Saksan idänkaupan edustajatkin näyttivät nyt poliittista väriä sitoutuen Saksan ja EU:n päätöksiin. Kauppiaiden puhemiehenä toimiva Eckhard Cordes totesi, että mikä lasku tästä lankeaakin, he maksavat sen. Hän on aiemmin ollut johtajana autojätti Daimlerilla, ja sen jälkeen myös Venäjällä päivittäistavaraa kauppaavalla Metrolla.
Saksassa keskustellaan nyt talouspakotteiden vaikutuksista ja vastavaikutuksista. Miten Venäjä tulee reagoimaan ja mitä siitä seuraa? Tuleeko kaasuntoimituksiin rajoituksia ja kylmä talvi? Paljonko menetetään työpaikkoja koneenrakennusteollisuudessa, joka on ollut Saksan vientikärki Venäjälle?
Entä miten sanktiot purevat Venäjään? Täälläkin on hoettu väitettä, että sen ei tarvitsisi olla vähään aikaan moksiskaan, kun sillä olisi niin suuret, 500 miljardin euron valuuttavarannot. Siinä vain ei tajuta, ettei Kremlillä ole Roope Ankan tapaan jättisuurta uima-allasta euroseteleille, vaan sen varannot ovat arvopapereina.
Niistä ei ole Venäjän johdolle paljon iloa, jos USA ja EU estävät sen finanssilaitosten pääsyn valuuttojensa, dollarien ja eurojen maksujärjestelmiin. Kaasuhanan hallinta ei ole mitään verrattuna rahahanan hallitsemiseen, toteaa Wolfgang Münchau,Financial Timesin ja Spiegel Onlinen kolumnisti.
Venäjään kohdistuvat finanssisanktiot ovat hänen mukaansa EU:n todellinen eurovaltti. Täkäläisessä julkisuudessa on tematisoitu muutenkin sitä, miten tärkeää Euroopan olisi tiivistää yhteistoimintaa. Siihen ei pakota suinkaan Washington, niin kuin Venäjän johto yrittää pilkata, vaan sen, Venäjän uusimperialistinen sotaisuus.
EU:ssa tarvitaan nyt paitsi terävämpää yhteistä ulkopolitiikkaa, myös solidaarisuutta sen jäsenmaiden epätasaisten pakotteista aiheutuvien kulujen jakamisessa. Täällä ehdotetaan esimerkiksi Ranskan tapauksessa sen Venäjän laivastolle kauppaamien Mistral-luokan helikopteritukialusten lunastamista EU:n käyttöön.
Kuka sitten ajattelisi pientä Suomea, ja muita paljon enemmän Venäjän kaupasta riippuvaisia maita? Tämä on ollut ongelma nimenomaan siinä, miten Venäjän johto on tähän asti pyrkinyt johdonmukaisesti jakamaan EU-maita, vetoamaan niiden taloudelliseen egoismiin - ja melkein onnistunutkin siinä.
Saksassa yhä paljonVenäjän ymmärtäjä
Venäjällä on ollut tänne suurimmat taloudelliset intressinsä EU:n sisällä. Venäjä on halunnut saada saksalaista teknologiaa infrastruktuurinsa ja teollisuutensa modernisoimiseksi. Saksassa sillä on ollut myös kärsivällisimmät poliittiset ymmärtäjänsä, paitsi äärilaidoilla, myös hallituspuolueissa.
Venäjän ymmärtäjiäkin voi ymmärtää - kuten huonoa omaatuntoa toisesta maailmansodasta, kiitollisuutta Saksojen yhdistymisestä.
Ihmeellistä on vain sokeus vääryyksille tänä päivänä. Ja se liittyy selvästi siihen, miten Saksassa ollaan tähän asti oltu sokeita Venäjän pienten rajanaapurien kohtaloille.
Näiden "ymmärtäjien" katse on fiksoitunut kylmään sotaan ja sen aikaisiin etupiireihin. Ukrainassakin nähdään Yhdysvaltojen ja Venäjän välistä mittelöä, jossa pienten maiden kohtalona on olla vain vasalleja jommalle kummalle - mutta ei toteuttaa omaa tahtoaan, puhumattakaan ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta.
Etupiiriajattelussa palataan Venäjää myötäillen mitä mielikuvituksellisempiin vanhoihin vainoharhoihin, jotka estävät kysymästä: Uhkaavatko esimerkiksi Suomi ja muut rajanaapurit sotilaallisesti Venäjää? Eivätkö ne ole valmiit rauhanomaiseen ja taloudelliseen yhteistyöhön Venäjän kanssa, josta tämäkin hyötyisi eniten?
"Putin on nyt pysäytettävä!" otsikoitiin Der Spiegelin uusimman numeron etusivulla, taustalla malesialaiskoneen alasampumisessa kuolleiden matkustajien valokuvia.
Näin siis saksalaiset ajattelevat Venäjän uudesta sotaisasta ulkopolitiikasta, Krimin valloituksesta separatistien aseelliseen tukemiseen itäisessä Ukrainassa.
Vai eivätkö? Propagandasota jatkuu hävittynäkin. Jotkut rauhanpuolustajina esiintyvät lukijat näkivät lehden epäsuorassa syytöksessä ja kehotuksessa sodanlietsontaa. Lehti joutui netin jälkikirjoituksessa korostamaan, että se ajaa Venäjän rikollisen laajentumispolitiikan pysäyttämistä nimenomaan ei-sotilaallisin keinoin.
Saksa on yrittänyt kärsivällisesti ja parhaansa mukaan sovitella Ukrainan kriisiä diplomaattisesti ja estää sen eskaloitumista. Venäläisten loputon vedätystaktiikka on saanut sen nyt asettumaan kovempien taloussanktioiden kannalle. Ja mikä todella merkittävää, tajuamaan entistä paremmin Euroopan yhteiset arvot ja edut.
Tässä mielessä Der Spiegel kirjoitti:
Sanktioista tulee varmasti myös Euroopalle ja meille saksalaisille kalliit – mutta hinta olisi verrattomasti suurempi, jos kyynikko Putin voisi esteittä jatkaa kansainoikeutta loukkaavaa politiikkaansa: Rauha ja turvallisuus olisivat silloin Euroopassa todella vakavasti vaarassa.