Tarvike ja varustetuotannossa on aina mukana se asian toinen puoli, eli missä ne tavarat on. Tähän mennessä kaikki ryssän tappiot on keskittyneet vain ja ainoastaan logistiikan pettämiseen. Käärmesaari, Kiova, Harkova, Herson: kaikissa näissä rintamalle ei saatu kalustoa, miehiä tai näiden huoltoa. Itä-Ukrainan tilanne on samasta syystä vaikea: ryssä saa tuonne huollon pelaamaan ja etulinjaan pystytään kaatamaan uutta ukkoa. Mutta se huolto ei edelleenkään kestä sitä että alueelle tulisi kymmenientuhasien uusien mobikkien hyökkäysosasto, ne kuolisi nälkään ennen kuin hyökkäys saadaan kasaan.
Tässä pitää muistaa että ryssä ei ole täysin typerä, joten jokin syy on noihin massahyökkäyksiin. Eiköhän se ole se että joukkoja ei pystytä huoltamaan ja ainoa mahdollisuus saada niistä jotain irti on ne massahyökkäykset. Ne joukot kun kuolee jokatapauksessa, mieluummin hyökäten ja aiheuttaen ainakin vähän tappioita Ukrainalle kuin että ne vain paleltuu juoksuhautoihin.
Läntiset tykistöaseet menee ihan samaan kategoriaan Himarssia myöten: jos vaikka olisikin määrättömästi ammusta, niin jotenkin ne pitää sinne etulinjaan toimittaa. Isoissa määrissä niitä myös väistämättä kasautuu jonnekkin ja tämähän on koitunut ryssän vahingoksi: vähänkin isompi varasto tuppaa tupakoimaan itsensä taivaalle. Tuon myötä se tykistökin on hiljentynyt kummasti, murkulat varastossa kotirintamalla ei auta etulinjassa.
Joten väitän vahvasti että absoluuttinen määrä miehiä ja aseita ei nyt auta vaan ne pitää myös pystyä pitämään huollettuna etulinjassa.