Tämä on tavallaan melkoinen harhaluulo lännessä, on huomioitava, että Venäjä on muutakin kuin Moskova tai länteen katsova Pietari - parin tunnin ajomatkan päässä Moskovasta suurin osa kansasta (myös nuorista) elää lähes täysin venäläismedian välittämän uutisoinnin varassa. Ja mitä kauemmas mennään Venäjän suurimmista kaupungeista sitä vähemmän kansa seuraa ulkomaalaisia medioita, nettisivuja tai ottaa osaa keskusteluun länsimaisten ihmisten kanssa. Ja kun nykyään Moskovassa ja Pietarissakin ilmapiiri on kyllästetty propagandalla, jossa läntiset mediat leimataan yhteiskunnan vihollisiksi ja Venäjän konkreettiseksi uhaksi, tästä seuraa se, että loppujen lopuksi nuoristakin (siitä tv- ja nettikansasta) melkoinen osa turvautuu yksinomaan venäjänkielisiin lähteisiin muodostaessaan maailmankuvaa maailmasta. Ja on myös huomioitava se, että suurin osa venäläisistä puhuu vieraita kieliä huonosti tai hyvin huonosti - tai ei laisinkaan, joten ainoa lähde josta on saatavilla helposti tietoa on venäläinen media, josta valtaosa on nykyään tavalla tai toisella valtiojohtoista ja yksityiset blogistit ja toimijat leimataan jopa "vihollisiksi" tai "agenteiksi".
Olennainen kysymys onkin se, että onko aikaa odottaa sukupolvi tai kaksi? Venäjällä kasvaa nyt käytännössä ensimmäinen itsenäisen Venäjän sukupolvi, eikä suuntaus näytä positiviiselta - 90-luku ja demokratia-aate on pyyhitty vuosikymmenessä "roskiin" ja moni nuoristakin näkee 90-luvun kokeilun kansakunnan kautta turmiollisena. Voidaanko luottaa siihen, että seuraava sukupolvi näkee asiat toisin ja kaikki on ratkaistavissa neuvotellen - entäpä jos näin ei olekaan? Tietty on muistettava se, että hiljainen massa ei välttämättä ole konkreettisella tapaa valinnut puoltaan, mutta se kovaa ääntä pitävät (tehokas) kansanosa voi viedä sen suuren "hiljaisen massan" sellaiselle tielle, jolle he eivät oma-alotteisesti olisi halunneet lähteä - näin kävi Saksassakin 30-luvulla.
vlad.