HS-Analyysi
Länsi alkaa kyllästyä Ukrainaan
Ulkomaat 30.1.2016
Sulava mies ostaa pikkurahalla väestörekisteristä vielä poistamattomia kuolleita maaorjia, jotta voisi siirtää tämän uuden ”omaisuutensa” Etelä-Ukrainaan ja käyttää panttina pankkilainaa vastaan.
Siinä tiivistelmä yhdestä maailmankirjallisuuden klassikosta eli
Nikolai Gogolin Kuolleista sieluista – ja nykyisinkin toteutettavissa oleva vaurastumisprojekti ukrainalaiselle virkamiehelle. Maaorjien tilalle tosin pitää kehitellä jotain muuta.
Ukraina on nimittäin yhä läpeensä korruptoitunut ja vailla oikeusvaltion tunnusmerkkejä, vaikka lähes kaksi vuotta sitten päättynyt Euromaidan-mielenosoitusliikehdintä vaati muutoksia juuri näihin ongelmiin. Sen jälkeen valtaan noussut presidentti
Petro Porošenko on saanut itsensä näyttämään korruption kitkennän jarrulta, kun ei suostu erottamaan tehotonta pääsyyttäjää.
Ukrainan tilanne on hankala.
Vaikka tulitauko Itä-Ukrainassa pitää kohtalaisesti, tilanne on hauras. Tälläkin viikolla Ukraina ilmoitti Venäjän tukemien kapinallisten kranaattikeskityksistä. Myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin tarkkailijat raportoivat jatkuvasti tulitauon rikkoontumisesta.
Keväällä 2014 alkaneessa sodassa on kuollut jo yli 9 000 ihmistä. Uusista uhreista raportoidaan säännöllisesti, nyt tosin ihmisiä kuolee enemmän miinoihin kuin tykkituleen.
Sota ja Venäjän pakotteet ovat myös keskeinen selitys Ukrainan talouden romahdukseen. Se taas on osaltaan syönyt hallituksen suosiota, mikä on lisännyt hallituksen sisäisiä ja erityisesti hallituspuolueiden välisiä riitoja entisestään.
Näiden ongelmien kanssa Porošenko ja pääministeri
Arseni Jatsenjukin hallitus ovat tosin joutuneet elämään jo jonkin aikaa. Heille uusi ja iso ongelma on lännen kasvava ärtymys Ukrainan johtoon.
Tälle ärtymykselle on kaksi keskeistä lähdettä. Toinen on korruptio ja toinen on Itä-Ukrainan sodan lopettamiseksi solmittujen Minskin sopimusten toimeenpano.
Minskin sopimuksista ensimmäinen solmittiin syyskuussa 2014. Jatkopaperin eli Minsk II:n nuijivat helmikuussa 2015 läpi Porošenko, Venäjän presidentti
Vladimir Putin, Saksan liittokansleri
Angela Merkel ja Ranskan presidentti
François Hollande. Se oli alusta alkaen epäsuosittu Ukrainassa.
Merkelin ja Hollanden mukanaolo sopimuksessa tarkoittaa, että sopimus on Saksalle ja Ranskalle arvovaltakysymys. Siksi lännessä on lisääntynyt ärtymys, kun Ukraina näyttää hidastelevan sopimuksen toimeenpanoa. Ukrainassa on tosin pidetty epäreiluna, että länsi keskittyy vahtimaan Ukrainan perustuslain muuttamista Minsk II:n edellyttämällä tavalla, vaikka sopimuksen alkeellisemmatkaan ehdot eivät täyty. Kuten pysyvä tulitauko.
Silti Ukrainassa on havahduttu pelkoon, että Minsk II:ssa kaikki omat ehtonsa läpi saanut Putin alkaa näyttää lännen silmissä sovittelevalta ja Ukraina jarrulta. Pahimmillaan EU voi sen takia olla jatkamatta pakotteita, joita se asetti Venäjälle Itä-Ukrainan sodan vuoksi. Ukraina pelkää, että silloin se jäisi yksin. Venäjä tietenkin tietää tämän ja yrittää pelata mustaa pekkaa Ukrainalle.
Toisaalta Venäjä on aktivoitunut diplomatian kentällä. Kremlin tärkeä neuvonantaja
Vladislav Surkov ja Yhdysvaltain apulaisulkoministeri
Victoria Nuland tapasivat yllättäen tässä kuussa Kaliningradissa puhuakseen Ukrainasta. Venäjän on tulkittu etsivän keinoa päästä eroon kalliiksi osoittautuneesta sodasta. Se yrittää nyt säilyttää asemansa Itä-Ukrainassa niin, että laskut maksaa Kiova.
Toinen lännen ärtymyksen lähde on korruptio.
Lännessä toki myönnetään vaikeudet, kun yli 20 vuotta myöhässä olevia uudistuksia pitäisi runnoa läpi nopeasti. Pankkireformin, budjetin tasapainottamisen ja energiareformin kaltaisia onnistuneita uudistuksia kehutaan.
Silti lännessä kalvaa epäilys, ettei nykyinenkään johto halua oikeasti eroon korruptoituneesta järjestelmästä. Oligarkkien menetettyä valtaansa se on siirtynyt uudelle klikille hallituspuolueiden johdossa, joka ei ole sen puhtoisempi. Tämä vähentää lännessä intoa tukea Ukrainaa taloudellisesti.
Ukrainalaisia korruptio raivostuttaa toki paljon enemmän, hehän sen kanssa elävät. Korruptio ja talouskriisi koskettavat kaikkia toisin kuin sota. He näkevät kansanedustajien ajavan satojentuhansien eurojen hintaisilla uusilla autoilla, vaikka Ukraina on taantunut Euroopan köyhimmäksi maaksi. He joutuvat maksamaan lahjuksia alipalkatulle lääkärille saadakseen hoitoa – ja toivovat lääkärin opiskelleen eikä ostaneen tutkintoaan.
Erityisesti he näkevät sen, ettei korruptiosta rangaista.
Tämä näkyy mielipidemittauksissa, joita Ilko Kutšeriv -säätiön johtaja
Iryna Bekeškina esitteli viime viikolla Ulkopoliittisen instituutin Upin seminaarissa Helsingissä. Kun kysyttiin arviota uudistusten etenemisestä, 48,4 prosenttia sanoi, ettei mitään ole tehty ja 24,6 prosenttia sanoi, että tehtynä on korkeintaan 10 prosenttia tarvitusta.
Kun kysyttiin uskoa järjestelmän uudistamiseen, vastaajista 4,8 sanoi uskovansa siihen täysin, mutta 30,3 prosenttia ei lainkaan. Kun kysyttiin pääsyytä ongelmiin, 72 prosenttia arvioi siksi viranomaisten korruption ja 30 prosenttia Itä-Ukrainan sodan.
Vastapainoksi tosin yhä useampi sanoo silti tuntevansa ylpeyttä ukrainalaisuudestaan ja identifioi itsensä ennen muuta Ukrainan kansalaisiksi.
Ukrainan korruptio on oikeastaan yllättävää, jos katsoo tavallisesti olennaisia muuttujia, sanoi puolestaan Atlantic Councilin tutkija
Anders Åslund, joka puhui tällä viikolla Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksessa Bofitissa. Korruptio tarvitsee yleensä kukoistaakseen diktatuuria tai ainakin autoritäärisyyttä, mutta Ukrainassa on poikkeuksellisen vahva kansalaisyhteiskunta.
Ukrainan ongelma on, että monet sen instituutiot ovat yhä pohjimmiltaan neuvostoliittolaisia. Neuvostoliiton rakenteissa taas säilyi paljon tsaarinaikaisia malleja ja toimintatapoja. Siksi Ukrainan meno näyttää nykyisinkin usein gogolilaiselta. Ja kun yhdistää neuvostoliittolaisen järjestelmän ja markkinatalouden, korruptio on väistämätöntä.
Puhdasta Gogolia on esimerkiksi laajaksi paisuneen ja korruptoituneen virkamieskunnan putsaamisen vaikeus. Åslund kertoi, kuinka sairaalahoidossa olevien erottamisen kieltävä laki on johtanut siihen, että jotkut virkamiehet ovat oleilleet kuukausikaupalla sairaalassa ”turvassa”.
Järjestelmästä hyötyvät eivät tietenkään halua muuttaa sitä. Ukrainassa onkin vastakkain muutosta vastustava, korruptoitunut järjestelmä ja tulevaisuuteen suuntautuva aktiivinen kansalaisyhteiskunta, Upin ohjelmajohtaja
Arkady Moshes sanoi. Virkakunnassa on vielä vähän muutosta haluavia.
Ukraina on siis hankalassa raossa, jota kaventavat entisestään Venäjän toiminta ja oman eliitin ahneus. Pahimmillaan se uhkaa jäädä yksin EU:n ja Venäjän väliin ja saa siitä vielä haukut päälleen.
Toisaalta EU:nkaan asema ei ole helppo. Ukrainan valpas kansalaisyhteiskunta kiittelee sitä kyllä tuesta, mutta ei ole ihan varma, onko EU sen vai eliitin puolella korruptiokysymyksessä. Bekeškinan mielipidemittauksissa näkyi jo, että EU-jäsenyyden kannatus on pudonnut kesän 2013 tasolle Maidanin huipulta.
”Olen silti optimisti”, sanoi Korruption vastainen keskus -kansalaisjärjestön toiminnanjohtaja
Darja Kalenjuk Upin tilaisuudessa.
Jäihän tyhmiltä maanomistajilta kuolleita sieluja ostanut Tšitšikovkin lopulta kiinni.
_____________________________________________
Korruptio on Ukrainan(kin) kohtalonkysymys ja Ukrainan korruption vastaista taistelua seurataan Kremlissä vähintään yhtä suurella mielenkiinnolla kuin lännessä. Jos ukrainalaiset saavat korruption kitkettyä maastaan, syntyy Kremlin kannalta äärimmäisen vaarallinen malli ja ennakkotapaus.
...kiitos.
