Ukrainan kesäkuun alussa käynnistynyt vastahyökkäys on edennyt hitaasti. Maan asevoimat on valloittanut takaisin Venäjän alkuvuonna hallitsemasta alueesta vasta promilleja, mikä on ollut pettymys niin ukrainalaisille kuin heidän läntisille tukijoilleen.
Harvat voitot eivät johdu sotaponnistelujen vähäisyydestä vaan tehtävän vaikeudesta. Ukrainalla on vastassaan yksi järeimmistä toisen maailmansodan jälkeen rakennetuista puolustuslinjoista.
Helmikuussa 2022 Ukrainaan hyökännyt Venäjä alkoi viime syksynä linnoittaa etenkin eteläistä Zaporižžjan rintamaa. Moniportaiset pääpuolustuslinjat koostuvat panssariesteistä, miinakentistä ja useiden kilometrien kaivannoista. Jos Ukrainan joukot murtautuvat sellaisesta läpi, edessä on lisää linnoitteita. Etenemistä vaikeuttaa myös avara ja suojaton maasto.
Samalla Venäjä on kehittänyt sodankäyntiään,
arvioi yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Institute for the Study of War (ISW).
Venäläiset kykenevät entistä useammin häiritsemään Ukrainan ohjusten ja lennokkien satelliittisignaalia niin, että ne eivät osu maaliinsa.
Miehittäjän etulinjan joukot taas hyödyntävät onnistuneesti niin kutsuttua elastista puolustusta. Ensimmäisen taistelukosketuksen jälkeen ne vetäytyvät satoja metrejä taaksepäin ennalta valmisteltuihin puolustusasemiin, joista käsin ne sopivan hetken tullen iskevät takaisin.
Venäjä hallitsee valtaamiensa alueiden ilmatilaa hävittäjillään ja taisteluhelikoptereillaan, ja sen tykistö on suurista tappioista huolimatta yhä vahva.
Vaikka lännen asetuki on ollut mittavaa, Ukrainalla on tankeista alkaen lähes kaikkea vähemmän kuin Venäjällä.
Ukrainalta puuttuvat yhä länsihävittäjät ja pisimmän kantaman tarkkuusohjukset. Ilman niitä on vaikea saavuttaa alueellista ilmaherruutta, mitä hyökkäyksen onnistuminen vaatisi. Pulaa on myös ammuksista.
”Asetelma ei ole millään lailla helppo. On väärin olettaa, että sieltä vain tullaan ja hyökätään läpi”, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen pääopettaja, everstiluutnantti
Jarmo Mattila.
Ukrainalta ei ole toistaiseksi nähty eri prikaatien ja aselajien yhteistoimintaa vaativia suuria hyökkäyksiä. Mattilan mukaan tämä voi johtua niin osaamisen puutteesta kuin siitä, että Ukraina pyrkii säästämään joukkojaan siihen asti, kunnes tilanne läpimurrolle on nykyistä otollisempi.
Kesäkuussa levisi kuvia
rykelmästä vastahyökkäyksessä vaurioituneita Ukrainan panssariajoneuvoja. Kolme niistä oli Suomen lahjoittamia Leopard 2R -miinanraivausvaunuja.
Myös muusta tuhotusta länsikalustosta kiersi tuolloin kuvia.
Kun ensimmäiset läpimurtoyritykset olivat tuottaneet liikaa menetyksiä, Ukraina palasi sille ominaiseen kulutussotaan. Tykistöiskuja höystettiin kevyen jalkaväen öisillä operaatioilla.
Vastahyökkäyksen uusin vaihe alkoi
26. heinäkuuta, kun Ukraina käynnisti kaksi laajempaa hyökkäystä etelässä. Venäjän mukaan ainakin toiseen niistä osallistui kolme pataljoonaa, siis tuhansia sotilaita.
Toistaiseksi Ukraina on menestynyt parhaiten etelärintamalla, jossa sen joukot ovat työntyneet niin Orihivin kuin Velyka Novosilkan kaupunkien eteläpuolilla noin kymmenen kilometriä eteenpäin. Venäjän päälinjojen läpi Ukraina ei ole kuitenkaan onnistunut murtautumaan.
Kesäkuun alussa Venäjä hallitsi yhteensä yli 108 000 neliökilometrin kokoista aluetta Ukrainasta. ISW arvioi
SK:lle, että 10. elokuuta mennessä Ukraina oli valloittanut tästä takaisin 289 neliökilometriä. Samalla Venäjä oli edennyt hieman idässä.
Ukraina haluaa ajaa Venäjän pois koko maasta. Luonteva ensimmäinen askel olisi iskeä kiila Venäjän etelässä miehittämään alueeseen. Kiivaimpien hyökkäysten sijainnista päätellen Ukraina tavoittelee juuri tätä.
Jotta kiila olisi täydellinen, Ukrainan pitäisi edetä noin sata kilometriä Asovanmerelle asti. Käytännössä se pystyy aiheuttamaan merkittäviä vaikeuksia Venäjän joukoille pelkästään katkaisemalla niiden idästä länteen suuntautuvan päähuoltoreitin, josta osa sijaitsee kymmenien kilometrien päässä rannikosta.
Huoltoreitti muodostuu rautatiestä ja maantiestä. Jo pääsy sen läheisyyteen voi riittää Ukrainalle, arvioi Jarmo Mattila.
”Varsinkin kiskot on helppo katkaista etäisyyden päästä tulella.”
Jos Ukraina onnistuu ennen talven tuloa lyömään kiilaa Venäjän joukkojen väliin, lännen tuki sille jatkunee ennallaan.
Vaikeuksista huolimatta Ukrainalla on syytä varovaiseen toiveikkuuteen.
Kesällä Ukraina on iskenyt lennokeilla ja miehittämättömillä aluksilla onnistuneesti kauas Krimin niemimaalle johtaviin siltoihin sekä Venäjän laivoihin ja ammus- ja polttoainevarastoihin. Vaurioita on kokenut jopa maihinnousualus Mustameren koillisosassa.
Venäjän etumatka tykistön määrässä näyttäisi kaventuvan.
Forbes-lehden mukaan vastahyökkäyksen kahden ensimmäisen kuukauden aikana tuhotuista venäläisistä tykistöaseista on kolme kertaa enemmän kuvatodisteita kuin ukrainalaisista.
Sosiaaliseen mediaan ilmaantuu jatkuvasti videoita, joissa venäläiset sotilaat valittavat epäkohdista. Yksi niistä on se, että he joutuvat torjumaan ukrainalaisten hyökkäyksiä kuukaudesta toiseen ilman taukoa.
Kun Venäjä on vahvistanut puolustustaan Bahmutissa ja Zaporižžassa, se on siirtänyt sinne yksiköitä muilta rintamalohkoilta. Venäjällä ei liene enää juuri varalla taistelukelpoisia joukko-osastoja. Ukrainalla niitä taas arvioidaan olevan.
Pitkittynyt sota kuluttaa molempia osapuolia, mutta vain Venäjällä on nähty vakavia repeämisiä. Kesäkuussa Wagnerin kapina vavisutti koko maata. Heinäkuussa ansioitunut kenraalimajuri
Igor Popov sai potkut arvosteltuaan sodanjohtoa.
ISW arvioi, että Ukrainan todennäköisin tapa onnistua vastahyökkäyksessä olisi luoda paikallisia aukkoja Venäjän linjoihin ja edetä niistä niin syvälle, että Venäjä joutuu luopumaan myös aukkojen väleistä.
Ukraina sovelsi kyseistä tapaa vuoden 2022 lopulla Hersonissa. Kuukausien ajan rintamalinja pysyi lähes paikallaan, kunnes lopulta Venäjä vetäytyi nopeasti isolta alueelta.