Jos sinusta on tärkeää ottaa Venäjän kanssa käytävissä neuvotteluissa huomioon, että vuoden 2014 vallankaappauksessa Ukrainan kansan demokraattinen mielipide kumottiin, niin aika jännä, että ettei sinusta tarvitse samassa yhteydessä käsitellä sitä, mikä on tämänhetkinen kansan mielipide Itä-Ukrainassa ja ylipäätänsä koko Ukrainan demokraattinen tilanne.
Nyt pitää neuvotella ottaen huomioon kaikki tapahtunut, eikä vain jotain vuoden 2014 tapahtumaa. En kerta kaikkiaan saa kiinni miksi haluat korostaa ja tuoda esille tiettyjä Venäjän narratiiviin sopivia yksityiskohtia, jotka Putin ja Lavrov ovat meille jo monta kertaa kertoneet. (Sivuhuomautus: Mitä edellytyksiä ylipäätään epädemokraattisella Venäjällä on takertua yhteen epädemokraattiseen tapahtumaan itsenäisessä Ukrainassa?)
Ymmärtäminen muuttuu hyväksymiseksi, jos poimitaan neuvottelulähtökohdiksi mielivaltaisesti yhtä agendaa palvelevia todellisia tapahtumia unohtaen toisia. Sellainen "Venäjän ymmärtäminen", jossa poimitaan Venäjän kannalta rusinat historian pullasta ei toimi minään lähtökohtana neuvotteluihin.
En ole mielestäni kirjoittanut mitään Venäjän toimien legitimisoimisesta. Sinä käytit sanaa ja minä sitten jahtasin termiä koettaen saada kiinni siitä mitä sillä tarkoitit.
Sen verran olen saanut nyt selville, että sinusta kaikki legitimiteetti on täysin suhteellista, jatkuvasti uusiksi neuvoteltavaa ja sidoksissa ennenkaikkea voimaan. -Paitsi jos Venäjän johto ilmoittaa historiallisten vääryyksien pohjalta jonkin asian olevan epälegitiimi. Silloin kyseessä on absoluuttinen vääryys, joka vastaneuvottelijan pitää ottaa sellaisenaan huomioon kaikissa Venäjän kanssa käytävissä neuvotteluissa. -Sen sijaan vastaneuvottelijan esilletuomat legitimiteettiin vaikuttavat laillisuusnäkökohdat ja vääryydet
ovat täysin relatiivisia ja niiden merkitys voidaan sivuuttaa, mikäli neuvotteluissa voimatasapaino sitä puoltaa.
Menikö taas väärin? Vika voi olla tosiaan minussa. Saattaa nimittäin olla etten vain kulttuuritaustastani johtuen kykene ymmärtämään kaksoistandardeja, joissa valikoidut historialliset faktat, arvorelativismi, vahvemman oikeus ja whataboutismi sekoittuvat diktatuurihallintoa ymmärtäviksi neuvottelulähtökohdiksi. Onneksi minun ei niitä neuvotteluita tarvitsekaan käydä.
(En ole esittänyt mitään analyysiä Venäjän hajoamisesta. Ja eikö nyt lapsikin ymmärrä, ettei Venäjä voi voittaa ydinsotaa?)