Ukrainan konflikti/sota

Tuossa eilen yöllä linkkaamassani The Wall Street Journalin artikkelissa annetaan ymmärtää, että jo Obama olisi ollut myöntyväinen toimittamaan aseita Ukrainaan, mutta Saksa ja Ranska torppasivat tämän. Syy lienee ollut pelko tilanteen eskaloitumisesta ja kyseisten maiden haluttomuudesta kärjistää tilannetta. Tieksi valittiin tuolloin diplomatia ja kaikki tietävät missä nyt ollaan. Uskoisin, että asetelma lienee edelleen näin päin, mutta eri asia on kuinka paljon Trump haluaa Merkelin mielipiteitä kuunnella.

Täytyy nyt ihan rehellisesti miettiä mitä elintärkeitä etuja on Ukrainassa pelissä sellaisilla valtioilla kuin Italia, Ranska, Saksa tai Iso-Britannia? Rehellisesti sanottuna aika vähän. Toki Ukraina muodostaa kivan markkina-alueen tuotteille, alue on erittäin hyvää viljelyaluetta ja tarvittaessa se toimisi laajana suojavyöhykkeenä Venäjää vastaan. Ukrainan vallankaappaus vuonna 2014 oli varmasti läntisen euroopan suurvaltojen mielestä hyvinkin positiivinen käänne, kyseinen rajamaa oli tippumassa omaan vaikutuspiirin vähän niin kuin itsestään.

Venäjän vastareaktio varmasti yllätti läntiset suurvallat. Päätös siitä, että suoranaisiin sotatoimiin Venäjää vastaan ei lähdetä oli varmasti helppo. Aseiden antamisen kohdalla taas on täytynyt raapia päätä enemmän. Kyllä aseita voidaan antaa ukrainalle, mutta venäjä voi maksaa tuollaisen palveluksen takaisin jollain toisella sotatoimialueella. Ajatus siitä, että esimerkiksi talebanilla olisi igloja ja moderneja pst-ohjuksia tuskin tuntuu kovin miellyttävältä. Itse asiassa joidenkin tiedustelutietojen mukaan venäläisiä on jo nähty talebanin hallussa olevilla alueilla.

Lisäksi uusien aseiden lähettäminen Ukrainalle tarkoittaisi todennäköisesti niiden päätymistä Venäjän käsiin. Käytännössä Javelin olisi muutaman kuukauden kuluttua Moskovassa tutkittavana. Historiasta tiedämme, että Sidewinder päätyi taistelutilanteesta Neuvostoliiton käsiin jo vuonna 1958 ja myös Stinger päätyi neukkujen käsiin nopeasti Afganistanista. Sekä Sidewinder että Stinger antoivat mukavasti potkua neuvostoliiton ohjussuunnitteluun.

Loppujen lopuksi Venäjä ei ole Norsunluurannikko tai Panama. Sotaa Venäjää vastaan on ikävä myydä omille äänestäjille. Läntisessä Euroopassa ei tunneta laajamittaista huolta Venäjän kysymyksestä. Suurin uhka Pariisissa tai Lontoossa on terrorismi. Sotaa käydään Irakissa ja Afganistanissa, eikä suinkaan Ukrainassa. Suurvalloilla on suurvaltojen ongelmat ja täivaltioilla täivaltioiden ongelmat. Gallian kukko ei kyyneltä vuodata, jos Karhu vähän temuaa ja kirput saa kyytiä.
 
Viimeksi muokattu:
Täytyy nyt ihan rehellisesti miettiä mitä elintärkeitä etuja on Ukrainassa pelissä sellaisilla valtioilla kuin Italia, Ranska, Saksa tai Iso-Britannia? Rehellisesti sanottuna aika vähän. Toki Ukraina muodostaa kivan markkina-alueen tuotteille, alue on erittäin hyvää viljelyaluetta ja tarvittaessa se toimisi laajana suojavyöhykkeenä Venäjää vastaan. Ukrainan vallankaappaus vuonna 2014 oli varmasti läntisen euroopan suurvaltojen mielestä hyvinkin positiivinen käänne, kyseinen rajamaa oli tippumassa omaan vaikutuspiirin vähän niin kuin itsestään.

Venäjän vastareaktio varmasti yllätti läntiset suurvallat. Päätös siitä, että suoranaisiin sotatoimiin Venäjää vastaan ei lähdetä oli varmasti helppo. Aseiden antamisen kohdalla taas on täytynyt raapia päätä enemmän. Kyllä aseita voidaan antaa ukrainalle, mutta venäjä voi maksaa tuollaisen palveluksen takaisin jollain toisella sotatoimialueella. Ajatus siitä, että esimerkiksi talebanilla olisi igloja ja moderneja pst-ohjuksia tuskin tuntuu kovin miellyttävältä. Itse asiassa joidenkin tiedustelutietojen mukaan venäläisiä on jo nähty talebanin hallussa olevilla alueilla.

Lisäksi uusien aseiden lähettäminen Ukrainalle tarkoittaisi todennäköisesti niiden päätymistä Venäjän käsiin. Käytännössä Javelin olisi muutaman kuukauden kuluttua Moskovassa tutkittavana. Historiasta tiedämme, että Sidewinder päätyi taistelutilanteesta Neuvostoliiton käsiin jo vuonna 1958 ja myös Stinger päätyi neukkujen käsiin nopeasti Afganistanista. Sekä Sidewinder että Stinger antoivat mukavasti potkua neuvostoliiton ohjussuunnitteluun.

Loppujen lopuksi Venäjä ei ole Norsunluurannikko tai Panama. Sotaa Venäjää vastaan on ikävä myydä omille äänestäjille. Läntisessä Euroopassa ei tunneta laajamittaista huolta Venäjän kysymyksestä. Suurin uhka Pariisissa tai Lontoossa on terrorismi. Sotaa käydään Irakissa ja Afganistanissa, eikä suinkaan Ukrainassa. Suurvalloilla on suurvaltojen ongelmat ja täivaltioilla täivaltioiden ongelmat. Gallian kukko ei kyyneltä vuodata, jos Karhu vähän temuaa ja kirput saa kyytiä.

Tässä on ulkopoliittista realismia.

Silti voi miettiä... Eihän sitä tarvitse antaa viimeisintä parkaisua. Jos toiselta puuttuu rautaa, se on tyytyväinen kaikkeen. Mutta nyt ei siis annettu mitään tappavaa aseistusta. Olisiko kuitenkin niin, että hypokraattinen länsi teeskentelee, ettei aseista sisällissotaa vaikka oikeasti pelkää Venäjää.
 
Realpolitik.

Pitää myös muistaa, että eurooppalaiset ovat ensilinjan kärsijöinä mikäli sota Ukrainassa eskaloituu tai Venäjä ryhtyy suoriin vastatoimiin. Berliinissä ja Pariisissa on varmasti tulkittu tilannetta myös niin, että pahin skenaario on sekasortoon vajoava Ukraina eikä melko matalan asteen konflikti Donbassissa.
 
Täytyy nyt ihan rehellisesti miettiä mitä elintärkeitä etuja on Ukrainassa pelissä sellaisilla valtioilla kuin Italia, Ranska, Saksa tai Iso-Britannia? Rehellisesti sanottuna aika vähän. Toki Ukraina muodostaa kivan markkina-alueen tuotteille, alue on erittäin hyvää viljelyaluetta ja tarvittaessa se toimisi laajana suojavyöhykkeenä Venäjää vastaan. Ukrainan vallankaappaus vuonna 2014 oli varmasti läntisen euroopan suurvaltojen mielestä hyvinkin positiivinen käänne, kyseinen rajamaa oli tippumassa omaan vaikutuspiirin vähän niin kuin itsestään.
Ei Ukrainassa vielä juuri mitään kuten ei ollut myöskään Tsekkoslovakiassa. Ukraina on toinen domino, mikä tulisi olemaan kolmas? neljäs? viides?

Lisäksi uusien aseiden lähettäminen Ukrainalle tarkoittaisi todennäköisesti niiden päätymistä Venäjän käsiin. Käytännössä Javelin olisi muutaman kuukauden kuluttua Moskovassa tutkittavana. Historiasta tiedämme, että Sidewinder päätyi taistelutilanteesta Neuvostoliiton käsiin jo vuonna 1958 ja myös Stinger päätyi neukkujen käsiin nopeasti Afganistanista. Sekä Sidewinder että Stinger antoivat mukavasti potkua neuvostoliiton ohjussuunnitteluun.
Ihan kuin Toweja päätyisi yhtään vähemmän todennäköisesti Syyriassa Venäläisten haltuun. Lisäksi on kolmansien osapuolien aseet kuten ZT3 Ingwe. Sitten on ihan siviipuolellekin saatavilla olevia aseita kuten TRG-42.
Puhumattakaan Ukrainan kaluston kunnostamisesta ja päivittämisestä.

Eiköhän syynä ole juuri tuo pelko Venäjän reaktiosta.
 
Varmasti myös Jugoslavian hajoamisesta on yritetty ottaa oppia.
Jugoslaviassa homma meni rankasti persiilleen ja sen seurauksena Länsi-Euroopassa saatiin nauttia pakolaisista, aseistetuista rikollisjengeistä ja muusta mukavasta. Lopulta homma ratkesi vasta länsimaitten aktiiviseen osallistumiseen.

Ukraina on Jugoslaviaa monin verroin suurempi valtio ja vastustajana on serbinationalistien sijaan ydinaseistettu turvaneuvoston pysyväisjäsen.

Vaikka Euroopan johtajien toiminnassa on nähtävissä silkkaa munattomuutta, on siinä myös runsain mitoin reaalipolitiikkaa. Venäjä tietää tämän ja käyttää sitä hyväkseen kieltämällä osallisuutensa Ukrainassa.

En vaan ole vakuuttunut onko menneistä sodista tehty oikeat johtopäätökset. Milosevic pysähtyi vasta kun hänet pysäytettiin ja myös Venäjä saattaa vaatia kovan kovaa vastaan ennen kuin rauhoittuu.
 
Tässä on ulkopoliittista realismia.

Silti voi miettiä... Eihän sitä tarvitse antaa viimeisintä parkaisua. Jos toiselta puuttuu rautaa, se on tyytyväinen kaikkeen. Mutta nyt ei siis annettu mitään tappavaa aseistusta. Olisiko kuitenkin niin, että hypokraattinen länsi teeskentelee, ettei aseista sisällissotaa vaikka oikeasti pelkää Venäjää.
Luulen, että tuohon kiteytyy paljon totuutta. Jos ei sentään ainoa syy, niin ainakin merkittävä syy olla aseistamatta Ukrainaa on Venäjän pelko. Venäjän voimapolitiikka on siinä mielessä onnistunutta, että edes sivulauseeseen verhoiltu uhkaus Venäjän vastatoimista riittää varoitukseksi lännelle.
 
Täytyy nyt ihan rehellisesti miettiä mitä elintärkeitä etuja on Ukrainassa pelissä sellaisilla valtioilla kuin Italia, Ranska, Saksa tai Iso-Britannia? Rehellisesti sanottuna aika vähän. Toki Ukraina muodostaa kivan markkina-alueen tuotteille, alue on erittäin hyvää viljelyaluetta ja tarvittaessa se toimisi laajana suojavyöhykkeenä Venäjää vastaan. Ukrainan vallankaappaus vuonna 2014 oli varmasti läntisen euroopan suurvaltojen mielestä hyvinkin positiivinen käänne, kyseinen rajamaa oli tippumassa omaan vaikutuspiirin vähän niin kuin itsestään.

Venäjän vastareaktio varmasti yllätti läntiset suurvallat. Päätös siitä, että suoranaisiin sotatoimiin Venäjää vastaan ei lähdetä oli varmasti helppo. Aseiden antamisen kohdalla taas on täytynyt raapia päätä enemmän. Kyllä aseita voidaan antaa ukrainalle, mutta venäjä voi maksaa tuollaisen palveluksen takaisin jollain toisella sotatoimialueella. Ajatus siitä, että esimerkiksi talebanilla olisi igloja ja moderneja pst-ohjuksia tuskin tuntuu kovin miellyttävältä. Itse asiassa joidenkin tiedustelutietojen mukaan venäläisiä on jo nähty talebanin hallussa olevilla alueilla.

Lisäksi uusien aseiden lähettäminen Ukrainalle tarkoittaisi todennäköisesti niiden päätymistä Venäjän käsiin. Käytännössä Javelin olisi muutaman kuukauden kuluttua Moskovassa tutkittavana. Historiasta tiedämme, että Sidewinder päätyi taistelutilanteesta Neuvostoliiton käsiin jo vuonna 1958 ja myös Stinger päätyi neukkujen käsiin nopeasti Afganistanista. Sekä Sidewinder että Stinger antoivat mukavasti potkua neuvostoliiton ohjussuunnitteluun.

Loppujen lopuksi Venäjä ei ole Norsunluurannikko tai Panama. Sotaa Venäjää vastaan on ikävä myydä omille äänestäjille. Läntisessä Euroopassa ei tunneta laajamittaista huolta Venäjän kysymyksestä. Suurin uhka Pariisissa tai Lontoossa on terrorismi. Sotaa käydään Irakissa ja Afganistanissa, eikä suinkaan Ukrainassa. Suurvalloilla on suurvaltojen ongelmat ja täivaltioilla täivaltioiden ongelmat. Gallian kukko ei kyyneltä vuodata, jos Karhu vähän temuaa ja kirput saa kyytiä.

Tässä vaiheessa Venäjää vastaan riittää hyvin talouspakotteet. Varsinkin kun niitä on helppo tarvittaessa kiristää jos Venäjä ryhtyy hyökkäilemään pidemmälle.
- voidaan katkaista media/tiedonvälitysyhteydet, lopettaa esim. urheilukilpailuihin osallistuminen ja kaikenlaiset muut vastaavat Venäjän osalta.
- katkaista taloussuhteet sekä luottokortti ja pankkiyhteydet kuten sotaa käyvän ja maahan hyökkäävän valtion osalta on tapana tehdä.
- ja luonnollisesti voidaan katkaista rajaliikenne, kuten yleensä sotivat osapuolet tekevät
- kutsua diplomaatit kotiin..
- erottaa ns. kansainvälistä lakia ja peruskirjaa rikkova valtio YK:n jäsenyydestä.

Tarpeen tullen ja asteittain voidaan kiristää painetta hyökkääjää kohtaan..

Ja, tottakai voidaan myös antaa aseapua Ukrainalla. Toki ukrainalaisilla on myös omasta takaa aseistusta. Jopa niin paljon ilmatorjuntaohjuksia että Venäjä tuskin kykenee käyttämään ilmavoimiaan Ukrainan ilmatilassa. Myös muuta ohjuskalustoa..
Pelkkiä panssarivaunuja sekä sotilaita lähettämällä Venäjä ei kykene Ukrainaa valloittamaan..maassa on riittävästi kokoa ja laajuutta. Tuskinpa venäläisten kotirintamalla kestetään edes samanlaisia sotilastappioita kuin aikoinaan Suomussalmella ja Raatteen tiellä.. Joka tapauksessa Ukrainan valloittamiseen ja miehittämiseen tarvitaan moninkertainen määrä sotajoukkoja kuin vaikkapa Suomeen verrattuna.

Toisekseen tuollaiset Javelinit ja muutkin aseet lienee jo venäläisten tiedossa. Jos niitä on arabeilla niin varmasti jokunen kappale on viety diplomaattisalkussa Moskovaankin. Mutta sehän on omiaan vain heikentämään venäläisten hyökkäyshaluja kun muutamia kymmeniä/satoja panssareita ammutaan romuksi Ukrainan tasangoilla. Pelkkä tieto että tulee ohjusta vastaan toimii hidasteena hyökkääjällä.. Puolustajilla on aina etulyöntiasema sodankäynnissä..

Tuohon terrorismiinkin voisi sanoa että siitä on omat harminsa Venäjälläkin.. Itseasiassa koko Venäjä koostuu sadoista erilaisista kansoista, alueista, oblasteista, tasavalloista jne. Monet niistä ovat muslimienemmistöisiä..eikä läheskään kaikki suhtaudu Venäjän miehitykseen/valtaan myötämielisesti. Seuraavan kerran kun Venäjän keskusvalta, syystä tai toisesta heikkenee tai jopa romahtaa, monet uudet kansat ja alueet julistautuvat itsenäisiksi. Tiedämme että kaikki Venäjän sotilaalliset operaatiot ovat osoittautuneet suuriksi virheiksi. Todennäköisesti se suurin virheliike on Putinilta vielä tekemättä. Se saattaa johtaa koko Venäjän lopulliseen hajoamiseen.

Mutta, katsotaan ja kuulostellaan. Aika pelaa niin Ukrainan kuin länsimaidenkin laariin. Jäädään odottelemaan mitä Putin aikoo seuraavaksi. Ei liene luultavaa että hän pystyisi enää tekemään mitään salaista ja yllättävää. Uskoisin että monenlaisiin vaihtoehtoihin on varustauduttu..ja tilannetta seurataan jos jonkinlaisilla keinoilla sekä välineillä. Maailma kun on nykyään sellaista että joukkojen liikkeitä pystytään seuraamaan jopa yksittäisen sotilaan tarkkuudella.
 
Luulen, että tuohon kiteytyy paljon totuutta. Jos ei sentään ainoa syy, niin ainakin merkittävä syy olla aseistamatta Ukrainaa on Venäjän pelko. Venäjän voimapolitiikka on siinä mielessä onnistunutta, että edes sivulauseeseen verhoiltu uhkaus Venäjän vastatoimista riittää varoitukseksi lännelle.

Saattaahan tuohon aseiden toimittamattomuuteen voi olla muitakin syitä. Ja, toisaalta kuka sen varmaksi tietää vaikka aseita olisi toimitettu kaikessa hiljaisuudessa. Ainakaan itse en ole niin yksioikoinen että uskoisin kaikkien sotilaallisen puolustuksen/varustautumiseen liittyvän olevat julkista asiaa. Mutta ehkä täällä kirjoittavat tietävät asiat paremmin.

EU:n/NATO:n jäsenmailla ei ole suuremmin harmia Venäjästä. Oikeastaan vain hyötyä niinä mielessä että tapahtumien myötä on ollut aiheellista kehittää puolustusvalmiutta ja yhtenäisyyttä. Länsimaat ovat toimineet erittäin onnistuneesti asettamalla pakotteita. Jos Venäjä jatkaa hyökkäyksiään niitä on jatkossa helppo myös kiristää.

Länsimailla on varmasti tiedossa mitä Venäjällä on meneillään. Pitäisin varsin todennäköisenä että myös lännessä osataan valmistautua erilaisiin tilanteisiin.

Ja, ennen kaikkea sanoisin:

Se että länsimaat eivät harjoita samanlaista julkista uhittelua kuin Venäjä, ei suinkaan tarkoita sitä että Venäjän politiikka olisi onnistunutta. Tai että se olisi parempaa ja vaikuttavampaa kuin länsimaiden hiljainen valmistautuminen.

Minun täytyy myös sanoa että kaikessa sodankäynnissä ja varustautumisessa myös taloudella on oma merkityksensä. Kun länsimaat käyttävät varustautumiseensa joka vuosi kymmeniä kertoja suurempia resursseja kuin Venäjä, sillä on varmasti oma merkityksensä puolustuskykyyn. Se näkyy todennäköisesti myös monessa sellaisessa asiassa joka ei liity pelkästään aseiden määrään. Enkä minä pidä huonona sitäkään että monet sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat ovat salaisia eikä niistä kerrota julkisuudessa. En myöskään pidä sitä heikkoutena eikä pelkäämisen merkkinä.

Taas tässäkin voin toki olla väärässä ja tänne kirjoittelevat tietävät nämä asiat paremmin.. eli Venäjä onkin näissä sotilasasioissa länsimaita paljon nerokkaampi ja parempi.

Mutta jäädään seuraamaan ja ehkä tulevaisuudessa näemme miten asiat etenee.
 
Saattaahan tuohon aseiden toimittamattomuuteen voi olla muitakin syitä. Ja, toisaalta kuka sen varmaksi tietää vaikka aseita olisi toimitettu kaikessa hiljaisuudessa. Ainakaan itse en ole niin yksioikoinen että uskoisin kaikkien sotilaallisen puolustuksen/varustautumiseen liittyvän olevat julkista asiaa. Mutta ehkä täällä kirjoittavat tietävät asiat paremmin.

EU:n/NATO:n jäsenmailla ei ole suuremmin harmia Venäjästä. Oikeastaan vain hyötyä niinä mielessä että tapahtumien myötä on ollut aiheellista kehittää puolustusvalmiutta ja yhtenäisyyttä. Länsimaat ovat toimineet erittäin onnistuneesti asettamalla pakotteita. Jos Venäjä jatkaa hyökkäyksiään niitä on jatkossa helppo myös kiristää.

Länsimailla on varmasti tiedossa mitä Venäjällä on meneillään. Pitäisin varsin todennäköisenä että myös lännessä osataan valmistautua erilaisiin tilanteisiin.

Ja, ennen kaikkea sanoisin:

Se että länsimaat eivät harjoita samanlaista julkista uhittelua kuin Venäjä, ei suinkaan tarkoita sitä että Venäjän politiikka olisi onnistunutta. Tai että se olisi parempaa ja vaikuttavampaa kuin länsimaiden hiljainen valmistautuminen.

Minun täytyy myös sanoa että kaikessa sodankäynnissä ja varustautumisessa myös taloudella on oma merkityksensä. Kun länsimaat käyttävät varustautumiseensa joka vuosi kymmeniä kertoja suurempia resursseja kuin Venäjä, sillä on varmasti oma merkityksensä puolustuskykyyn. Se näkyy todennäköisesti myös monessa sellaisessa asiassa joka ei liity pelkästään aseiden määrään. Enkä minä pidä huonona sitäkään että monet sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat ovat salaisia eikä niistä kerrota julkisuudessa. En myöskään pidä sitä heikkoutena eikä pelkäämisen merkkinä.

Taas tässäkin voin toki olla väärässä ja tänne kirjoittelevat tietävät nämä asiat paremmin.. eli Venäjä onkin näissä sotilasasioissa länsimaita paljon nerokkaampi ja parempi.

Mutta jäädään seuraamaan ja ehkä tulevaisuudessa näemme miten asiat etenee.
On varmasti muitakin syitä. Mutta Venäjä on näyttänyt, että se on tarvittaessa valmis käyttämään voimaa. Se ärhentelee eri suuntiin jne. Tällä voimapolitiikalla sanoisin, että se on saanut lännen varuilleen. Siinä mielessä se on saanut hyötyä voiman käytöstään. En sano, että se on hyvä asia. Eikä Venäjä välttämättä ole länttä parempi sotilasasioissa. Mutta röyhkeämpi se on. Ja käyttää tuota röyhkeyttä hyväkseen. Pakotteet ovat hyvä vastaus, mielestäni saisivat olla nykyistä tiukemmatkin, ottaen huomioon Venäjän miehittävän osia Ukrainasta, Georgiasta ja Moldovasta. Venäjä käyttää lännen verraten varovaista asennetta hyväkseen. Vai mistä Jurppi luulet johtuvan, ettei nykyistä tiukempaa kantaa oteta Venäjän miehityspolitiikkaan?

Siinä olen Jurpin kanssa samaa mieltä, että aika pelaa lännen ja myös Ukrainan pussiin. Loputtomiin ei Venäjällä ole voimavaroja ja taloudellista kantokykyä pitää nykytilannetta yllä.
 
On varmasti muitakin syitä. Mutta Venäjä on näyttänyt, että se on tarvittaessa valmis käyttämään voimaa. Se ärhentelee eri suuntiin jne. Tällä voimapolitiikalla sanoisin, että se on saanut lännen varuilleen. Siinä mielessä se on saanut hyötyä voiman käytöstään. En sano, että se on hyvä asia. Eikä Venäjä välttämättä ole länttä parempi sotilasasioissa. Mutta röyhkeämpi se on. Ja käyttää tuota röyhkeyttä hyväkseen. Pakotteet ovat hyvä vastaus, mielestäni saisivat olla nykyistä tiukemmatkin, ottaen huomioon Venäjän miehittävän osia Ukrainasta, Georgiasta ja Moldovasta. Venäjä käyttää lännen verraten varovaista asennetta hyväkseen. Vai mistä Jurppi luulet johtuvan, ettei nykyistä tiukempaa kantaa oteta Venäjän miehityspolitiikkaan?

Siinä olen Jurpin kanssa samaa mieltä, että aika pelaa lännen ja myös Ukrainan pussiin. Loputtomiin ei Venäjällä ole voimavaroja ja taloudellista kantokykyä pitää nykytilannetta yllä.
Itse kyllä sanoisin venäjän toimintaa varsin onnistuneeksi. Miehittävät osia kolmesta maasta, esim suomi ja ruotsi joutuvat huomioimaan venäjän agression nato hommeleita miettiessään... ja pakoitteet eivät ole olleet mistään kotoisin. Niiden kiristäminenkin varsinkin eu osalta tuntuu lyövän "mukavasti" kiilaa eu:n välille.
Sotilaallisessa mielessä tekisi mieli aina vähän tarkentaa. Pitkässä juoksussa ei venäjällä ole mitään mahdollisuuksia lännen kanssa. Siis jos ydintalvea ei lasketa mahdollisuuksiksi. Taloudet aivan eri planeetalta, teollisuus aivan omaa luokkaa tällä puolen valloitus sodassa uskoisin löytyvän lännestäkin tappion sieto kykyä. Esim. Vaikka suomesta ;P
Rajatussa konfliktissa en kyllä ihan varma ole. Siis jos hommeli koskisi vaikka pelkkää balttiaa. Olisiko esim, saksa, espanja tai jenkit valmiita ihan oikeasti valmiit lähtemään yrittämään maihinnousua balttiaan jos yön aikana olisi se miehitetty? Tai jos avaisivat sen käytävänsä kaliningradiin? Olisiko silloin tiedossa täysimittainen sota koko naton laajuudelta? Jos pysytään tuollaisella suppealla alueella rajatuin joukoin... enpä tiedä. Lännen sotakoneisto on varmuudella vahvempi, mutta venäjän härskimpi. Ja lännessä koko hommaa johtaa poliitkot ja parlamentit minkä esinahan venyttelyltä kerkiävät, idässä se on yks ykko kun päättää suunnan ja vauhdin millä mennään
 
ja pakoitteet eivät ole olleet mistään kotoisin.

Tätä Venäjä yrittää viestittää uittaessaan kaikenlaisia savuavia lentotukialuksia ja 37 vuotta vanhaa sukellusvenettä maailman merillä ja pitämällä kansalle kalaaseja Pietarissa. Mutta kello käy armottomasti.

Komea se oli myös vuonna 1990 lokakuun vallankumouksen paraati. Se oli Neuvostoliiton viimeinen.

Pitkässä juoksussa ei venäjällä ole mitään mahdollisuuksia lännen kanssa. Siis jos ydintalvea ei lasketa mahdollisuuksiksi Taloudet aivan eri planeetalta, teollisuus aivan omaa luokkaa

Villakoiran ydin.
 
Ihan kuin Toweja päätyisi yhtään vähemmän todennäköisesti Syyriassa Venäläisten haltuun. Lisäksi on kolmansien osapuolien aseet kuten ZT3 Ingwe. Sitten on ihan siviipuolellekin saatavilla olevia aseita kuten TRG-42.
Ei tässä kukaan Toweista puhunutkaan, vaan Javelinista, joka eroaa aika lailla Toweista, Ingweistä, Korneteista ja muista vanhemman sukupolven lanka- ja/tai laserohjatuista PST-ohjuksista. Suosittelen tutustumaan.
 
En vain yksinkertaisesti usko, että Ukrainan ongelmat sodankäynnissä johtuisivat siitä ettei aseita olisi.

Ukraina vuonna 2017 ei ole Afganistan vuonna 1979. Afganistanissa sissit aseistautuivat aluksi suunnilleen kaikella mikä paukkui, oli rihlattua muskettia, kyläsepän takomaan kivääriä, Webley revolveria ja haulikkoa. Ukrainassa taas on käsiaseita, sinkoja, tykkejä ja panssarivaunuja enemmän kuin on käyttäjiä. Ukrainan aseteollisuus pystyy tuottamaan mm. ajanmukaisia pst-ohjuksia, noin vertailuna Suomesssa ei ole koskaan valmistettu yhtäkään pst-ohjusta.

Ainakin youtube videoiden perusteella ukrainailaisilla on varaa tulittaa pst-ohjuksilla, jopa häirintätulta ampuvaa venäläis partioita.

 
Viimeksi muokattu:
Venäjä käyttää lännen verraten varovaista asennetta hyväkseen. Vai mistä Jurppi luulet johtuvan, ettei nykyistä tiukempaa kantaa oteta Venäjän miehityspolitiikkaan?

Loputtomiin ei Venäjällä ole voimavaroja ja taloudellista kantokykyä pitää nykytilannetta yllä.

Pakotepolitiikan näennäiseen heikkouteen on montakin syytä.
- koetaan että nykyinen taso on riittävä mutta ei kuitenkaan liiallinen ja antaa Venäjälle mahdollisuuden perääntymiseen ilman kovin suurta "kasvojen menetystä". Tosin Venäjän johto ja media on omatoimisesti vähätellyt/uhmannut pakotteita huolimatta niiden aiheuttamasta varsin suuresta haitasta Venäjän taloudelle.
- ei haluta myöskään ylimitoittaa pakotteita koska halutaan ylläpitää keskusteluyhteyttä ja mahdollisuutta rauhalliseen ratkaisuun.
- halutaan myös että on helppoa lisätä pakotteita jos Venäjä laajentaa sotatoimiaan.
- eri mailla on myös omia intressejä Venäjän suuntaan, kun halutaan yhtenäisyyttä joudutaan tyytymään ns. "pienimpään yhteiseen nimittäjään" eli lieviin pakotteisiin vaikka yksittäisillä mailla voisi olla halua tiukempiinkin linjauksiin.
- Suomen asennetta pakotteisiin hankaloittaa mm. valtiojohtoisten yritysten suuret investoinnin Venäjälle (n. 12 mrd) ja pelko niiden tappioista. Myös monet muut yhteiset hankkeet ja niiden mahdollisen sakkopykälät jne. voivat haitata Suomen asennetta pakotteisiin. Samaan suuntaan vaikuttaa vaikkapa Valion liiketoiminta Venäjällä jne, (siinä on Kepun vaikutusta mukana)
- lännessä suhtaudutaan Venäjän uhitteluihin ymmärtäväisesti..tiedetään että niistä suurin kärki kohdistuu sisäpoliittiikkaan. Lännessä tiedetään hyvin että pakotteet vaikuttavat eikä ole tarpeen lisätä turhaa retoriikkaa.
- on myös paljon muita syitä
- ja varmasti monista asioista on neuvoteltu sekä sovittu Venäjän kanssa.

Kaiken kaikkiaan ns. "pallo" on annettu Venäjälle. Aloitteiden ratkaisuiksi halutaan tulevan Venäjän suunnalta. Toki niin että Venäjä tietää lähtökohdat/ehdot joilla kannattaa tuoda esityksiä länsimaiden suuntaan.

Mutta ei ole syytä uskoa että länsimaissa asia on kokonaan unohdettu. Tilannetta seurataan monelta kantilta. Niin poliittisesti kuin sotilaallisesti. Asiat kehittyvät myös koko ajan lännen ja Ukrainan suhteissa. Sekin on omalla tavallaan painostusta Venäjää kohtaan. Länsimailla on varmasti tiedossa miten Venäjällä aiotaan toimia mutta ollaan hiljaa ja katsellaan "miten ja koska kala käy nypyttämässä kohoa". Enkä oikein usko mihinkään suuriin yllätyksiin. Tai uskon vasta siinä vaiheessa jos/kun ryhdytään todellisiin varustautumisiin.

Varmasti taustalla on paljon muutakin mutta nämä nyt lienee ainakin selkeitä syitä...
 
Kaiken kaikkiaan ns. "pallo" on annettu Venäjälle. Aloitteiden ratkaisuiksi halutaan tulevan Venäjän suunnalta. Toki niin että Venäjä tietää lähtökohdat/ehdot joilla kannattaa tuoda esityksiä länsimaiden suuntaan.
Juu, pallo on nyt Venäjällä. Lännessä odotellaan, että Venäjä vetää joukkonsa pois Ukrainasta. Varsinkin Krimin kohdalla tätä siirtoa saataneen odotella tovi. Kuinka pitkään tilannetta joudutaan kypsyttelemään ennen kuin jotain siirtoja johonkin suuntaan tulee, on vaikea arvioida. Tosin tästäkin olettaisi valtioiden johtoportailla olevan relevantteja raportteja käytössään. Mutta odotellaan. Muutamassa vuodessa olettaisi, että jonkun palikan tässä on liikahdettava. Venäjä ei nykytilannetta voi loputtomiin pitää yllä.

Yksi lännen näytön paikka tulee siinä vaiheessa, kun MH17 koneen pudotuksesta vastanneita henkilöitä ruvetaan kaipailemaan oikeuden eteen. Sen uskaltaa melkoisella varmuudella sanoa, että Venäjä ei näitä kavereita ainakaan oikopäätä ole Hollantiin luovuttamassa. Tuossa vaiheessa kysytään EU:lta kanttia asettaa pakotteiden kiristystä. Australia on samassa veneessä EU:n kanssa. Tässä olisi suotavaa, että yhteiseen linjaan liittyvät EU:n ja Australian keskeisiä liittolaisia, lähinnä Yhdysvaltoja ja Kanadaa tarkoitan.
 
Kaiken kaikkiaan ns. "pallo" on annettu Venäjälle. Aloitteiden ratkaisuiksi halutaan tulevan Venäjän suunnalta. Toki niin että Venäjä tietää lähtökohdat/ehdot joilla kannattaa tuoda esityksiä länsimaiden suuntaan.

Voidaan sanoa että pallo on pudotettu Venäjälle tai jopa syötetty.
Venäjän johto on jo vuosia toteuttanut Duginilaista geopolitiikkaa täysin johdonmukaisesti.
Venäjän johdon ei todellakaan ollut pakko toimia Georgiassa, Ukrainassa ja muualla pysyäkseen vallassa, vaihtoehtoja oli muitakin kuin haastaa Yhdysvallat liittolaisineen, vaikka toisin väitetään.
Taustalla on aito ideologinen vakaumus, jos tätä ei tajua ei myöskään tajua että olemme sodan partaalla.
 
Back
Top