Ukrainan konflikti/sota

Puolalla on naapureina samanmielisiä maita, joilla on osaavaa teollisuuskapasiteettia myös. Siitä voi syntyä yhteistyötä, joka nopeuttaa noita suunnitelmia. Tsekki, Slovakia, Liettuakin. Voisipa Ruotsin teollisuuskapasiteettikin olla osallisena joiltakin osin, esmes ne kuuluisat laakerit ja vastaavat osat. On tuossa massaa takana tarvittaessa, ei tarvita Saksan pupuja sotkemaan hyvää asiaa.
Suomen pitäisi liittyä tähän projektiin mukaan ja sitämyöden ajan kanssa korvata Leot ja hankkia(tehdä) lisää K3:a. Olisi tilanteen perkelöityessä sitten sekä omaa varaosatuotantoa, että luotettava kumppani joka ei ryssää kumarra.
 
Suomen pitäisi liittyä tähän projektiin mukaan ja sitämyöden ajan kanssa korvata Leot ja hankkia(tehdä) lisää K3:a. Olisi tilanteen perkelöityessä sitten sekä omaa varaosatuotantoa, että luotettava kumppani joka ei ryssää kumarra.
Ja voisi ostaa Pioruneja. Luultavasti kustanustehokkaampi kuin Stinger. Polakeilla taisi olla jokin oma loitering -järjestelmäkin.
 
The Economistissa on sarja artikkeleita Ukrainan sodasta, mm. Zelenskyin sekä kenraalien Zaluzhny ja Syrsky haastattelut. Pohjavire on valitettavan negatiivinen.

En pysty kopioimaan niitä kaikkia tänne puhelimella, mutta vahva lukusuositus.

A second challenge is the fighting currently under way in Donbas, most notably around the town of Bakhmut. General Syrsky, who arrives at the interview in eastern Ukraine in fatigues, his face puffy from sleep deprivation, says that Russia’s tactics there have changed under the command of Sergei Surovikin, who took charge in October. The Wagner group, a mercenary outfit that is better equipped than Russia’s regular army, fights in the first echelon. Troops from the Russian republic of Chechnya and other regulars are in the rear. But whereas these forces once fought separately, today they co-operate in detachments of 900 soldiers or more, moving largely on foot.

Bakhmut is not an especially strategic location. Although it lies on the road to Slovyansk and Kramatorsk, two biggish cities (see map), Ukraine has several more defensive lines to fall back on in that direction. What is more, Russia lacks the manpower to exploit a breakthrough. The point of its relentless onslaught on Bakhmut, the generals believe, is to pin down or “fix” Ukrainian units so that they cannot be used to bolster offensives in Luhansk province to the north. “Now the enemy is trying to seize the initiative from us,” says General Syrsky. “He is trying to force us to go completely on the defensive.”

“Russian mobilisation has worked,” says General Zaluzhny. “A tsar tells them to go to war, and they go to war.” General Syrsky agrees: “The enemy shouldn’t be discounted. They are not weak…and they have very great potential in terms of manpower.” He gives the example of how Russian recruits, equipped only with small arms, successfully slowed down Ukrainian attacks in Kreminna and Svatove in Luhansk province—though the autumn mud helped. Mobilisation has also allowed Russia to rotate its forces on and off the front lines more frequently, he says, allowing them to rest and recuperate. “In this regard, they have an advantage.”

But the main reason Russia has dragooned so many young men, the generals believe, is to go back on the offensive for the first time since its bid to overrun Donbas fizzled out in the summer. “Just as in [the second world war]…somewhere beyond the Urals they are preparing new resources,” says General Zaluzhny, referring to the Soviet decision to move the defence industry east, beyond the range of Nazi bombers. “They are 100% being prepared.” A major Russian attack could come “in February, at best in March and at worst at the end of January”, he says. And it could come anywhere, he warns: in Donbas, where Mr Putin is eager to capture the remainder of Donetsk province; in the south, towards the city of Dnipro; even towards Kyiv itself. In fact a fresh assault on the capital is inevitable, he reckons: “I have no doubt they will have another go at Kyiv.”

The temptation is to send in reserves. A wiser strategy is to hold them back. “I know how many combat units I have right now, how many combat units I have to create by the end of the year—and, most important, not to touch them in any way now. No matter how hard it is,” says General Zaluzhny. His agonising decision is redolent of the British commanders who held back Spitfire fighter planes as France suffered a German onslaught in 1940. “May the soldiers in the trenches forgive me,” says General Zaluzhny. “It’s more important to focus on the accumulation of resources right now for the more protracted and heavier battles that may begin next year.”
 
Kyllä mutta länsimaat eivät ole koko maailma joten mistään hermeettisestä eristyksestä ei ole kyse edes nyt, saati sitten n. 15 minuuttia tulitaukosopparin allekirjoituksesta. Japani ja E-Korea ovat varmasti valmiita avaaman auto- ja muut kokoonpanotehtaansa heti jne. eikä mene kauaa Saksalta ja Ranskaltakaan kun kaasukauppoja jatketaan ja tuotannon aloitusta Venäjällä puuhataan. Minua kiinnostaa eniten mikä on suomalaisomistuksen kohtalo Venäjällä? Ei kannattaisi olla sitten ihan tyhmä kun "rauha meidän ajaksemme" taas sovitaan. Ollaan kuitenkin :facepalm:
Voihan siinä toki noinkin käydä, mutta uskoisin, että länsimaat, Japani ja Etelä-Korea ovat nyt samassa rintamassa. Nimittäin, jos putin päästetään sodan jälkeen pannasta, ei hänellä tai mahdollisilla muilla maailman diktaattoreilla ole sitten enää mitään pidäkkeitä keppostella siellä sun täällä.
 
Washington Post on tehnyt laajan selvityksen Venäjän armeijan Petsamon 200. erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin vaiheista Ukrainassa.


Osa sotilaista, jotka luettiin osaksi yksikköä olivat asiakirjan mukaan sairaalahoidossa, kadonneita tai kieltäytyneet taistelemasta.

– He ovat hädin tuskin 60 prosentin vahvuudessa ja joutuvat turvautumaan vahvistuksiin, jotka eivät ole läheskään riittäviä, pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri kommentoi prikaatin tilannetta Washington Postille.

– Siellä on miehiä, jotka kieltäytyvät taistelemasta, miehiä, jotka ovat kateissa. Tämä kaikki kertoo siitä, että Venäjän sota on mennyt hirveällä tavalla pieleen, hän sanoo.

Washington Postin mukaan 200. prikaati oli sotaan lähtiessään ammattitaitoinen ja koulutettu yksikkö, jolla oli käytössään uutta kalustoa, kuten moderneja T-80 BVM-panssarivaunuja. Nyt suuri osa tästä joukosta on kaatunut ja runsaasti laadukasta kalustoa on menetetty. Tappioita on korvattu huonosti koulutetuilla varusmiehillä ja vanhentuneilla varusteilla.

Eräs 200. prikaatissa palveleva sotilas kertoi Washington Postille, että yksikkö on rappeutumassa. Hänet kutsuttiin palvelukseen syyskuussa osana presidentti Vladimir Putinin julistamaa liikekannallepanoa. Sotilas kertoo, että hänelle ja muille annettiin aluksi kypärät vuodelta 1941 ja taisteluliivit, joissa ei ollut suojalevyjä.

– Meitä ei edes kouluteta... He vain sanovat: ”Olet nyt ampuja. Ole hyvä, tässä konekivääri”, sotilas sanoi.
 
The Economistissa on sarja artikkeleita Ukrainan sodasta, mm. Zelenskyin sekä kenraalien Zaluzhny ja Syrsky haastattelut. Pohjavire on valitettavan negatiivinen.

En pysty kopioimaan niitä kaikkia tänne puhelimella, mutta vahva lukusuositus.
Onhan se huolestunut. Ja ihan aiheesta. Hyvä puoli on se, että tilanteeseen varaudutaan ja on todennäköisesti varauduttu jo hyvän aikaa säästelemällä perustettuja joukkoja. Se jää sitten nähtäväksi aloittaako Ukraina offensiivin jossain vai annetaanko rysyjen hyökätä jostain ja sitten yritetään kuluttaa hyökkäys loppuun käyttämällä puolustajan etua hyväksi. Se jäänee nähtäväksi... tuo hyökkäyksen valmistelu lienee syy miksi putler ramppaa jatkuvasti likasangon luona ruinauskierroksilla, haaveissa lienee uuden rintaman avaaminen pohjoisessa - en ole varma sen järkevyydestä, elleivät sitten aio keskittää kaikkea voimaa sille rintamalle tavoitteena Kiovan kaataminen. Upporikasta ja rutiköyhää...
 
Suomen pitäisi liittyä tähän projektiin mukaan ja sitämyöden ajan kanssa korvata Leot ja hankkia(tehdä) lisää K3:a. Olisi tilanteen perkelöityessä sitten sekä omaa varaosatuotantoa, että luotettava kumppani joka ei ryssää kumarra.
Olen samaa mieltä. Saksan ja Ranskan kaltaisiin varsin ryssämielisiin maihin ei yksinkertaisesti voi luottaa. Appeasement-ajattelu elää niissä aivan liian vahvoina. Samoin Israel on epäluotettava kumppani kriisiaikoja ajatellen. Euroopassa pitäisi olla myös Yhdysvalloista riippumatonta kykyä vastustaa ryssän laajentumispyrkimyksiä.
 
Onhan se huolestunut. Ja ihan aiheesta. Hyvä puoli on se, että tilanteeseen varaudutaan ja on todennäköisesti varauduttu jo hyvän aikaa säästelemällä perustettuja joukkoja. Se jää sitten nähtäväksi aloittaako Ukraina offensiivin jossain vai annetaanko rysyjen hyökätä jostain ja sitten yritetään kuluttaa hyökkäys loppuun käyttämällä puolustajan etua hyväksi. Se jäänee nähtäväksi... tuo hyökkäyksen valmistelu lienee syy miksi putler ramppaa jatkuvasti likasangon luona ruinauskierroksilla, haaveissa lienee uuden rintaman avaaminen pohjoisessa - en ole varma sen järkevyydestä, elleivät sitten aio keskittää kaikkea voimaa sille rintamalle tavoitteena Kiovan kaataminen. Upporikasta ja rutiköyhää...
Surovikinin strategian prioriteetti oli rauhoittaa tilanne rintamalla vetämällä joukot parempiin puolustusasemiin. Toinen kohta on temmata aloite hyökkäämällä Bakhmutissa, Vuhledarissa jne. sekä pommittamalla infraa. Kolmanneksi hän rakentaa mobikeista voimaa keväthyökkäystä varten.

V-Venäjän rintaman tarkoitus olisi sitoa Ukrainan joukkoja pohjoisrajalle. Tappioista piittaamatta, sillä sotilaan henki on ryssälle halpa.

Edit:typo
 
Back
Top