Toisaalta nykyajan sotatarvikkeiden monimutkaisuus on pääosin aivan eri tasolla kuin 80 vuotta sitten. Tuotannon vaatimukset ovat kasvaneet valtavasti, ja yhä enemmän on erilaisia osia joiden tuotanto vaatii oman erikoistuneen tehtaansa tai teollisuudenhaaransa.
Totta ja panssarivaunujen osalta monimutkaisuus alkoi nostaa päätään 70-luvun puolivälin tienoilla, tosin todellinen kalleus tuli 80-luvulla kun pimeänäkö ja lämpönäkö tulivat miltei pakollisiksi, samoin erilaiset mikroprosessorit. Neuvostoliitto ei missään vaiheessa kyennyt vastaamaan tähän kilpailuun vaikka iskivät hurjasti rahaa aseteollisuuteen ja ulkomaiden vakoilu sekä erilaisten komponenttien salakuljettaminen on arkipäivää. 90-luvun ja 2000-luvun myötä mukaan tulivat tietotekniikka, datankäsittely sekä kaikenlaisten anturien ja muun teknologian pakkaaminen entistä pienempään tilaan, tälläkin alalla Venäjä on ollut ostajan roolissa, oma teollisuus ei ole pysynyt mukana.
Jos sallitaan pieni offtopic, niin tällä vuosikymmenellä tullaan näkemään mielenkiintoinen tapaus: merkittävä aseteollisuuden investointi Euroopassa, tarkoitan Puolan suurta suunnitelmaa. Heidän tämänhetkinen julkikerrottu ostoslista löytyy mm. täältä.
LÄHDE
Panssarivaunujen osalta ovat kertoneet tämän:
- K2: 180 (3 battalions) of newly produced tanks, delivered from South Korea in 2022-2025 for the T-72 and PT-91 tanks delivered to Ukraine. After 2026, these tanks are to be upgraded to the K2PL version.
- K2PL: 820 units (14 battalions) adapted to the Polish requirements of K2 tanks, the deliveries of which are to start in 2026. These tanks are to be produced in a new factory built in Poland and partly in South Korea. The vehicles are to be characterized by: reinforced armor, omnidirectional observation system, hard-kill ASOP (KAPS) active defense system.
- K3PL (contractual name): a new Polish-Korean tank of the future, developed on the basis of the K2PL tank, which will be produced in Poland and South Korea.
Uuden panssarivaunuja valmistavan tehtaan avaaminen Euroopassa on miltei pöyristyttävä ajatus, mutta tällaista polakit aikovat. Vuoteen 2026 on vielä pitkästi matkaa ja yllä kuvattu vaunu (mm. APS-järjestelmä K2PL-vaunuihin vakiona) kuulostaa erittäin kalliilta. Pahat kielet ovat jo sanoneet ettei heillä ole varaa tällaisiin vaunuihin eikä ainakaan 1 000 kpl mistä tässä puhutaan. Toiset alaa seuraavat ovat puolestaan sanoneet että tässä tähdätään korkealle jotta osutaan varmasti todelliseen maaliin, joka on määrältään pienempi mutta realistisempi. Aika näyttää miten heidän käy, mutta ei sovi unohtaa: heillä oli kylmän sodan aikaan T-72M1 panssarivaunuja valmistava tehdas ja modernisoivat näistä vaunuista PT-91 vaunuja 90-luvulla ja T-72M1R vaunuja 2010-luvun päätteeksi. Panssarivaunujen valmistuksesta on siis ns. historiallista perimää, vaikka viimeisten 30 vuoden aikana todellista uustuotantoa ei olekaan ollut.
He ovat myös valmistaneet suomalaisen AMV-vaunun puolalaista versiota Rosomak hyvin kunnioitettavan määrän. Toki pyöräajoneuvo on eri kategoriassa monimutkaisuuden ja hinnan osalta jos vertaa panssarivaunuun, mutta ehkä he pitävät päänsä ja puskevat väkisin maaliin?
Joka tapauksessa heillä on julkikerrottua aitoa halua ryhtyä merkittäväksi toimijaksi sotateknologian alalla ja Etelä-Korea on otettu kumppaniksi tähän projektiin. Sanoisin että puitteet ovat kunnossa, enää tarvitsee vain rakentaa vaunuja valmistava tehdas ja aloittaa tuotanto. En tohdi arvata, millaisia vuosituotantomääriä tultaisiin näkemään, liian monta muuttujaa ja monimutkainen tuote, vaikka Etelä-Korea olisikin vahvasti mukana valmistaen osan komponenteista. Jos katsoo kylmän sodan jälkeistä uusien panssarivaunujen tuotantoa koko maailmassa niin määrät ovat olleet pieniä ja yksikköhinnat suuria. Enimmäkseen on keskitytty vanhojen varastovaunujen modernisointiin, mikä on tietysti useimmiten kustannustehokkaampaa kuin kokonaan uuden vaunun tekeminen. Jään mielenkiinnolla seuraamaan mihin puolalaiset pystyvät, millainen vuosituotanto saadaan aikaan ja mihin vaunujen yksikköhinta asettuu. Sanoisin että on realistista varautua viivästyksiin ja vaikka tuotanto saataisiinkin käyntiin vuonna 2026, menee varmasti muutama vuosi että tuotanto saadaan hiottua vauhtiin. Pitäisi siis malttaa odottaa vuoteen 2030 ennen kuin on saatu aidosti riittävä määrä tietoa projektin etenemisestä ja todellisesta luonteesta, sanoisin että kaikki ennen sitä on "liian aikaista spekulointia" vaikka arvaaminen onkin hauskaa.
