikkelista, josta toivottavasti sain edes hitusen tiiviimmän. Tämä ehkä luotaa, miten USA:ssa, tai sen poliittisessa johdossa, Ukrainan asia mahdollisesti nähdään. Ainakin nähdyn perusteella mielestäni tässä on järkeä.
Ukrainan pidäkkeetöntä tukemista siis varjostaa kylmän sodan strateginen perinne ydinasetasapainon 'Escalation Managementista'.
Arvostelen USA:n verkkaista tukea Ukrainalle, mutta joku toinen voi nähdä Learning by doing -menetelmän vastuulliseksi.
Viimeksi muokattu:
-TripleX-
Respected Leader
@ido59
Ranskalla ja Iso-Britannialla on myös ydinaseita, mutta ei se niitä pidättele antamasta Ukrainalle tukea ja lupaa iskeä ryssien puolelle. Mitä eroa sillä on tuhoutuuko Venäjällä lentokenttä koneineen Atacmsin osumasta vai Scalpin? Ei oikeasti mitään.
Minusta Bidenin hallinto vain osoitti heikkoutta heti alussa ja on sitä hiljalleen paikannut.
Mutta olen myös sitä mieltä, ettei Ukrainalla olisi ollut kykyä vastaanottaakaan älyttömän paljon enempää muuten kuin ammuttavien muodossa. Kaikkiin vehkeisiin piti kouluttaa väkeä ja se jatkuu vieläkin.
Sodat ovat pitkiä ja ainakaan sitä todellista suunnitelmaa millä vihollinen aiotaan voittaa ei kukaan tule julkisuudessa esittelemään. Kortteja on piilossa ja paljastuu kun aika on oikea.
Kun Ukraina kehittää omaa aseistustaan ja iskee niillä Venäjälle niin se on paljon merkittävämpi nöyryytys kuin minkään Nato-aseen käyttäminen. Jos Neptuneita esimerkiksi on käyttää kuten eilen puolenkymmentä per yö tulevaisuudessa edes kerran viikossa niin se on paljon. Pelkillä hitailla drooneilla on laitettu Venäjän infraa matalaksi melkoinen määrä ja niitäkin taitaa olla varastossa jo satoja, ehkä vuodessa on käyttää tuhansia.
Ja tuohon Putler ei voi sanoa mitään eskalaatiosta, mitäs läksi.
Tässä yksi näkemys siitä, että Ukraina voi omalla toiminnallaan levittää niitä rajoja joita katsotaan eskalaatioksi ja tarpeeksi usein niin tehdessään niistä tulee ihan tavanomaista sotaa mitä ne ovatkin, eikä ryssät voi ulista USA:lle kun Ukraina tekee sen omilla aseillaan.
Ranskalla ja Iso-Britannialla on myös ydinaseita, mutta ei se niitä pidättele antamasta Ukrainalle tukea ja lupaa iskeä ryssien puolelle. Mitä eroa sillä on tuhoutuuko Venäjällä lentokenttä koneineen Atacmsin osumasta vai Scalpin? Ei oikeasti mitään.
Minusta Bidenin hallinto vain osoitti heikkoutta heti alussa ja on sitä hiljalleen paikannut.
Mutta olen myös sitä mieltä, ettei Ukrainalla olisi ollut kykyä vastaanottaakaan älyttömän paljon enempää muuten kuin ammuttavien muodossa. Kaikkiin vehkeisiin piti kouluttaa väkeä ja se jatkuu vieläkin.
Sodat ovat pitkiä ja ainakaan sitä todellista suunnitelmaa millä vihollinen aiotaan voittaa ei kukaan tule julkisuudessa esittelemään. Kortteja on piilossa ja paljastuu kun aika on oikea.
Kun Ukraina kehittää omaa aseistustaan ja iskee niillä Venäjälle niin se on paljon merkittävämpi nöyryytys kuin minkään Nato-aseen käyttäminen. Jos Neptuneita esimerkiksi on käyttää kuten eilen puolenkymmentä per yö tulevaisuudessa edes kerran viikossa niin se on paljon. Pelkillä hitailla drooneilla on laitettu Venäjän infraa matalaksi melkoinen määrä ja niitäkin taitaa olla varastossa jo satoja, ehkä vuodessa on käyttää tuhansia.
Ja tuohon Putler ei voi sanoa mitään eskalaatiosta, mitäs läksi.
Tässä yksi näkemys siitä, että Ukraina voi omalla toiminnallaan levittää niitä rajoja joita katsotaan eskalaatioksi ja tarpeeksi usein niin tehdessään niistä tulee ihan tavanomaista sotaa mitä ne ovatkin, eikä ryssät voi ulista USA:lle kun Ukraina tekee sen omilla aseillaan.
Viimeksi muokattu:
Rantojen mies
Kenraali
Tämän vuoden aikana Ukrainan kyky valvoa ilmatilaansa ja poistaa sieltä epätoivotut kulkijat hyppää ihan eri tasolle kuin aiemmin. Alkaen pienten droonien pudottelusta Kinzhaleita laukovien alustojen jahtaamiseen ryssien puolella.
Mielenkiintoista nähdä mitä Ranskan huhutut kouluttajat/neuvonantajat todella ovat, koska tehtäviksi on huhuttu ilmataistelun välineistön korjaus ja koulutus.
Rantojen mies
Kenraali
F-16 ei vaan taida olla kovinkaan kummoista vaikutusta nimenomaan panssarisodankäyntiin. Ukrainan hyökkäys kilpistyi ensisijaisesti massiivisiin miinoitteisiin ja toissijaisesti lennokki/drone kykyihin. Tst-hekojen laukomat pst-ohjukset ovat olleet loppujen lopuksi aika harvinaista kauraa vaikka johonkin yksittäiseen yritykseen ovat saattaneet merkittävästi vaikuttaakkin.
summasummarum: F-16 ei putsaa etulinjaa lennokeista/droneista, miinoitteista puhumattakaan! Jotain muuta ratkaisevaa on keksittävä jos oman hyökkäyksen mielitään johtavan etenemiseen. F-16 hellittänee ensijaisesti ryssän pommitusten alla olleen puolustuksen + rintaman lähellä olevien kaupunkien painetta. Myös oman takaportaan tilanne saattaa hellittää oleellisesti jos ryssän tiedustelu lennokit saadaan omasta syvyydestä täydellisesti ulos
Jos niin sanot. Tässä on saatu reilut kaksi vuosikymmentä kokemusta F-16 CAS roolissa, ja ihan hyvin se on alkanut sujumaan.
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
Boldaus kertonee asiasta tässä yhteydessä ihan riittävästi.
Rantojen mies
Kenraali
No, mitä se kertoo? Sen, että mm. USA ja Israel käyttää F-16 tässä roolissa?
VanhaPate
Respected Leader
Operational information as of 10:30 p.m. 31/05/2024 regarding the Russian invasion. (1/2)
The situation at the front remains tense, but under control. So far, 81 combat clashes have taken place. The defense forces continue to resolutely repel the enemy's attempts to advance deep into the territory of Ukraine, inflict effective fire damage on him, exhausting him along the entire line of combat.
During the day, missile forces and artillery of the Defense Forces hit two places of concentration of enemy personnel, one area of concentration of military equipment, two artillery systems, four control points and a base of fuel and lubricants.
During the day, the Russian invaders launched one missile attack using six missiles and 47 airstrikes using 48 anti-aircraft missiles on the territory of Ukraine, using 531 kamikaze drones. Also, the enemy fired more than 2,300 shots at the positions of our troops and populated areas using artillery, mortars, small arms and combat vehicle armament.
t.me
In the Kharkiv direction, two unsuccessful enemy attacks took place in the area of Vovchansk and Liptsiv. The defense forces are conducting active measures of fire influence on the units of the Russian occupiers.
In the Kupyansk direction, the number of combat clashes increased to 12 since the beginning of the day. Defense forces successfully repelled five enemy attacks in the areas of Sinkivka, Berestovka, Novoyehorivka, and Makiivka settlements. Ukrainian defenders continue to repulse seven more attacks near Petropavlivka, Berestovo and Novoyehorivka. The situation is tense, but under control.
According to preliminary data, since the beginning of the day, the enemy has lost 64 occupants and one tank in this direction.
Four skirmishes took place in the Lyman direction. Attempts by the Russian occupiers to advance in the areas of Terni, Dibrova and Torsky were unsuccessful. Ukrainian soldiers are taking measures to strengthen the front edge of defense.
During the day, eight combat clashes took place in the Siversky direction. The enemy was especially active near Vyimka. Here he unsuccessfully tried to wedge himself into the order of battle of the Ukrainian units. The situation is tense, at the same time it is under the control of the Defense Forces of Ukraine.
In the Kramatorsk direction, the aggressor tried six times to attack units of the Defense Forces in the areas of Bohdanivka, Ivanovsky, Klishchiivka, Andriivka, and Chasovoy Yar. All attempts were unsuccessful. Loss of our positions is not allowed.
In the Toretsk direction, the Ukrainian military repelled one attack in the area of Kurdyumivka.
The largest number of combat clashes took place today in the Pokrovsky direction. The enemy, with the support of aviation and artillery, does not stop trying to find weak points in our defense, with continuous assaults he tries to wedge himself into the battle formations of Ukrainian units. Out of 27 combat clashes in the areas of Novooleksandrivka, Progress, Sokol, Novoselivka Pershoya, Umansky, Nevelsky and Netailovo - 15 were successfully repulsed by our defenders. 12 fights are currently still ongoing. Defense forces are taking measures to stabilize the situation and prevent the advance of the enemy.
The previous losses of the aggressor in this direction amounted to almost 200 occupiers killed and wounded. Three tanks, two armored fighting vehicles, an artillery system and a mortar were destroyed. At the same time, one tank, two armored fighting vehicles, two cars and six artillery systems were damaged.
At this time of the day, five combat clashes took place in the Kurakhiv direction. The invaders are trying to advance near the settlements of Krasnohorivka, Novomykhailivka, and Kostyantynivka. Four enemy attacks were repulsed. The battle continues in the Krasnohorivka region. Loss of positions and territories is not allowed.
In the Vremivsk direction, Russian invaders attacked our units three times in the Staromayorsky area. All assault actions of the Russian occupiers failed. Defense forces control the situation.
Four combat clashes took place in the Orihiv direction. The Russian occupiers failed to push our units away from Mala Tokmachka, Novodanilivka, Robotyny and Novoandriivka.
In the Dnieper direction, the occupiers do not stop trying to knock out the Defense Forces from their positions on the left bank of the Dnieper. Four combat clashes in the Krynok area ended unsuccessfully for the enemy. The Ukrainian military continues to control the situation, the loss of our positions has not been allowed.
The defense forces inflict significant losses on the occupiers, actively use means of fire damage to the enemy's manpower and equipment. Measures are being taken to improve the tactical position in certain directions.
There is strength in unity!
In power - Victory!
Glory to Ukraine!
t.me
The situation at the front remains tense, but under control. So far, 81 combat clashes have taken place. The defense forces continue to resolutely repel the enemy's attempts to advance deep into the territory of Ukraine, inflict effective fire damage on him, exhausting him along the entire line of combat.
During the day, missile forces and artillery of the Defense Forces hit two places of concentration of enemy personnel, one area of concentration of military equipment, two artillery systems, four control points and a base of fuel and lubricants.
During the day, the Russian invaders launched one missile attack using six missiles and 47 airstrikes using 48 anti-aircraft missiles on the territory of Ukraine, using 531 kamikaze drones. Also, the enemy fired more than 2,300 shots at the positions of our troops and populated areas using artillery, mortars, small arms and combat vehicle armament.
Генеральний штаб ЗСУ
Оперативна інформація станом на 22.30 31.05.2024 щодо російського вторгнення. (1/2) Ситуація на фронті залишається напруженою, але контрольованою. На даний час відбулося 81 бойове зіткнення. Сили оборони продовжують рішуче давати відсіч спробам противника просунутися в глибину території...
t.me
In the Kharkiv direction, two unsuccessful enemy attacks took place in the area of Vovchansk and Liptsiv. The defense forces are conducting active measures of fire influence on the units of the Russian occupiers.
In the Kupyansk direction, the number of combat clashes increased to 12 since the beginning of the day. Defense forces successfully repelled five enemy attacks in the areas of Sinkivka, Berestovka, Novoyehorivka, and Makiivka settlements. Ukrainian defenders continue to repulse seven more attacks near Petropavlivka, Berestovo and Novoyehorivka. The situation is tense, but under control.
According to preliminary data, since the beginning of the day, the enemy has lost 64 occupants and one tank in this direction.
Four skirmishes took place in the Lyman direction. Attempts by the Russian occupiers to advance in the areas of Terni, Dibrova and Torsky were unsuccessful. Ukrainian soldiers are taking measures to strengthen the front edge of defense.
During the day, eight combat clashes took place in the Siversky direction. The enemy was especially active near Vyimka. Here he unsuccessfully tried to wedge himself into the order of battle of the Ukrainian units. The situation is tense, at the same time it is under the control of the Defense Forces of Ukraine.
In the Kramatorsk direction, the aggressor tried six times to attack units of the Defense Forces in the areas of Bohdanivka, Ivanovsky, Klishchiivka, Andriivka, and Chasovoy Yar. All attempts were unsuccessful. Loss of our positions is not allowed.
In the Toretsk direction, the Ukrainian military repelled one attack in the area of Kurdyumivka.
The largest number of combat clashes took place today in the Pokrovsky direction. The enemy, with the support of aviation and artillery, does not stop trying to find weak points in our defense, with continuous assaults he tries to wedge himself into the battle formations of Ukrainian units. Out of 27 combat clashes in the areas of Novooleksandrivka, Progress, Sokol, Novoselivka Pershoya, Umansky, Nevelsky and Netailovo - 15 were successfully repulsed by our defenders. 12 fights are currently still ongoing. Defense forces are taking measures to stabilize the situation and prevent the advance of the enemy.
The previous losses of the aggressor in this direction amounted to almost 200 occupiers killed and wounded. Three tanks, two armored fighting vehicles, an artillery system and a mortar were destroyed. At the same time, one tank, two armored fighting vehicles, two cars and six artillery systems were damaged.
At this time of the day, five combat clashes took place in the Kurakhiv direction. The invaders are trying to advance near the settlements of Krasnohorivka, Novomykhailivka, and Kostyantynivka. Four enemy attacks were repulsed. The battle continues in the Krasnohorivka region. Loss of positions and territories is not allowed.
In the Vremivsk direction, Russian invaders attacked our units three times in the Staromayorsky area. All assault actions of the Russian occupiers failed. Defense forces control the situation.
Four combat clashes took place in the Orihiv direction. The Russian occupiers failed to push our units away from Mala Tokmachka, Novodanilivka, Robotyny and Novoandriivka.
In the Dnieper direction, the occupiers do not stop trying to knock out the Defense Forces from their positions on the left bank of the Dnieper. Four combat clashes in the Krynok area ended unsuccessfully for the enemy. The Ukrainian military continues to control the situation, the loss of our positions has not been allowed.
The defense forces inflict significant losses on the occupiers, actively use means of fire damage to the enemy's manpower and equipment. Measures are being taken to improve the tactical position in certain directions.
There is strength in unity!
In power - Victory!
Glory to Ukraine!
Генеральний штаб ЗСУ
На Харківському напрямку відбулося дві безуспішні атаки ворога в районі Вовчанська та Липців. Сили оборони проводять активні заходи вогневого впливу на підрозділи російських окупантів. На Куп’янському напрямку від початку доби кількість бойових зіткнень збільшилась до 12. Сили оборони успішно...
t.me
Sota nielee tolkuttomasti ruplia – Putin turvautui inhottuun ratkaisuun - Suomenmaa.fi
Venäjä kiristää varakkaimpien kansalaistensa tuloveroa, kertoo brittilehti The Times. Syy veronkorotukseen on kalliissa...
www.suomenmaa.fi
Sota on kallista, ja bunkkerirotan pakko kiristää verotusta
Eräs pidäke ydinaseen käytölle on ydinaseiden leviäminen.
Mikäli ryssä ydinasetta käyttämällä voittaisi hyökkäyssodan pienempää USA:n tukemaa naapurimaata vastaan, mitä tekee esim Puola? Mitä johtopäätöksiä vetää E-Korea tai Japani?
Yksikään ydinasevaltio ei halua ydinaseiden leviävän, koska silloin aseen sotilaallinen ja poliittinen painoarvo kärsii inflaation. Tämä tiedostetaan myös Moskovassa ja Pekingissä.
Mikäli ryssä ydinasetta käyttämällä voittaisi hyökkäyssodan pienempää USA:n tukemaa naapurimaata vastaan, mitä tekee esim Puola? Mitä johtopäätöksiä vetää E-Korea tai Japani?
Yksikään ydinasevaltio ei halua ydinaseiden leviävän, koska silloin aseen sotilaallinen ja poliittinen painoarvo kärsii inflaation. Tämä tiedostetaan myös Moskovassa ja Pekingissä.