Timothy Snyderin terävä analyysi saa kauhistumaan siitä, millainen kudelma tässä on. Samalla tulevat uuteeen valoon esiin hiipineet viattoman oloiset Euroopan vastustajat. Tässä pelataan kovilla panoksilla. Samalla joudun tarkastelemaan omaakin impivaaralaisuuttani kriittisesti, mutta on sekin uskallettava tehdä.
Snyder kehittelee juttuaan kaukaa ennen kuin tulee Ukrainaan, mutta en jaksa referoida kokonaan. Aloitetaan Ukrainasta. Vuoden 1991 jälkeen Ukraina kehitti omanlaisensa pluralismin, jossa kulloinenkin presidentti tasapainoili idän, lännen ja oligarkkien hetteikössä. Venäjällä oligarkit pantiin keskusvallan liekaan, mutta ei Ukrainassa, jossa klaanit toimivat parikymmentä vuotta.
Viktor Janukovits pääsi valtaan esiintymällä demokraattina - ja pluralismin lopettajana - opponentin ollessa äärioikeistolainen Svoboda. Snyderin mukaan Janukovits ei niinkään himoinnut Venäjää, mutta hän oli varastanut niin mitttavasti valtiolta, ettei hänellä ollut mahdollisuuksia tarttua Euroopan Unioniin. Se olisi tiennyt laillisuushaastetta. Moskova lainasi rahaa välttämättömiin maksuihin poliittisella hinnalla. Inhimillisiä protesteja Venäjä ottanut lukuun, koska sen tiukassa systeemissä ne pysyvät marginaalissa. Venäjä teki Janukovitsille selväksi, että rahaa tulee vasta, kun protestoijista päästään eroon. Tämän jälkeen tulivat laukaukset. Heikko Janukovits astui eksyksiin.
Tuli vallankumous.
Monet propagandapuheet oikeista sektoreista ym. häivyttävät yhden perustotuuden: Janukovitsin kaataneen Maidan-liikkeen valtava enemmistö oli vasemmistovoimia, jotka halusivat lopettaa autoritaarisen kleptokratian. Kansalaisliike halusi oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Kyse oli vasemmalta tulleesta vallankumouksesta.
Autoritaarinen oikeisto on Venäjällä vaarallisempi kuin oikeisto Ukrainassa. Tätä ei tajuta. Se on voimissaan, se ei piittaa ja se käyttää etnisyyttä hyväkseen. Venäjän parlamentti on antanut luvan toimiin, televisiossa syytettiin juutalaisia holokaustista, Izvestijassa rehabilitoitiin Hitler järkeväksi valtiomieheksi ja toukokuun juhlissa marssivat Venäjän uusnatsit. Kaikki tämä on Euraasian ideologiaa.
Eniten Venäjä pelkää suvaitsevaisia ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa havittelevia aitoja vasemmistovoimia. Siksi valtava panostus propagandaan taistelussa "fasismia" vastaan. Oikeita esimerkkejä (oikea sektori, Svoboda ym.) löytyy muruiksi sitomaan valtava valhe uskottavaksi.
Alexander Duginin mukaan tämä oikeistovoimien verkko tulee ulottumaan Lissabonista Moskovaan. Niinpä jokainen ääni Euroopan äärioikeistolle, Strachelle, Faragelle tai Le Penille jne., on ääni Putinille. Hänen valttinsa on energia. Yhdistynyt Eurooppa voi vastata haasteeseen yhdistyneellä energiapolitiikalla, mutta hajoava ja epäyhtenäinen Eurooppa ei, vaan häviää pelin. Riitelevät kansallisvaltiot eivät selviä. Populistinen fantasia kansallisvaltioista tuo vain toisen voimakkaan vaihtoehdon kentälle, Euraasian.
Euroopalla ei ole tulevaisuutta ilman Ukrainaa.
Kristallinkirkkkaasti näin.