Uskoisin että tässä on paljon realismia mukana. Ensi-iskussa varmasti käytettiin se määrä mikä arvioitiin riittävän ja kun se ei riittänyt niin joutuivat hieman ongelmiin. Ehkä joku laskin wanhan neukkunormin perusteella, monta Kalibr-kokoista ohjusta tarvitaan yhden lentotukikohdan lamauttamiseen? Kuka tietää. Samaa mieltä käyttäjän rty19 kanssa: järkevää tietysti käyttää vanhat pois jos niitä on, vaan eiköhän ne laitettu syrjään syystä. On raportoitu paljon ohjuksien "failure rate" numeroista, tosin arvauksia vain nekin. Osa koskee varmasti uustuotantoa, mutta uskoisin että käytöstä poistetut ja sodan takia käyttöön palautetut selittävät myös tätä. Hyviä huomioita myös käyttäjältä Merten sheriffi: ei ole järkevää edes ampua kaikkia kurantteja ohjuksia, koska olisi paras varata osa inventaariosta potentiaalisia tulevia konflikteja varten. Heillä on sama ongelma kuin muillakin: rajallisen kokoinen varasto ja rajallinen tuotantonopeus uusien osalta, varaston täydentäminen ei siis tapahdu hetkessä ja tuotannon kasvattaminen on kallista ja vie aikaa.
Hieman huono vertaus, puhutaan kahdesta eri asiasta mutta pudotan tämän taulukon tähän kun se minulta löytyy. Uudet Venäjän asevoimien vastaanottamat hävittäjäkoneet aikavälillä 2008-2021:
LÄHDE
Katso liite: 61976
Tämä ei sisällä ulkomaanvientiä, tosin vuoden 2009 MiG-29SMT/UBT koneet 34 kpl piti mennä vientiin vaan eivät kelvanneet asiakkaalle kun eivät olleet uusia koneita vaan modernisoituja käytettyjä jotka yrittivät myydä uusina. Jäivät siten omille asevoimille. Joku ei ehkä laske Yak-130 koulutuskoneita hävittäjiksi vaan ne oli lähteen taulukossa ja niillä on jonkinlaisia toimintakykyjä, joten olkoon. Taulukko ei myöskään sisällä tiettyjä vanhojen koneiden modernisointeja kuten MiG-31BM, Su-24, Su-25 yms.
Halusin havainnollistaa tuolla yleisiä suuntaviivoja käytössä olevan rahan osalta (sikäli kun yleisiä suuntaviivoja voi edes vetää asehankintojen osalta). Su-35S kohdalla voi ehkä sanoa ettei tahti ole juurikaan hidastunut vuosikymmenen kuluessa vaan pysynyt aika vakiona. MiG-35S voi unohtaa, niitä on tehty eräänlainen koesarja viennin avuksi vaan Mikoyan on ilmeisesti menossa konkurssiin jos ei kohta saa isoa tilausta ulkomailta (huhuja isosta tilauksesta ollut vuosikausia esim. Egypti, Intia yms, vaan ei mitään konkreettista). Venäjä ei ole tilaamassa niitä lisää. Jos venäläisten foorumien juttuja on uskominen niin Su-30SM on yleisessä suorituskyvyssä melkein yhtä hyvä kuin Su-35S mutta selvästi halvempi, joten todennäköisesti niitä hankittaisiin lisää pelkän hinnan takia. Mikäli hän tiesi mistä kirjoitti, niin hinnat Venäjän ilmavoimille olisi Su-30 noin 17 miljoonaa, kun taas Su-34 ja Su-35 maksaisivat yli 30 miljoonaa. Jos pitäisi paikkansa, Su-30 maksaisi vain 56,7% näiden "modernimpien" koneiden hinnasta.
Yleinen trendi tässä taulukossa on laskeva, katsoipa mitä tahansa valitsemaansa summa-riviä: vuodet 2014 ja 2015 olivat selviä huippuja, 2016 vielä kohtuullinen ja sen jälkeen tultu alas. Tietyt tilaukset valmistuivat eikä ollut heti uusia tilalle? Ehkä, tosin toinen vaihtoehto on että taloustilanne heikentyi tuon jälkeen eikä ollut rahaa tuota enempään.
Jos kyse on heikentyneen talouden ja ehkä pakotteiden vaikutuksesta valmistusmäärään, niin oletan saman koskevan myös ristelyohjuksia ja muita täsmäaseita. Toisaalta vaikeina aikoina on voitu priorisoida rahaa kalliimmista hävittäjistä halvempiin aseisiin kuten panssarivaunut ja risteilyohjukset. RUSI:n raportissa luki että yhden arvion mukaan Kalibr-perheen ristelyohjuksia olisi valmistettu 120 kpl vuonna 2018. Nämä laukaistaan mereltä joko laivan tai sukellusveneen VLS-putkista. Olen nähnyt arvioita että heidän laivastolla olisi 400-500 VLS-putkea mikä asettaa rajan käytölle. Määrän osalta voi miettiä, onko jokaisessa putkessa ohjus ja toisaalta montako ohjusta on varastossa. Iskander-M ballistisen ohjuksen osalta on 13 prikaatia, joissa jokaisessa on 12 laukaisulaitetta. Jos laskee kaksi ohjusta per laukaisulaite niin kokonaismäärä olisi 312 kpl. Taas voi miettiä, montako ohjusta on varastossa ilman että asennettu laukaisulaitteeseen.
En epäile, etteikö ohjuksia olisi suurta määrää, mutta jossain vaiheessa heilläkin tulee raja vastaan. Alkaa olemaan pitkä yksinpuhelu, mutta vertailun vuoksi: Yhdysvalloilla on arvioitu olevan 4 000 Tomahawkia inventaariossa. Vuosikohtaiset valmistusmäärät tiedetään, koska joutuvat ilmoittamaan ne kongressille (muutama vuosi esimerkkinä):
FY 2016 = 149, 2017 = 196, 2018 = 100, 2020 = 90, 2021 = 122, 2022 = 60 (ilmoitettu)
Tomahawk ja Kalibr on vertailukelpoisia risteilyohjuksia keskenään. Onko ne vertailukelpoisia hinnan tai tuotantokapasiteetin osalta? Tomahawkin hinnaksi kuulee usein noin 2 miljoonaa dollaria per ohjus, onko Kalibr merkittävästi halvempi? Onko tuo yhden arvion luku 120 kpl vuonna 2018 lähellä keskiarvoa, alarajaa vai ylärajaa Kalibrien osalta?
MUOKKAUS: alunperin Tomahawkin "hyllyiäksi" on sanottu 15 vuotta, mutta vuonna 2004 tuotantoon tulleet Block IV malleille luvataan 30 vuotta hyllyiäksi. Ensimmäinen 15 vuotta menee suoraan takuun osalta vaan sitten pitää tehdä isompi tarkistus (recertification) ja jos kaikki on ok, niin luvataan toinen 15 vuotta. Ei siis menisi valmistajan lupauksella 30 vuotta vaan vaatii jonkinlainen investoinnin tarkastusten muodossa puolessa välissä "elinikää". Kirjoitetaan että yleensä tuon "recertification" prosessin yhteydessä tehdään jotain modernisointia myös, jolloin "tarkistettu" ohjus saa uuden mallinimen. Vanhimmat inventaariossa olevat Block IV ohjukset on valmistettu vuonna 2004 joten 15 vuoden ikä tuli vastaan vuonna 2019. Tuolloin niille tehtiin recertification jonka jälkeen ohjukset ovat Block V mallia ja käyttöiäksi luvataan 15 vuotta.
Vanjalla voi olla joku vastaavanlainen prosessi olemassa, tuo olisi järkevää. Olisi siis uustuotannon lisäksi "varaston huoltoa" tietty määrä per vuosi. En muista lukeneeni heidän osalta tällaisesta, vaan ei olisi mahdoton ajatus. Jos kaikkea muutakin kalustoa peruskorjataan ja modernisoidaan niin miksei myös risteilyohjuksia (jos soveltuvat sellaiseen, riippuu alkuperäisestä rakenteesta).