jurppi
Ylipäällikkö
Tämä on sitä mielipiteenmuokkausta jolla valmistellaan tulevia päätöksiä ja poliittisia linjauksia Eu:n, Suomen, pohjoismaat, balttia/itämeri, Nato (USA) ect suhteessa Venäjään.
No kyllä se pian nähdään millainen muutos on ja mitä ovat Eu:ssa sopineet Venäjän kanssa...?
Mutta aika selväksi on käynyt Suomen poliitikkojen asenne Venäjään. Vaikuttaa siltä että perinteinen "suomettuminen" on nyt vahvassa nousussa ja jota voisi nyt kutsua "uus-suomettumiseksi" hädän hetkellä...?
Tästä on ollut merkkejä jo pitkään. Ruotsi on muuttanut turvallisuuspolitiikkaansa ja painottaa nykyään kahdenkeskisiä sopimuksia (NATO)naapureidensa kanssa. Minkä lisäksi on korostettu suoria kahdenvälistä yhteistyötä USA:n kanssa. Ruotsi on myös jättäytynyt kokonaan pois Keski- ja Etelä-Euroopan NATO-maiden yhteisistä sotatoimista. Ilmeisesti svenssoneille on sanottu suoraan ettei NATO:on kannata juuri nyt jättää jäsenhakemuksia.
Suomi puolestaan koettaa olla hyvää pataa ruotsalaisten kanssa. Siitä ollaan Ruotsissa jopa hieman vaivaantuneitakin. Suomesta kun saattaa muodostua jonkinlainen riippakivi Ruotsin omille liittoutumishaaveille. Kun katsoo karttaa Euroopan NATO-maista ja Skandinavian (mihin Suomi ei oikeastaan kuulu) geopoliittista asemaa niin asian kyllä ymmärtää..
Mutta tottahan ruotsalaiset jaksavat vierailla täällä ja hymyillä iloisesti. Onhan lähiaikoina tulossa esille Suomen ilmavoimien uudistaminen ja erityisesti hävittäjien hankinta. Siksi naapurissa ollaan ymmärrettävästi aktiivisia.. Muutenhan siellä arvostettaisiin sitä että Ruotsin ja Venäjän väliin jäisi sopiva puskurivyöhyke..mikä tarkoittaisi mm. sitä ettei NATO ja Venäjä joutuisi ihan rajanaapureiksi.
Isommassa pelissä Suomen poliitikot ovat ottaneet vapaaehtoisesti "mustan pekan" kouraansa..Pahaa pelkään että meillä itketään vielä verisiä kyyneleistä sen vuoksi että Koivisto-Lipponen-Halonen-Tuomioja (lisättynä muutamilla YYA-henkisillä porvareilla) pitivät Suomen kiinni Venäjän etupiirissä.
Siinä vaiheessa kun Baltianmaat liittoutuvat NATO:on, meillä olisi ollut tilaisuutemme varmistaa Suomen sotilaallinen koskemattomuus ja itsenäisyytemme. Ikävä kyllä se juna katosi horisonttiin, eikä kukaan olekaan viime aikoina puhunut mitään NATO-oven raollaan pysymisesta.
Suomi elää tällä hetkellä sen toivon varassa että Venäjä/Putin ajautuu niin suureen umpikujaan sisäpoliittisesti että valta vaihtuu naapurissa. Mieluummin niin että Putinille kävisi kuin aikoinaan Ceaucesculle Romaniassa.
Tällaisessa tilanteessa voisi Suomelle avautua uusi mahdollisuus päästä hakeutumaan puolustusliiton jäsenyyteen.