Kuten kaikki parhaat valheet, myös Venäjän narratiivi siis perustuu osittain totuuteen... Venäjää myös hiersi... ...tunsi tulevansa täysin sivuutetuksi globaalilla areenalla ilman että sen mielipiteelle edes leikittiin osoittavan kunnioitusta... ...Venäjän toimet ovat 100% tuomittavia, sekä kansainvälistä sopimusjärjestelmää horjuttavia ja suvereeneilla valtioilla on oikeus omiin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihinsa, oli lännen, erityisesti Yhdysvaltojen, ulko- ja turvallisuuspolitiikka Itä-Euroopassa hyvin lyhytnäköistä kylmän sodan päättymisen jälkeisen puolentoista vuosikymmenen ajan.
Toki tässä käytetty termi on lyhytnäköistä, ei vihamielistä.
Osin voimakkaasti samaa mieltä.
Neuvostoliiton imperiumin romahdus taidettiin tulkita virheellisesti monessa länsimaassa - etenkin USA:ssa - Venäjän imperiumin romahdukseksi.
Nythän me tiedämme että näin ei käynyt vaan Venäjä teki Fenix-linnut. Neuvostoliiton imperiumin raunioista nousi Venäjän imperiumin alku.
Tämän påivän ongelmiin kuuluu se, että Venäjä haluaa ja tarvitsee arvovaltaa, kunnioitusta ja mahtavan asemansa tunnustamista. Mutta se hakee noita tavalla joka estää sen arvostamista ja kunnioittamista. Lisäksi se laajentaa intressejään ulkopuolelleen tavalla jota muut eivät voi tunnustaa.
Venäjä siis hakee tavoitteitaan tavalla joka estää niiden toteutumista. (Tässä kohtaa kannattaa lukea pariin kertaan se mun aiempi mölinä moraali- ja logiikkajärjestyksistä. Se vastaa aika paljon kysymykseen miksi Venäjä tekee näin.)
Venäjä on osoittanut, että ellei se saa mitä haluaa, niin se on valmis käyttämään voimaa.
Jos riskiä Venäjän aikaansaamaan sotaan Euroopassa voidaan pienentää sillä, että osoitetaan Venäjälle arvostusta, niin aika pienellä hinnalla on saatu iso hyöty. Sama pätee kunnioitukseen, mutta paljon vaikeammin. Intressit... Enintään siltä osin kuin ne ovat Venäjän rajojen sisäpuolisia.
Muttamuttamutta... Aidon arvostuksen tai kunnioituksen osoittaminen on vaikeaa jos ei tunne sellaista. Niinpä tässä on empiirisen sos.psykan piiriin kuuluva ongelma. Miten osoittaa aitoa arvostusta ja kunnioitusta, jota ei juuri ole?
Yksi erittäin käytännönläheinen reitti tuohon suuntaan voisi olla se, että etsittäisiin aktiivisesti arvostamisen ja kunnioittamisen osa-alueita. Niitä on, vaikkakin piilossa.
1. Avaruus- ja ydinteknologia, tiede? Venäjä on noilla alueilla perinteisesti merkittävä toimija ja etenkin teoreettisen fysiikan alueella ollut pitkään suurvalta.
2. Taide, muoti, design, ylellisyystuotteet, musiikki? Venäjä nousi tällä alueella esiin 90-luvun puolivälin kieppeillä. Venäläisen taide- ja kulttuurihistorian tunnustaminen ja arvostaminen voisi luoda siltaa.
3. Ruokakulttuuri? Suomalaisten voisi olla helppo arvostaa slaavilais-karjalaista ruokaperinnettä. Jotkin osat siitä voivat toimia myös maailmalla.
4. Kieli. Vaikeampi asia, jota voisi olla viisainta lähestyä kirjallisuuden ja musiikin suunnasta. Venäläisen kirjallisuuden klassikot ovat myös maailmankirjallisuuden klassikoita.
5. Arvo- ja uskomusjärjestelmät? Juutalais-kristillisen kulttuuriperimän piiriin kuuluvien voi olla helppo arvostaa ortodoksisuuden kauneutta, juhlavuutta ja filosofisuutta - etenkin jos sen rooli Kremlin käsikassarana vähenee.
6. Kohtalaisen konservatiivinen perhe-, sukupuoli- ja sukukäsitys? Monissa kulttuureissa ja arvosuuntauksissa liikutaan samoilla linjoilla.
Muuta?
Niin kuin tiedätte, niin pidän järjettömän tärkeänä venäläisen subversion tunnistamista ja torjumista. Ja sen pitäisi olla sisäänrakennettuna myös yllä lueteltujen kohtien suhteen. Arvostus tai kunnioitus ei saa kääntyä lakeijana tai marionettina toimimisen suuntaan. Se tarkoittaa, että arvostaminen on aina vastavuoroista eikä hierarkista.
Vastavuoroisen arvostuksen skeema voi olla naapurissa vähän hakusessa. Uskon, että se kehittyy lähinnä käytännön kautta.
Lopuksi haluan korostaa, että pidän tärkeänä Venäjän ja sen toiminnan käsittämistä, en sen "ymmärtämistä". Pidän tärkeänä Venäjän ennakoimista. Se ei saa tarkoittaa juoksupojan roolia. Pidän tärkeänä vuoropuhelua, en yksipuolista kuuntelemista.
Tämä lyhyesti ja muutamalla sanalla ilmaistu teksti kävelee käsi kädessä ketjussa sivulla 1989 numerolla #39,764 olevan kaakatukseni kanssa. Eli oletan että ainoastaan aidosti kiinnostuneet ja pohtivat lukevat nämä kaksi.
Olisi kiva kuulla näiden kahden herättämiä ajatuksia ja kommentteja.
(Jos joku löytää mielestään rivien väleistä tai ääriarvoihin tulkitsemalla jotain mitä ei löydy riveiltä, niin sellaisista tulkinnoista en ole kiinnostunut.)