Minkälaisista toimenpiteistä on kyse?Pakokauhuisessa tykistöjoukossa on aloitettu kurinpalautus.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Minkälaisista toimenpiteistä on kyse?Pakokauhuisessa tykistöjoukossa on aloitettu kurinpalautus.
Suomi puolestaan koettaa olla hyvää pataa ruotsalaisten kanssa. Siitä ollaan Ruotsissa jopa hieman vaivaantuneitakin. Suomesta kun saattaa muodostua jonkinlainen riippakivi Ruotsin omille liittoutumishaaveille.
En tiedä miksi Ruotsi olisi jotenkin vaivaantunut Suomesta
Ruotsi on kautta aikojen pitänyt Suomea puskurina Venäjää vastaan. Jo, silloinkin kun olimme itäisenä osana Ruotsin valtakuntaa. Tämä on ollut Ruotsin virallinen turvallisuuspoliittinen linjaus myös Suomen itsenäisyyden aikaisten sotien osalta. Eikä tämä tietenkään sulje sitä että olemme saaneet Ruotsista ikään kuin epävirallisesti ja vapaaehtoisuuden kautta huomattavasti sotilaallista apua, niin materiaalia kuin taisteluihin osaa ottavaa miehistöäkin. Vapaaehtoisesti Suomeen lähteneet sotilaat ja upseerit joutuivat kuitenkin eroamaan Ruotsin asevoimista ennen Suomeen lähtöään.
Varmasti edelleenkin on olemassa epävirallista yhteistyötä Ruotsin kanssa monenlaisissa turvallisuus/sotilaallisissa asioissa. Ruotsi on kuitenkin ollut tarkkana siitä mihin se sitoutuu valtiona, virallisissa poliittisissa linjauksissaan. Tämä on fiksua ja ymmärrettävää politiikkaa. Jokainen valtio varjelee tietenkin ensisijaisesti omia etujaan.
Mahdollinen liittyminen NATO:n puolustusliittoon on jo lähtökohtaisesti monella tavalla erilainen asia Ruotsille kuin Suomelle. Turvallisuuspolitiikan suhteen maat ovat huomattavasti erilaisessa asemassa niin geopoliittisesti kuin historiallisesti.
Ruotsille (maan perinteisen turvallisuuspolitiikan mukaisesti) ei ole samantekevää hakeeko se jäsenyyttä yksinään vaiko yhdessä ja samanaikaisesti Suomen kanssa. Varsinkaan juuri tällä historiallisella hetkellä kun sen ainoa mahdollinen vihollinen (Venäjä) on ryhtynyt painostamaan poliittisesti ja sotilaallisesti itsenäisiä naapurivaltioitaan. Tähän liittyy monia vaihtoehtoja niin liittymishakemuksen osalta kuin mahdollisen jäsenyyden aikaisia kysymyksiä:
- olisiko jotkut nykyisistä NATO:n jäsenmaista suopeampia yksinomaan Ruotsin jäsenhakemukselle? Ajatellen että Suomi jäisi edelleenkin ikään kuin puskurimaaksi, jolloin NATO ei myöskään laajenisi suoraan Venäjän rajanaapuriksi?
- olisiko Ruotsille edullisinta pysytellä nykyisissä turvallisuuspoliittisissa asetelmissa NATO:n ulkopuolella, vaikkapa lisättynä erillisillä sopimuksilla naapureidensa ja USA:n kanssa?
- Suomi tuskin yksinään hakeutuisi puolustusliiton jäseneksi ja mitä se sitten aiheuttaisi Ruotsille vaikka Suomi olisikin NATO:n jäsenmaa?
- olisiko ruotsalaisille jopa hyötyä siitä että Suomi liittyisi NATO:on ja Ruotsi pysyttelisi sen ulkopuolella.
- onko kummankaan maan jäsenyys mahdollinen juuri tällä hetkellä?
- Varsinkin kun USA:n presidentti ja monen EU-johtajista ovat ehkä taipuvaisia hyväksymään Venäjälle oman etupiirin?
- onko Suomelle (Venäjän painostuksen johdosta) enää mahdollista hakea NATO:n jäsenyyttä edes yhtä aikaa Ruotsin kanssa?
Jos tuo viimeinen vaihtoehto on validi niin Ruotsi joutuu hakeutumaan puolustusliiton jäseneksi yksinään. Olettaen että se haluaa jäsenyyttä.
Meillä Suomessa poliitikot ja lehdistö esittelevät kilvan vaihtoehtoa jossa Suomi ja Ruotsi sopivat keskenään yhteisestä sotilaallisesta puolustautumisesta. Esimerkiksi erilaisista yhteisistä aselajeista ja yksiköistä jne. Mitenkähän vahvalla pohjalla tällaiset kaavailut ovat? Ettei vaan kävisi kuin NORDEK'ille aikoinaan. Suomi tuskin voi päättää tällaisesta Ruotsi-Suomen sotilasliitosta ilman Venäjän hyväksyntää..tiedä sitten riittäisikö tällainen liitto ruotsalaisille turvallisuustakuiksi.
Mutta, näitä asioita mietitään niin Suomessa kuin Ruotsissakin..ja tiedän että Ruotsissa asioita katsotaan erilaisesta näkökulmasta kuin meillä. Ja, kannattaa ehkä muistaa sellainenkin pieni episodi joka sattui EU-jäsenhakemuksen yhteydessä, kun Ruotsi (varmastikin täysin vahingossa) unohti kertoa suomalaisille Ruotsin jäsenhakemuksesta. Vaikka oltiin sovittu kertoa asioista puolin ja toisin. Ruotsalaiset ovat vain joskus niin hajamielisiä...
Suomi puolestaan koettaa olla hyvää pataa ruotsalaisten kanssa. Siitä ollaan Ruotsissa jopa hieman vaivaantuneitakin. Suomesta kun saattaa muodostua jonkinlainen riippakivi Ruotsin omille liittoutumishaaveille.
En tiedä miksi Ruotsi olisi jotenkin vaivaantunut Suomesta
Ruotsi on kautta aikojen pitänyt Suomea puskurina Venäjää vastaan. Jo, silloinkin kun olimme itäisenä osana Ruotsin valtakuntaa. Tämä on ollut Ruotsin virallinen turvallisuuspoliittinen linjaus myös Suomen itsenäisyyden aikaisten sotien osalta. Eikä tämä tietenkään sulje sitä että olemme saaneet Ruotsista ikään kuin epävirallisesti ja vapaaehtoisuuden kautta huomattavasti sotilaallista apua, niin materiaalia kuin taisteluihin osaa ottavaa miehistöäkin. Vapaaehtoisesti Suomeen lähteneet sotilaat ja upseerit joutuivat kuitenkin eroamaan Ruotsin asevoimista ennen Suomeen lähtöään.
Varmasti edelleenkin on olemassa epävirallista yhteistyötä Ruotsin kanssa monenlaisissa turvallisuus/sotilaallisissa asioissa. Ruotsi on kuitenkin ollut tarkkana siitä mihin se sitoutuu valtiona, virallisissa poliittisissa linjauksissaan. Tämä on fiksua ja ymmärrettävää politiikkaa. Jokainen valtio varjelee tietenkin ensisijaisesti omia etujaan.
Mahdollinen liittyminen NATO:n puolustusliittoon on jo lähtökohtaisesti monella tavalla erilainen asia Ruotsille kuin Suomelle. Turvallisuuspolitiikan suhteen maat ovat huomattavasti erilaisessa asemassa niin geopoliittisesti kuin historiallisesti.
Ruotsille (maan perinteisen turvallisuuspolitiikan mukaisesti) ei ole samantekevää hakeeko se jäsenyyttä yksinään vaiko yhdessä ja samanaikaisesti Suomen kanssa. Varsinkaan juuri tällä historiallisella hetkellä kun sen ainoa mahdollinen vihollinen (Venäjä) on ryhtynyt painostamaan poliittisesti ja sotilaallisesti itsenäisiä naapurivaltioitaan. Tähän liittyy monia vaihtoehtoja niin liittymishakemuksen osalta kuin mahdollisen jäsenyyden aikaisia kysymyksiä:
- olisiko jotkut nykyisistä NATO:n jäsenmaista suopeampia yksinomaan Ruotsin jäsenhakemukselle? Ajatellen että Suomi jäisi edelleenkin ikään kuin puskurimaaksi, jolloin NATO ei myöskään laajenisi suoraan Venäjän rajanaapuriksi?
- olisiko Ruotsille edullisinta pysytellä nykyisissä turvallisuuspoliittisissa asetelmissa NATO:n ulkopuolella, vaikkapa lisättynä erillisillä sopimuksilla naapureidensa ja USA:n kanssa?
- Suomi tuskin yksinään hakeutuisi puolustusliiton jäseneksi ja mitä se sitten aiheuttaisi Ruotsille vaikka Suomi olisikin NATO:n jäsenmaa?
- olisiko ruotsalaisille jopa hyötyä siitä että Suomi liittyisi NATO:on ja Ruotsi pysyttelisi sen ulkopuolella.
- onko kummankaan maan jäsenyys mahdollinen juuri tällä hetkellä?
- Varsinkin kun USA:n presidentti ja monen EU-johtajista ovat ehkä taipuvaisia hyväksymään Venäjälle oman etupiirin?
- onko Suomelle (Venäjän painostuksen johdosta) enää mahdollista hakea NATO:n jäsenyyttä edes yhtä aikaa Ruotsin kanssa?
Jos tuo viimeinen vaihtoehto on validi niin Ruotsi joutuu hakeutumaan puolustusliiton jäseneksi yksinään. Olettaen että se haluaa jäsenyyttä.
Meillä Suomessa poliitikot ja lehdistö esittelevät kilvan vaihtoehtoa jossa Suomi ja Ruotsi sopivat keskenään yhteisestä sotilaallisesta puolustautumisesta. Esimerkiksi erilaisista yhteisistä aselajeista ja yksiköistä jne. Mitenkähän vahvalla pohjalla tällaiset kaavailut ovat? Ettei vaan kävisi kuin NORDEK'ille aikoinaan. Suomi tuskin voi päättää tällaisesta Ruotsi-Suomen sotilasliitosta ilman Venäjän hyväksyntää..tiedä sitten riittäisikö tällainen liitto ruotsalaisille turvallisuustakuiksi.
Mutta, näitä asioita mietitään niin Suomessa kuin Ruotsissakin..ja tiedän että Ruotsissa asioita katsotaan erilaisesta näkökulmasta kuin meillä. Ja, kannattaa ehkä muistaa sellainenkin pieni episodi joka sattui EU-jäsenhakemuksen yhteydessä, kun Ruotsi (varmastikin täysin vahingossa) unohti kertoa suomalaisille Ruotsin jäsenhakemuksesta. Vaikka oltiin sovittu kertoa asioista puolin ja toisin. Ruotsalaiset ovat vain joskus niin hajamielisiä...
Edelleen kiinnostaa että miten niin Ruotsissa ollaan vaivautuneita?
Toisekseen jos Suomi olisi Ruotsille vain puskurivyöhyke niin eikö Ruotsille olisi hyvä jos myös Ruotsi panostaisi Suomen puolustukseen ja yhteistyöhön?
Minun mielestäni pitäisi pitää faktat faktoina ja omat mielipiteet erillään.
305. KtPr joutui ukrainalaisten tykistökeskityksen alle Avdiivkassa. Tappiot olivat todella suuret: 16 kaatunutta, 28 haavoittunutta ja 2 kadonnutta. Varakomentaja kaatui ja komentaja on kadoksissa.
Joukossa syntyi pakokauhu. MVD:n DzerzhinskyD:n ODON-yksiköt ovat pysäyttäneet 305. KtPr:n pakokauhuisia taistelijoita. ODON-yksiköiden tappiot olivat yksi haavoittunut. Pakokauhuisessa tykistöjoukossa on aloitettu kurinpalautus.
Onko Ukrainan kriisi jäädytetty vai leimahtaako se vielä vääjäämättä liekkeihin?
Ukrainahan pyysi Javelineja Yhdysvalloilta, ja ainakin osa republikaaneista kannatti sitä, muttei se toteutunut. Toki pienimuotoista koulutusta yhdysvaltalaiset ovat antaneet ukrainalaisille. Yhdysvallat on antaneet myös pimeänäkölaitteistoa, suojaliivejä, droneja ja Humvee -ajoneuvoja Ukrainalle.
Onko Ukrainan kriisi jäädytetty vai leimahtaako se vielä vääjäämättä liekkeihin?
Tämän Julian Röpcken twiitin nähtyäni yritin muistella, että uutisoitiinko helmikuun viimeisellä viikolla Jasunuvataan suoritetusta tykistökeskityksestä:
Olen itsekin käynyt kuvissa näkyvän Shakhtar stadionin nurkilla Shcherbakova puistossa jonkun kerran, joten kuviin tehdyt havainnot tykistön ampumasektoreista ovat oikeat, joten etenkin Jasunuvatan itäosat osuvat sektoriin. Stadionin liepeiltä on n 15/16 km Jasunuvataan, joten ollaan D-30 kantaman äärirajoilla perinteisellä ammuksella, rakettiavusteisella ammuksella kantama on 22 km. Välille sattuu myös Mineralne, jolle on ollut usein sijoitettuna separatistien/Venäjän joukkoja. Tässäkin olettaen tilanne, jossa tulitettiin omia (ei ole ensimmäinen kerta) mutta teosta propaganda (DONi tms.) syyttää sitten Ukrainan joukkoja.
vlad
305. KtPr joutui ukrainalaisten tykistökeskityksen alle Avdiivkassa. Tappiot olivat todella suuret: 16 kaatunutta, 28 haavoittunutta ja 2 kadonnutta. Varakomentaja kaatui ja komentaja on kadoksissa.
Joukossa syntyi pakokauhu. MVD:n DzerzhinskyD:n ODON-yksiköt ovat pysäyttäneet 305. KtPr:n pakokauhuisia taistelijoita. ODON-yksiköiden tappiot olivat yksi haavoittunut. Pakokauhuisessa tykistöjoukossa on aloitettu kurinpalautus.
Tämähän on sinänsä hyvä asia Suomen kannalta. Jos sopimussotilasjoukot (Venäjän Kaartin joukot) joutuvat suhteellisen helposti pakokauhun valtaan, niin voidaan olettaa, että heidänkään taistelumoraalinsa ei ole kovin vahvalla pohjalla.
Jasunuvatassa kolisi lujaa myös kaksi tuntia sitten (lähde "English Lugansk")