Teknisesti ei ole vaikeasti tuotettava tarvike. Sotatarvikkeiden valmistamiseen yleisesti tulee vaikeuskerrointa turvallisuusvaatimusten muodossa jo pelkästään koska räjähdysaine. Politiikka astuu mukaan kun päätetään kenelle valmistetaan, mitä valmistetaan ja millaisia määriä (esim Ukrainalle ei ole toistaiseksi annettu kaikkea ampumatarviketta Himars- järjestelmiin.)
Jos maassa on jo valmiiksi sotatarvikkeita tuottavia yrityksiä, niin tarjouksia menee luonnollisesti heille. Tai jo olemassa oleva yritys/yritykset lähestyy "asiakasta" itse sopimustarjouksen muodossa. Yritykset miettivät onko tarjottu sopimus kannattava joko olemassa olevien tuotantolinjojen muokkaamiseen tilausta varten tai uusien tuotantolinjojen rakentamiseen. Neuvottelukierrosten jälkeen tuotanto alkaa x- ajan kuluttua tai ei jos sopimukseen ei päästä.
Jos tarjoukseen tarttuu yritys joka ei ole aikaisemmin tuottanut aiheen tuotteita, niin alku on luonnollisesti raskas byrokratian ja ihan jo pelkästään rakentamisenkin osalta. Yrityksen on hankittava luvat r-aineiden käsittelyyn, tuotantotilojen ja varastojen sijainnin pitää olla turvallinen. Turvallisuusjärjestelyt alueen ja kuljetusten osalta mittavat.
Yllä olevaa voi pilkkoa pienempiin ja vähemmän vaatimuksia aiheuttaviin kokonaisuuksiin tuottamalla yhdellä yrityksellä kranaatin kuoret, toisella yrityksellä sytyttimet ja seitsemäs yritys suorittaa loppukokoonpanon erityisturvallisessa laitoksessaan.
Tldr: jos sopimus taloudellisesti kannattava yritykselle tai usealle, niin tuotanto käynnistyy ellei ole poliittista estettä. Lopputuote grillaajilla x-ajan kuluttua.