Ukrainan konflikti/sota

Itseasiassa näinhän länsimaiset armeijat ovat toimineet iät ja ajat sekä harjoituksissa että operaatioissa.

Kyllä ja itse en näe asiassa mitään outoa.

Tutkimuskirjallisuudessa asiaan suhtauduttu kahdella tavalla. Nämä itsenäisiin sotatoimiin pystyvät noin pataljoonan vahvuiset taisteluosastot ovat joidenkin tutkijoiden mielestä todiste siitä, että Venäjän armeija joutuu improvisoimaan joukkoja rintamalle ja käy muutenkin sotaa vääriin, koska heidän mielestään sotaa pitää käydä prikaateilla.

Toinen päälinja taas näiden pataljoonan taisteluyksiköiden kohdalla on se, että Venäjän lähes jatkuvat taistelukokemukset vuodesta 1979 alkaen ovat muokanneet sotatieteellistä ajattelua. Afganistan opetti paljon pienemmillä palikoilla pelaamisesta ja Neuvostoliiton loppuvaiheessa sitten kohdistettiin paljon sotatieteellistä tutkimusta prikaati organisaation käytöstä. Yksinkertaisin selitys on se, että pataljoonan taisteluosasto on vain osoittautunut käyttökelpoiseksi niissä yhteenotoissa, joihin Venäjä on osallistunut vuodesta 1992 alkaen. Se, että järjestely sopii neuvostoliiton romahduksen jälkeen omaksuttuun prikaati rakenteeseen on varmasti vain plussaa. Strategian perusoppeihin on ainakin aikaisemmin kuulunut, että asevoimat pyrkivät löytämään sellaiset ratkaisut, jotka toimivat niissä olosuhteissa, joissa asevoimat toimivat.

Asevoimien kehittäminen on tai sen ainakin pitäisi olla jatkuva prosessi. Ukrainassa tapahtuneet operaatiot vuosina 2014-2015 ovat varsin hyvä osoitus siitä, miten oikeastaan samoista lähtökohdista päädytään erilaisiin ratkaisuihin. Ukrainan asevoimathan kärsivät todella pahasta jämähtämisestä ja se ei koskaan pystynyt todella irroittautumaan siitä, että "Ukrainan armeija" todellisuudessa oli Keski-Euroopan sotatoimiin tarkoitettu toinen hyökkäysaalto. Teoriassa divisioonat muutettiin prikaateiksi, mutta käytännössä mitään ei harjoiteltu ja joukot jatkoivat neuvostoliiton loppuvaiheessa aloitettua kasarmielämää, kuin mikään ei olisi muuttunut. "Yksi Euroopan voimakkaimmista armeijoista" paljastui nopeasti taisteluissa melkoiseksi paperitiikeriksi.

Rehellisesti sanottuna monien reserviläisten kannattaisi tuulettaa 90-luvulla omaksuttuja näkemyksiä. Vastassamme ei ole enää 90-luvun rappioarmeija. Esimerkiksi asevelvollisuuden suhteen maassa on suoritettu selvä ryhtiliike ja nykyisin myös kaupunkiväestö on yhä laajemmin alkanut hyväksyä asevelvollisuuden. Pinnareiden valvontaa on kiristetty ja edes kuntien virkoihin ei ole mitään asiaa jos asevelvollisuus on suorittamatta. Toinen merkittävä uudistus koskee taas upseeristoa ja aliupseeristoa. Palkkoja ja muita etuja on kohennettu viime vuosina huomattavasti ja jos joku kuvittelee, että luutnantit 90-luvun tapaan haaveilevat pankin turvamiehen urasta, niin kannattaa päivittää tietojaan. Venäjän asevoimat tarjoavat nykyisin uskottavan uravaihtoehdon monille työväenluokkaisille että keskiluokkaisille venäläisille.

Kysymys Venäjän asevoimien reservien käytettävyydestä on erittäin polttava. En usko, että lännessä monet sotatieteilijät edes ymmärtävät sen merkittävyyttä. Toki voimme toivoa, että venäjän liikekannallepanot lässähtävät kuin Ukrainan vastaavat, mutta mitä takeita meillä on siitä? Ei tietääkseni yhtään mitään. Itse en ole huomannut venäjällä mitään suuria puutoksia kansallistunteen määrässä tai laadussa. Kuten sanottu 90-luku oli ja meni. Vihollinen tuskin laskee aseitaan, jos sille tarjotaan hampurilaisia, taskulaskimia, keskikaljaa ja kaapeli-tv. (Jo pelkkä kaljan tarjoaminen venäläisille on osoitus huonosta kulttuurin ymmärtämisestä. Kaljaa juodaan vain viinan kanssa tai sitten virvoitusjuomana. Kuten sananlasku sanoo "Joka juo vain kaljaa - kylvää rahansa tuuleen".
 
Saksan poliittinen konsensus Krimin suhteen rakoilee, sillä FDP-puolueen puheenjohtaja Christine Lindner on sitä mieltä että Krimin asema osana Venäjän federaatiota tulisi tunnustaa tapahtuneena tosiasiana.
 
Epävarmuutta herättäviä uutisia, tulee mieleen aiemmin kesällä saamani tieto, jossa osaa donetskilaisista kehotettiin poistumaan kaupungista heinäkuun/ elokuun aikana sodan eskaloitumisen tähden. Militantit olivat mitä ilmeisimmin vuotaneet - tuolloin epävarmaa uutista/huhua tutuille paikkakuntalaisille.


vlad
 
Epävarmuutta herättäviä uutisia, tulee mieleen aiemmin kesällä saamani tieto, jossa osaa donetskilaisista kehotettiin poistumaan kaupungista heinäkuun/ elokuun aikana sodan eskaloitumisen tähden. Militantit olivat mitä ilmeisimmin vuotaneet - tuolloin epävarmaa uutista/huhua tutuille paikkakuntalaisille.


vlad
Zapad lähestyy.
Jaa, eihän sillä ole mitään tämän kanssa tekemistä. Enhän nyt vaan ollut neuvostovastainen?
 
Kyllä ja itse en näe asiassa mitään outoa.

Tutkimuskirjallisuudessa asiaan suhtauduttu kahdella tavalla. Nämä itsenäisiin sotatoimiin pystyvät noin pataljoonan vahvuiset taisteluosastot ovat joidenkin tutkijoiden mielestä todiste siitä, että Venäjän armeija joutuu improvisoimaan joukkoja rintamalle ja käy muutenkin sotaa vääriin, koska heidän mielestään sotaa pitää käydä prikaateilla.

Toinen päälinja taas näiden pataljoonan taisteluyksiköiden kohdalla on se, että Venäjän lähes jatkuvat taistelukokemukset vuodesta 1979 alkaen ovat muokanneet sotatieteellistä ajattelua. Afganistan opetti paljon pienemmillä palikoilla pelaamisesta ja Neuvostoliiton loppuvaiheessa sitten kohdistettiin paljon sotatieteellistä tutkimusta prikaati organisaation käytöstä. Yksinkertaisin selitys on se, että pataljoonan taisteluosasto on vain osoittautunut käyttökelpoiseksi niissä yhteenotoissa, joihin Venäjä on osallistunut vuodesta 1992 alkaen. Se, että järjestely sopii neuvostoliiton romahduksen jälkeen omaksuttuun prikaati rakenteeseen on varmasti vain plussaa. Strategian perusoppeihin on ainakin aikaisemmin kuulunut, että asevoimat pyrkivät löytämään sellaiset ratkaisut, jotka toimivat niissä olosuhteissa, joissa asevoimat toimivat.

Asevoimien kehittäminen on tai sen ainakin pitäisi olla jatkuva prosessi. Ukrainassa tapahtuneet operaatiot vuosina 2014-2015 ovat varsin hyvä osoitus siitä, miten oikeastaan samoista lähtökohdista päädytään erilaisiin ratkaisuihin. Ukrainan asevoimathan kärsivät todella pahasta jämähtämisestä ja se ei koskaan pystynyt todella irroittautumaan siitä, että "Ukrainan armeija" todellisuudessa oli Keski-Euroopan sotatoimiin tarkoitettu toinen hyökkäysaalto. Teoriassa divisioonat muutettiin prikaateiksi, mutta käytännössä mitään ei harjoiteltu ja joukot jatkoivat neuvostoliiton loppuvaiheessa aloitettua kasarmielämää, kuin mikään ei olisi muuttunut. "Yksi Euroopan voimakkaimmista armeijoista" paljastui nopeasti taisteluissa melkoiseksi paperitiikeriksi.

Rehellisesti sanottuna monien reserviläisten kannattaisi tuulettaa 90-luvulla omaksuttuja näkemyksiä. Vastassamme ei ole enää 90-luvun rappioarmeija. Esimerkiksi asevelvollisuuden suhteen maassa on suoritettu selvä ryhtiliike ja nykyisin myös kaupunkiväestö on yhä laajemmin alkanut hyväksyä asevelvollisuuden. Pinnareiden valvontaa on kiristetty ja edes kuntien virkoihin ei ole mitään asiaa jos asevelvollisuus on suorittamatta. Toinen merkittävä uudistus koskee taas upseeristoa ja aliupseeristoa. Palkkoja ja muita etuja on kohennettu viime vuosina huomattavasti ja jos joku kuvittelee, että luutnantit 90-luvun tapaan haaveilevat pankin turvamiehen urasta, niin kannattaa päivittää tietojaan. Venäjän asevoimat tarjoavat nykyisin uskottavan uravaihtoehdon monille työväenluokkaisille että keskiluokkaisille venäläisille.

Kysymys Venäjän asevoimien reservien käytettävyydestä on erittäin polttava. En usko, että lännessä monet sotatieteilijät edes ymmärtävät sen merkittävyyttä. Toki voimme toivoa, että venäjän liikekannallepanot lässähtävät kuin Ukrainan vastaavat, mutta mitä takeita meillä on siitä? Ei tietääkseni yhtään mitään. Itse en ole huomannut venäjällä mitään suuria puutoksia kansallistunteen määrässä tai laadussa. Kuten sanottu 90-luku oli ja meni. Vihollinen tuskin laskee aseitaan, jos sille tarjotaan hampurilaisia, taskulaskimia, keskikaljaa ja kaapeli-tv. (Jo pelkkä kaljan tarjoaminen venäläisille on osoitus huonosta kulttuurin ymmärtämisestä. Kaljaa juodaan vain viinan kanssa tai sitten virvoitusjuomana. Kuten sananlasku sanoo "Joka juo vain kaljaa - kylvää rahansa tuuleen".
Näin asia varmasti on/ hyvin kommentoitu!
Pakon edessä venäläiset eivät ole tuohon taktiikkaan (TSTOS:t) menneet. Kyllä se perustuu kokemuksiin, sekä heidän omiinsa että varmasti myös muiden.
Toki se miten sotaa käydään, riippuu myös sodasta jota käydään. Kannattaa huomioida että venäläisillä on myös mm. Panssaridivisioona uudelleen perustettuna. No, onko sitä tosiasiassa vai ei ja kuinka paljon PSD on vain paperilla jotta armeija näyttäisi vahvemmalta kuin onkaan, vaikea sanoa.
Modulaariset TSTOS pohjaiset joukot antavat kuitenkin mahdollisuuden hyödyntää tarvittaessa myös vaikka sitä Divisioonaa, kunhan vain johtoporras on olemassa.
Lisäksi muistutan taas siitä, että venäläinen järjestelmä menee valmius edellä omien resurssiensa puitteissa. Se tarkoittaa käytännön syistä mm. sitä että yksilön, ryhmän, joukkueen ja komppanian osaamistason mittareissa rima on alempana kuin länsimaissa. Suorituskyky syntyy, jos on syntyäkseen, siitä että Armeija-taso toimii. Toimiiko? Vaikea sanoa, Itä-Ukrainassa ainakin on näyttänyt jotenkin toimivan. Tosin siellä vastustajalla on ollut monia perusongelmia joita länsimaisessa armeijassa ei ole, joten vaikea sen puolesta arvioida venäläistenkään todellista suorituskykyä. Toisaalta, nyt kun ukrainalaiset ovat pikkuhiljaa saaneet perusasioita kuntoon, näyttää se heti vaikeuttaneen vastapuolenkin toimintaa.
 
Ukrainasta pois potkittu Mihail Saakashvili syyttää ulkoministeri Klimkiniä "Venäjän agentiksi": https://www.facebook.com/SaakashviliMikheil/posts/1646422242054817
UA FM Klimkin is ethnic Russian, was born in Russia, do not speak Ukrainian and has Russian passport. Poroshenko should revoke his UA citizenship

Saakashvili potkittiin aiemmin pois Georgiasta ja nyt myös Ukrainasta. Georgia vaatii Saakashvilin luovutusta Georgiaan vastaamaan rikoksistaan. Parhaiten Saakashvili tunnetaan vuoden 2008 Ossetian sodasta, kun hänen idioottipäätöksensä hyökätä venäläisten rauhanturvaajien kimppuun johti siihen, että Georgia menetti sekä E-Ossetian että Abhasian.
 
Ukraina taisi aloittaa muurin rakentamisen Venäjän vastaiselle rajalleen joskus pari vuotta sitten. Miten hanke on edistynyt? Olettaisin että paremmin kuin Venäjän vastaava hanke rakentaa silta Kertshin salmen yli?
 
Näin asia varmasti on/ hyvin kommentoitu!
Pakon edessä venäläiset eivät ole tuohon taktiikkaan (TSTOS:t) menneet. Kyllä se perustuu kokemuksiin, sekä heidän omiinsa että varmasti myös muiden.
Toki se miten sotaa käydään, riippuu myös sodasta jota käydään. Kannattaa huomioida että venäläisillä on myös mm. Panssaridivisioona uudelleen perustettuna. No, onko sitä tosiasiassa vai ei ja kuinka paljon PSD on vain paperilla jotta armeija näyttäisi vahvemmalta kuin onkaan, vaikea sanoa.
Modulaariset TSTOS pohjaiset joukot antavat kuitenkin mahdollisuuden hyödyntää tarvittaessa myös vaikka sitä Divisioonaa, kunhan vain johtoporras on olemassa.
Lisäksi muistutan taas siitä, että venäläinen järjestelmä menee valmius edellä omien resurssiensa puitteissa. Se tarkoittaa käytännön syistä mm. sitä että yksilön, ryhmän, joukkueen ja komppanian osaamistason mittareissa rima on alempana kuin länsimaissa. Suorituskyky syntyy, jos on syntyäkseen, siitä että Armeija-taso toimii. Toimiiko? Vaikea sanoa, Itä-Ukrainassa ainakin on näyttänyt jotenkin toimivan. Tosin siellä vastustajalla on ollut monia perusongelmia joita länsimaisessa armeijassa ei ole, joten vaikea sen puolesta arvioida venäläistenkään todellista suorituskykyä. Toisaalta, nyt kun ukrainalaiset ovat pikkuhiljaa saaneet perusasioita kuntoon, näyttää se heti vaikeuttaneen vastapuolenkin toimintaa.

Britithän näitä modulaarisia osastoja on veivannut 70-luvulta alkaen, samaan toivon meillä siirryttävän täysin.
Sopivat hyvin nykyisiin trendeihin, johtamisjärjestelmiin, sensoreihin ja kaukovaikutukseen.
 
No, onpas noita rölliköitä nyt liikkeellä. Onkos Pietarissa alkanut uusi palkkauskausi?

Ei, sama valioyksilö käy omaa informaatiosotaansa jakamalla meille infoa joka hyvin tiedossa. Siksi täytyy ihmetellä kaverin sitkeyttä tai hölmöyttä, aikaansa voi käyttää paljon paremminkin.
 
Ei, sama valioyksilö käy omaa informaatiosotaansa jakamalla meille infoa joka hyvin tiedossa. Siksi täytyy ihmetellä kaverin sitkeyttä tai hölmöyttä, aikaansa voi käyttää paljon paremminkin.
No juu. Onhan se tietysti niinkin, ettei noin venäjänmielisiä ja samalla suomentaitoisia tosiaan montaa löydy. :)
 
Niin no Krimiltä ei iivana lähde.Se on nyt osa Venäjää ja sitä puolustetaan sen mukaan. Ydinaseinkin kuten mitä tahansa Venäjän osaa.
Joten ajatuksenakin jo mahdoton ellei Venäjällä vaihdu valta johonkin ihan muuhun.
Mutta jos sitä aletaan lännessä tunnustamaan ja tuollaisia huhujan liikkuu eu:ssa, ,niin se täytyy sitouttaa ehdottomaan itäukrainan taistelujen lopettamiseen ja Ukrainan rajojen kunnioittamiseen. Kukaan ei taida ehdottaa moista koska metelihän siitä syntyisi
 
Niin no Krimiltä ei iivana lähde.Se on nyt osa Venäjää ja sitä puolustetaan sen mukaan. Ydinaseinkin kuten mitä tahansa Venäjän osaa.
Joten ajatuksenakin jo mahdoton ellei Venäjällä vaihdu valta johonkin ihan muuhun.
Mutta jos sitä aletaan lännessä tunnustamaan ja tuollaisia huhujan liikkuu eu:ssa, ,niin se täytyy sitouttaa ehdottomaan itäukrainan taistelujen lopettamiseen ja Ukrainan rajojen kunnioittamiseen. Kukaan ei taida ehdottaa moista koska metelihän siitä syntyisi
Tämä on valitettava totuus ja sen sanominen ääneen ei ole Venäjän puolesta trollaamista.
 
Niin no Krimiltä ei iivana lähde.Se on nyt osa Venäjää ja sitä puolustetaan sen mukaan. Ydinaseinkin kuten mitä tahansa Venäjän osaa.
Joten ajatuksenakin jo mahdoton ellei Venäjällä vaihdu valta johonkin ihan muuhun.
Mutta jos sitä aletaan lännessä tunnustamaan ja tuollaisia huhujan liikkuu eu:ssa, ,niin se täytyy sitouttaa ehdottomaan itäukrainan taistelujen lopettamiseen ja Ukrainan rajojen kunnioittamiseen. Kukaan ei taida ehdottaa moista koska metelihän siitä syntyisi

Poliittisen järjestelmän muuttuessa Venäjällä tullaan näkemään vähintäänkin yhtä suuria valtiollisia muutoksia kuin Neuvostoliiton hajotessa. Enää on kysymys vain siitä koska Putinin diktatuuri kaatuu. Kommunismin kaatuessa Venäjän (ja sen alue-/sateelliittivaltioiden) asukasluku likimain puolittui, kymmenien valtioiden itsenäistyessä.

Tässä Venäjän seuraavan hajoamisen yhteydessä siitä tulee erkaantumaan muitakin, paljon suurempia ja merkittävimpiä alueita kuin Krim. Hyvin todennäköisesti Krim tulee jossain vaiheessa palautumaan Ukrainaan. Ei diktatuurin jälkeisellä Venäjällä tule olemaan minkäänlaista mahdollisuutta sen pitämiseen hallinnassaan. Asia hoitunee diplomatian kautta, ei siitä (tai mistään muustakaan) tarvitse ryhtyä sotimaan.

Toki tähän muutokseen voi mennä vielä vuosikymmen tai enemmänkin. Jossain vaiheessa se kuitenkin löytää ratkaisunsa. Mutta mikä kiire tässä olisi. Ei lännessä, meillä Suomessakaan, ole erityisemmin haittaa Venäjän sisäisen tilanteen johdosta. Siis odotellaan kaikessa rauhassa.
 
No, onpas noita rölliköitä nyt liikkeellä. Onkos Pietarissa alkanut uusi palkkauskausi?
Luin että Shröderia tlennettiin Rosneftin johtajien neuvostoon - näin Putinin järjestetty rikollisuus yrittää livahtaa sanktioista.
Saksan poliittinen konsensus Krimin suhteen rakoilee, sillä FDP-puolueen puheenjohtaja Christine Lindner on sitä mieltä että Krimin asema osana Venäjän federaatiota tulisi tunnustaa tapahtuneena tosiasiana.
Ai että oikein FDP-puoluen puheejohtaja..no sitten..(Krimi pitää tunnusta heti).

Mutta luepa, röllikkä, mitä sanoi EU Saksan Vihreiden puoluen edustaja Reinhard Bütikofer: kutsui Schröderia alentuneen Putlerin lakejaksi lopullisesti, mikä on täyttä totta ja muuta kivaa (Joten Krimi pitää palauttaa ja heti)
 
Ei, sama valioyksilö käy omaa informaatiosotaansa jakamalla meille infoa joka hyvin tiedossa. Siksi täytyy ihmetellä kaverin sitkeyttä tai hölmöyttä, aikaansa voi käyttää paljon paremminkin.

Joo, mutta palkan voi ansaita vaikeammallakin tavalla. Ja työpaikan löytäminen sellaisessa palkkaluokassa jolla selviää venäjällä on sitten vieläkin hankalampaa.
 
Back
Top