Ukrainan konflikti/sota

Monissa liemissä keitetty valtiosihteeri Risto Volanen kirjoittaa inhorealistisen historiikin:

Ukrainan jako ja pienet maat

Tulitauko horjuu eikä kukaan ei voi ennustaa, millaisia vaiheita Ukrainan kriisillä on vielä edessä. Sen yksi puoli on kuitenkin, että Ukrainaa ollaan nyt jakamassa idän ja lännen kesken - mutta suomalaisessa mediassa ei näytä olevan halua tunnistaa sitä tai sen syitä.

Kuten tunnettua, kylmän sodan jälkeen länsi on halunnut jatkaa laajentumista itään ja Venäjä pitää sekä palauttaa aikaisempaa suuruuttaan.

Nämä kaksi pyrkimystä törmäsivät Ukrainassa. Kriisin puhjettua viime talvena se uhkasi laajentua sotilaallisestikin kansainväliseksi. Kun EU ei pystynyt ja liittokansleri Merkel ei halunnut tarttua lännen puolelta johtoon, se siirtyi Yhdysvalloille.

Vaarallista tilannetta alettiin saamaan hallintaan, kun ulkoministerit Lavrov ja Kerrytapasivat Lontoossa 14. maaliskuuta. Sen jälkeen ulkoministeri Kerry sanoi ymmärtävänsä Venäjän ”legitiimejä intressejä” ja osapuolet totesivat, etteivät aio sotia keskenään Ukrainassa.

Se ei ollut omiaan jarruttelemaan Venäjää, ja sen jälkeen Kiovan ukrainalaiset olivat maassaan yksin omien venäläistensä ja Venäjän kanssa.

Ei voine sanoa, että länsi olisi tietoisesti innostanut ukrainalaiset yli sen, mihin sen konkreettinen tuki lopulta ylti. Sen sijaan voi sanoa, että EU:n ja Yhdysvaltojen ulkoasiain hallinnoissa mentiin tavoitteellisissa lupauksissa pitemmälle kuin mihin valtioiden ylin johto oli lopulta valmis.

Ukrainalaisten sotiessa aseellisesti, länsi ja itä kävivät kevään ja kesän kauppa- ja propagandasotaa. Mutta tuloksista näkee, että samaan aikaan valmisteltiin lännen suurvaltojen ja Venäjän pakettia, johon presidentti Poroshenko saatiin tai joutui sitoutumaan Naton huippukokouksen yhteydessä Walesissa syyskuun alussa.

Naton Walesin kokouksen linjaus ei lupaa Ukrainalle Nato –jäsenyyttä eikä edes materiaalista aseellista apua. Kevään 1997 Venäjä-Nato –sopimuksen mukaisesti uusia tukikohtia ei perusteta itäiseen Eurooppaan. Sen sijaan tulee uusia komentorakenteita, prikaatin suuruinen nopean toiminnan joukko ja lisää harjoituksia. Ne ovat kuitenkin ratkaisevasti vähemmän kuin erityisesti Puola ja Baltian maat olivat vaatineet. Itäisessä Euroopassa onkin nyt turvallisuuspoliittinen käymistila.

Samaan kokonaisuuteen sovittiin yhteisymmärrys, että Ukrainan ja EU:n vapaakauppasopimuksen solmimista lykätään ensi vuoden loppuun niin, että jää aikaa sovittaa se yhteen Ukraina-Venäjä kauppasuhteiden kanssa.

Donetskin ja Luganskin alueisiin viitaten jo ensimmäisessä Minskin kokouksessa sovittiin tulitauon lisäksi vallan desentralisaatiosta, väliaikaisesta itsehallinnosta ja aiennetuista paikallisvaaleista. Venäjän valtaamasta Krimistä taas ei viime aikoina ole paljoa puhuttu.

Kun tätä kokonaisuutta katsoo Ukrainan tragedian kokeneiden kannalta, ei ole yllätys, että tulitauko toteutuu kangerrellen. Sen takana on kuitenkin niin suuret intressit ja voimat sekä lännessä että idässä, että rohkenee ennakoida koko paketin etenevän vaikka tuskienkin tietä.

Suomessa on tärkeätä yhtyä ulkoministeri Tuomiojan linjaukseen, että ”Lopputuleman pitää olla ehyt Ukraina, jonka suvereniteettia kaikki kunnioittavat, jolla on hyvät suhteet kaikkiin naapureihin ja josta kaikki vieraat joukot ovat poistuneet.”

Mutta yhtä tärkeätä on myös tiedostaa, että johtavien Natomaiden sekä Venäjän kokonaispaketti merkitsee reaalisesti Venäjän taloudellisten ja sotilaallisten etujen huomioimista ja jäätyvänä konfliktina Ukrainan tosiasiallista jakoa.

Suurvallat pitävät siitä, että pienet ovat niiden vastustajia vastaan, mutta konkreettisessa tilanteessa suurvallat toimivat omien strategisten ja päivänkohtaisten tarpeidensa pohjalta – kuten presidentti Niinistö sanoi suurlähettiläille ilmeisesti ennakoiden elokuussa, "Natokaan ei ole kihlakunnanoikeus".

Ukrainan kriisin todellisuuden tiedostaminen on nyt Suomessa tärkeätä, koska se kertoo, miten vaarallista pienelle maalle on tänäänkin perustaa elinetujaan toiveisiin, tunteisiin tai ideologiaan – eikä oman maan reaaliseen ympäristön vakauteen ja omaan toimintakykyyn.

Sattumalta luen juuri Henry Kissingerin uutta kirjaa Maailmanjärjestys (World Order). Siinä hän siteeraa Bismarckia: ”Ulkopolitiikassa tunteellisuus ei saa vastakaikua”.

Samaan tapaan kirjoitti Tamminiemi –kirjan tekijä: ”Silloin kun vaakakupissa on kansakunnan kohtalo, ottavat ne poliittiset johtajat, joiden luonteenlaatu ei kestä tosiasioiden tunnustamista, raskaan vastuun.”

http://www.ristovolanen.fi/118302917/2189583/posting/ukrainan-jako-ja-pienet-maat
 
Mikään ei liene aivan ehdoton määre, mutta yleensä kaikkiin sotiin liittyy merkittävän taloudellisen edun tavoittelu aloittavan osapuolen toimesta. Usein tavoitteita myös pyritään peittelemään ja selittämään ikään kuin "paremmilla perusteilla" kuin pelkkä ryöstöretki.

Joissakin sodissa tuolla on varmasti merkitystä, mutta varmasti paljon on taas sotia, joissa taloudellisella arvolla ei ole mitään merkitystä.

Jälkimmäisestä jotain esimerkkejä:
- Mainittu Falklandin sota
- Intian ja Pakistanin sodat Kashmirista
- Korea
- Vietnam
- Suomen ja Venäjän väliset sodat 2. maailmansodassa
- 1. maailmansota
- Arabien ja Israelilaisten väliset sodat
- Venäläiset ja länsimaat Afganistanissa
- lähes kaikki sisällissodat (ml. esim. ex-Jugoslavia)
- Ukrainan konflikti
- USA:n lähtö 2. maailmansotaan


Oikeastaan, jos miettii, niin selkeästi taloudellisen edun tavoittelu on ollut taustalla:
- Irak ja Iran
- Irak ja Kuwait
- Persianlahden sota 91
- Irakin sota
- Siirtomaasodat
- Japanin lähtö 2. maailmansotaan

Siitä voidaan debatoida, lähtikö Hitler hakemaan Saksalle taloudellista hyötyä 2. maailmansodassa. En usko, että siellä investointilaskelmia tehtiin ja ROI:ta arvioitiin :)

Kaikkiin kolmeen ryhmään saa lisätä esimerkkejä, ja noista esimerkeistä voi mielellään debatoida. Nuo nyt vain omia heittojani...
 
Mikään ei liene aivan ehdoton määre, mutta yleensä kaikkiin sotiin liittyy merkittävän taloudellisen edun tavoittelu aloittavan osapuolen toimesta. Usein tavoitteita myös pyritään peittelemään ja selittämään ikään kuin "paremmilla perusteilla" kuin pelkkä ryöstöretki.

Itse asiassa ainoaksi sodaksi jossa taloustekijät eivät olleet ratkaisevassa asemassa, sanotaan ns. jalkapallosotaa v. 1969 El Salvadorin ja Hondurasin välillä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkapallosota

Ukrainan kohdalla voidaan melkoisella varmuudella sanoa että sodassa on kysymys juuri arvokkaiden luonnonvarojen hallinnasta. Ne olivat aikoinaan merkittävällä tavalla innoittamassa myös erästä korpraali Hitleriä, hänen tavoitellessaan kansalleen lisää "elintilaa".

Mielestäni kuitenkin vähintäänkin eri vivahde sanoa "ryöstöretki" kuin taloudelliset edut. Alkuperäisessä argumentissa, jossa viitattiin taloudellisiin tekijöihin tämän sodan syynä, puolusteltiin ikään kuin Putinin näkökulmasta kaasuputkien turvaamista Ukrainan läpi. Esimerkiksi USA suoritti operaatiota 1930- luvulla Väli- Amerikassa turvatakseen taloudellisia etujaan amerikkalaisille yrityksille. (United Fruit Corporation).
Kyllähän ryöstöretkellä voi olla mahdollista tavoitella taloudellista etua (ryöstösaalis kattaa sotaretken kulut, ajattele vaikka keskiajan mongooleja), mutta minä käsitin että taloudelliset edut oli määritelty markkinatalouden termein niinkuin tuossä yllä jo kirjoitin.

Hitlerin taloudenpito sen sijaan ei ollut kovinkaan menestyksekästä joten puhuttaessa taloudellisesta edusta, koko homma tuntuu lähinnä oudolta. Oliko natsi-Saksan taloudelle edullista valloittaa Ranska? Miehitetyn Ranskan teollinen tuotanto esim. laski merkittävästi miehityksen aikana, tehokkuus heikentyi, vastarintaliike alkoi toimia yms... Saksan omasta kotimaan taloudesta oli mobilisoitu valtavat määrät sotilaita armeijaan, joka heikensi manner-Saksan taloutta tismalleen samaan aikaan kesken sodan.




Sumuttaminen ja valehtelu ja salailu ovat toki aina olleet valtioiden käyttämiä strategioita mitä tulee ulkopolitiikkaan ja sisäpolitiikkaan. Ja myös propagandaan. Sitä en kiellä.
 
Joissakin sodissa tuolla on varmasti merkitystä, mutta varmasti paljon on taas sotia, joissa taloudellisella arvolla ei ole mitään merkitystä.

Jälkimmäisestä jotain esimerkkejä:
- Mainittu Falklandin sota
- Intian ja Pakistanin sodat Kashmirista
- Korea
- Vietnam
- Suomen ja Venäjän väliset sodat 2. maailmansodassa
- 1. maailmansota
- Arabien ja Israelilaisten väliset sodat
- Venäläiset ja länsimaat Afganistanissa
- lähes kaikki sisällissodat (ml. esim. ex-Jugoslavia)
- Ukrainan konflikti
- USA:n lähtö 2. maailmansotaan


Oikeastaan, jos miettii, niin selkeästi taloudellisen edun tavoittelu on ollut taustalla:
- Irak ja Iran
- Irak ja Kuwait
- Persianlahden sota 91
- Irakin sota
- Siirtomaasodat
- Japanin lähtö 2. maailmansotaan

Siitä voidaan debatoida, lähtikö Hitler hakemaan Saksalle taloudellista hyötyä 2. maailmansodassa. En usko, että siellä investointilaskelmia tehtiin ja ROI:ta arvioitiin :)

Kaikkiin kolmeen ryhmään saa lisätä esimerkkejä, ja noista esimerkeistä voi mielellään debatoida. Nuo nyt vain omia heittojani...
Mielestäni kuitenkin vähintäänkin eri vivahde sanoa "ryöstöretki" kuin taloudelliset edut. Alkuperäisessä argumentissa, jossa viitattiin taloudellisiin tekijöihin tämän sodan syynä, puolusteltiin ikään kuin Putinin näkökulmasta kaasuputkien turvaamista Ukrainan läpi. Esimerkiksi USA suoritti operaatiota 1930- luvulla Väli- Amerikassa turvatakseen taloudellisia etujaan amerikkalaisille yrityksille. (United Fruit Corporation).
Kyllähän ryöstöretkellä voi olla mahdollista tavoitella taloudellista etua (ryöstösaalis kattaa sotaretken kulut, ajattele vaikka keskiajan mongooleja), mutta minä käsitin että taloudelliset edut oli määritelty markkinatalouden termein niinkuin tuossä yllä jo kirjoitin.

Hitlerin taloudenpito sen sijaan ei ollut kovinkaan menestyksekästä joten puhuttaessa taloudellisesta edusta, koko homma tuntuu lähinnä oudolta. Oliko natsi-Saksan taloudelle edullista valloittaa Ranska? Miehitetyn Ranskan teollinen tuotanto esim. laski merkittävästi miehityksen aikana, tehokkuus heikentyi, vastarintaliike alkoi toimia yms... Saksan omasta kotimaan taloudesta oli mobilisoitu valtavat määrät sotilaita armeijaan, joka heikensi manner-Saksan taloutta tismalleen samaan aikaan kesken sodan.




Sumuttaminen ja valehtelu ja salailu ovat toki aina olleet valtioiden käyttämiä strategioita mitä tulee ulkopolitiikkaan ja sisäpolitiikkaan. Ja myös propagandaan. Sitä en kiellä.

Ei liene aihetta ryhtyä ruotimaan tässä topic'issa em. sotien syitä. Toistan vain että käytännössä aina sotien syynä on kysymys taloudellisista arvojen jakamisesta tai omistuksesta. Tämä ei ole ensimmäinen tai viimeinen foorumi jossa tästä aiheesta on keskusteltu ja selvitelty.

Kun raaputtaa hieman tapahtumien pinnan alle niin mikäpä muu sieltä esille pilkahtaa kuin valta=raha=omistaminen. Se on aina oleellisena kiistan kohteena. Siis aina!

Hitlerin tavoitteena oli koko maailman herruus..siis mikäpä muu kuin valta. Valta ja hallinta yli maiden ja kansojen. Oman kansan, heimon, puolueen jne. hyötyminen toisten kustannuksella. Klassinen tapaus.

Marx'in ja Engels'in koko poliittinen ideologia lähti taloustieteen teorioiden pohjalta. Ja tämä oli ehdottomasti taustalla kaikissa sosialistisissa kansalaissodissa. Niin meillä kuin muuallakin. Näin on aina ollut ja tulee olemaankin vaikka ideologiat muuttuvat. Venäjän vallankumous, Kiinan ja Korean sodat lienee hyviä esimerkkejä näistä vallankumoussodista. Mistäpä muusta niissä oli kysymys kuin vallasta..ja valta tuo mukanaan taloudellista hyvää.

Lähi-idässä on taisteltu jo ainakin 5000 vuotta ja joka ainoassa sodassa on ollut kysymys elintilasta, hedelmällisten jokilaaksojen, niiden veden ja ylipäänsä edullisten asuinpaikkojen hallinnasta. Aivan tähän päivään asti on taisteltu israelin ja arabien kesken maan omistuksesta jne. Eikä sodat ole siellä suunnalla suinkaan päättymässä..
Heti kun oman kansan elintila on alkanut käydä ahtaaksi on ryhdytty valmistelemaan hyökkäystä naapuriheimon alueille. Vallasta, elintilasta siis taloudellisista arvoista taistellaan kaikkialla.

Evoluutio on kehittänyt ihmislajin sellaiseksi että se kilpailee innokkaasti myös omia lajikumppaneitaan vastaan. Kilpailu jalostaa lajia siten että vahvimmat pärjäävät ja heikommat sortuvat. Joten meidän tulee ymmärtää että sodat kuuluvat ihmislajin elämään luonnollisena osana. Eikä ne ole edes mitään vitsauksia vaan päinvastoin sodat jalostavat koko ihmiskuntaa. Lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta sota ja sodat ovat pelkästään hyväksi.

Kaikessa ystävyydessä jätän tämän OT-aiheen omalta kohdaltani tähän. Saatan kommentoida jos joku avaa aiheelle oman topic'insa..
 
  • Tykkää
Reactions: TT
http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2014092118683369_uk.shtml
Presidentti Petro Poroshenkon mukaan Ukrainan on oltava valmiina puolustamaan itseään, jos rauhansuunnitelma ei toimi.

Vieläkö monta sopimusta ennen kuin todetaan voiman olevan viimeinen ratkaisu. En ole etyjin puolelta huomannut tulevan mitään konkreettisia todisteita siitä, että venäjän sepot noudattavat mitään sopimuksia. Taisi olla uutisankka se että 70% venäjän joukoista on poistunut ukrainasta, siitä kun ei ole pitäviä todisteita vai onko?
 
Kunhan roiskivat siellä. Täytyyhän uuden Venäjämielisen valtion varmistaa rajansa ja lääninsä. Olisi kiva kun vuotaisi kartta millaiset rajat Putin on aikonut uudelle valtiolle laittaa. Siitä tuleekin sitten samanlainen näyttelypaikka kuin Tshetsenian pääkaupungista jossa pilvenpiirtäjät nousevat.
Ukrainan armeijan sotilaat kuitenkin voi tehdä pointin selväksi että pidemmälle ei tulla. Mitä kovemmin taistelevat,sitä parempi.
Ukraina menetti itäosansa kuten Suomi ja kaikki muutkin jotka on taistellut venäjän ikeestä vapaaksi. Se on pieni hinta,että kansa saa kehittyä vapaana. Jos Ukrainassa on kokoajan levotonta ja ruumitta tulee idässä, niin aina helpompi on Putinin koko maata horjuttaa. Rauha tarvittaisiin nyt ja heti.
 
Puolirauhaton asemasota on päällä. Kapinalliset eivät lopeta ampumista Mariupoliin eikä myöskään Pervomaiskin kasakkapäällikkö, joka moukuttaa Donetskin lentokenttää Gradeillansa.

Poroshenkon mielestä nyt on tulitauko ja rauhansuunnitelmaa noudatetaan eikä tilanteeseen ole ainakaan heidän puoleltaan sotilaallista ratkaisua, etenkin kun 65% toimivasta ATO-operaatiolle varatusta Ukrainan armeijan kalustosta meni romuksi tai jäi vastapuolelle.

Donetskin kenttää puolustaa joku vapaaehtoispataljoona, joka lähetettiin sinne UA:n avuksi ja on nyt kaksi viikkoa torjunut pieniä tiedusteluhyökkäyksiä.
 
Puolirauhaton asemasota on päällä. Kapinalliset eivät lopeta ampumista Mariupoliin eikä myöskään Pervomaiskin kasakkapäällikkö, joka moukuttaa Donetskin lentokenttää Gradeillansa.

Poroshenkon mielestä nyt on tulitauko ja rauhansuunnitelmaa noudatetaan eikä tilanteeseen ole ainakaan heidän puoleltaan sotilaallista ratkaisua, etenkin kun 65% toimivasta ATO-operaatiolle varatusta Ukrainan armeijan kalustosta meni romuksi tai jäi vastapuolelle.

Donetskin kenttää puolustaa joku vapaaehtoispataljoona, joka lähetettiin sinne UA:n avuksi ja on nyt kaksi viikkoa torjunut pieniä tiedusteluhyökkäyksiä.

Tältä näyttää. Asemasotaa seuraa usein jotain muuta; lisää yritetään saavuttaa sekä poliittisesti että sotilaallisesti.
Veikkaan että nyt odotetaan hiukan talven tuloa, jolloin kaasuruuvia kiristämällä voidaan unohtaa Venäjän jatkotoimet Ukrainassa.
 
ATO:n aamukatsaus 22.9.2014; hermosotaa ja ammuskelua.

September 22, 2014
Operational Summary for September 22, 2014 (08:00+0300)
by Oxana
The ATO forces control the specified areas and territories with the help of a network of checkpoints, observation posts, and strongholds. The ATO forces conduct preparatory measures aimed at the implementation of the Minsk agreements to establish peace in Donbas.

Terrorist gangs shell emplacements of Ukrainian military, deploying their fire nests near settlements. Ukrainian forces open only retaliatory fire, killing terrorists with adjusted fire.

Yesterday, at around 18:oo in the area of Hranitne, Ukrainian forces destroyed an infantry group of militants armed with large caliber rifles (12.7 mm). The day before this terrorist group shelled emplacements of Ukrainian military.

By the ATO Press Center
 
Puolirauhaton asemasota on päällä. Kapinalliset eivät lopeta ampumista Mariupoliin eikä myöskään Pervomaiskin kasakkapäällikkö, joka moukuttaa Donetskin lentokenttää Gradeillansa.

Poroshenkon mielestä nyt on tulitauko ja rauhansuunnitelmaa noudatetaan eikä tilanteeseen ole ainakaan heidän puoleltaan sotilaallista ratkaisua, etenkin kun 65% toimivasta ATO-operaatiolle varatusta Ukrainan armeijan kalustosta meni romuksi tai jäi vastapuolelle.

Donetskin kenttää puolustaa joku vapaaehtoispataljoona, joka lähetettiin sinne UA:n avuksi ja on nyt kaksi viikkoa torjunut pieniä tiedusteluhyökkäyksiä.

Ihan kuin jotain odoteltaisiin.

Olisikohan niin ettei kapinallisilla riitä miehiä jatkaa taistelua ilman venäläisiä?

Aseita ja muutakin kalustoa varmaan olisi riittävästi tarjolla suuremmallekin separatistiporukalle.

Toisaalta onkohan Venäjälle vaikeaa laajentaa taistelualuetta tykinkantamaa pidemmälle omalta rajaltaan?
Pidemmälle menevää hyökkäystä kun olisi hieman hankalampaa selittää oman maan kansalaisille pelkkänä puolustustaisteluna. Ja, kapinallisillakaan ei taida olla kannatusta muuta kuin näissä muutamissa itäukrainan suurimmissa kaupungeissa. Eihän sielläkään ihmiset ole rynnänneet massoittain tukemaan separatisteja.

Maaseudulla ja lännempänä väki on täysin ukrainaista. Kaiken lisäksi itse Venäjällä asuu paljon ukrainlaisia ja varsinkin heitä lienee vaikea saada uskomaan että nämä rauhalliset maaseudun asukkaat olisivat niitä Venäjän tevision esittämiä verenhimoisia fasisteja. Ja että juuri heitä täytyy käydä ampumassa tykeillä ja tankeilla.

Ukraina on Venäjän monisatavuotinen liittolainen ja ystävä. Ukrainalaissyntyisiä toimii Venäjälläkin kaikkialla virastoissa, tehtaissa, yliopistoissa, armeijassa jne. Voi olla ettei vanhaa ystävää vastaan ole helppoa sotia. Kun kaikki tietävät, propagandasta huolimatta että ukrainalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin he itsekin.

Hieman samanlainen tilanne oli Talvisodan aikaan. Monet venäläisetkin ihmettelivät (tosin eivät kovin avoimesti, ymmärrettävästi) että kuinka sellainen pieni kansa kuin suomalaiset, olivat ryhtyneet hyökkäämään suurta Venäjää vastaan.
 
Monissa liemissä keitetty valtiosihteeri Risto Volanen kirjoittaa inhorealistisen historiikin:

Ukrainan jako ja pienet maat

Tulitauko horjuu eikä kukaan ei voi ennustaa, millaisia vaiheita Ukrainan kriisillä on vielä edessä. Sen yksi puoli on kuitenkin, että Ukrainaa ollaan nyt jakamassa idän ja lännen kesken - mutta suomalaisessa mediassa ei näytä olevan halua tunnistaa sitä tai sen syitä.

Kuten tunnettua, kylmän sodan jälkeen länsi on halunnut jatkaa laajentumista itään ja Venäjä pitää sekä palauttaa aikaisempaa suuruuttaan.

Nämä kaksi pyrkimystä törmäsivät Ukrainassa. Kriisin puhjettua viime talvena se uhkasi laajentua sotilaallisestikin kansainväliseksi. Kun EU ei pystynyt ja liittokansleri Merkel ei halunnut tarttua lännen puolelta johtoon, se siirtyi Yhdysvalloille.

Vaarallista tilannetta alettiin saamaan hallintaan, kun ulkoministerit Lavrov ja Kerrytapasivat Lontoossa 14. maaliskuuta. Sen jälkeen ulkoministeri Kerry sanoi ymmärtävänsä Venäjän ”legitiimejä intressejä” ja osapuolet totesivat, etteivät aio sotia keskenään Ukrainassa.

Se ei ollut omiaan jarruttelemaan Venäjää, ja sen jälkeen Kiovan ukrainalaiset olivat maassaan yksin omien venäläistensä ja Venäjän kanssa.

Ei voine sanoa, että länsi olisi tietoisesti innostanut ukrainalaiset yli sen, mihin sen konkreettinen tuki lopulta ylti. Sen sijaan voi sanoa, että EU:n ja Yhdysvaltojen ulkoasiain hallinnoissa mentiin tavoitteellisissa lupauksissa pitemmälle kuin mihin valtioiden ylin johto oli lopulta valmis.

Ukrainalaisten sotiessa aseellisesti, länsi ja itä kävivät kevään ja kesän kauppa- ja propagandasotaa. Mutta tuloksista näkee, että samaan aikaan valmisteltiin lännen suurvaltojen ja Venäjän pakettia, johon presidentti Poroshenko saatiin tai joutui sitoutumaan Naton huippukokouksen yhteydessä Walesissa syyskuun alussa.

Naton Walesin kokouksen linjaus ei lupaa Ukrainalle Nato –jäsenyyttä eikä edes materiaalista aseellista apua. Kevään 1997 Venäjä-Nato –sopimuksen mukaisesti uusia tukikohtia ei perusteta itäiseen Eurooppaan. Sen sijaan tulee uusia komentorakenteita, prikaatin suuruinen nopean toiminnan joukko ja lisää harjoituksia. Ne ovat kuitenkin ratkaisevasti vähemmän kuin erityisesti Puola ja Baltian maat olivat vaatineet. Itäisessä Euroopassa onkin nyt turvallisuuspoliittinen käymistila.

Samaan kokonaisuuteen sovittiin yhteisymmärrys, että Ukrainan ja EU:n vapaakauppasopimuksen solmimista lykätään ensi vuoden loppuun niin, että jää aikaa sovittaa se yhteen Ukraina-Venäjä kauppasuhteiden kanssa.

Donetskin ja Luganskin alueisiin viitaten jo ensimmäisessä Minskin kokouksessa sovittiin tulitauon lisäksi vallan desentralisaatiosta, väliaikaisesta itsehallinnosta ja aiennetuista paikallisvaaleista. Venäjän valtaamasta Krimistä taas ei viime aikoina ole paljoa puhuttu.

Kun tätä kokonaisuutta katsoo Ukrainan tragedian kokeneiden kannalta, ei ole yllätys, että tulitauko toteutuu kangerrellen. Sen takana on kuitenkin niin suuret intressit ja voimat sekä lännessä että idässä, että rohkenee ennakoida koko paketin etenevän vaikka tuskienkin tietä.

Suomessa on tärkeätä yhtyä ulkoministeri Tuomiojan linjaukseen, että ”Lopputuleman pitää olla ehyt Ukraina, jonka suvereniteettia kaikki kunnioittavat, jolla on hyvät suhteet kaikkiin naapureihin ja josta kaikki vieraat joukot ovat poistuneet.”

Mutta yhtä tärkeätä on myös tiedostaa, että johtavien Natomaiden sekä Venäjän kokonaispaketti merkitsee reaalisesti Venäjän taloudellisten ja sotilaallisten etujen huomioimista ja jäätyvänä konfliktina Ukrainan tosiasiallista jakoa.

Suurvallat pitävät siitä, että pienet ovat niiden vastustajia vastaan, mutta konkreettisessa tilanteessa suurvallat toimivat omien strategisten ja päivänkohtaisten tarpeidensa pohjalta – kuten presidentti Niinistö sanoi suurlähettiläille ilmeisesti ennakoiden elokuussa, "Natokaan ei ole kihlakunnanoikeus".

Ukrainan kriisin todellisuuden tiedostaminen on nyt Suomessa tärkeätä, koska se kertoo, miten vaarallista pienelle maalle on tänäänkin perustaa elinetujaan toiveisiin, tunteisiin tai ideologiaan – eikä oman maan reaaliseen ympäristön vakauteen ja omaan toimintakykyyn.

Sattumalta luen juuri Henry Kissingerin uutta kirjaa Maailmanjärjestys (World Order). Siinä hän siteeraa Bismarckia: ”Ulkopolitiikassa tunteellisuus ei saa vastakaikua”.

Samaan tapaan kirjoitti Tamminiemi –kirjan tekijä: ”Silloin kun vaakakupissa on kansakunnan kohtalo, ottavat ne poliittiset johtajat, joiden luonteenlaatu ei kestä tosiasioiden tunnustamista, raskaan vastuun.”

http://www.ristovolanen.fi/118302917/2189583/posting/ukrainan-jako-ja-pienet-maat

Tämä oli kyllä ylivertaisesti paras yhteenveto tilanteesta tähän asti ja kuinkas muutenkaan, kun on tuon kaliiberin kirjoittaja (Volanen) asialla.

Tässä sitä oikeaa rauhanpropagandaa: Eläköön kansojemme rauhaa rakastavien väestönosien keskinäinen ystävyys-, yhteistyö- ja avunanto ilman mitään sopimuksia eli tavallisten ihmisten kesken:

http://yle.fi/uutiset/moskovan_rauh..._pois_ukrainasta__video/7483664?ref=leiki-uup

Ukraina 21.9.2014 klo 16:37 | päivitetty 21.9.2014 klo jotain

Moskovan rauhanmarssilla vaadittiin Putinia ottamaan näppinsä pois Ukrainasta – video

Ylen kirjeenvaihtaja Marja Manninen seurasi Moskovassa mielenosoitusta, jossa vastustettiin Venäjän ulkopolitiikkaa ja marssittiin Ukrainan rauhan puolesta. Mannisen mukaan paikalla oli paljon ihmisiä.
 
Vonka tykitti Volasen inhorealistisia käsityksiä oikean Mertsikeskityksen verran. Ei synny keskustelua edelleenkään tällaisista käsityksistä. Mutta toimenpiteitä on syntynyt. Valtiojohto toimii juuri inhorealistiselta pohjalta ponnistaen, Suomen etu tikunnokassa sojottaen.

Foorumillahan tämä vanha ukonriepu Kissinger on todettu vanhuudenhöperöksi tolloksi. Ihmeesti hänellä on vientiä maailman turuilla edelleen. Koska tietää. Ei toivo, ei arvaile, eikä vingu...tietää.
 
Ihan kuin jotain odoteltaisiin.

Olisikohan niin ettei kapinallisilla riitä miehiä jatkaa taistelua ilman venäläisiä?

Aseita ja muutakin kalustoa varmaan olisi riittävästi tarjolla suuremmallekin separatistiporukalle.

Suurin osa venäläisistä "vapaaehtoisista" on ilmeisesti vedetty pois ja varmaan vieneet materiaalinsa mukanaan. Sepoilla on toki jäljellä ukrainalaisilta kaapattu ja rajantakaisesta "supermarketista" saatu materiaali. Venäjän puolella varustetaan ja koulutetaan edelleen uusia taistelijoita: separatistit olivat kuitenkin ennen interventiota helisemässä joten tuskin voimatasapaino on siitä niin paljon muuttunut.
Seppojen joukossa on niitä jotka eivät hyväksy tulitaukoa, koska he olivat mielestään voittamassa sodan. Suurvaltapoliittiset perustelut siitä miksi Venäjä ei julkisesti ole tullut separatistien avuksi menevät tältä porukalta yli hilseen.
 
Ihan kuin jotain odoteltaisiin.

Olisikohan niin ettei kapinallisilla riitä miehiä jatkaa taistelua ilman venäläisiä?

Aseita ja muutakin kalustoa varmaan olisi riittävästi tarjolla suuremmallekin separatistiporukalle.

Toisaalta onkohan Venäjälle vaikeaa laajentaa taistelualuetta tykinkantamaa pidemmälle omalta rajaltaan?
Pidemmälle menevää hyökkäystä kun olisi hieman hankalampaa selittää oman maan kansalaisille pelkkänä puolustustaisteluna. Ja, kapinallisillakaan ei taida olla kannatusta muuta kuin näissä muutamissa itäukrainan suurimmissa kaupungeissa. Eihän sielläkään ihmiset ole rynnänneet massoittain tukemaan separatisteja.

Maaseudulla ja lännempänä väki on täysin ukrainaista. Kaiken lisäksi itse Venäjällä asuu paljon ukrainlaisia ja varsinkin heitä lienee vaikea saada uskomaan että nämä rauhalliset maaseudun asukkaat olisivat niitä Venäjän tevision esittämiä verenhimoisia fasisteja. Ja että juuri heitä täytyy käydä ampumassa tykeillä ja tankeilla.

Ukraina on Venäjän monisatavuotinen liittolainen ja ystävä. Ukrainalaissyntyisiä toimii Venäjälläkin kaikkialla virastoissa, tehtaissa, yliopistoissa, armeijassa jne. Voi olla ettei vanhaa ystävää vastaan ole helppoa sotia. Kun kaikki tietävät, propagandasta huolimatta että ukrainalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin he itsekin.

Hieman samanlainen tilanne oli Talvisodan aikaan. Monet venäläisetkin ihmettelivät (tosin eivät kovin avoimesti, ymmärrettävästi) että kuinka sellainen pieni kansa kuin suomalaiset, olivat ryhtyneet hyökkäämään suurta Venäjää vastaan.

Ukraina ei ole laittanut sotalakeja voimaan eikä siten myöskään alkanut suurissa määrin kouluttaa ja varustaa joukkoja. ATO-operaatiolla se saavutti jonkin verran menestystä ja alkutilanteeseen nähden jotain jäikin. Toisaalta osallistuneet joukot ovat kokeneet paljon kalustotappioita. Miehistötappiot ovat pienemmät kuin vastapuolella, joten elävä voima ei varsinaisesti tuhoutunut. Sodan erikoisuutta kuvaa se, että Ukraina menetti vankeina kaksinkertaisen määrän kaatuneisiinsa nähden. Vankeja on vaihdettu päivittäin muutaman kymmenen ryppäissä.

Mikäli rävähtää uudelleen, Ukraina lienee yhtä huonosti valmistautunut kuin puoli vuotta sitten. Ovat saaneet jotain amerikkalaistutkia, joilla ehkä voi ohjata tulta paremmin. Johdon ja sodanjohdon ongelmat vielä suuria. Tulitaukoa ei noudata Ukrainakaan, joten homma voi vielä lämmetä.

Venäjä valmistautuu johonkin. Jotkut linssiluteet eivät malta olla ottamatta kuvia vaikkapa nojaillessaan KA-52-helikoptereihin:

http://burkonews.info/russian-ka-52-alligator-attack-helicopters-near-ukrainian-border/

Myös ukrainalaisia univormuja on käytössä. Näillä miehillä varmaankin paikataan piakkoin mahdollista separatistivajetta:

http://burkonews.info/concentration...mmediate-vicinity-ukrainian-border/#more-1641

Aamulla rajan yli meni tankkikolonna kohti Luhanskia. Ukrainalaisen lähteen mukaan yli meni myös elektronisen sodankäynnin yksikkö.
 
Itse asiassa on myönnettävä, etten tajua tästä sodasta muuta kuin että jonkin sortin näytelmä se on. Aseistakin sen voi päätellä ja siitä, ettei niitä käytetä tai ainakaan tehokkaasti. Tässä on 2S7 Pion, 203-millin mammutti. Kantomatka ehkä 37,5. Sepoilla on ehkä tämä yksi. Mutta Ukrainassa pitäisi olla satakunta tällaista. Missä ne ovat? Ja olivat kun tarvittiin? Jos sadalla 203-millisellä lojauttaa prikaatin lähtöaluetta, hyökkäystä ei satavarmasti kuulu.

ByJDYkCIAAAlSfL.jpg:large
 
Viimeksi muokattu:
Vonka. Yleensä kirjoitat hitokseen järkeviä juttuja, mutta tässä kohdassa olet niellyt vihreiden ja ydinvoimaa inhoavien mustaa valkoiseksi väittävän propagandan peruketta myöten.

Asiahan on niin, että nimenomaan Fennovoima ei maksa valtiolle juuri mitään, mutta nimenomaan kaikki Fennovoiman vaihtoehdot pl. hypoteettinen uusi reaktori maksaisivat valtiolle rahaa. Tuulivoimalla öpaut 350 miljoonaa vuodessa 12 vuoden ajan. Muilla voimanlähteillä taas kansantaloudesta katoaisi vähintään saman verran ulkomaille polttoaineen (myös puun, mitä on tarkoitus rahdata Venäjältä) ja päästökiintiöiden ostamiseksi. Eniten kotimaiset vaihtoehdot eli turve ja biomassa kykenevät kilpailemaan vain tukiaisten kaltaisilla verohelpotuksilla, eivätkä enää niilläkään sitten kun päästökertoimia seuraavan kerran korjataan.

Lisäksi suhteellisen edullisena hiilimaksuista huolimatta pysyvän sähkönsaannin turvaaminen heijastuu positiivisesti teollisuuteen ja kerryttää verotuloja. Kuten myös sähkön tuotanto suoraan.

Jos valtion kassaan haluaa lisää rahaa jaettavaksi vaikka aseisiin, niin sitten on parempi kannattaa tämänkaltaisia hankkeita.
Paha paha OT mutta turpeella kyllänpystyy tuottamaan energiaa ilman tukiaisia aivain kuin vaikka kivihiilellä. +työllisyys ym vaikutukset, eikä rasita kauppatasetta venäläisen(katos sivutaan itse aihettakin) kivihiilen ostaminen. Turve on aliarvostettu kotimainen energianlähde minkä Vihreät ovat saaneet tyylikkäästi mustamaalattua.
Virossa palaa öljykivi näkisin mielelläni tääläkin turvevoimalaitoksen yhtä isossa(1600mw) koossa. Yhtäläilla tai pahemmin tuo öljykivi(mikä nyt onkaan suomeksi) kaasuja päästää ja eipä turve kivihiilellekään häviä. Tällä turpeennosto tahdilla turve on täysin uusiutuva luonnonvara. Jostain muistan lukeneeni että turpeentuotannon saisi kolminkertaistaa ennenkuin korjuu ylittäisi kasvun..
Oli pakko promota tätä meidän mahtavaa kotimaista;) Sorry OT!
 
Suurin osa venäläisistä "vapaaehtoisista" on ilmeisesti vedetty pois ja varmaan vieneet materiaalinsa mukanaan. Sepoilla on toki jäljellä ukrainalaisilta kaapattu ja rajantakaisesta "supermarketista" saatu materiaali. Venäjän puolella varustetaan ja koulutetaan edelleen uusia taistelijoita: separatistit olivat kuitenkin ennen interventiota helisemässä joten tuskin voimatasapaino on siitä niin paljon muuttunut.
Seppojen joukossa on niitä jotka eivät hyväksy tulitaukoa, koska he olivat mielestään voittamassa sodan. Suurvaltapoliittiset perustelut siitä miksi Venäjä ei julkisesti ole tullut separatistien avuksi menevät tältä porukalta yli hilseen.

Kapinallisten aseistus on parantunut. Tämä valkoisten rekkojen kulkue, josta ei enää maailma ollut kiinnostunut, oli silkka ammustäydennys. Tulipit, ilmatorjuntaohjukset, Smerch-heittimet ym. vahvistavat kovasti mutta oletan, että ne ovat venäläisten käsissä. Niitä kuitenkin on kuvattu Ukrainassa - viimeksi eilen.

Kokonainen venäläinen prikaati Novoazovskissa on muutettu "separatisteiksi" pukuja myöten jne. Nyt taas leikitään kansainväliselle silmälle, joka on uskovinaan. Breedlove itse myönsi, että ei kukaan tiedä venäläisten oikeata määrää, kun he pitävät rättisulkeisiaan.

Oletan, että "kapinalliset" yrittävät vielä ottaa Mariupolin ja jos ei onnistu, Krimiltä tulee apu selkäpuolelle.

Vahvistan ennustukseni :)

22.9. klo 17:45
 
Viimeksi muokattu:
Ei ole offtopia arvioida energia-asiaa Ukraina-vitjassa. Energiaan päätyy moni tapaus ja seikkailu. Energia-ase on tulevana talvena, uskon vahvasti, ihan täysillä käytössä. Ukraina on energiariippuvainen ja erittäin pirullisessa konkelossa, jos Venäjä niin päättää. Kyllä siitä viivaa voi vetää kotimaisiinkin ratkaisuihin.
 
Vastaan oikeassa ketjussa.
"Tulitauko" jonka aikana sepot käyttää tykistöä, ei ole tulitauko :mad: ja suomalaisen median kiinnostus konfliktiin näyttää lopahtavan, en ymmärrä.
Hyvä ettei vanhat hyvät tykit jää ihan tarpeettomiksi;) Olen melko kaveri juuri tuollaisen kanssa. Hyvä peli se on. Hyvä että on jossain käyttöä.. (vitsi tuo loppu toki)
Mutta tuo mitä Vonka kirjoitti oligarkien sodasta tjsp, niin sitä olen itsekin täälä useampaan otteeseen ihmetellyt. Tässä touhussa joku kusee. Suht pienet tappiot, politikot suht rauhassa, ukrainalaiset suht rauhassa, venäläiset suht rauhassa ym.. Mikä tässä nyt on leikin nimi? Onko tuola Itä-Ukrainan maaperässä jotain ihme superhypermalmia tai jotain;)
Soudetaan ja huovataan ja tuntuu melkeen siltä että päättäjät puolin ja toisin ovat taputelleet tämän jo..
Tai sitten tilanne on sama kuin aikaisemminkin. Putin on ottanut palliotteen Ukrainan johdosta ja vuoden päästä kaikki jatkuu ennallaan. (Ei todennäköistä mutta enpä ihmettelisikään)
 
Back
Top