Haluan jakaa täällä oman tekstini. Kyse enemmän omasta reflektiosta ja kokemuksista, joita Ukrainan sota on aiheuttanut. Samalla kyse eräänlaisesta kannanotosta ja suomalaisen kansalaisen ajankuvasta. Tekstissä ei ole mitään uutta jo täällä käytyyn keskusteluun, mutta kyse tämänkin foorumin pohjalta rakentuneesta kokemuksesta.
Ukrainan sotaa on nyt käyty noin puolitoista kuukautta. Näyttää myös siltä, että sodan painopiste muuttuu, ja sota jatkuu ja pitkittyy. Siten sota myös todennäköisesti muuttuu raaemmaksi.
Olen seurannut sodan alusta asti erilaisia medioita ja nettilähteitä päivittäin äärimmäisen aktiivisesti, useita tunteja päivässä. Suomalainen media ennenkaikkea YLE on toiminut suhteellisen hyvin ja selkeästi, vaikka media tuntuu olevan kokoajan myöhässä ja välillä hieman oudoin painotuksin. Iltapäivälehden olen todennut olevan todella mauton ja huono lähde lähes kaikkeen sotaa koskevaan uutisointiin. Suosittelen vahvasti sen boikotoimista, ainakin sotauutisten kohdalla.
Informaatiota tulee nyt äärimmäisen paljon eri lähteistä ja Venäjän sekä Ukrainan propaganda on vahvaa. Uskallan kuitenkin väittää, että itselleni on syntynyt suhteellisen vahva käsitys ja kuva sodan reaalitilanteesta ja toivon, että olen onnistunut välttämään vahvimman propagandan pohjalta tehdyt oletukset. Olen kuitenkin Ukrainan puolella, koska Venäjä on aloittanut laittoman hyökkäyssodan. Venäjän valtio ei ole uhattuna, eikä ole sitä ollut, vaikka se toisin väittää. Venäjän johto tosin on ollut uhattuna, etenkin Valko-Venäjän ja Ukrainan länsimaistumisen myötä.
Alussa sota näytti olevan Putinin ja hänen lähipiirinsä toimintaa, ja näin siitä meillä uutisoitiin. Sodan pitkittyessä ja informaation lisääntyessä on alkanut näyttää siltä, että sodan takana on myös vahvasti Venäjän kansa. En tarkoita tässä kuitenkaan sitä, että 144 miljoonaa ihmistä antaa sodalle tukensa. On kuitenkin paljon lähteitä, joiden pohjalta on kiistatonta, että venäläiset tukevat sotaa ja Putinin toimia. Riippumaton Venäläinen mielipidemittaus osoittaa, että Putinilla on 83% kansantuki
(
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008720168.html… ). Samaan aikaan netti on pullollaan esimerkkejä
(
https://twitter.com/gissisim/status/1510381911302098944… ) tavallisten venäläisten antipatiasta ja halveksunnasta ukrainalaisia kohtaan.
Venäläisten mielipiteiden taustalla on varmasti vuosikymmeniä jatkunut valtion hallinnassa olevien medioiden propaganda. Sodan aikana on tehty venäläisten vlogaajien toimesta useita haastetteluita kadulla paikallisten venäläisten keskuudessa. Useammassa haastattelussa on näkynyt venäläisten pelko kommentoida asioita, mutta yhtälailla kokemus siitä, että Putin on vahva johtaja. Venäläisillä on selkeästi vahva kansallistunne, tahto voimakkaaseen ja kyvykkääseen suurvaltaan ja kunnioitus Putinia kohtaan. Useassa haastattelussa on näkynyt toive, että johtaja voisi vaihtua useammin Venäjällä, mutta Putinia ei suoraan kyseenalaisteta. Näissä haastatteluissa mielenkiintoista on ollut se moninainen suhtautuminen Putinin Venäjää ja omaa valtiota kohtaan, joka näyttäytyy enemmän Putinia ja hänen toimia tukevana kuin vastustavana.
Samaan aikaan, kun Venäjän kotirintamalla sota nähdään enemmän tai vähemmän perusteltuna ja oikeutettuna, rintamalla olevat Venäläiset sotilaat tekevät järkyttäviä rikoksia. Viikonlopun aikana on löytynyt systemaattisesti kaikkialta niistä pohjoisen ja koilisen rintamilta, joissa Venäjä on vetäytynyt, murhattuja siviileitä sekä raiskattuja naisia ja lapsia. Sota on raakaa, mutta tällainen ei ole sodassa automaatio. Itse näen kyseisen toiminnan kuvastavan ennenkaikkea venäläisten sotilaiden suhdetta ukrainalaisiin. Ukrainalaiset on epäinhimillistetty kaikin tavoin natsipuheen ja propagandan kautta.
Sodan aikana on julkaistu useita tunteja kaapattuja puheluita venäläisten sotilaiden puheluista rintamalta kotiin. Näissä puheluissa on välillä Venäjällä suhtauduttu epäilevästi siihen mitä Ukrainassa tapahtuu. Aina ei ole uskottu edes oman lapsen tai puolison kertomuksia sodasta. Tämä selittyy sillä, että kerronta on ristiriidassa sodan alkuvaiheen venäläisen median kerronnan kanssa. Puheluissa on nuossut esille myös kotirintamalla olevien ihmisten kylmyys ja välinpitämättömyys ukrainalaisia kohtaan.
Useat kotirintamalla olevat myös toivovat saavansa paljon sotasaalista ja muistoja Ukrainasta. Eräässä puhelussa venäläinen puoliso oli huolissaan, että oma rintamalla oleva mies mahdollisesti raiskaisi Ukrainassa. Oma tulkintani puhelusta oli se, että venäläisen naisen huoli oli selkeästi enemmän pettämisessä, kuin raiskauksen raakuudessa ja väkivaltaisuudessa.
Nyt viikonlopun aikana esille tulleet Butsan kaupungissa tapahtuneet raakuudet ja kuolemat ovat ikävä kyllä vasta jäävuorenhuippu. Pelkästään Mariupolissa on ollut sodan alkaessa yli 400 000 asukasta ja tällä hetkellä kaupunki on raunioina. Itse pelkään, että kyseisessä kaupungissa puhutaan jo kymmenen tuhannen siviilin kuolemasta. Aika näyttää ja toivon olevani väärässä.
Venäjä on aloittanut sodan, Venäjä on tuottanut vuosikymmeniä propagandaa ja antipatiaa omassa maassa Länttä kohtaan. Venäjä on se taho, joka on rakentanut vastakkainasettelua Lännen ja Venäjän välille. Pitkälti koko Länsi on ollut naiivi ja välinpitämätön tätä toimintaa kohtaan. Jälkiviisaina voimme todeta sen olleen väärin.
Eniten Venäjää vastaan epäluottamusta on osoittanut viime vuosikymmeninä ne maat (Baltia, Tsekki, Puola), jotka ovat kärsineet Neuvostomiehityksestä. Näissä maissa media on myös mennyt sodan alettua todella vahvasti Venäjän vastaiselle propaganda linjalle, mikä ei ole välttämättä paras asia.
Oma suhtautumiseni, ja toivon että myös kaikkien muiden suhtautuminen, Venäjää kohtaan on muuttunut. Toivon myös, että ihmiset näkevät Venäjän kansan antaman tuen Putinille ja sotatoimille, mikä on kiistatta Venäjällä merkittävää. Tälle asialle ei saa ja pidä ummistaa silmiä.
Näen, että jokainen venäläinen on itse vastuussa osoittamaan oman suhtautumisensa sotaa ja Putinia kohtaan. Kannatan äärimmäisiä pakotteita koko Venäjän valtiota ja kansaa kohtaan. Länsimainen arvomaailma ja liberaalit arvot ovat uhattuina ja niiden puolustaminen ei onnistu ideaalein ja modernein länsimaisin arvoin (dialogi). Tässä tilanteessa ne ovat Lännen heikkous, mitä Venäjä on käyttänyt ja tulee käyttämään hyväksi niin kauan kuin sille annetaan mahdollisuus siihen.
Kun puhutaan geopolitiikan paluusta, puhutaan voimapolitiikan paluusta ja sellaista tulee nyt osoittaa kaikin taloudellisin, sosiaalisin ja kulttuurisin tavoin Venäjää vastaan. Ukrainan aseistamista ja tukemista tulee jatkaa ja lisätä.
Kukaan meistä ei ole tätä sotaa toivonut. Vaikka kukin yksilö on lähtökohtaisesti tähän sotaan syytön, on meillä kuitenkin velvollisuus tehdä aktiivisesti asioita, joilla voimme tehdä sodan näkyväksi ja osoittaa kenen puolella olemme. Meillä on vastuita ja velvollisuuksia, riippumatta siitä mitä tahdomme tai toivomme. Tämä sama koskee myös venäläisiä ihmisiä, varsinkin sodan vastustamisen kohdalla.
Slava Ukraini!
www.iltalehti.fi
