Antares
Respected Leader
Totta, hyvä muistaa että kun tultiin 80-luvulle niin Neuvostoliiton johdossa ja sotilaspiireissä pohdittiin vakavasti perinteisin asein käytävää suursotaa Euroopassa. Heilläkin oli siis näkemys että tällainen sota olisi mahdollinen ilman että se automaattisesti johtaisi ydinaseiden käyttöön. Näin iso ja todellinen oli pelko siitä, että "pieni ydinaseiden käyttö" johtaisi maailmanlaajuiseen ydinaseiden käyttöön ja ihmiskunnan tuhoon. Kun sitten jälkikäteen kirjoitetaan että kylmän sodan kuumeneminen Euroopassa olisi automaattisesti johtanut ydinaseiden käyttöön, niin se on karkea yksinkertaistus. Ydinaseet ja niiden käyttö kuului osaksi doktriinia, tietysti, koska aseet olivat olemassa mutta ei se mikään automaattinen maailmanloppu ollut. Molemmat osapuolet panostivat suuresti perinteisiin aseisiin juuri tästä syystä: suursota ilman ydinaseita oli hyvin mahdollinen.
Vaihtoehtoisen historian spekulointi on ihan hauskaa, mutta vaikea sanoa mihin suuntaan oltaisiin menty jos ydinaseita ei olisi keksitty. Toinen maailmansota oli kuitenkin valtaosaksi massatuhoa perinteisin asein. Olisiko siinä ollut tarpeeksi uhkaa suursodan välttämiseksi? En tiedä.
Se mitä omalla viestillä tavoittelin oli tämä: taktisten ydinaseiden käyttö osana sodan ratkaisua, kun katsotaan taistelualuetta ja eturintamaa. Niin sanotusta jalkaväkimiehen perspektiivi. Se miten aseiden käyttö vaikuttaisi kaukana linjojen takana tai jopa maailmanlaajuisesti on kaukana rivimiehestä. Ainoa asia mikä tätä sotilasta kiinnostaa on, jos ydinaseita käytettäisiin heitä vastaan, millainen todellinen, fyysinen vaikutus niillä on ja kuinka niiltä voi suojautua. Todellisuus on että taktiselta ydinaseelta voi suojautua, monella tavoin jopa melko helposti, tosin kuten kirjoitat, jos osuu kohdalle niin se on menoa sitten. Sama homma toki monen muunkin asian kanssa: tykistön kranaatin osumapaikka on todennäköisyyslaskentaa, sitä ei voi ennustaa 100% varmasti, ei edes ohjautuville kranaateille.
Jotkut vertaavat sotaa metsäpaloon: se toimii kulottajana, siivoaa aluskasvillisuuden ja rehevöittää maaperän. Tuhoaa paljon mutta ei kaikkea ja tuhon jälkeen metsä toipuu. Metsäpalon voi antaa palaa kunnes se lopulta tukahtuu joko sateisiin tai muista syistä, tai voi isoilla panostuksilla pyrkiä rajaamaan sitä ja mahdollisesti jopa sammuttamaan. Olen ollut useampia Lapin suuria metsäpaloja sammuttamassa ja voin sanoa, että kun tarpeeksi iso alue palaa ja jänkhä kytee syvällä, niin sitä ei sammuta muu kuin aika ja sateet. Ainoa mitä itse voi tehdä (muiden apuna) on pyrkiä rajaamaan paloalue.
En ole mikään filosofi, joten en ala vertaamaan sotaa metsäpaloon, mutta siinä on tiettyjä samoja piirteitä: miten pitäisi reagoida, antaa palaa vain, sammuttaa koko voimalla vai pyrkiä rajaamaan? Varmasti ihmiset jotka eivät ole kokeneet sotaa ihan luita ja ytimiä myöten ovat hanakampia aloittamaan sodan. Sodan kokeneiden luulisi olevan halukkaampia ylläpitämään rauhaa. Toisaalta rauha mihin tahansa hintaan ei voi olla vaihtoehto sekään: itse näen että jos sota tulee niin sitten soditaan koko voimalla ja taidolla. Taas se jalkaväkimiehen näkökulma, en minä siinä tilanteessa juuri välitä mitä sopivat päättävissä pöydissä, ne on liian kaukana. Sota on kuitenkin parempi kuin vanjan valtaamaksi joutuminen. Sodan "puhdistava vaikutus" tuntuu myös aika kaukaiselta, joko selviää hengissä tai ei. Miten pahasti vammautuneena, sekin on tuurista kiinni. Ihmisiä kuolee mutta kokoajan syntyy myös lisää. Lyhyet sodat eivät myöskään vie tekniikkaa juurikaan eteenpäin, vain pari maailmansotaa ovat olleet niin merkittäviä ja pitkäkestoisia että niillä on ollut iso vaikutus. Väittäisin että kuulennot ja avaruusohjelmat ovat voineet jopa vaikuttaa isommin, toki vaikea laittaa samaan skaalaan jo pelkästään eri aikakausien takia.
