"Venäjällä on aseita sadan vuoden sotaan" | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi
Niinpä... ja vanhimmat aseistakin alkavat olla jo sadan vuoden ikäisiä
Otsikko hieman vedättää, tutkija ei varsinaisesti sanonut noin. Sopii verrata alkuperäiseen viitattuun Postimees-lehden julkaisemaan mielipidekirjoituksen otsikkoon ja alkusanoihin (loput valitettavasti maksumuurin takana):
LÄHDE
VLADIMIR YUŠKIN ⟩ The strength of the Russian defense industry is just a miserable mask
The Russian defense industry is not ready for the war in Ukraine at all, depending to a large extent on Western know-how, says Vladimir Yushkin, director of the Baltic Russian Research Center.
-
Tässä se mitä Verkkouutisten artikkelissa sanotaan:
LINKKI
Tutkijan mukaan Kremlillä on ollut harhakuvitelmia maan aseteollisuuden tilasta.
Baltian Venäjän tutkimuskeskuksen johtaja Vladimir Juškinin mukaan Venäjän menneisyyteen jämähtänyt aseteollisuus ei ollut lainkaan valmis Ukrainan sotaan.
Venäjän armeijan varastot ovat pullollaan vanhoja aseita ja sotakalustoa, jonka takia Kremlin valtaapitäviä ei ole Juškinin mukaan kiinnostanut aseteollisuuden modernisointi.
Juškin viittaa Postimees -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Venäjän entisen varapääministeri Alfred Kochin muistelmiin. Hänestä tuli elokuussa 1993 aseteollisuuden yksityistämistoimikunnan varapuheenjohtaja. Koch kävi kolmen vuoden aikana sadoissa asetehtaissa. Hän havahtui siihen, että venäläinen aseteollisuus oli jämähtänyt pahasti paikalleen.
– Sitten eräs vanha johtaja selitti Kochille, mistä oli kyse. Neuvostoliiton puolustusteollisuus oli ollut tässä tilassa joulukuusta 1984 lähtien, jolloin puolustusministeri, marsalkka Dmitri Ustinov kuoli. Hän oli täydellinen asehullu ja tuotti valtavan määrän panssarivaunuja, tykkejä ja kaikkea muuta kestämään sadan vuoden sodan, Juškin kirjoittaa.
Tutkija toteaa, että venäläisen valtionyhtiö, asejätti Rostecin toimitusjohtaja Sergei Chemezov huvijahdin pituudesta ja puolustusministeri Sergei Shoigun palatsien koosta voi päätellä sen, että valtaapitävät eivät ole olleet kovin kiinnostuneita aseteollisuuden modernisoinnista. Rahat ovat valuneet mahdollisesti herrojen taskuihin.
– He elivät vanhassa paradigmassa: varastoissa riittää aseita sadan vuoden sotaan. Eihän kukaan tässä maailmassa aikonut ryhtyä sotaan – paitsi Vladimir Putin, joka alkoi korkeintaan viimeisen viiden vuoden aikana kuvitella olevansa sotilasjohtaja, Juškin toteaa.
– Toisin sanoen Venäjä aloitti sodan teollisuudella, joka ei ole kyennyt uudistumaan. Modernisointiin varatut rahat käytettiin tehottomasti. Lännen asettamat pakotteet lopettivat täysin mahdollisuuden siihen, että Venäjällä voisi tapahtua itsenäistä uutta kehitystä.
-
Väitetään siis että Neuvostoliiton aseteollisuus olisi ollut "paikoilleen jämähtänyt" marsalkka Ustinovin kuoleman jälkeen eli joulukuusta 1984 lähtien. Ennen sitä tuottivat valtavat määrät sotateknologiaa, koska Ustinov pyrki varautumaan "sadan vuoden sotaan". JOS uskotaan tämä väite, se tarkoittaisi että Ustinovin johdolla "valmistauduttiin sadan vuoden sotaan" mutta on eri asia, oliko varastoissa ikinä riittävästi sotakonetta sellaista varten. Minä näen tuon enemmän kielikuvana kuin minään määrän mittana.
Tutkija väittää myös että nykyinen Venäjän johto elää edelleen tässä harhaluulossa että sotatarvikkeita riittäisi "sadan vuoden sotaan". Ei ole koettu tarvetta uudistaa teollisuutta, koska varastot ovat täynnä tavaraa (heidän luulo).
En ole samaa mieltä siitä että Neuvostoliiton teollisuus olisi jämähtänyt Ustinovin kuoleman jälkeen: eri sotakoneiden parhaat versiot tulivat tuotantoon 80-luvun lopussa eli hyvin lähellä Neuvostoliiton romahtamista. Kehitystä tapahtui siis loppuun asti, tosin valmistusmäärät laskivat tasaisesti ennen lopullista romahdusta, mikä tapahtui vuosien 1989-1991 aikana. Oliko Ustinov sitten se ajava voima, joka pakotti valmistamaan sotakoneita varastoon ne määrät mitä tekivät, vaikea sanoa. Lisäksi pitää muistaa: tutkimus ja tuotekehitys vie vuosia, joten on mahdollista että 80-luvun lopussa valmistuneet projektit on aloitettu Ustinovin ollessa elossa ja siten ainakin osaksi hänen ajaminaan.
Olen myös hieman eri mieltä siitä, etteikö teollisuutta olisi yritetty modernisoida Venäjän aikana. Paino sanalla yritetty, tulokset jättävät paljon toivomisen varaa. Sanoisin että johtajien huvijahtien pituus ja palatsien koko kertoo siitä, missä heidän oikea intohimonsa on ollut ja minne suuret määrät rahaa on valunut. Eli modernisointia on tehty ainakin teorioissa, paperilla ja haavekuvissa, mutta todellisuudessa se on jäänyt puolitiehen. Ei totaalinen pannukakku, onhan modernihkoa tarviketta valmistettu koneesta riippuen kymmeniä tai satoja kappaleita per vuosi, mutta selvästi teollisuuden syviä ongelmia ei ole kyetty ratkaisemaan. Pelkkä rahan kaataminen harvoin ratkaisee "syviä ongelmia", sellainen vaatisi järjestelmän ja ehkä koko yhteiskunnan muutoksen, mutta sellaiseen ei ole Venäjällä halua saati kykyä.
