Ukrainan konflikti/sota

Tämä on yksi lännen suurimpia epäonnistumisia 2000-luvulla. Kaikki maahanmuutto-, monikulttuurisuus- ja islamkritiikki on työnnetty väkisin marginaaliin, vaikka sillä on ollut suuri kannatus. Kansallismielisten elämä on tehty niin vaikeaksi että Moskovan tuki on otettu vastaan kun muuta keinoa jatkaa toimintaa ei ole. Jos kritiikki olisi sallittu normaalina poliittisena toimintana, demonisoinnin sijaan, putlerilla ei olisi vasalleja pitkin Eurooppaa. Länsi-Eurooppa on vielä niin pihalla ryssälän luonteesta ja tavoitteista että jonkun britin, ranskalaisen tai hollantilaisen välinpitämättömyys Ukrainan hädästä ei yllätä.

Maahanmuutto pitää ottaa tarkasteltavksi politiikkaan normaalina kysymyksenä, eikä pyhänä lehmänä josta vähintään 60% puolueista ei suostu tinkimään, tai edes puhumaan, ennen kuin fillareita alkaa tunkea idästä. Tänään kyllä nähtiin ja kuultiin järkeviä Eduskunnassa kun alkaa hitaimmillekin valjeta mihin massamaahanmuutto perustuu. Eipä vain haitannut silloin kun laumat vyöryivät Haaparannan puolelta.

Nyt korjataan Brysselin ja sen lakeijoiden kylvämää satoa. Tästä saa Ukrainakin kärsiä.
Demografisten muutosten kautta. Laajan siirtolaisuuden - merkittävästi lähtö- ja tulomaiden toisistaan eroavien kulttuuristen piirteiden ymmärryksessä. Lännen yhteiskuntien sisäisten ristiriitojen katalysoimiseen. On Venäjän työkalupakissa Russki-Mir -maailmaa kohti pyrittäessä. Kirjoittamasi pitkään ollut käytössä. Poliittisen vastakkainasettelun hahmoa ei voi ymmärtää ilman tämän sisäistämistä.

Venäläisen vaikutuksen suunta, ei koske vain äärioikeistoa. Tarvitaan tälle vastapari. Löyhästi hevosenkenkämallissa, tämä luonnollisesti on äärivasemmisto. Nämä "ääri" -tarkennukset, jossakin määrin tosin vievät ajattelua harhaan. Poliittiset osioinnit, eivät toimi vakuumissa. Vuotoa näiden kesken väistämättä tapahtuu.

Tässä Foreign Policyn näkemystä aiheesta; "A similar citational fate has befallen both Chomsky, a fierce critic of U.S. foreign policy and brutal international interventionism, and former U.S. Secretary of State Henry Kissinger, the architect of much of that foreign policy and brutal international interventionism. The ends of the horseshoe virtually kiss when these two men’s theories about the end of the conflict in Ukraine overlap. Recently, both men called for the West and Ukraine not to escalate the conflict with Russia and to instead seek “peace.”
 
Ryöstö-adoptoijat. Melkein viheliäisempää kuin tappaminen.
Kuvassa Itä-Ukrainasta, Rostoviin siirrettyjä sotaorpoja. Tosin, venäläisessä moraalikontekstissa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö näillä lapsilla olisi elossa olevia vanhempia.

Indoktrinoiminen identiteettiä, kansallisuutta kohtaan häivyttäen on epäilemättä käynnissä. Tälläkin hetkellä, 2014 aggressioiden jäljiltä. Hyvin mahdollisesti tuolloin pakkoadoptoituja ukrainalaisia jonkin verran nyt Venäjän barbaarijoukkojen puolella sotii.

Tätäkin taustaa vastaan. Hämmentävältä tuntuu vaikkapa humanismin keppihevosella ratsastaessa, ryssä-käsitteen käytöstä huolestuminen. Osalle poliitikoista ja kansalaisista. Epäreilua kielenkäyttöä? Kaikki eivät ole syypäitä kaikkeen? Vihanlietsontaa?

Entä natsi-käsite? Tämä ei vaikuttaisi vihervasuri-alttarille omatoimisesti itsensä sijoittaneiden puolella, erityistä moraalidilemmaa aiheuttavan.


1700809601922.png
 
Neuvosto-Venäjän suurimpia saavutuksia muistellessa, ei voida ohittaa maataloustuotannon massiivista uudistusohjelmaa, ulos Läntisen fasismin kaikesta vaikutuksesta. Kohti ideologista puhtautta.

Ukraina sai tästä osansa. Kansanmurhan muodossa.
 
En katso olevani defaitisti, vaikka väitänkin tässä kohtaa, että sota kestää vielä vähintään kaksi vuotta, ellei kalsarinmyrkyttäjästä päästä eroon. Toki voi olla, ettei sota lopu edes putinin exitukseen. Lännessä ei vieläkään oikein olla tajuttu tilanteen vakavuutta, vaikka puuttimen viesti on pitkään ollut lähes selkokielinen: Laajeneva venäjä, lännen hegemonian kumoaminen. Tulitaukoa ei pidä ryssälle missään nimessä antaa, he ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen, että tauko käytetään vain hyökkäyskyvyn palauttamiseen ja se on yksi asia, minkä ryssä osaa (toki ryssän omalla mittapuulla).

Jos lännen tuki ei kasva nopeasti, Ukraina ei saa vallattua takaisin alueita, minkä takia voitto näyttää ryssän näkökulmasta edelleen mahdolliselta. Seurauksena tästä on, että tähän mennessä aiheutetut valtavat tappiot eivät kiinnosta kremliä, hehän ovat omasta mielestään voitolla. Ukrainan sota on ollut tähän asti perinteinen tykistösota ja nyt on myös ensimmäisiä viitteitä siitä, että ryssä on saamassa sotataloutta pystyyn ja esim. kranaattien valmistus on kasvussa. Toki kranaatteja valmistetaan kasvavissa määrin myös lännessä, mutta näistä iso osa menee oletettavasti maiden omien varastojen täyttämiseen.

Isompia panssarivaunujen välistä taistelua ei olla toistaiseksi nähty ja tässä kohtaa näyttääkin siltä, että ainakin Ukrainassa perinteinen paksu tst-vaunu on jäämässä tukevan asejärjestelmän rooliin. Näiden lisätoimitukset eivät siis taida olla kummallekaan sotijalle kriittisiä. Miehistönkuljetusvaunut ja jalkaväen taisteluajoneuvot näyttävätkin olevan huomattavasti tärkeämpiä ja näitä pitäisi nyt toimittaa Ukrainalle mahdollisimman paljon.

F-16 saapumista odotetaan, kuin kuuta nousevaa, mutta sen vaikutus tulee alkuun olemaan mahdollisesti jopa negatiivinen. Tämä johtuu siitä, että Falconin suunnitteluperiaatteet nojaavat läntiseen sotilasilmailukulttuuriin ja siitä kumpuaviin taktiikoihin, kun taas Ukrainan ilmavoimien taktiikka on neukkulan peruja, eikä poisoppiminen tapahdu välittömästi. Falcon myös vaatii käsittääkseni huomattavasti itäkoneita laadukkaammat fasiliteetit, mikä tulee kuormittamaan Ukrainan resursseja aivan käsittämättömällä tavalla. Lisäksi kohonnut laatuvaatimus aiheuttaa sen, että soveltuvia tukikohtia on joko huomattavasti nykyistä vähemmän, tai niitä pitää kunnostaa tosi aktiivisesti, mikä puolestaan tekee niiden maalittamisen ryssän ballistisille ohjuksille helpommaksi. Joissain lähteissä kaavaillun 100-200 Falconin fleetin tehokas pyörittäminen on painajaismaisen kallista ja resurssi-intensiivistä hommaa, mutta vaihtoehtoja ei taida juuri olla.

Idässä rintama tulee luullakseni liikkumaan paikallisesti maltillisesti edes-takaisin talven ja kevään aikana ja ryssä tulee yrittämään viimeistään kesällä -24 isompaa offensiivia. Ukrainan ilmeisin mahdollisuus etenemiseen liittyykin nimenomaan Dnipron ylitykseen ja riittävän suuren sillanpään aikaan saamiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top