Ukrainan konflikti/sota

Venäjän operaatiovalmistelut etenevät tasaisesti. Tuki ja logistiikka valuu sisään, kalustoa ja joukkoja on lähetetty Itäisestä sotilaspiiristä kohti länttä (pikataisteluvalmiustarkastus) ja lisää on tulossa. Näkymät ovat siis pahentuneet entisestään. Panoksia nostetaan jatkuvasti. Venäjä on myös pyrkinyt aina jonkinlaiseen yllätykseen. Eli tapahtuuko jotakin yllättävää, niin sitä emme vielä tiedä. Huomioitavaa on myös se, että Eteläinen sotilaspiiri suorittaa jo toista reserviläisten kutsua.

Putin pitää Ukrainaa epäonnistuneena valtiona, mutta Ukraina on joka tapauksessa siirtynyt kohti vakaata ja toimivaa valtiota. Eli suuntaan, jota Putin pelkää kaikista eniten. Hän pelkää että oma kansa huomaa tämän ja alkaa toimiin. Asevoimien uudistuksen jälkeen on uutta suorituskykyä käytetty aktiivisesti ja onnistuneesti muun muassa Ukrainassa ja Syyriassa. Suurvalta-aseman palauttaminen on Venäjälle tärkeämpää kuin kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen.

Venäjän valtion budjetti perustuu öljyn 45 dollarin tynnyrihintaan, joka on tärkein tulonlähde. Tänään hinta on 82 dollaria. Lisäksi maalla on yksi maailman suurin kultavaranto.

Venäjä haluaa varmistaa pysyvän vaikutusvallan Ukrainassa ja aika sille nähdään nyt sopivana.

Venäläinen puoli tuli ulos ja sanoi, että neuvottelut olivat syntyneet kuolleena. Se vahvistaa mielikuvaa siitä, että sitä ei ole koskaan tarkoitettu neuvotteluksi vaan luomaan illuusion neuvottelusta. NYT:n artikkelissa kerrottiin, että hyökkäyksen aikajana oli tammikuun loppu.
 
Jos NATOn laajeneminen halutaan torpata kokonaan, niin mikä on kiireellisin suunta. Ei Ukraina eikä Itävalta.

Voi Venäjällä olla olettama, että Ruotsi ja Suomi tulevat hakemaan jäsenyyttä ja sen saamaan. Olisiko jäätynyt ja pitkäkestoinen konflikti nyt paikallaan?
 

Nyt Venäjä on uhannut lähettää joukkoja tai aseita Kuubaan ja Venezuelaan, Yhdysvaltojen takapihalle.

– Kaikki riippuu nyt neuvottelukumppanimme Yhdysvaltojen toimista, sanoi Naton kanssa käytyihin neuvotteluihin osallistunut Venäjän varaulkoministeri Sergei Rjabkov venäläisen televisiokanavan haastattelussa.

Tilanne muistuttaa vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisiä. Yhdysvallat oli sijoittanut Turkkiin keskimatkan ydinohjuksia, ja vastauksena tähän Neuvostoliitto laivasi omia ohjuksiaan Kuubaan.
 
Ei tarkkaan ottaen uhannut, toimittaja kysyi että voisiko Venäjä tehdä noin ja Rjabkov vastasi että mitään vaihtoehtoa ei suljettu pois. Iltalehden toimittajalta jäi alkuperäinen uutinen huomaamatta. Toki taisi olla Venäläisen kanavan haastattelu, mutta kuitenkin.
 

Nyt Venäjä on uhannut lähettää joukkoja tai aseita Kuubaan ja Venezuelaan, Yhdysvaltojen takapihalle.

– Kaikki riippuu nyt neuvottelukumppanimme Yhdysvaltojen toimista, sanoi Naton kanssa käytyihin neuvotteluihin osallistunut Venäjän varaulkoministeri Sergei Rjabkov venäläisen televisiokanavan haastattelussa.

Tilanne muistuttaa vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisiä. Yhdysvallat oli sijoittanut Turkkiin keskimatkan ydinohjuksia, ja vastauksena tähän Neuvostoliitto laivasi omia ohjuksiaan Kuubaan.
Kyllähän kgb yritti tuhota jenkkien laivastotukikohdan. Kaappamalla venäjän laivaston sukellusvene ja ampua ydinohjus pearl habouriin mutta se alus räjähti itekseen vedenalla:ROFLMAO: Joten tuon kuuballa uhkailun voi pitää vitsinä kun ei edes kylmässä sodassa onnistuneet tuhoamaan jenkkejä vaikka oli abc pläänit.
 

The Russian Army Doesn’t Have Enough Trucks To Defeat Ukraine Fast​

David Axe
Forbes Staff
Aerospace & Defense

The Kremlin has used trains—hundreds of them with many thousands of cars, in total—to stage along the Russia-Ukraine border weapons, vehicles and supplies for an army of around 100,000 troops.

If Russian President Vladimir Putin pulls the proverbial trigger and orders that army to roll west into Ukraine’s restive Donbas region, those same trains will haul supplies to forward depots and haul away from the war zone any damaged vehicles in need of deep repair.


That dependency comes with risk that, more than any tank-on-tank or artillery-on-artillery match-up, could define a wider war in eastern Ukraine. Trains can’t roll all the way to the front line. For that, Russia needs trucks. But it’s woefully short.

Russia is vast and its roads are poor compared to roads in Western countries. That helps to explain why the country, and its army, leans so heavily on rail for logistics. State-owned Russian Railways owns 20,000 of the country’s 21,000 locomotives. Private firms own most of the roughly 1.2 million freight cars, including 66,000 flat cars for hauling vehicles.

Those 66,000 cars, handled by unique army railway troop brigades, are “more than enough to transport the equipment of the entire Russian ground force units,” according to Konrad Muzyka, an analyst for Center for Strategic and International Studies in Washington, D.C.

But railheads aren’t always close to the front line. To reach battalions rolling west toward Kiev, supplies must travel scores or hundreds of miles by road.

That’s where the Russian army’s logistics are weakest. “The Russian army does not have enough trucks to meet its logistic requirement more than 90 miles beyond supply dumps,” U.S. Army Lieutenant Colonel Alex Vershinin wrote at War on the Rocks.


 

Nyt Venäjä on uhannut lähettää joukkoja tai aseita Kuubaan ja Venezuelaan, Yhdysvaltojen takapihalle.

– Kaikki riippuu nyt neuvottelukumppanimme Yhdysvaltojen toimista, sanoi Naton kanssa käytyihin neuvotteluihin osallistunut Venäjän varaulkoministeri Sergei Rjabkov venäläisen televisiokanavan haastattelussa.

Tilanne muistuttaa vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisiä. Yhdysvallat oli sijoittanut Turkkiin keskimatkan ydinohjuksia, ja vastauksena tähän Neuvostoliitto laivasi omia ohjuksiaan Kuubaan.
Ei tuota varmasti tapahdu, mutta olisihan se valaisevaa nähdä kuinka pitkälle käsite "suvereenin valtion oikeus päättää omista turvallisuuskysymyksistään" venyy USA:n politiikassa, kun aletaan puhumaan heidän omista rajoistaan eikä 10000 kilometrin päässä sijaitsevista rajoista.
 
Back
Top