Ukrainan konflikti/sota

Kuinkahan mones kerta tämä on ? Ukraina sanoo että Ukrainan-Venäjän raja on nyt kokonaisuudessaan ukrainalaisten hallussa, mukaanlukien Luhanskin alue.

Koval says Ukraine governmental forces control border with Russia all long its perimeter
http://www.kyivpost.com/content/ukr...ith-russia-all-long-its-perimeter-355032.html

The Russian-Ukrainian border all along its perimeter, including the earlier problematical stretch in Luhansk region, is under the tight control of the Ukrainian Armed Forces and State Border Service, said Mykhailo Koval, deputy secretary of the National Security and Defense Council.
 
Huhuakin pukkaa. Putinin väitetään antaneen palkkasotureiden parhaimpien johtajien jättää Ukraina, mutta kiihkeimmät nationalistit ja pyssymiehet määrätään pysymään taistelussa. Tämä voi olla yhtä hyvin ukrovisertäjien liikkeelle laskemaa propagandaa tai totta.
 
Vonka kirjoitti:
Huhuakin pukkaa. Putinin väitetään antaneen palkkasotureiden parhaimpien johtajien jättää Ukraina, mutta kiihkeimmät nationalistit ja pyssymiehet määrätään pysymään taistelussa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Stalin tekisi selvää separatistiremmistä epäluotettavina vallankumouksellisina. Se on aivan selvää, että separatisteilla on Venäjänkin valtiolliseen järjestykseen liittyviä tavoitteita, joita he ovat kiivaasti ajaneet yrittämällä saada valheilla Venäjän hyökkäämään Ukrainaa vastaan.

Onkohan venäläiselle palkkasoturille valehdeltu Ukrainan tilanne, jonka hän huomaa valheeksi päästyään itse Ukrainaan. Mikähän lienee hänen motiivinsa hänen havaittuaan, että hänelle on valehdeltu.
 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Siirtoja tehdään ilman sotaakin. Jeltsinin aikana ns. neuvosto-omaisuutta palautui mm. balteille. Tsetsenia ja Ingushia olivat eri juttuja, kun siinä on energiaputkien tärkeä risteys.

Meillä oli 1990-luvulla lähettiläänä olleen Juri Derjabinin mukaan ostoikkuna Karjalaan 1990-luvun alussa, kun Venäjä oli konkurssitilassa, mutta valtiojohtoamme ei kiinnostanut. Mauno Koivisto on sanonut, että tarjousta ei koskaan tullut käsiteltäväksi. Derjabin väittää, että asiaa tunnusteltiin, mutta suomalaiset eivät ottaneet koppia.

Olen katkera Koivistolle tästä.
Klikkaa laajentaaksesi...

En usko tähän väitteeseen. Samaan aikaan Japani yritti vongata Venäjältä takaisin muutamaa merkityksetöntä saaripahasta ilman tulosta. Eikai kukaan tosissaan usko että Venäjä antaa Karjalan mennä ennen Kuriileja?
 
Vonka kirjoitti:
Kannattaa perehtyä huolellisesti Georgian sotaan ja ihan muualla kuin joka heinähatun päivitettävissä olevasta Wikipediasta. Se oli paljon pitempi kuvio, ja Venäjä siellä haisee joka käänteessä jo vuodesta 2007, jolloin GRU mönki Abhaasiaan ja Ossetiaan. Asialle on omatkin ketjunsa, mutta lue vaikka tuosta sitaatteja Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimuksista:

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/92637/Y2681_TähtinenJP_YEK56.pdf?sequence=2

Operaatiolla oli neljä ensisijaista tavoitetta.

Putin ja Medvedev suunnittelivat sotaa 2,5 vuotta. Venäjä halusi lopettaa Georgian suvereniteetin Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Se halusi myös poistaa alueilta georgialaisjoukot ja -väestön, estää maan Nato-jäsenyyden ja antaa Ukrainalle viestin, että Nato-jäsenyys voi johtaa invaasioon.

Ja muutama sekundäärinen tavoite.

Saakashvilin syrjäyttäminen Venäjä-myönteisellä johdolla, separatistialueiden kontrolloiminen laajojen Etelä-Kaukasuksen puolustuspäämäärien vuoksi ja Etelä-Kaukasuksen energiakäytävän eli Baku-Tbilisi-Ceyhanin öljyputken ja Baku-Erzerumin kaasuputken saaminen kontrolliin.

Cohen, Ariel ja Hamilton, Robert E.: The Russian military and the Georgia war: lessons
and implications. Strategic Studies Institute, U.S. Army War College, Carlisle 2011.

http://www.strategicstudiesinstitute.army.mil/pdffiles/PUB1069.pdf
Klikkaa laajentaaksesi...

Kiitoksia lähteistä. Aloitin kotimaisesta ja havaitsin kelpo peliksi. Siispä otan pari lainausta kapt. Janne Tähtisen diplomityöstä (2013), s. 6; 56:

"Maanpuolustuskorkeakoululla on laadittu Georgian sodasta
ja siihen liittyvistä tapahtumista muutamia suomalaisia tutkimuksia.
Timo Hyttinen tutki esiupseerikurssilla 63 venäläisten maahanlaskujoukkojen
toimintaa Georgian sodassa. Hyttisen mukaan Venäjällä oli operaati-
oon liittyvät suunnitelmat valmiina ja Venäjä odotti Georgian aloitetta suunnitelman toimeen-
panemiseksi. ”Huomionarvoista on kuitenkin se, että Venäjä ei tuntunut tietävän tarkalleen
päivämäärää, jolloin joukkoja tarvittaisiin Etelä-Ossetian alueella.”
Hyttinen kyseenalaistaa maahanlaskujoukkojen kotiuttamisen
Kaukasia 2008-harjoituksesta, jos venäläisillä olisi ol-
lut tieto iskun aloittamisesta."

"3.6 Sodan kulku ja loppuasetelma

Georgialaiset toteuttivat 8.–9. elokuuta hyökkäysoperaation Etelä-Ossetiaan, joka kulminoitui
venäläisten tulenkäyttöön ja alueelle keskitettyjen joukkojen aloittamaan hyökkäykseen
9.elokuuta kuluessa (kuva 9). Georgialaisten hyökkäysoperaatio muuttui kahdessa vuorokau-
dessa suunnitelmattomaksi vetäytymiseksi kohti Tbilisiä. Georgian asevoimien maakom-
ponentin joukot toteuttivat operaation Etelä-Ossetian alueelle hyökkäämällä kolmessa pää-
suunnassa. Tshinvalin länsipuolella (4. prikaati) joukot tunkeutuivat Etelä-
Ossetiaan reittiä Muguti–Hetagurovo ja itäpuolella (3. prikaati) reittiä Dmenisi–Sarabuk. Osa
voimasta hyökkäsi suoraan Tshinvaliin Gorista kaupunkiin johtavan tien suunnassa.
Tunkeutuminen kyliin ja kaupungin alueelle tehtiin tykistöllä ja raketinheittimistöllä
toteutetun useiden tuntien tulivalmistelun jälkeen."

Vahvennus allekirjoittaneen. Hieno taistelusuunnitelma. Jos suomalaiset olisivat aloittaneet talvisodan noin tyylikkäästi, olisi (tässä tapauksessa siviilejä täyteen ahdettua) Mainilaa tykitetty tuntikausia kaikilla putkilla mitä armeijakunnasta olisi löytynyt, sen jälkeen hyökätty kohti Petroskoita ja tultu takaisin kirkumarallaa juosten läpi kannaksen. Bra-vo. Clap-clap-clap. Maltan tuskin odottaa että pääsemme samaan puolustusliittoon näitten neropattien kanssa.
 
fulcrum kirjoitti:
En usko tähän väitteeseen. Samaan aikaan Japani yritti vongata Venäjältä takaisin muutamaa merkityksetöntä saaripahasta ilman tulosta. Eikai kukaan tosissaan usko että Venäjä antaa Karjalan mennä ennen Kuriileja?[/
Klikkaa laajentaaksesi...

Uskonkysymyksiä on uskovaisilla. Minä en tiedä. Laitan lähteitä, ottamatta kantaa.

Olen nähnyt Derjabinin haastattelun televisiossa, ja hän sanoi suoraan näin olleen.

Edesmennyt kansanedustaja ja ministeri Johannes Virolainen kertoi myös ennen kuolemaansa tästä mahdollisuudesta Neuvostoliiton romahdettua. Esimerkiksi Yhdysvallat ilmaisi tuolloin tunnustavansa Venäjän ennen viime sotia vuonna 1939 voimassa olevien rajojen mukaisesti. Virolaisen mukaan Karjalaa oikein tarjottiin Suomelle, vaan Koivistolle ei kelvannut. Koivisto lähetti oikein erikoislähettilään Moskovaan toistelemaan fraaseja ja ettei meillä pöe aluevaatimuksia. Samalla Biro, Latvia ja Liettua ottivat omansa. Koivisto ei aluksi uskaltanut tunnustaa Viroakaan.

Wikitieto (kyseenalaistamiskelpoinen) menee seuraavasti:


Kainuun Sanomien tietojen mukaan loppuvuodesta 1991 Boris Jeltsinin hallitus tarjosi Suomen korkeimmalle johdolle mahdollisuutta ostaa Karjala. Myynti olisi ollut jatkoa Baltian maiden itsenäistymiselle. Mauno Koivisto olisi lehden mukaan nimittänyt salaisen komitean selvittämään luovutetun Karjalan alueella olevan infrastruktuurin arvon sekä perusrakenteiden kunnostuksen kustannukset. Työryhmä työskenteli vuodenvaihteessa 1991–1992 ja kokoontui muun muassaSantahaminassa. Ryhmä koostui kymmenkunnasta yhdyskunta- ja kaupunkirakentamisen asiantuntijasta, ja sen arvion mukaan Karjalan kauppahinta olisi ollut noin 64 miljardia markkaa. Infrastruktuurin kunnostus olisi tullut maksamaan paljon enemmän, jopa noin 350 miljardia. Kainuun Sanomien mukaan Koivisto piti hintaa liian kalliina.[9]

Tuolloin ulkoministerinä toiminut Paavo Väyrynen kertoi STT:lle, ettei hän tiedä mitään Kainuun Sanomien väitteistä. Samoin kertoi silloin ulkoministeriön poliittista osastoa johtanut Jaakko Blomberg STT:lle ja Yleisradiolle 18. elokuuta 2007. Saman päivän aamuna Kainuun Sanomien haastattelussa hänellä oli kuitenkin ollut mielikuva työryhmästä.

Väyrysen mukaan keskusteltiin ainoastaan siitä, että ”yritykset ja yksityiset saattaisivat voida ostaa tai vuokrata maata Karjalan alueelta”.[10] Sen sijaan tuolloinen pääministeri Esko Aho piti Koiviston asiantuntijaryhmää mahdollisena.[11] Venäjän entinen valtiosihteeri Gennadi Burbulis kiisti Karjalaa koskaan tarjotun[12] ja Koivisto tarjousta koskaan saaneensa, saati asiantuntijaryhmää nimenneensä.[13]

Boris Jeltsinin hallituksen neuvonantajan toiminut Andrei Fjodorov kertoi Helsingin Sanomille, että hän oli ollut 1991–1992 mukana Venäjän hallituksen perustamassa 6–8 henkilön ryhmässä, joka oli laskenut Karjalan palauttamisen hintaa Suomelle. Hinnaksi arvioitiin 15 miljardia dollaria. Hänen mukaansa Koivisto ja Väyrynen tiesivät näistä epävirallisista keskusteluista ja yhteydenotoista.[14]

Kun Kainuun Sanomat kysyi Jaakko Blombergilta Fjodorovin haastattelun jälkeen uudestaan Karjala-työryhmästä, Blomberg sanoi suoraan, että hänellä on mielikuva, että Karjalan palauttamisen hintaa laskettiin ulkoministeriössä. Presidentin roolin hän kuitenkin kiisti asiassa. (KS 6.9. 2007)

Väyrynen on kommentoinut, ettei mitään vakavasti otettavia viestejä Karjalan myymisestä Venäjältä tullut, mutta totesi, että asiasta oli liikkeellä "kaikenlaisia huhuja ja väitteitä"


Kiinnostava on myös kauppatieteiden tohtori ja dosentti Heikki Urmaksen kirja ”Voi maatamme!” , joka esittää (Arto Luukkasta siteeraten): "haastavasti kansanvallan peruskysymyksen: mitä meillä on oikeus tietää lähihistoriasta?

Pitäisikö meidän tietää esimerkiksi se tarjottiinko Mauno Koivistolle Karjalaa 135 miljardin markan hintaan? Entä olisiko kansalla oikeus vihdoin tietää Tiitisen listan nimet? Onko se, että siellä on mahdollisesti maamme johtavia entisiä poliitikkoja (presidenttejä, pääministereitä) syy siihen, että sitä ei laiteta julkisuuteen? Urmaksen kirjassa näitä vastaamattomia kysymyksiä on runsaasti.

Nykyisessä tilanteessa Urmaksen kirjan saama julkisuus ei ole onneksi täysin riippuvainen hallitsevan median antamista armopalasista. Sähköinen ja sosiaalinen media on se henkireikä, jonka avulla voidaan kajota myös kipeisiin kohtiin.

Urmaksen esittämä kysymys on aina polttava: onko meillä oikeus tietää?"

http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115125-onko-kansalla-oikeus-tietää-tarjottiinko-koivistolle-karjalaa-takaisin
 
Myrskyhiiri kirjoitti:
Kiitoksia lähteistä. Aloitin kotimaisesta ja havaitsin kelpo peliksi. Siispä otan pari lainausta kapt. Janne Tähtisen diplomityöstä (2013), s. 6; 56:

"Maanpuolustuskorkeakoululla on laadittu Georgian sodasta
ja siihen liittyvistä tapahtumista muutamia suomalaisia tutkimuksia.
Timo Hyttinen tutki esiupseerikurssilla 63 venäläisten maahanlaskujoukkojen
toimintaa Georgian sodassa. Hyttisen mukaan Venäjällä oli operaati-
oon liittyvät suunnitelmat valmiina ja Venäjä odotti Georgian aloitetta suunnitelman toimeen-
panemiseksi. ”Huomionarvoista on kuitenkin se, että Venäjä ei tuntunut tietävän tarkalleen
päivämäärää, jolloin joukkoja tarvittaisiin Etelä-Ossetian alueella.”
Hyttinen kyseenalaistaa maahanlaskujoukkojen kotiuttamisen
Kaukasia 2008-harjoituksesta, jos venäläisillä olisi ol-
lut tieto iskun aloittamisesta."

"3.6 Sodan kulku ja loppuasetelma

Georgialaiset toteuttivat 8.–9. elokuuta hyökkäysoperaation Etelä-Ossetiaan, joka kulminoitui
venäläisten tulenkäyttöön ja alueelle keskitettyjen joukkojen aloittamaan hyökkäykseen
9.elokuuta kuluessa (kuva 9). Georgialaisten hyökkäysoperaatio muuttui kahdessa vuorokau-
dessa suunnitelmattomaksi vetäytymiseksi kohti Tbilisiä. Georgian asevoimien maakom-
ponentin joukot toteuttivat operaation Etelä-Ossetian alueelle hyökkäämällä kolmessa pää-
suunnassa. Tshinvalin länsipuolella (4. prikaati) joukot tunkeutuivat Etelä-
Ossetiaan reittiä Muguti–Hetagurovo ja itäpuolella (3. prikaati) reittiä Dmenisi–Sarabuk. Osa
voimasta hyökkäsi suoraan Tshinvaliin Gorista kaupunkiin johtavan tien suunnassa.
Tunkeutuminen kyliin ja kaupungin alueelle tehtiin tykistöllä ja raketinheittimistöllä
toteutetun useiden tuntien tulivalmistelun jälkeen."

Vahvennus allekirjoittaneen. Hieno taistelusuunnitelma. Jos suomalaiset olisivat aloittaneet talvisodan noin tyylikkäästi, olisi (tässä tapauksessa siviilejä täyteen ahdettua) Mainilaa tykitetty tuntikausia kaikilla putkilla mitä armeijakunnasta olisi löytynyt, sen jälkeen hyökätty kohti Petroskoita ja tultu takaisin kirkumarallaa juosten läpi kannaksen. Bra-vo. Clap-clap-clap. Maltan tuskin odottaa että pääsemme samaan puolustusliittoon näitten neropattien kanssa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, tota Myrsky, kun luet kokonaan, huomaat, että Saakasvili hyökkäsi omaan maahansa, jossa oli näitä kutsumatta tulleita "rauhanturvaajia". Ossetia ja Abhasia ovat (olivat) Georgiaa...
 
ajs178 kirjoitti:
kahta asiaa ihmettelen: miten Ukrainan armeija nyt toimii näin tehokkaasti, kun vähän aikaa sitten loikkasivat joukoin venäläisten puolelle ja eivät suostuneet taistelemaan jne. Onko siellä eri joukot nyt? Onko venäjää äidinkielenään puhuvat poistettu armeijasta? Onko varusmiehet poistettu ja palkattu ammattisotilaita?
Klikkaa laajentaaksesi...

Muutama selitys on seuraavassa The New York Timesin artikkelissa:

Ukraine Military Finds Its Footing Against Pro-Russian Rebels
http://www.nytimes.com/2014/07/07/w...-footing-against-pro-russian-rebels.html?_r=1

Muutama ote alla (en nyt jaksa kääntää niitä suomeksi):

KIEV, Ukraine — When pro-Russian rebels first fanned out across eastern Ukraine in April, seizing public buildings, ousting local officials and blockading streets and highways, the government’s security forces — a ragtag lot of poorly equipped and understaffed military and police units — were largely paralyzed by dysfunction and defection. They seemed to remain so for months.

...

“The military themselves learned to fight,” said Mykola Sungurovskyi, the director of military programs at the Razumkov Center, a policy research organization here in the capital of Ukraine.

By most standards, the Ukrainian armed forces remain in a pitiful state. But they have benefited from the enlistment of thousands of volunteers into new militias, financial donations by ordinary citizens — including a Kiev Internet-technology entrepreneur who raised $35,000 and built a surveillance drone — and an aggressive push to repair and upgrade armored personnel carriers and other equipment.

But even more important, experts said, was a reorganization of the chain of command and a crucial psychological shift: Soldiers surmounted a reluctance to open fire on their own countrymen, a serious issue after riot police officers killed about 100 protesters last winter during civil unrest centered on Maidan, the main square in Kiev.
 
Vonka kirjoitti:
Uskonkysymyksiä on uskovaisilla. Minä en tiedä. Laitan lähteitä, ottamatta kantaa.

Olen nähnyt Derjabinin haastattelun televisiossa, ja hän sanoi suoraan näin olleen.

Edesmennyt kansanedustaja ja ministeri Johannes Virolainen kertoi myös ennen kuolemaansa tästä mahdollisuudesta Neuvostoliiton romahdettua. Esimerkiksi Yhdysvallat ilmaisi tuolloin tunnustavansa Venäjän ennen viime sotia vuonna 1939 voimassa olevien rajojen mukaisesti. Virolaisen mukaan Karjalaa oikein tarjottiin Suomelle, vaan Koivistolle ei kelvannut. Koivisto lähetti oikein erikoislähettilään Moskovaan toistelemaan fraaseja ja ettei meillä pöe aluevaatimuksia. Samalla Biro, Latvia ja Liettua ottivat omansa. Koivisto ei aluksi uskaltanut tunnustaa Viroakaan.

Wikitieto (kyseenalaistamiskelpoinen) menee seuraavasti:


Kainuun Sanomien tietojen mukaan loppuvuodesta 1991 Boris Jeltsinin hallitus tarjosi Suomen korkeimmalle johdolle mahdollisuutta ostaa Karjala. Myynti olisi ollut jatkoa Baltian maiden itsenäistymiselle. Mauno Koivisto olisi lehden mukaan nimittänyt salaisen komitean selvittämään luovutetun Karjalan alueella olevan infrastruktuurin arvon sekä perusrakenteiden kunnostuksen kustannukset. Työryhmä työskenteli vuodenvaihteessa 1991–1992 ja kokoontui muun muassaSantahaminassa. Ryhmä koostui kymmenkunnasta yhdyskunta- ja kaupunkirakentamisen asiantuntijasta, ja sen arvion mukaan Karjalan kauppahinta olisi ollut noin 64 miljardia markkaa. Infrastruktuurin kunnostus olisi tullut maksamaan paljon enemmän, jopa noin 350 miljardia. Kainuun Sanomien mukaan Koivisto piti hintaa liian kalliina.[9]

Tuolloin ulkoministerinä toiminut Paavo Väyrynen kertoi STT:lle, ettei hän tiedä mitään Kainuun Sanomien väitteistä. Samoin kertoi silloin ulkoministeriön poliittista osastoa johtanut Jaakko Blomberg STT:lle ja Yleisradiolle 18. elokuuta 2007. Saman päivän aamuna Kainuun Sanomien haastattelussa hänellä oli kuitenkin ollut mielikuva työryhmästä.

Väyrysen mukaan keskusteltiin ainoastaan siitä, että ”yritykset ja yksityiset saattaisivat voida ostaa tai vuokrata maata Karjalan alueelta”.[10] Sen sijaan tuolloinen pääministeri Esko Aho piti Koiviston asiantuntijaryhmää mahdollisena.[11] Venäjän entinen valtiosihteeri Gennadi Burbulis kiisti Karjalaa koskaan tarjotun[12] ja Koivisto tarjousta koskaan saaneensa, saati asiantuntijaryhmää nimenneensä.[13]

Boris Jeltsinin hallituksen neuvonantajan toiminut Andrei Fjodorov kertoi Helsingin Sanomille, että hän oli ollut 1991–1992 mukana Venäjän hallituksen perustamassa 6–8 henkilön ryhmässä, joka oli laskenut Karjalan palauttamisen hintaa Suomelle. Hinnaksi arvioitiin 15 miljardia dollaria. Hänen mukaansa Koivisto ja Väyrynen tiesivät näistä epävirallisista keskusteluista ja yhteydenotoista.[14]

Kun Kainuun Sanomat kysyi Jaakko Blombergilta Fjodorovin haastattelun jälkeen uudestaan Karjala-työryhmästä, Blomberg sanoi suoraan, että hänellä on mielikuva, että Karjalan palauttamisen hintaa laskettiin ulkoministeriössä. Presidentin roolin hän kuitenkin kiisti asiassa. (KS 6.9. 2007)

Väyrynen on kommentoinut, ettei mitään vakavasti otettavia viestejä Karjalan myymisestä Venäjältä tullut, mutta totesi, että asiasta oli liikkeellä "kaikenlaisia huhuja ja väitteitä"


Kiinnostava on myös kauppatieteiden tohtori ja dosentti Heikki Urmaksen kirja ”Voi maatamme!” , joka esittää (Arto Luukkasta siteeraten): "haastavasti kansanvallan peruskysymyksen: mitä meillä on oikeus tietää lähihistoriasta?

Pitäisikö meidän tietää esimerkiksi se tarjottiinko Mauno Koivistolle Karjalaa 135 miljardin markan hintaan? Entä olisiko kansalla oikeus vihdoin tietää Tiitisen listan nimet? Onko se, että siellä on mahdollisesti maamme johtavia entisiä poliitikkoja (presidenttejä, pääministereitä) syy siihen, että sitä ei laiteta julkisuuteen? Urmaksen kirjassa näitä vastaamattomia kysymyksiä on runsaasti.

Nykyisessä tilanteessa Urmaksen kirjan saama julkisuus ei ole onneksi täysin riippuvainen hallitsevan median antamista armopalasista. Sähköinen ja sosiaalinen media on se henkireikä, jonka avulla voidaan kajota myös kipeisiin kohtiin.

Urmaksen esittämä kysymys on aina polttava: onko meillä oikeus tietää?"

http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115125-onko-kansalla-oikeus-tietää-tarjottiinko-koivistolle-karjalaa-takaisin
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja jos Karjala olisi saatu, niin mitä olisi tehty alueen venäläisväestölle? Tervetuloa Suomeen? Tervemenoa Siperiaan? Vain idiootti ottaisi vapaaehtoisesti satojen tuhansien venäläisvähemmistön Suomeen, kun heidän oikeuksiaan ulkomaita myöten Putin puolustaa. Ja sitten olisi enemmän venäläisiä kuin ruotsalaisia Suomessa. Tehtäisiinkö Venäjästä Suomen kolmas virallinen kieli?

Ja jos Karjala olisi 1992 saatu, niin eikö sitä kohteliaat miehet nyt olisi ottamassa takaisin kuten Krimiä?

totta kai Viipuri olisi ollut kansallisromanttisesta näkökulmasta hieno saada takaisin, mutta käytännöllisistä näkökulmista olisi ollut hankala paketti
 
Ihan näin uutispohjalta tulkiten vaikuttaisi siltä että ainakin tuo asennepuoli on muuttunut. Separatistien asenne näyttää olevan hiipumassa ja Ukrainan armeijan tunnelmat näyttävät olevan nousussa menestysten myötä. Toki tappioitakin heille on tullut mutta siitä huolimatta jatkavat ilmeisesti eteenpäin kohti vastapuolen viimeisiä merkittäviä asemia.
Ans kattoo kuinka käy.
 
HaRaDa kirjoitti:
Ihan näin uutispohjalta tulkiten vaikuttaisi siltä että ainakin tuo asennepuoli on muuttunut. Separatistien asenne näyttää olevan hiipumassa ja Ukrainan armeijan tunnelmat näyttävät olevan nousussa menestysten myötä. Toki tappioitakin heille on tullut mutta siitä huolimatta jatkavat ilmeisesti eteenpäin kohti vastapuolen viimeisiä merkittäviä asemia.
Ans kattoo kuinka käy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näyttää siltä että Venäjä on keskittämässä joukkoja tärkeimpien tiereittien varrelle. Ehkä Luhanksin ja Donetksin kansantasavaltojen aika on mennä historiaan ja antaa tietä no Novorussialle tai whatever.

Ihan selvää on että venäjä on panostanut tähän asti niin paljon ettei se voi jättää tätä kesken. Tuo Georgian tutkielma nosti niin monta deva ju tunnetta että joo. Miksi edes ryhtyä sotimaan maasotaa ilman ilmavoimia kun kerrran tiedetään Ukrainan armeijan tykistövoima? Näille raskaille aseille ei voi mitään tässä ilman ilmavoimaa tai kunnon maavoimaa. Kuluva viikko ja ehkä ensi viikko näyttää suunnan tässä konflikstissa mennään.
 
ajs178 kirjoitti:
Ja jos Karjala olisi saatu, niin mitä olisi tehty alueen venäläisväestölle? Tervetuloa Suomeen? Tervemenoa Siperiaan? Vain idiootti ottaisi vapaaehtoisesti satojen tuhansien venäläisvähemmistön Suomeen, kun heidän oikeuksiaan ulkomaita myöten Putin puolustaa. Ja sitten olisi enemmän venäläisiä kuin ruotsalaisia Suomessa. Tehtäisiinkö Venäjästä Suomen kolmas virallinen kieli?

Ja jos Karjala olisi 1992 saatu, niin eikö sitä kohteliaat miehet nyt olisi ottamassa takaisin kuten Krimiä?
totta kai Viipuri olisi ollut kansallisromanttisesta näkökulmasta hieno saada takaisin, mutta käytännöllisistä näkökulmista olisi ollut hankala paketti
Klikkaa laajentaaksesi...

Muistan 1990-luvun keskusteluista, että väestöä pidettiin ongelmana ja Karjalan mäsää rakennuskantaa, struktuuria, Viipurin kuntoa, joka oli silloin aika hirveä ym. Mutta ei sitä väestöä olisi silloin saatu kuin n. 100 000. Sen verran on pian muuttanut jo tänne sisämaahan ilman Viipuria! Mutta emme silloin tienneet, miten asiat menevät.

Ei Venäjällä olisi myynnin jälkeen ollut aluevaatimuksia sen enempää kuin tänäänkään, ei se ollut ongelma. Mutta me olimme lisäksi syvimmässä lamassa, ja se olisi ollut kallis juttu.

Jälkiviisaan silmin voi toki nähdä Laatokan kalaston, alueen satokauden viljavuuden ja Terijoen turismin ym. taloudelliset edut, ja kyllä niitäkin varmasti pohdittiin. Mutta periaatteessa emme olleet kypsiä. Rohkeutta puuttui. Hirveästi ihmiset pelkäsivät ihan vain psykologisesti asiaa, kun julkisuuteen tippui huhuja keskusteluista.
 
sirppimestari kirjoitti:
Näyttää siltä että Venäjä on keskittämässä joukkoja tärkeimpien tiereittien varrelle. Ehkä Luhanksin ja Donetksin kansantasavaltojen aika on mennä historiaan ja antaa tietä no Novorussialle tai whatever.

Ihan selvää on että venäjä on panostanut tähän asti niin paljon ettei se voi jättää tätä kesken. Tuo Georgian tutkielma nosti niin monta deva ju tunnetta että joo. Miksi edes ryhtyä sotimaan maasotaa ilman ilmavoimia kun kerrran tiedetään Ukrainan armeijan tykistövoima? Näille raskaille aseille ei voi mitään tässä ilman ilmavoimaa tai kunnon maavoimaa. Kuluva viikko ja ehkä ensi viikko näyttää suunnan tässä konflikstissa mennään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Minusta Venäjä on panostanut kunnolla vain Krimiin. Itä-Ukrainalla ei tee mitään, paitsi tukialueena kapinallisliikkeen levittämiselle muihin oblasteihin, mutta se taktiikka meni puihin. Järkevä tavoite on joko koko Ukraina tai sitten vain Krim. Veikkaan jälkimmäistä, mutta katsellaan.
 
Nyt kun asian toit esille niin varsinkin viime viikkoina Valko-Venäjä on ollut hyvin hiljainen koko Ukrainan kriisin osalta. Kuin koko asiaa ei olisi olemassakaan....
Ja rohkeneeko Venäjäkään tässä vahvemmin omaa sotilasvoimaansa käyttää, Ukraina kun on kiusallisesti hyvinkin suuren huomion alla juuri nyt ja länsi on osoittanut tässä paljon suurempaa aktiivisuutta kuin näissä "aiemmissa karkeloissa".
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top