Jos tuon "countermeasure"-sanan haluaisi kääntää, niin ehkä voisi käyttää sanaa harhautus eli harhautus-soihtuja.
Eikös "vastatoimet" ole lähimpänä jos aivan suoraa käännöstä haetaan?
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Jos tuon "countermeasure"-sanan haluaisi kääntää, niin ehkä voisi käyttää sanaa harhautus eli harhautus-soihtuja.
Tässä on nyt kohta 250 sivua tahmottu tätä aihetta. Eräs asia, nyt kun tilanne on vähän vakiintunut ja pahimmat kuohut ovat tasoittuneet kommentointiosastolla:
moni haluaa jotenkin nähdä yhtäläisyysmerkkejä sektorissa UKR - FIN. On koettu, että Venäjän hyökkäilyn kohteeksi joutunut Ukraina on jotenkin verrattavissa Suomeen. Ikäänkuin saman tyyppinen geopoliittinen asemamme tekisi meistä samiksia. Vakuutan, että näin asia ei ole. Suomi ja Ukraina eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Meillä on sama rajanaapuri ja siinäpä ne yhtäläisyydet sitten ovatkin.
Ukrainasta lohnaistiin pala, kun ko. valtion hallintojärjestelmä oli käytännössä seis, kaputt. Lisäksi siellä on merkittävä venäläisasujaimisto. Asujaimisto, jonka pääosa tuskin edes halusi venäläisveljen käden ojennusta rajan yli.
Perkeleelliseksi osoittautui se NL:n aikaan perustuva rasite, että Ukrainassa oli sellaista teollisuutta, jonka Venäjä ehdottomasti halusi pitää saappaan alla. Suomi on tässä kohtaa onnistunut aina luikertelemaan siten, että tänne ei ole syntynyt Venäjän kannalta strategista teollisuutta.
Ukrainan liikehdintä miekkareineen pani tuohet palamaan Putinin ja hänen esikuntansa housujen alla. Milloin tämä leviää Minskiin? Pietariin ja Moskovaan?
Ukrainan asevoima on numeerisesti kohtuullisen vakuuttava. Mutta ne housut, ne lahkeet......tsetseenit antoivat venäläisille kattilaan puolta vähemmällä ja oikein kympillä. Venäjällä tämä aivan selvästi tiedettiin, tiedettiin Ukrainan armeijan suorituskyky. Näin jälkikäteen se on helppo huomata, kun ajattelee niitä peliliikkeitä, joita tehtiin. Toisaalta romahtaneen hallinnon oloissa ei armeijaltakaan hirveitä voine odottaa....toisaalta ne tsetseenit kyllä.......
Tätä voidaan jatkaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Ukraina-kriisin näkymiä ei voida sijoittaa Suomeen ainakaan suoraan. Mitään samuutta, aidosti, ei oikeastaan ole lainkaan.
Tässä on nyt kohta 250 sivua tahmottu tätä aihetta. Eräs asia, nyt kun tilanne on vähän vakiintunut ja pahimmat kuohut ovat tasoittuneet kommentointiosastolla:
moni haluaa jotenkin nähdä yhtäläisyysmerkkejä sektorissa UKR - FIN. On koettu, että Venäjän hyökkäilyn kohteeksi joutunut Ukraina on jotenkin verrattavissa Suomeen. Ikäänkuin saman tyyppinen geopoliittinen asemamme tekisi meistä samiksia. Vakuutan, että näin asia ei ole. Suomi ja Ukraina eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Meillä on sama rajanaapuri ja siinäpä ne yhtäläisyydet sitten ovatkin.
Ukrainasta lohnaistiin pala, kun ko. valtion hallintojärjestelmä oli käytännössä seis, kaputt. Lisäksi siellä on merkittävä venäläisasujaimisto. Asujaimisto, jonka pääosa tuskin edes halusi venäläisveljen käden ojennusta rajan yli.
Perkeleelliseksi osoittautui se NL:n aikaan perustuva rasite, että Ukrainassa oli sellaista teollisuutta, jonka Venäjä ehdottomasti halusi pitää saappaan alla. Suomi on tässä kohtaa onnistunut aina luikertelemaan siten, että tänne ei ole syntynyt Venäjän kannalta strategista teollisuutta.
Ukrainan liikehdintä miekkareineen pani tuohet palamaan Putinin ja hänen esikuntansa housujen alla. Milloin tämä leviää Minskiin? Pietariin ja Moskovaan?
Ukrainan asevoima on numeerisesti kohtuullisen vakuuttava. Mutta ne housut, ne lahkeet......tsetseenit antoivat venäläisille kattilaan puolta vähemmällä ja oikein kympillä. Venäjällä tämä aivan selvästi tiedettiin, tiedettiin Ukrainan armeijan suorituskyky. Näin jälkikäteen se on helppo huomata, kun ajattelee niitä peliliikkeitä, joita tehtiin. Toisaalta romahtaneen hallinnon oloissa ei armeijaltakaan hirveitä voine odottaa....toisaalta ne tsetseenit kyllä.......
Tätä voidaan jatkaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Ukraina-kriisin näkymiä ei voida sijoittaa Suomeen ainakaan suoraan. Mitään samuutta, aidosti, ei oikeastaan ole lainkaan.
Tässä on nyt kohta 250 sivua tahmottu tätä aihetta. Eräs asia, nyt kun tilanne on vähän vakiintunut ja pahimmat kuohut ovat tasoittuneet kommentointiosastolla:
moni haluaa jotenkin nähdä yhtäläisyysmerkkejä sektorissa UKR - FIN. On koettu, että Venäjän hyökkäilyn kohteeksi joutunut Ukraina on jotenkin verrattavissa Suomeen. Ikäänkuin saman tyyppinen geopoliittinen asemamme tekisi meistä samiksia. Vakuutan, että näin asia ei ole. Suomi ja Ukraina eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Meillä on sama rajanaapuri ja siinäpä ne yhtäläisyydet sitten ovatkin.
Ukrainasta lohnaistiin pala, kun ko. valtion hallintojärjestelmä oli käytännössä seis, kaputt. Lisäksi siellä on merkittävä venäläisasujaimisto. Asujaimisto, jonka pääosa tuskin edes halusi venäläisveljen käden ojennusta rajan yli.
Perkeleelliseksi osoittautui se NL:n aikaan perustuva rasite, että Ukrainassa oli sellaista teollisuutta, jonka Venäjä ehdottomasti halusi pitää saappaan alla. Suomi on tässä kohtaa onnistunut aina luikertelemaan siten, että tänne ei ole syntynyt Venäjän kannalta strategista teollisuutta.
Ukrainan liikehdintä miekkareineen pani tuohet palamaan Putinin ja hänen esikuntansa housujen alla. Milloin tämä leviää Minskiin? Pietariin ja Moskovaan?
Ukrainan asevoima on numeerisesti kohtuullisen vakuuttava. Mutta ne housut, ne lahkeet......tsetseenit antoivat venäläisille kattilaan puolta vähemmällä ja oikein kympillä. Venäjällä tämä aivan selvästi tiedettiin, tiedettiin Ukrainan armeijan suorituskyky. Näin jälkikäteen se on helppo huomata, kun ajattelee niitä peliliikkeitä, joita tehtiin. Toisaalta romahtaneen hallinnon oloissa ei armeijaltakaan hirveitä voine odottaa....toisaalta ne tsetseenit kyllä.......
Tätä voidaan jatkaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Ukraina-kriisin näkymiä ei voida sijoittaa Suomeen ainakaan suoraan. Mitään samuutta, aidosti, ei oikeastaan ole lainkaan.
Prkl! Oikeassa olit. No hakivathan ne kotoa. Oikein siviilivaatteilla ja autolla! Siksi tässä on hetki hiljaa täälä päässä oltu.Vakavammin... joka maalle on varattu kaikenlaista harhauttavaa, jota ei aina osata ottaa huomioon. Viime sodissa yhteiskuntamme oli lujempi siinä mielessä, että sabotööriväkeä pantiin lukkojen taakse reilulla kädellä. Epäilen tiettyä löysyyttä viranomaistoimissa suhteessa viideskolonnalaisiin, mikä on myös tarkkaan pantu merkille.
Boris Danik kirjoittaa KyivPostissa: "Poroshenkon Vietnam"
Boris Danik: Poroshenko’s Vietnam
http://www.kyivpost.com/opinion/op-ed/boris-danik-poroshenkos-vietnam-350204.html
Boris Danik on eläkkeellä oleva amerikan-ukrainalainen joka asuu New Jerseyssä.
Alla muutamia pääajatuksia jutusta:
Moskova pitää huolen siitä että separatisteilla on riittävästi aseita ja taistelijoita joilla suurin osa Donbassin alueesta saadaan pysymään separatistien hallinnassa. Tämä jatkuu kunnes Kiova antautuu ja toteuttaa desentralisaation jolla Ukraina vähitellen hajotetaan osiin kuten Kreml vaatii.
Tätäkö Länsi odottaa ? Danikin mukaan vastaus on, kyllä. Tätä hän perustelee sillä ettei USA ole luvannut edes minimaalista aseapua vaikka Poroshenko sitä ehdotti ja että Länsi painostaa neuvotteluihin Venäjän kanssa.
Danikin mukaan Ukrainalla ei ole mahdollisuutta rauhoittaa Donbassia voimakeinoin. Se vaatisi miehitysarmeijaa ja tuhansia sotilaita kaupunkien ja kylien rauhoittamiseen.
Danik varoittaa Poroshenkoa juuttumasta Donbassin loputtomaan suohon - kuten USA aikoinaan Vietnamissa - jossa voittoa ei ole saavutettavissa. Hän ehdotaa irrottautumista Donbassista, mikä vaatii poliittista rohkeutta. Samalla se kuitenkin poistaa Putinin pääasiallisen painostuskeinon.
Lausuntoja voi tilata monenlaiseen politiikkaan. Mietitäänpä vähän tätä historiaa. Separatistitouhu alkoi ensin 20 aseellisen ja pienen mielenosoittajajoukon suorittamilla hallintokohteiden valtauksilla. Kiovan vastaukset näihin olivat täysin ponnettomia. Väitin, että länsi painaa jotain jarrua koko ajan. Alkuvaiheessa separatistien ote oli hyvin haparoiva, mutta Kiova pelkäsi selvästi invaasiota. Minun näkemykseni oli silloin ja on nyt, että joko Itä-Ukrainasta taistellaan tai sitten se annetaan.
Sen annettiin mennä kuin Krim, hiukan eri konseptilla mutta yhtä kaikki. Kyse on puhtaasti Ukrainan omasta asiasta. Sen verran totean tuohon Danikin kirjoitukseen, että Venäjän tavoite on saada koko Ukraina tavalla tai toisella hallintaansa. Painostus ei lopu. Tynkä-Ukraina ei tule pärjäämään poliittisesti.
Toimijat ovat jo piilossa. Aivan kuin Krimiltä mantereelle siirtyi hissukseen porukkaa ja oli vastaanottajiakin.
Jos Ukraina haluaa, se aloittaa todellisen sotaoperaation, jota jatkaa niin kauan kunnes tilanne on selvä. Mutta sen asia.
Samaa mieltä siitä että Putinin tavoite on saada koko Ukraina hallintaansa tavalla tai toisella. Muuten ei synny kunnon Euraasian Unionia.
Varsinkin eurooppalaiset ovat pelänneet että joudutaan tilanteeseen jossa kunnon talouspakotteita on pakko asettaa. Tämä taas ei sovi nykyiseen taloustilanteeseen.
Kaikki toiminta on viritetty tämän ehkäisemiseen, vaikkei sitä julkisesti sanotakaan.
Tuo Danikin mielipide ei kuitenkaan enää ole yksittäinen, muitakin samansuuntaisia olen nähnyt, eikä sitä varmaankaan olisi julkaistu KyivPostissa muuten.
Lausuntoja voi tilata monenlaiseen politiikkaan. Mietitäänpä vähän tätä historiaa. Separatistitouhu alkoi ensin 20 aseellisen ja pienen mielenosoittajajoukon suorittamilla hallintokohteiden valtauksilla. Kiovan vastaukset näihin olivat täysin ponnettomia. Väitin, että länsi painaa jotain jarrua koko ajan. Alkuvaiheessa separatistien ote oli hyvin haparoiva, mutta Kiova pelkäsi selvästi invaasiota. Minun
Lausuntoja voi tilata monenlaiseen politiikkaan. Mietitäänpä vähän tätä historiaa. Separatistitouhu alkoi ensin 20 aseellisen ja pienen mielenosoittajajoukon suorittamilla hallintokohteiden valtauksilla. Kiovan vastaukset näihin olivat täysin ponnettomia. Väitin, että länsi painaa jotain jarrua koko ajan. Alkuvaiheessa separatistien ote oli hyvin haparoiva, mutta Kiova pelkäsi selvästi invaasiota. Minun näkemykseni oli silloin ja on nyt, että joko Itä-Ukrainasta taistellaan tai sitten se annetaan.
Sen annettiin mennä kuin Krim, hiukan eri konseptilla mutta yhtä kaikki. Kyse on puhtaasti Ukrainan omasta asiasta. Sen verran totean tuohon Danikin kirjoitukseen, että Venäjän tavoite on saada koko Ukraina tavalla tai toisella hallintaansa. Painostus ei lopu. Tynkä-Ukraina ei tule pärjäämään poliittisesti.
Toimijat ovat jo piilossa. Aivan kuin Krimiltä mantereelle siirtyi hissukseen porukkaa ja oli vastaanottajiakin.
Jos Ukraina haluaa, se aloittaa todellisen sotaoperaation, jota jatkaa niin kauan kunnes tilanne on selvä. Mutta sen asia.
Kiovaa nuotitetaan Euroopan (ja osin Yhdysvaltain) etujen vuoksi. Kun tottelevat, menettävät paljon.
Niinpä mutta sama skenaario voidaan toistaa myös Suomessa. Venäläis vähemmistöä "sorretaan" ja "uhataan" (Krimillähän riitti kaksi kuolonuhria joista yksi tallaantui väkijoukossa ja toinen sai sydänkohtauksen). Erikoisjoukot ottavat haltuun strategisesti tärkeitä kohteita ja pitävät ne sekä sabotoivat muuta toimintaa. Pääjoukko saapuu ja varmistaa alueen sekä palauttaa "järjestyksen". Järjestetään kansanäänestys jota ei tarvitse manipuloida koska tarjolla on vain sopivia vaihtoehtoja. Historiallisesti Venäjälle kuuluva maa jonka bolsevikit irroittivat on vapautettu Brysselin sorrosta ja liitetään takaisin emämaahanTätä voidaan jatkaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Ukraina-kriisin näkymiä ei voida sijoittaa Suomeen ainakaan suoraan. Mitään samuutta, aidosti, ei oikeastaan ole lainkaan.