Venäjä hyökkää Ukrainaa vastaan koko voimallaan, riippumatta siitä mitä Ukraina tekee. Totta kai he pyrkivät kääntämään jokaisen Ukrainan onnistumisen propagandallaan "oikeutukseksi" tehdä mitä he tekisivät muutenkin.
Kerchin sillan tuhoamisen osalta Ukrainan tarvitsee / kannattaa miettiä vain näitä kysymyksiä:
1) mitä tempun tekeminen vaatii resurssien näkökulmasta
2) onko nämä resurssit järkevintä käyttää sillan tuhoamiseen vai muihin kohteisiin
"Ryssän vastauksen" spekuloinnin voi sivuuttaa merkityksettömänä, ei sotaa voiteta tai käännetä jos arvokkaita kohteita jätetään tuhoamatta "koston pelossa" - varsinkin kun vihollinen on 4 kertaa suurempi.
Mitä tulee spekulaatioon ydinaseiden käytöstä syksyllä 2022, tässä se mitä kuukauden takaisessa New York Times artikkelissa kirjoitettiin siitä:
LÄHDE
PERHAPS NO PIECE of Ukrainian soil was more precious to Mr. Putin than Crimea. As the Ukrainians haltingly advanced on the Dnipro, hoping to cross and advance toward the peninsula, this gave rise to what one Pentagon official called the “core tension”:
To give the Russian president an incentive to negotiate a deal, the official explained, the Ukrainians would have to put pressure on Crimea. To do so, though, could push him to contemplate doing “something desperate.”
The Ukrainians were already exerting pressure on the ground. And the Biden administration had authorized helping the Ukrainians develop, manufacture and deploy a nascent fleet of maritime drones to attack Russia’s Black Sea Fleet. (The Americans gave the Ukrainians an early prototype meant to counter a Chinese naval assault on Taiwan.) First, the Navy was allowed to share points of interest for Russian warships just beyond Crimea’s territorial waters. In October, with leeway to act within Crimea itself, the C.I.A. covertly started supporting drone strikes on the port of Sevastopol.
That same month, U.S. intelligence overheard Russia’s Ukraine commander, Gen. Sergei Surovikin, talking about indeed doing something desperate: using tactical nuclear weapons to prevent the Ukrainians from crossing the Dnipro and making a beeline to Crimea.
Until that moment, U.S. intelligence agencies had estimated the chance of Russia’s using nuclear weapons in Ukraine at 5 to 10 percent. Now, they said, if the Russian lines in the south collapsed, the probability was 50 percent.
That core tension seemed to be coming to a head.
In Europe, Generals Cavoli and Donahue were begging General Kovalchuk’s replacement, Brig. Gen. Oleksandr Tarnavskyi, to move his brigades forward, rout the corps from the Dnipro’s west bank and seize its equipment.
In Washington, Mr. Biden’s top advisers nervously wondered the opposite — if they might need to press the Ukrainians to slow their advance.
The moment might have been the Ukrainians’ best chance to deal a game-changing blow to the Russians. It might also have been the best chance to ignite a wider war.
In the end, in a sort of grand ambiguity, the moment never came.
-
ELI Yhdysvaltain tiedustelu kuuli kenraali Sergei Surovikinin ("Syyrian teurastaja") juttelevan taktisten ydinaseiden käytöstä, niillä estettäisiin Dnipro-joen ylitys ja hyökkääminen sen jälkeen kohti Krimiä.
Tämä perusteella joku sitten laski "todennäköisyydeksi" 50%.
Olisi mukava tietää, mihin tämä arvio perustui: oliko taktisia ydinkärkiä alettu poistamaan varastoistaan ja kiinnittämään ballistisiin ja risteilyohjuksiin? Onko niitä kuljetettu sotilaslentokentille ja muihin asemiin, lähemmäs Ukrainaa jotta ovat laukaisuvalmiudessa heti kun käsky käy.
VAI onko Surovikin nostanut asian puheeksi jossain palaverissa, mutta se ei ole johtanut tätä keskustelua pidemmälle? Eli pelkkää puhetta, ei käytännön toimenpiteitä.
Tässä jälkimmäisessä tapauksessa en kyllä kehtaisi sanoa että "taktisten ydinaseiden käytön todennäköisyys on 50%" - se on aivan liian suuri, jos ei ole mitään ennusmerkkejä tai esivalmisteluja tehty. Enkä muista että tällaisista olisi nähty merkkejä, tosin ne ovat voineet jäädä näkemättä ja raportoimatta kun huomioidaan OSINT-väen tietojen rajallisuus. Oma arvioni on kuitenkin että ydinaseen käytön valmisteluja ei olisi tehty salassa, koska niiden julkituominen on osa pelotevaikutusta: katsokaa, olemme pian valmiita käyttämään ydinaseita! Samoin asia olisi kommunikoitu Ukrainan suuntaan: jos hyökkäys ei pysähdy, käytämme ydinaseita!
Ydinaseet eivät ole kuin salamurhaajan puukko joka isketään selkään kun vastapuolen huomio on muualla. Ne ovat liian poliittisia aseita ja niiden käytön seuraamukset liian vaikeasti ennustettavia. Tästä syystä niiden tärkein hyöty on niiden käytöllä uhkaaminen, ei se varsinainen käyttö itsessään. Varsinkin taktiset ydinaseet, jotka ovat pieniä paukkuja ja vaikutuksiltaan hyvin rajallisia. Niillä olisi kyetty tuhoamaan sillat ja Nova Kakhovkan pato, estäen Dnipro-joen ylityksen mutta jos Ukraina olisi hyökännyt idästä Zaporitzzjan kaupungin suunnasta kohti Melitopolia ja sen jälkeen Krimiä, en usko että taktiset ydinaseet olisivat riittäneet tämän pysäyttämiseen (paitsi jos niitä käytettäisiin kymmenittäin).
