Tietyssä mielessä sota ja Venäjän aggressiivinen sekaantuminen Ukrainan tapahtumiin luo myös edellytykset sille, että mihinkään merkittäviin uudistuksiin ei ryhdytä, ettei ole voimavaroja tai haluja ryhtyä mittavaan hallinnon ja koko yhteiskunnan "puhdistusoperaatioon", koska sota ja sen lieveilmiöt vievät niin tavattoman paljon resursseja. Sota on siis tavallaan hyvä syy olla tekemättä mitään, siihen voi vedota ja se on ymmärrettävä syy sille ettei merkittäviä uudistuksia joko voida (tai haluta) tehdä ja tämä palvelee myös Venäjän hallintoa, koska Putinin hallinnon kannalta on parempi, että naapurissa on korruptoitunut ja hallinnoltaan epävarma yhteiskunta, jolla ei ole joko halua tai voimaa aloittaa mittavat uudistukset eli mitä enemmän Ukraina on ja pysyy korruptoituneena ja valtaeliittiä ruokkivana yhteiskuntana niin sitä edullisempi asetelma on myös Putinille, koska hänen ja silovikkien kannalta onnistunut EuroMajdan ja Ukrainan yhteiskunnan raju muutos kohti länsimaista demokratiaa olisi pahin mahdollinen vaihtoehto, koska se saattaisi olla signaali sille, että kansa Venäjälläkin alkaa haluta enemmän mitä Putin pystyy tai haluaa tarjota.
Mutta, olen toisaalta olen
@Maidan :in kanssa samoilla linjoilla, uudistusten vähäisyys ja olemattomuus, korruption vastaisen taistelun huono menestys yhdistettynä siihen, että hallinnossa alkaa esiintyä samoja elkeitä mitä Janukovitshin kaudella mutta sillä erolla, että nyt "palkitaan" eri kavereita, ei ole sitä minkä tähden ukrainalaiset lähtivät kaduille marras-joulukuussa 2013 ja aloittivat liikehdinnän, joka sitten päättyi vallan vaihtumiseen maassa. Voi olla, että Ukrainassa nähdään tulevina vuosina uusi Maidan, koska EuroMajdan ei saavuttanut tavoitteitaan. Kolmas kerta todensanoo?
Olen jo aiemmin kirjoittanut (joskin maltillisesti) Ukrainan ongelmista ja kehityksen hitaudesta, koska olen halunnut olla armelias ja antaa maan johdolle aikaa ryhtyä tarvittaviin muutoksiin. Vuosi rauhan aikana olisi ollut kohtuullinen aika mittavien muutosten aloittamiseen, nyt asetelma on toinen kun maassa on sota ja osa siitä on miehitetty, mutta silti olisin toivonut enemmän ja syvällisempiä muutoksia - nyt ei olla päästy edes alkuun. Näen myös tavallaan ongelmallisena nämä oligarkkien perustamat vapaaehtoisjoukot, vaikka tarkoitus on ollut hyvä ja etenkin vuosi sitten niiden avulla separatismi saatiin aisoihin Ukrainan itäosissa ja niillä oli merkittävä rooli kun paikkakuntia vapautettiin ATO:n operaatiossa kesällä 2014, mutta ongelmana pidän sitä, että näiden joukkojen myötä Ukraina on tavallaan velkaa oligarkeille ja tämä voi näkyä etenkin siinä vaiheessa jos/kun ryhdytään perkaamaan itsekunkin oligarkin tekemisiä ja historiaa - rikolliset teot huomioiden. Tuolloin houkutus jättää rikollinen tuomiotta voi kasvaa suureksi jos toisella puolen vaakakuppia on tekoja joiden ansiosta Ukraina on säilyttänyt itsemääräämisoikeutensa. Ja mistä tietää vaikka nyt sodan aikana Ukrainan hallintoa tukevat tahot pyrkisivät sopimaan sopimuksia joiden avulla ostavat itselleen "syytesuojan" tyyliin "
minä annan jotain teille, antakaa te sitten jotain minulle" ja jos tällaisiin sopimuksiin suostutaan se lisää entisestään riskiä, että mikään maassa ei lopultakaan muutu parempaan suuntaan.
Ehkäpä Ukrainassa se sukupolvi joka on nyt kasvamassa aikuisuuteen on riittävän vahva viemään sen tehtävän loppuun saakka, jonka ensitahdit lyötiin jo vuosia sitten Oranssin vallankumouksen aikaan - tai miksei jo tätäkin aiemmin maan itsenäistyessä. Se vaatii myös voimaa ja sitkeyttä ynnä rohkeutta muuttaa sukupolvien mittainen käyttäytymismalli tai toimintakulttuuri, joka on mädättänyt ja osin jopa halvaannuttanut koko yhteiskunnan.
vlad.
Kyllä päättäjät lännessäkin tietävät että varastaminen Ukrainassa jatkuu, siksi eivät halua paljon auttaa näitä pohjattomia kiitoja.
