Tuossa eilen yöllä linkkaamassani The Wall Street Journalin artikkelissa annetaan ymmärtää, että jo Obama olisi ollut myöntyväinen toimittamaan aseita Ukrainaan, mutta Saksa ja Ranska torppasivat tämän. Syy lienee ollut pelko tilanteen eskaloitumisesta ja kyseisten maiden haluttomuudesta kärjistää tilannetta. Tieksi valittiin tuolloin diplomatia ja kaikki tietävät missä nyt ollaan. Uskoisin, että asetelma lienee edelleen näin päin, mutta eri asia on kuinka paljon Trump haluaa Merkelin mielipiteitä kuunnella.
Täytyy nyt ihan rehellisesti miettiä mitä elintärkeitä etuja on Ukrainassa pelissä sellaisilla valtioilla kuin Italia, Ranska, Saksa tai Iso-Britannia? Rehellisesti sanottuna aika vähän. Toki Ukraina muodostaa kivan markkina-alueen tuotteille, alue on erittäin hyvää viljelyaluetta ja tarvittaessa se toimisi laajana suojavyöhykkeenä Venäjää vastaan. Ukrainan vallankaappaus vuonna 2014 oli varmasti läntisen euroopan suurvaltojen mielestä hyvinkin positiivinen käänne, kyseinen rajamaa oli tippumassa omaan vaikutuspiirin vähän niin kuin itsestään.
Venäjän vastareaktio varmasti yllätti läntiset suurvallat. Päätös siitä, että suoranaisiin sotatoimiin Venäjää vastaan ei lähdetä oli varmasti helppo. Aseiden antamisen kohdalla taas on täytynyt raapia päätä enemmän. Kyllä aseita voidaan antaa ukrainalle, mutta venäjä voi maksaa tuollaisen palveluksen takaisin jollain toisella sotatoimialueella. Ajatus siitä, että esimerkiksi talebanilla olisi igloja ja moderneja pst-ohjuksia tuskin tuntuu kovin miellyttävältä. Itse asiassa joidenkin tiedustelutietojen mukaan venäläisiä on jo nähty talebanin hallussa olevilla alueilla.
Lisäksi uusien aseiden lähettäminen Ukrainalle tarkoittaisi todennäköisesti niiden päätymistä Venäjän käsiin. Käytännössä Javelin olisi muutaman kuukauden kuluttua Moskovassa tutkittavana. Historiasta tiedämme, että Sidewinder päätyi taistelutilanteesta Neuvostoliiton käsiin jo vuonna 1958 ja myös Stinger päätyi neukkujen käsiin nopeasti Afganistanista. Sekä Sidewinder että Stinger antoivat mukavasti potkua neuvostoliiton ohjussuunnitteluun.
Loppujen lopuksi Venäjä ei ole Norsunluurannikko tai Panama. Sotaa Venäjää vastaan on ikävä myydä omille äänestäjille. Läntisessä Euroopassa ei tunneta laajamittaista huolta Venäjän kysymyksestä. Suurin uhka Pariisissa tai Lontoossa on terrorismi. Sotaa käydään Irakissa ja Afganistanissa, eikä suinkaan Ukrainassa. Suurvalloilla on suurvaltojen ongelmat ja täivaltioilla täivaltioiden ongelmat. Gallian kukko ei kyyneltä vuodata, jos Karhu vähän temuaa ja kirput saa kyytiä.
Viimeksi muokattu: