Päivämäärästä ja kohteesta en mene takuuseen, mutta taiteellinen vaikutelma ansaitsee kehuja!
Horoshi ruski saljut!
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Päivämäärästä ja kohteesta en mene takuuseen, mutta taiteellinen vaikutelma ansaitsee kehuja!
Mikään ei liene aivan ehdoton määre, mutta yleensä kaikkiin sotiin liittyy merkittävän taloudellisen edun tavoittelu aloittavan osapuolen toimesta. Usein tavoitteita myös pyritään peittelemään ja selittämään ikään kuin "paremmilla perusteilla" kuin pelkkä ryöstöretki.
Mikään ei liene aivan ehdoton määre, mutta yleensä kaikkiin sotiin liittyy merkittävän taloudellisen edun tavoittelu aloittavan osapuolen toimesta. Usein tavoitteita myös pyritään peittelemään ja selittämään ikään kuin "paremmilla perusteilla" kuin pelkkä ryöstöretki.
Itse asiassa ainoaksi sodaksi jossa taloustekijät eivät olleet ratkaisevassa asemassa, sanotaan ns. jalkapallosotaa v. 1969 El Salvadorin ja Hondurasin välillä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkapallosota
Ukrainan kohdalla voidaan melkoisella varmuudella sanoa että sodassa on kysymys juuri arvokkaiden luonnonvarojen hallinnasta. Ne olivat aikoinaan merkittävällä tavalla innoittamassa myös erästä korpraali Hitleriä, hänen tavoitellessaan kansalleen lisää "elintilaa".
Joissakin sodissa tuolla on varmasti merkitystä, mutta varmasti paljon on taas sotia, joissa taloudellisella arvolla ei ole mitään merkitystä.
Jälkimmäisestä jotain esimerkkejä:
- Mainittu Falklandin sota
- Intian ja Pakistanin sodat Kashmirista
- Korea
- Vietnam
- Suomen ja Venäjän väliset sodat 2. maailmansodassa
- 1. maailmansota
- Arabien ja Israelilaisten väliset sodat
- Venäläiset ja länsimaat Afganistanissa
- lähes kaikki sisällissodat (ml. esim. ex-Jugoslavia)
- Ukrainan konflikti
- USA:n lähtö 2. maailmansotaan
Oikeastaan, jos miettii, niin selkeästi taloudellisen edun tavoittelu on ollut taustalla:
- Irak ja Iran
- Irak ja Kuwait
- Persianlahden sota 91
- Irakin sota
- Siirtomaasodat
- Japanin lähtö 2. maailmansotaan
Siitä voidaan debatoida, lähtikö Hitler hakemaan Saksalle taloudellista hyötyä 2. maailmansodassa. En usko, että siellä investointilaskelmia tehtiin ja ROI:ta arvioitiin
Kaikkiin kolmeen ryhmään saa lisätä esimerkkejä, ja noista esimerkeistä voi mielellään debatoida. Nuo nyt vain omia heittojani...
Mielestäni kuitenkin vähintäänkin eri vivahde sanoa "ryöstöretki" kuin taloudelliset edut. Alkuperäisessä argumentissa, jossa viitattiin taloudellisiin tekijöihin tämän sodan syynä, puolusteltiin ikään kuin Putinin näkökulmasta kaasuputkien turvaamista Ukrainan läpi. Esimerkiksi USA suoritti operaatiota 1930- luvulla Väli- Amerikassa turvatakseen taloudellisia etujaan amerikkalaisille yrityksille. (United Fruit Corporation).
Kyllähän ryöstöretkellä voi olla mahdollista tavoitella taloudellista etua (ryöstösaalis kattaa sotaretken kulut, ajattele vaikka keskiajan mongooleja), mutta minä käsitin että taloudelliset edut oli määritelty markkinatalouden termein niinkuin tuossä yllä jo kirjoitin.
Hitlerin taloudenpito sen sijaan ei ollut kovinkaan menestyksekästä joten puhuttaessa taloudellisesta edusta, koko homma tuntuu lähinnä oudolta. Oliko natsi-Saksan taloudelle edullista valloittaa Ranska? Miehitetyn Ranskan teollinen tuotanto esim. laski merkittävästi miehityksen aikana, tehokkuus heikentyi, vastarintaliike alkoi toimia yms... Saksan omasta kotimaan taloudesta oli mobilisoitu valtavat määrät sotilaita armeijaan, joka heikensi manner-Saksan taloutta tismalleen samaan aikaan kesken sodan.
Sumuttaminen ja valehtelu ja salailu ovat toki aina olleet valtioiden käyttämiä strategioita mitä tulee ulkopolitiikkaan ja sisäpolitiikkaan. Ja myös propagandaan. Sitä en kiellä.
Puolirauhaton asemasota on päällä. Kapinalliset eivät lopeta ampumista Mariupoliin eikä myöskään Pervomaiskin kasakkapäällikkö, joka moukuttaa Donetskin lentokenttää Gradeillansa.
Poroshenkon mielestä nyt on tulitauko ja rauhansuunnitelmaa noudatetaan eikä tilanteeseen ole ainakaan heidän puoleltaan sotilaallista ratkaisua, etenkin kun 65% toimivasta ATO-operaatiolle varatusta Ukrainan armeijan kalustosta meni romuksi tai jäi vastapuolelle.
Donetskin kenttää puolustaa joku vapaaehtoispataljoona, joka lähetettiin sinne UA:n avuksi ja on nyt kaksi viikkoa torjunut pieniä tiedusteluhyökkäyksiä.
Puolirauhaton asemasota on päällä. Kapinalliset eivät lopeta ampumista Mariupoliin eikä myöskään Pervomaiskin kasakkapäällikkö, joka moukuttaa Donetskin lentokenttää Gradeillansa.
Poroshenkon mielestä nyt on tulitauko ja rauhansuunnitelmaa noudatetaan eikä tilanteeseen ole ainakaan heidän puoleltaan sotilaallista ratkaisua, etenkin kun 65% toimivasta ATO-operaatiolle varatusta Ukrainan armeijan kalustosta meni romuksi tai jäi vastapuolelle.
Donetskin kenttää puolustaa joku vapaaehtoispataljoona, joka lähetettiin sinne UA:n avuksi ja on nyt kaksi viikkoa torjunut pieniä tiedusteluhyökkäyksiä.
Monissa liemissä keitetty valtiosihteeri Risto Volanen kirjoittaa inhorealistisen historiikin:
Ukrainan jako ja pienet maat
Tulitauko horjuu eikä kukaan ei voi ennustaa, millaisia vaiheita Ukrainan kriisillä on vielä edessä. Sen yksi puoli on kuitenkin, että Ukrainaa ollaan nyt jakamassa idän ja lännen kesken - mutta suomalaisessa mediassa ei näytä olevan halua tunnistaa sitä tai sen syitä.
Kuten tunnettua, kylmän sodan jälkeen länsi on halunnut jatkaa laajentumista itään ja Venäjä pitää sekä palauttaa aikaisempaa suuruuttaan.
Nämä kaksi pyrkimystä törmäsivät Ukrainassa. Kriisin puhjettua viime talvena se uhkasi laajentua sotilaallisestikin kansainväliseksi. Kun EU ei pystynyt ja liittokansleri Merkel ei halunnut tarttua lännen puolelta johtoon, se siirtyi Yhdysvalloille.
Vaarallista tilannetta alettiin saamaan hallintaan, kun ulkoministerit Lavrov ja Kerrytapasivat Lontoossa 14. maaliskuuta. Sen jälkeen ulkoministeri Kerry sanoi ymmärtävänsä Venäjän ”legitiimejä intressejä” ja osapuolet totesivat, etteivät aio sotia keskenään Ukrainassa.
Se ei ollut omiaan jarruttelemaan Venäjää, ja sen jälkeen Kiovan ukrainalaiset olivat maassaan yksin omien venäläistensä ja Venäjän kanssa.
Ei voine sanoa, että länsi olisi tietoisesti innostanut ukrainalaiset yli sen, mihin sen konkreettinen tuki lopulta ylti. Sen sijaan voi sanoa, että EU:n ja Yhdysvaltojen ulkoasiain hallinnoissa mentiin tavoitteellisissa lupauksissa pitemmälle kuin mihin valtioiden ylin johto oli lopulta valmis.
Ukrainalaisten sotiessa aseellisesti, länsi ja itä kävivät kevään ja kesän kauppa- ja propagandasotaa. Mutta tuloksista näkee, että samaan aikaan valmisteltiin lännen suurvaltojen ja Venäjän pakettia, johon presidentti Poroshenko saatiin tai joutui sitoutumaan Naton huippukokouksen yhteydessä Walesissa syyskuun alussa.
Naton Walesin kokouksen linjaus ei lupaa Ukrainalle Nato –jäsenyyttä eikä edes materiaalista aseellista apua. Kevään 1997 Venäjä-Nato –sopimuksen mukaisesti uusia tukikohtia ei perusteta itäiseen Eurooppaan. Sen sijaan tulee uusia komentorakenteita, prikaatin suuruinen nopean toiminnan joukko ja lisää harjoituksia. Ne ovat kuitenkin ratkaisevasti vähemmän kuin erityisesti Puola ja Baltian maat olivat vaatineet. Itäisessä Euroopassa onkin nyt turvallisuuspoliittinen käymistila.
Samaan kokonaisuuteen sovittiin yhteisymmärrys, että Ukrainan ja EU:n vapaakauppasopimuksen solmimista lykätään ensi vuoden loppuun niin, että jää aikaa sovittaa se yhteen Ukraina-Venäjä kauppasuhteiden kanssa.
Donetskin ja Luganskin alueisiin viitaten jo ensimmäisessä Minskin kokouksessa sovittiin tulitauon lisäksi vallan desentralisaatiosta, väliaikaisesta itsehallinnosta ja aiennetuista paikallisvaaleista. Venäjän valtaamasta Krimistä taas ei viime aikoina ole paljoa puhuttu.
Kun tätä kokonaisuutta katsoo Ukrainan tragedian kokeneiden kannalta, ei ole yllätys, että tulitauko toteutuu kangerrellen. Sen takana on kuitenkin niin suuret intressit ja voimat sekä lännessä että idässä, että rohkenee ennakoida koko paketin etenevän vaikka tuskienkin tietä.
Suomessa on tärkeätä yhtyä ulkoministeri Tuomiojan linjaukseen, että ”Lopputuleman pitää olla ehyt Ukraina, jonka suvereniteettia kaikki kunnioittavat, jolla on hyvät suhteet kaikkiin naapureihin ja josta kaikki vieraat joukot ovat poistuneet.”
Mutta yhtä tärkeätä on myös tiedostaa, että johtavien Natomaiden sekä Venäjän kokonaispaketti merkitsee reaalisesti Venäjän taloudellisten ja sotilaallisten etujen huomioimista ja jäätyvänä konfliktina Ukrainan tosiasiallista jakoa.
Suurvallat pitävät siitä, että pienet ovat niiden vastustajia vastaan, mutta konkreettisessa tilanteessa suurvallat toimivat omien strategisten ja päivänkohtaisten tarpeidensa pohjalta – kuten presidentti Niinistö sanoi suurlähettiläille ilmeisesti ennakoiden elokuussa, "Natokaan ei ole kihlakunnanoikeus".
Ukrainan kriisin todellisuuden tiedostaminen on nyt Suomessa tärkeätä, koska se kertoo, miten vaarallista pienelle maalle on tänäänkin perustaa elinetujaan toiveisiin, tunteisiin tai ideologiaan – eikä oman maan reaaliseen ympäristön vakauteen ja omaan toimintakykyyn.
Sattumalta luen juuri Henry Kissingerin uutta kirjaa Maailmanjärjestys (World Order). Siinä hän siteeraa Bismarckia: ”Ulkopolitiikassa tunteellisuus ei saa vastakaikua”.
Samaan tapaan kirjoitti Tamminiemi –kirjan tekijä: ”Silloin kun vaakakupissa on kansakunnan kohtalo, ottavat ne poliittiset johtajat, joiden luonteenlaatu ei kestä tosiasioiden tunnustamista, raskaan vastuun.”
http://www.ristovolanen.fi/118302917/2189583/posting/ukrainan-jako-ja-pienet-maat
Ihan kuin jotain odoteltaisiin.
Olisikohan niin ettei kapinallisilla riitä miehiä jatkaa taistelua ilman venäläisiä?
Aseita ja muutakin kalustoa varmaan olisi riittävästi tarjolla suuremmallekin separatistiporukalle.
Ihan kuin jotain odoteltaisiin.
Olisikohan niin ettei kapinallisilla riitä miehiä jatkaa taistelua ilman venäläisiä?
Aseita ja muutakin kalustoa varmaan olisi riittävästi tarjolla suuremmallekin separatistiporukalle.
Toisaalta onkohan Venäjälle vaikeaa laajentaa taistelualuetta tykinkantamaa pidemmälle omalta rajaltaan?
Pidemmälle menevää hyökkäystä kun olisi hieman hankalampaa selittää oman maan kansalaisille pelkkänä puolustustaisteluna. Ja, kapinallisillakaan ei taida olla kannatusta muuta kuin näissä muutamissa itäukrainan suurimmissa kaupungeissa. Eihän sielläkään ihmiset ole rynnänneet massoittain tukemaan separatisteja.
Maaseudulla ja lännempänä väki on täysin ukrainaista. Kaiken lisäksi itse Venäjällä asuu paljon ukrainlaisia ja varsinkin heitä lienee vaikea saada uskomaan että nämä rauhalliset maaseudun asukkaat olisivat niitä Venäjän tevision esittämiä verenhimoisia fasisteja. Ja että juuri heitä täytyy käydä ampumassa tykeillä ja tankeilla.
Ukraina on Venäjän monisatavuotinen liittolainen ja ystävä. Ukrainalaissyntyisiä toimii Venäjälläkin kaikkialla virastoissa, tehtaissa, yliopistoissa, armeijassa jne. Voi olla ettei vanhaa ystävää vastaan ole helppoa sotia. Kun kaikki tietävät, propagandasta huolimatta että ukrainalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin he itsekin.
Hieman samanlainen tilanne oli Talvisodan aikaan. Monet venäläisetkin ihmettelivät (tosin eivät kovin avoimesti, ymmärrettävästi) että kuinka sellainen pieni kansa kuin suomalaiset, olivat ryhtyneet hyökkäämään suurta Venäjää vastaan.
Paha paha OT mutta turpeella kyllänpystyy tuottamaan energiaa ilman tukiaisia aivain kuin vaikka kivihiilellä. +työllisyys ym vaikutukset, eikä rasita kauppatasetta venäläisen(katos sivutaan itse aihettakin) kivihiilen ostaminen. Turve on aliarvostettu kotimainen energianlähde minkä Vihreät ovat saaneet tyylikkäästi mustamaalattua.Vonka. Yleensä kirjoitat hitokseen järkeviä juttuja, mutta tässä kohdassa olet niellyt vihreiden ja ydinvoimaa inhoavien mustaa valkoiseksi väittävän propagandan peruketta myöten.
Asiahan on niin, että nimenomaan Fennovoima ei maksa valtiolle juuri mitään, mutta nimenomaan kaikki Fennovoiman vaihtoehdot pl. hypoteettinen uusi reaktori maksaisivat valtiolle rahaa. Tuulivoimalla öpaut 350 miljoonaa vuodessa 12 vuoden ajan. Muilla voimanlähteillä taas kansantaloudesta katoaisi vähintään saman verran ulkomaille polttoaineen (myös puun, mitä on tarkoitus rahdata Venäjältä) ja päästökiintiöiden ostamiseksi. Eniten kotimaiset vaihtoehdot eli turve ja biomassa kykenevät kilpailemaan vain tukiaisten kaltaisilla verohelpotuksilla, eivätkä enää niilläkään sitten kun päästökertoimia seuraavan kerran korjataan.
Lisäksi suhteellisen edullisena hiilimaksuista huolimatta pysyvän sähkönsaannin turvaaminen heijastuu positiivisesti teollisuuteen ja kerryttää verotuloja. Kuten myös sähkön tuotanto suoraan.
Jos valtion kassaan haluaa lisää rahaa jaettavaksi vaikka aseisiin, niin sitten on parempi kannattaa tämänkaltaisia hankkeita.
Suurin osa venäläisistä "vapaaehtoisista" on ilmeisesti vedetty pois ja varmaan vieneet materiaalinsa mukanaan. Sepoilla on toki jäljellä ukrainalaisilta kaapattu ja rajantakaisesta "supermarketista" saatu materiaali. Venäjän puolella varustetaan ja koulutetaan edelleen uusia taistelijoita: separatistit olivat kuitenkin ennen interventiota helisemässä joten tuskin voimatasapaino on siitä niin paljon muuttunut.
Seppojen joukossa on niitä jotka eivät hyväksy tulitaukoa, koska he olivat mielestään voittamassa sodan. Suurvaltapoliittiset perustelut siitä miksi Venäjä ei julkisesti ole tullut separatistien avuksi menevät tältä porukalta yli hilseen.
Vastaan oikeassa ketjussa.
Hyvä ettei vanhat hyvät tykit jää ihan tarpeettomiksi Olen melko kaveri juuri tuollaisen kanssa. Hyvä peli se on. Hyvä että on jossain käyttöä.. (vitsi tuo loppu toki)"Tulitauko" jonka aikana sepot käyttää tykistöä, ei ole tulitauko ja suomalaisen median kiinnostus konfliktiin näyttää lopahtavan, en ymmärrä.